Ajattelin ryhtyä kummitukseksi

Voi olla että kummittelu homman avulla tämä huuhaa palsta saisi kommentteja kummituksiin uskovilta:P

että perinteisiin kummituskertomuksiin ja suusta suuhun kulkeviin kauhujuttuihin liittyy yliluonnollisen pelko ja samalla kiinnostus eli kiehtovuus tuntematonta kohtaan. Siksi kertomukset tähtäävät säikäyttämiseen, kauhistuttamiseen - ja usein myös saavat alkunsa säikähdyksistä.

Pelkomomentin vuoksi kertomukset liittyvät yleensä kuolemaan ja tapahtumapaikkakin on usein hautausmaa. Tarinoiden kertominen ja kuuleminen tähtää "hallittuun jännitykseen". Kertomusperinteen harjoittaminen on mukava tapa saada kauhun ja nautinnon välimailla kulkevia fiiliksiä. Niihin liittyy myös sosiaalisuus, esimerkiksi nuotion tai takkatulen äärellä koettavana yhteisöllisyytenä, jolloin pelon tunteisiin liittyy niiden purkaminen: asia ei ehkä ole niin pelottava kun siitä uskalletaan vähän laskea leikkiäkin ja/tai kun muillakin on samoja kokemuksia. Ja sitten kisaillaan - jonkun mukaan (muistaakseni Huizinga) ihminen on leikkivä ihminen (Homo Ludens) ja jonkun mukaan kilpaileva ihminen, ja nämä on aika lähellä toisiaan. Inhimillinen kulttuuri syntyy paljolti leikkiin ja kilpailuviettiin sisältyvistä elementeistä. Niinpä sitten jollakin on aina kiehtovampi tai kammottavampi tai eriskummallisempi tai todenmukaisempi kertomus kuin toisella ja se on sattunut joko itselle tai vielä useammin naapurille tai naapurin tuttavalle. Legendat ja "tosikertomukset" limittyvät ja muodostavat uusia jännitys- ja kauhukertomuksia, joiden aiheena ovat elävät kuolleet, ihmissudet, tapetut ja kummittelevat lapset ym.

Säikähtänyt ihminen tulkitsee asioita pelkonsa läpi jolloin mukaan tulee alitajunnasta nouseva myyttinen materiaali, kaikki tuntemukset mitkä on liittyneet kuultuihin kauhujuttuihin. Otetaan nyt tilanne, että henkilö ehkä jo valmiiksi vähän pelokkaana tai ainakin varuillaan kulkee hautausmaalla oikaisemassa vaikka kotia kohti, ja sitten sopivasti kuunvalo heijastuu sumukiehkuraan tai sinä jostakin hautakiven takaa vilautat valkean lakanan lievettä. Hautausmaalta kauhusta kiljahdellen ryntäävä uhri ei olotilassaan kykene tarkastelemaan kokemusta analyyttisesti vaan tarkastelee ja tulkitsee sitä oman pelkonsa ja myyttisen aineiston läpi. Tässä kohtaa mukaan tulee leikkivä ja kilpaileva ihminen. On jännittävää kertoa ystäville - niille muutamille hyville, joille asian uskaltaa kertoa tulematta leimatuksi - että "minäkin olen kohdannut oikean kummituksen". Kun mukaan tulee lisää tulkintaa ja pohdiskelua kokemus värittyy: aivan varmasti sumukiehkuralla oli naapurin 3-vuotiaana kuolleen pikkutytön kasvot ja kun tarkemmin muistelen, enkö vain kuullutkin itkua? Ainakin olisin kuullut jos olisin tarkemmin kuunnellut, joten ei liene kovin väärin jos sanon, että kuulin.

Suuri osa tämänkin palstan kertomuksista keskittyy kummituskertomuksiin ja myytteihin, jotka kertojan mielestä ovat tai ovat osittain tai ainakin voisivat olla totta. Pääpaino on tarinassa ja sen sisältämissä jännityselementeissä.

