http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id99376.html
Koulujen mielenterveyspalveluissa suuria kuntakohtaisia eroja
Koulupsykologeja on palkattu lähinnä vain Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin, vaikka uusi lastensuojelulaki velvoittaa koulupsykologin palkkaamiseen.
Apua oppimis- ja mielenterveysongelmiin haetaan nyt terveyskeskuksesta, jolloin oppilas saa tukea vasta ongelmien kärjistyttä.
Monissa kunnissa vaatimukset koulupsykologeista unohdetaan laadittaessa budjettia. Jos lapsi tai nuori sitten tekee jotain äärimmäistä, kouluille vaaditaan lisää psykologeja.
Esimerkiksi 9 000 asukkaan Oulunsalon kunnassa oppimisongelmia ratkoo erityisopettaja. Mielenterveysongelmiin ei kenelläkään ole aikaa.
- Opettajat opettavat ja terveydenhoitaja tapaa oppilaat ehkä kerran vuodessa.
Kuka silloin tarttuu ongelmiin ja vie eteenpäin? terveyskeskuspsykologi Sari Fant kysyy.
Luokassa opetus saattaa kärsiä kovastikin, jos pahoin oireileva oppilas odottelee kuukausia hoitoon pääsyä.
Ei liioin ole harvinaista, että vakavista ongelmista kärsivä nuori jää omilleen.
Joskus havahdutaan vasta, kun nuorta ei ole näkynyt koulussa aikoihin.
YLE Uutiset
Koulujen mielenterveyspalveluissa suuria kuntakohtaisia eroja
Koulupsykologeja on palkattu lähinnä vain Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin, vaikka uusi lastensuojelulaki velvoittaa koulupsykologin palkkaamiseen.
Apua oppimis- ja mielenterveysongelmiin haetaan nyt terveyskeskuksesta, jolloin oppilas saa tukea vasta ongelmien kärjistyttä.
Monissa kunnissa vaatimukset koulupsykologeista unohdetaan laadittaessa budjettia. Jos lapsi tai nuori sitten tekee jotain äärimmäistä, kouluille vaaditaan lisää psykologeja.
Esimerkiksi 9 000 asukkaan Oulunsalon kunnassa oppimisongelmia ratkoo erityisopettaja. Mielenterveysongelmiin ei kenelläkään ole aikaa.
- Opettajat opettavat ja terveydenhoitaja tapaa oppilaat ehkä kerran vuodessa.
Kuka silloin tarttuu ongelmiin ja vie eteenpäin? terveyskeskuspsykologi Sari Fant kysyy.
Luokassa opetus saattaa kärsiä kovastikin, jos pahoin oireileva oppilas odottelee kuukausia hoitoon pääsyä.
Ei liioin ole harvinaista, että vakavista ongelmista kärsivä nuori jää omilleen.
Joskus havahdutaan vasta, kun nuorta ei ole näkynyt koulussa aikoihin.
YLE Uutiset
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terveyskeskuksethan ovat ruuhkaantuneet. Onko siellä edes asiantuntemusta koululaisten ongelmiin?
Väliin aina kun keskustelee ja lukee näistä mielenterveyden ongelmista, miettii, eikö näille lapsille ole mitään yksinkertaisempaa keinoa auttaa? Eihän ennenkään joka viides lapsi ollut terapian tarpeessa.
Tulee mieleen esimerkiksi se yksi ulkomaalainen sarja lapsista, jossa perheen luo tulee lastenhoitaja, joka opettaa vanhempia pistämään lapsensa kuriin. Nämähän ovat ihan tavallisia perheitä, joissa lapsen suomalaisittain sanottuna "oirehtivat pahasti".
En ymmärrä näistä mielenterveysasioista oikeastaan mitään. Minusta ne ovat jotain uskotieteitä, kuten pakinoitsija Aarno Laitinen sanoo. Onko se poppamies/-nainen todellakin ainoa keino auttaa lasta sopeutumaan kouluun? Voiko olla mahdollista, että lapsella on jokin fyysinen sairaus, jota ei ole havaittu (vrt. Terveydeksi lehti 3/2007)?
Olin itse joskus sijaisena opettamassa, kun olin itsekin vielä aika kakara. En saanut luokkaa aluksi millään kuriin. Siellä oli älytön mekkala ja olin aika epätoivoinen. Sitten otin tiukan asenteen: TAKARIVILTÄ MAIJA, PEKKA JA URHO ULOS HETI!. TAKARIVILLÄ PEKKA YLÖS JA SEISOMAAN! Ei heille auttanut huutaa yleisesti, piti käyttää lapsen omaa nimeä. Kylläpä alkoivat lapset rauhoittua, eikä siinä tarvittu minkäänlaista psykologia.
Yhdellä lapsista oli todella oppimisvaikeuksia. Kävin hänen takanaan välillä aina tarkistamassa tilannetta ja annoin hänelle helpompia tehtäviä, joista hän sitten selvisikin ja oli helpottunut. Ei siinäkään tarvittu lapsen siirtoa erityisopetukseen.
Koulutetaanko nykyään opettajat tosiaan vain havaitsemaan normista poikkeavan käytöksen ja kohauttamaan olkapäitään, että tuo lapsi ei kuulu minun luokkaani. Hän kuuluu psykologille ja/tai erityisopetukseen. Eivätkö he edes yritä mitään lapsen eteen ihan käyttäen maalaisjärkeä?
talonmiehet, vahtimestarit, monia siivoojia, terveydenhoitaja, emäntä, keittäjiä, apukeittäjiä jne.
