Silloin kun sinut minä näin,
olin vain minä nuorukainen.
Ehkä sielua tuntenut en minä
tyttösen.
Mennä annoin sinun luontani pois,
ja itkien tunsin,että sinä kaikkeni
olet.
Sinua ilman en minä elää tahdo
milloinkaan,ja tahdon onnen antaa.
olin vain minä nuorukainen.
Ehkä sielua tuntenut en minä
tyttösen.
Mennä annoin sinun luontani pois,
ja itkien tunsin,että sinä kaikkeni
olet.
Sinua ilman en minä elää tahdo
milloinkaan,ja tahdon onnen antaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ajatuksia.
Mistä niitä tulee - koetusta elämästä?
olis ykskin ollut liikaa!
Mä nuori olin,
kun sinut kohtasin.
En sieluusi ehtinyt
tutustua, kun liian
varhain annoin mennä
sun luotani pois.
Nyt suru seuranain
vain mietin, sinä
kaikkeni ollut oisit.
Sua ilman en elää tahdo,
oi jospa onnen voisin
vielä sulle antaa.
Anteeksi, mutta halusin ajatella myös :)
Kauniimpi oli tuo alkuperäinen, koska
se oli suoraan sydämestä tullein
ajatuksin kirjoitettu.
Kiitos, kun sain lukea ajatuksesi :)