Mutta myös oikeita kokemuksia on olemassa. Ei säikähtämiseen ja "hallittuun pelkoon" perustuvia kertomuksia, vaan aitoja kokemuksia. No niin, tietysti tässä tulee mukaan tulkinta... Mikä on kokemuksen takana ja kuinka kokemus tulkitaan? Kuinka ajatusmaailmaan ja alitajuntaan säilöytynyt materiaali värittää asian? Ja kun yliluonnollisesta on kyse, yleensä ainakin jonkin verran on osuutta pelolla ja (sairaalloisella, jopa neuroottisella) kiinnostuksella kuolemaa tai ylipäätään tuntematonta kohtaan.

Osa palstan kertomuksista perustuu varmasti oikeisiin kokemuksiin ja nimenomaan oikeisiin yliluonnollisiin kokemuksiin, joissa on kohdattu henkimaailman olentoja ja ilmiöitä. Näin oletan, ja oman kokemukseni ja näkökulmani vuoksi olen siitä vakuuttunut - eria asia sitten, kuinka kokemukset tulkitaan: mitä nämä olennot ja ilmiöt oikeasti ovat ja edustavat.

Kummitusjuttuja voit saada aikaiseksi pelottelemalla ja säikäyttämällä. Sellaistahan tapahtuu. Osa meedioistunnoista ja niissä tapahtuvista spiritististä ilmiöistä on todistettavasti huijausta...

Mutta aina jää jäljelle toinen puoli.

On kokemuksia joissa ihmiset ovat kohdanneet JOTAIN mikä koskettelee, puhuu, liikuttelee tavaroita. Ja mikä ei ole huijausta vaan todellisesti tapahtuva henkimaailman ilmiö.

Kummituksiksi tulkittaviin henkimaailman tapahtumiin ei aina liity edes säikähdystä vaan kohde saattaa kokea lämpöä ja turvallisuutta.
Erityisesti jos on vakuuttunut hengen ystävällisyydestä. Ehkä se on kuollut isoäiti tai rakas lapsi.

Siis.

Tervemenoa Hietaniemen hautausmaalle. Vaikka ethän sinä sinne mene. Ja typerää touhua se olisikin. Vaikka tietysti on olemassa mahdollisuus että ihan yllättäen kokisit itse jotain, ei välttämättä pelottavaa mutta ainakin hämmentävää, mihin et nyt vielä usko?

Tällaista pohdiskelua... Mutta jospa jatkan vielä...

Korostan siis, ettei minulla ole mitään syytä kyseenalaistaa ihmisten kokemuksia "kummituksista" - vaikka osa kokemuksista ehkä onkin väärin tulkittuja luonnon ilmiöitä tms.! Maailmassa on paljon tuntematonta mikä tuntuu perin oudolta niille, jotka ovat tottuneet tarkastelemaan maailmaa vain fyysisenä aistimaailmana.

Kokemukseni ja väitteeni on että parhaan tarkastelutavan ihminen löytää Jumalan yhteydessä koska silloin hän ei ole vain ajatusten ja pähkäilyjen varassa. Hänelle avautuu hengellisen kokemisen ulottuvuus, niin että voi hengessään tunnustella ja aistia hengellistä todellisuutta ja sen liikehdintää, joka on yhtä todellista eikä mitenkään pelottavampaa kuin tämä näkyvä. Ylimääräinen, kummitusjuttuja tuottava pelkomomentti ja samalla sairaalloinen kiinnostus tuntematonta kohtaan häipyy. Pääasiana on tuntea Jumalaa yhä paremmin ja sitä syvemmin herkistyy myös tuntemaan, kokemaan ja ymmärtämään hengellistä maailmaa ja sen liikehdintää kokonaisuudessaan.

