Tervehdys!
En varmasti ole ainoa nainen, joka on joutunut tämänkaltaisen tilanteen eteen. Olen tutustunut mieheen, joka on mukava, miellyttävä, hänen kanssaan on helppo puhua asiasta kuin asiasta eikä ulkonäössäkään niin moittimista ole (vaikka sisäistä kauneutta enemmän yleisesti ottaen arvostankin!).
Tiedän, että mies haluaisi myös muuta kuin vain ystävyyttä, mutta minä en, koska en tunne miestä kohtaan mitään sen syvällisempiä tunteita kuin mitä ystävää kohtaan voi tuntea...ei siis mitään sydämen tykytyksiä yms. hänen ollessaan lähellä. Miten voisin loukkaamatta hänen tunteitaan kertoa, etten tulevaisuudessakaan halua hänen kanssaan mitään muuta kuin ystävyyttä...ja miten minun tulisi käyttäytyä hänen seurassaan, etten anna väärää kuvaa...Luulen, että mies kuitenkin olettaa, että ajan kuluessa minulla herää tunteita häntä kohtaan ja itse luulen, ettei näin käy, koska olemme kuitenkin tunteneet jo pian puolisen vuotta ja nähneet sinä aikana useaan otteeseen, soitelleet ja meilejäki on kirjoiteltu melkein päivittäin...kysyisinkin nyt neuvoja, mitä sanoa, kun mies seuraavan kerran alkaa puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta tai yleensäkin ottaen seurustelusta! En kuitenkaan haluaisi alkaa odottelemaan vuosia enkä seurustelemaan miehen kanssa, jota kohtaan minulla ei ole rakkaudellisia tunteita! Kaikenlaiset neuvot ovat tervetulleita, kiitoksia jo etukäteen kaikille vastanneille!!!
En varmasti ole ainoa nainen, joka on joutunut tämänkaltaisen tilanteen eteen. Olen tutustunut mieheen, joka on mukava, miellyttävä, hänen kanssaan on helppo puhua asiasta kuin asiasta eikä ulkonäössäkään niin moittimista ole (vaikka sisäistä kauneutta enemmän yleisesti ottaen arvostankin!).
Tiedän, että mies haluaisi myös muuta kuin vain ystävyyttä, mutta minä en, koska en tunne miestä kohtaan mitään sen syvällisempiä tunteita kuin mitä ystävää kohtaan voi tuntea...ei siis mitään sydämen tykytyksiä yms. hänen ollessaan lähellä. Miten voisin loukkaamatta hänen tunteitaan kertoa, etten tulevaisuudessakaan halua hänen kanssaan mitään muuta kuin ystävyyttä...ja miten minun tulisi käyttäytyä hänen seurassaan, etten anna väärää kuvaa...Luulen, että mies kuitenkin olettaa, että ajan kuluessa minulla herää tunteita häntä kohtaan ja itse luulen, ettei näin käy, koska olemme kuitenkin tunteneet jo pian puolisen vuotta ja nähneet sinä aikana useaan otteeseen, soitelleet ja meilejäki on kirjoiteltu melkein päivittäin...kysyisinkin nyt neuvoja, mitä sanoa, kun mies seuraavan kerran alkaa puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta tai yleensäkin ottaen seurustelusta! En kuitenkaan haluaisi alkaa odottelemaan vuosia enkä seurustelemaan miehen kanssa, jota kohtaan minulla ei ole rakkaudellisia tunteita! Kaikenlaiset neuvot ovat tervetulleita, kiitoksia jo etukäteen kaikille vastanneille!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
kertoa asia niin, että se ei koskisi kaveriin jos hän tuntee kuten kerroit. Eli kun se ei ole mahdollista niin älä ota siitä itsellesi liiallisia murheita. Hyväksy se. Kyllä hänkin sen hyväksyy aikaa myöden jos on ajattelava. Siis kerro niinkuin kerroit sen aiemminkin:
"Tiedän, että hän haluaisi myös muuta kuin vain ystävyyttä, mutta minä en, koska en tunne miestä kohtaan mitään sen syvällisempiä tunteita kuin mitä ystävää kohtaan voi tuntea...ei siis mitään sydämen tykytyksiä yms. hänen ollessaan lähellä."