Mitäs näistä edellä mainituista ammattihenkilöistä on enää koulumaailmankin alasajon, säästöjen jälkeen jäänyt.
Opettaja, ruuan jakelija (hänkin pari tuntia päivässä), siivooja, joka hänkin on yksityisen firman kautta alati vaihtuva ja muutama tunti silloin tällöin viikossa.
Niin ne lapsen ympäriltä aikuiset ovat koluissa vähentyneet.
Talkkaria ei ole kuuntelemassa tyttöjä siitä mitä pojat touhuuvat nurkan takana, omia kepposiaan kehittelevät ... eikä kanslistitätiä ole auttamassa, kun kirja on hukkunut.
Terveydenhoitaja ei ehdi edes nähdä kaikkia lapsia lukuvuoden aikana, hyvä kun koko ala- tai yläaste aikana.
Keittäjäkään ei ehdi muuta kuin laittamaan ruuan lapsen lautaselle ja keittäjäkin koululla voi olla vielä viikottainkin vaihtuva.
Apulaisia ei ole pyyhkimässä ruokalan pöytiä eikä kyselemässä mitäs nuorisolle kuuluu.
Siivoja on niin kiireinen, kun pitää ehtiä kaikki koulut pyörähtämään.
Vaksi ei ole nostelemassa lattialle tipahtaneita takkeja eikä sanomassa että soo, soo, koululaiset,
no onkos ollut kovasti kokeita.
Sanat, koululaisen koulumaailmaa ymmärtävät sanat ja kuuntelevat korvat (tänne ne sopivatkin!)
ovat tämän ajan koululaisten, oppilaiden maailmasta kadonneet.
huostaanottoja työllistävä alue, ellei suurin tällä hetkellä, kuten Leeni Ikonen on arvellut.
Ja kyllä siihen vain koulupsykologia tarvitaan, joka tekee tai ainakin aloittaa testauksen oppilaan ongelmien kartoittamiseksi. Monesti on pelkästään hänen varassaan lapsen jatko tuosta eteenpäin.
Jos psykologia ei ole...
En tiedä tekeeko terkkari noita tutkimuksia. Ainakin hullulle tuntuu siinä mielessä, että terkkarit ovat muutenkin niin älyttömän ylityöllistettyjä, että miksi ihmeessä heidän pitäisi ottaa vielä psykologien tehtävät itselleen.
Kai se oppilas jää sinne kouluun siinä tapauksessa mätänemään siihen asti, että lastensuojelu tulee korjaamaan omaa satoaan.
Täällähän oli just äsken se hyvä "Ajatelkaa" -alkuinen ketju, jossa oli tosi hyvä malli muutenkin mt-hoitoon. Ei tarvittaisi lähetteitä ne ovat aivan turhia, koska aikaisemmin on ollut toimiva systeemi ILMAN lähetteitä, eikä silloin ollut hoitojonoja ja KAIKKI saivat hoitoa.
Kouluterveyshuollon virkojen lisääminen olisi ollut EHDOTTOMAN TÄRKEÄÄ jo VUOSIA SITTEN KOULUIHIN. Tai sanotaanko, että sieltä ei ikinä olisi pitänyt virkoja karsiakaan silloin kun lama iski ja opettajien viroista alkaen alettiin säästää kouluissakin.
Kun koulussa ei ole riittävästi psykologeja, on monen lapsen tilanne kärjistyttävä tosi huonoon pisteeseen, ennen kuin jonkun lasten tosi harvoin tapaamien kouluterv.hoitajan tai kuraattorin silmät aukeavat sen verran, että tajuavat lapsen tarvitsevan LÄHETTEEN johonkin oikeaan hoitoon. Mitä huonommaksi tilanne ehtii, sitä vaikeampaa avun antaminen/saaminen enää on.
kärsivät lapsi kykenee opiskelemaan tavallisen oppimäärän laajuudessa, ei ole tarkoitus, että hän käy koulunsa "tekemällä helpompia tehtäviä".
opetuksen tarve tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin älyllisesti vajavainen. Oppimisongelmia on hyvin erilaisia ja monimuotoisia, ei pidä näitäkään survoa samaan muottiin kaikkia, kuten niin halukkaasti monessa asiassa tehdään.
Ja tuo on tärkeä havainto myös, että KAIKKIA erilaisia erityisoppijoita ei pitäisi survoa samaan pienryhmään, vaikka niin nyt tehdään. Joku voi tarvita nimenomaan rauhallisen ympäristön, hänelle riittää se avuksi, sitten koulu sujuukin hyvin. Mutta hänen pienryhmässä olonsa vesittyy täysin kun luokkaan siirretään 5 kpl ylivilkkaushäiriöstä kärsivää oppilasta.
Erityisoppilaiden mainetta ovat mustanneet ehkä ne oppilaat, jotka häiriköivät, eikä heitä ole koskaan tutkittu, eikä heidän asioihinsa paneuduttu sen kummemmin. Ja heitäkin siirretään pienryhmiin, mikä on järjetöntä monesti. Tai sitten heille pitäisi olla omat ryhmänsä...
Ja tietämättömyys on tässä niin kuin monessa muussakin asiassa se, joka väärinkäsityksiä eniten aiheuttaa. Erityisoppilaita luulevat vielä tänäänkin jotkut älyllisesti kehitysvammaisiksi tai muuten vain heikkolahjaisiksi, eikä siitä ole suurimman osan kohdalla kyse ollenkaan!