Näkemykseni on kuten olen tuonut ilmi että nämä kummitukset ja vastaavat ilmiöt ainakin pääasiassa kun on kyse oikeasti yliluonnollisesta tapahtumasta, ovat pahoja henkiä. Niiden tarkoitus on harhauttaa ja johtaa ihmisen mielenkiinto hengellisissä asioissa johonkin muualle kuin Jumalaan ja siihen mikä on totta.

Miksi tällainen väite hermostuttaa ihmisiä?

Ymmärtääkseni ainakin siksi, koska on henkilökohtaisia tulkintoja ja mielikuvia liittyen yhtä hyvin "Jumalaan" kuin "kummituksiinkin". Mutta kuten kummitukset voivat olla jotain muuta kuin on totuttu ajattelemaan, niin Jumalakin voi olla jotain muuta.

Siihen asti ennen kuin ihminen todella tuntee Hänet on kyseessä vain termi, käsite, jolle ihminen antaa sisällön oman ajatusmaailmansa mukaan.

Jos paha henkimaailma on olemassa - ja minä väitän että on - tietysti nuo henget haluavat että ihmiset ajattelevat ja tulkitsevat ne väärin - ainakin yleensä. Joka tapauksessa ne johtavat harhaan.

Ja varmasti ne tekevät kaikkensa että ihmiset ajattelisivat Jumalasta väärin.

Jumalalla ja Hänen hyvällä henkimaailmallaan ei ole mitään tarkoitusta esiintyä tuolla tavalla ja tuottaa ihmiselle elämyksiä jotka eivät oikeasti kirkasta Kristusta, hänen sovitustyötään ja hengellisen elämän rikkautta missä on Pyhän Hengen läsnäolo ja todellinen voitto kaikkien valehtelevien henkien yli.

Kummitustarinoissa ja kauhukertomuksissa rypeminen, kuoleman kulttuurin ihaileminen ym. kiinnostus pimeään puoleen - silloinkin kun kyseessä on valkeudeksi tekeytyvä pimeys, esim. valheelliset enkeli-ilmestykset - on otollista maaperää negatiivisille voimille. Jumala ja hänen hyvyytensä tuntuu yhä vähemmän kiinnostavalta, heikolta ja lällyltä - koska ei ruoki ihmisen pinnallista kokemusmaailmaa ja sen sielullisia värähdyksiä.

Totuudella ei ole niinkään merkitystä, pääasia että saa fiiliksiä. Ja varsinkin satanismissa sekä noituudessa kyse on "voiman tunteesta": kokemus että MINÄ OLEN JOTAIN tai että SAAN AIKAAN JOTAIN ja HALLITSEN. Tosiasiassa: noituutta harrastava on aina itse niiden rituaalien, voimien ja henkien uhri joita luulee hallitsevansa.

Kauhukertomukset ja myytit ruokkivat todellisia ilmiöitä ja todelliset ilmiöt fiktiivistä kertomusperinnettä.

Kun ihminen pääsee kokemaan Jumalan hyvyyttä ja rakkautta - Jeesuksen todellisuutta - kaikki tuo näyttää vähäpätöiseltä ja surkealta harhautukselta. On jotain parempaa. Jotain enemmän. Ja siinä on todellinen voitto ja voima kaiken noituuden ja kummittelun yli.

Nyt meni ehkä vähän jo julistamisenkin puolelle... Ei ollut tarkoitus... Mutta henkilökohtaisena kannanottona tämä:

Summa summarum. Kaikki kummituskertomukset eivät ole pelkkiä kertomuksia, vaikka osa on, ja kaikki koetut kummitusilmiöt eivät ole henkimaailman toimintaa vaan esimerkiksi väärin tulkittuja luonnonilmiöitä, mutta osa on. Ja kummitukset aina (tai ainakin yleensä) uskottelevat olevansa jotain muuta kuin mitä ovat.

aikamoinen harrastus:D...olisi minustakin ihmisten pelottelu niin kauan kivaa kunnes sitten jäisi kiinni...sitten olisi jo vähän noloa O.o

saanks tulla mukaan?