Sattuu. Mutta on reilua ja rehellistä. Ja kun sen olet kertonut itsestäsi tuntuu Hyvältä.
Joo, niin kai se on paras, mut mun pitää vaa kerätä rohkeutta sanoa se. Kun on luonteeltaan niin empaattinen ja kiltti, ei haluaisi tuottaa toiselle pahaa oloa, mutta toisaalta pahemmaksi tilanne vain muuttuu, jos sen antaa jatkua entisellään ja antaa toiselle tarkoituksellisesti turhaa toivoa haluamatta kuitenkaan sen enempää. Enemmän se satuttaa, jos ei rehellisesti kerro tunteistaan!!!
edelleen tervetulleita! Kiitos etukäteen!!!
sinuna kertoisin pikimmiten että haluat hänestä vain ystävää ,mitä kauemmaksi totuudn kertomista siirrät sitä enemmän sattuu molempiin siinä voi sit olla ystävyyskin vaakalaudalla.
Älä pidä miestä pellenä. Anna tai ota, mutta älä jätä mitään arvailun varaan. "Ystävä" ymmärtää kyllä, mistä on kyse.
Yritetään sitten niin, nähdään meneekö perille...toivottavasti!
Ei kannata viivytellä totuuden kertomisessa. Se mies raukka suunnittelee jo yhteistä tulevaisuutta. Ois ehkä reilumpaa sille jos kertoisit nyt etkä ensvuonna. Jos et uskalla muuten kertoa, nii ota pikkasen viunaa ja yritä sitten.
Älä tosiaan murehdi liikaa, siihen toiseen kyl sattuu kun kerrot et teidän juttu on ja pysyy kaveripohjalla. Mut tiedätkö kuinka paljon häneen sattuu, jos siirrät kertomista myöhempään. Hän on voinut mielessään suunnitelle kaikkea kivaa ja yhteistä... ja kun et torju häntä suoraan, niin hän olettaa niin kuin jokainen meistä et teillä on jotain suurempaa. Sano asia suoraan, älä kiertele. Mut siis hyvällä maulla. Mut tosiaan niin, et asia tulee selväks. Häneen sattuu, mut hän kasvaa kyl siit yli ja voi jatkaa sen oikean etsimistä, kun teidän juttu on selvä. Kaveri hän pystyy oleen joko heti tai myöhemmin..johtuu siitä miten paljon hän sinusta välittää. Joka tapaukses, paljon voimia sulle ja sun olo helpottuu myös kun olet selvittänyt asian. Toiselle pitää olla rehellinen, toisinaan totuus sattuu. Kyl sä siitä selviät, hoida homma heti pois päiväjärjestyksestä. Pidän peukkuja ja kerro kuinka meni. Ok?
Nii, en oo ny muutamaa vkoo ees nähny kyseist miest. Ei ol ees soiteltu eikä muutekaa ol hirveesti oltu yhteyksis...joteki must tuntuu, et viesti o menny peril...tai sit ei, ehkä se ns. virittelee verkkojaa, kerää rohkeut tai jotai, voin toki ol vääräski, mut seuraavan kerran ku nähää, ni otan asian puheeks ellei mies alotet ensi ite tee...toisaalt mä oon myös miettiny sitäki, et jos mä ite otan asian puheeks ja kerron oman kantani, ni mies voi kääntää sen jutun nii, et ei hän oikeesti ollu ees must kiinnostunu, on vaa oottanu oikeet tilaisuut kertoo, mut kyl mä sen tiedän, et se ois vaa yks puolustusdefenssi, koska se sattuu ja lujaa, ku ihmine, jost ite oot ollu pitempää kiinnostunu, antaa rukkaset! Kokemust o itelki, vaiks yleesä ottae en aloitteit teekkää. Ehkä sinällää oon vähä vanha-ainanenki, koska oon sitä mielt et mies o se, joka tekee alottee =)
Hymyillää ku tavataa!