en tiedä onko oikea paikka...mut siis. tunnen myötähäpeää kirjoitelmia kohtaan enkä siksi ikinä uskalla julkaista niitä missään. silloin kun inspis iskee kynä sauhuaa ja tekstiä syntyy, mutta aamulla lähinnä nolostun niitä lukieassa. mikä avuksi?
myötähäpeä
...........
5193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä kans tunnen suuuuurta myötäjavastahäpeetä kirjoituksia kohtaan.Hävettää ihan hirveesti nekin,jotka kehuvat itteään ja vastailevat ittelleen.Mun miälestä mies,jolla on rekattu hame,
saa hävetä ite.
Olen käsittänyt myötähäpeän tarkoittavan sitä, että häpeää jonkun toisen puolesta. Minusta sinä puhut nyt siis ihan vain häpeästä, jota tunnet omia kirjoituksiasi kohtaan.
No ensinnäkin, voit julkaista nimimerkillä. Silloin saat halutessasi suojattua henkilöllisyytesi ulkopuolisilta. Tuskinpa kukaan jaksaa alkaa tonkia henkilötietojasi.
Häpeän tunne on luultavasti aika yleinen. Itse en sitä tunne, koska en päästä itseltäni runoa läpi viemättä sitä loppuun. Kukaan toinen ei näe mitään keskeneräistä. Pidän siis kaikista kirjoituksistani, ja ne tuntuvat minusta oikeilta. Oikeiden sanojen ja tunnelmien haku voi viedä vähän aikaa.
Kirjoittaja voi ajatella olevansa taiteilija, joka ilmaisee itseään. Tällöin ei ole olemassa mitään oikeaa ja väärää.
Tietysti sinulla saattaa olla tuon tuntemuksen taustalla jotain muuta. Ehkä kirjoitat jotain liian henkilökohtaista tai jotain sellaista, jota et ole valmis kohtaamaan. Ehkä yleinen itsetuntosi on heikko tai olet saanut ankaran, moittivan ja latistavan kasvatuksen. Ehkä vertaat itseäsi toisiin kirjoittajiin, ja et tunne yltäväsi samalle tasolle. Et ole löytänyt omaa itseäsi, omaa tyyliäsi. Oletko nuori? Silloin sinulla ei välttämättä ole kokemusta eikä tietoa kauheasti. Anna ajan kulua, ja kehitä itseäsi. Tutustu erilaisten ihmisten persoonallisuuksiin ja tyyleihin, ja luo itse omasi.
Mieti, miksi ylipäätänsä haluat julkaista tekstiäsi missään, jos et saa siitä mitään. Jos sinulla on valmiiksi huono olo, voitko kunnolla ottaa vastaan edes muiden ihmisten palautetta? Vai kannustavaa palautettako janoat, ja siksi haluat julkaista? Joskus kannattaa vain antaa olla. Ei aina suju, ja minäkin jätän joskus jonkun runon kirjoittamisen kesken. Se ei yhtäkkiä enää tunnukaan tärkeältä. Joskus saan tyydytykseni jo siinä sanojen etsimisen ja tunteiden käsittelyn yhteydessä, ilman että runo valmistuu.
---
Kenenkään toisen puolesta en itse häpeä, ja minusta sitä on tyhmää lietsoa täällä. Ensinnäkin oletukset, että joku kehuu itseään, ovat vain oletuksia. Ja mitä sitten? Miksi itselleen ylipäätänsä ei saisi antaa positiivista palautetta? Tuleeko joku siitä kateelliseksi, vai mitä se ketään haittaisi?
Tekee mieli kommentoida.
Ensimmäisenä ajatus siitä, että aamulla häpeäisi, mitä on kirjoittanut, tuottaa mieleen vain että kirjoittaja on jossain tunteenpuuskassa ja/tai kännissä pistänyt palstalle tekstiä, jota aamulla krapulassa tai jo lientyneenä häpeää.
Enpä muista itselläni tuota ongelmaa olleen.
Joskus harmittaa, jos sortuu provosoituvaksi - mutta korjaan kyllä myöhemmin, jos koen olleeni turhan paskamainen.
"Häpeän tunne on luultavasti aika yleinen. Itse en sitä tunne, koska en päästä itseltäni runoa läpi viemättä sitä loppuun. Kukaan toinen ei näe mitään keskeneräistä. Pidän siis kaikista kirjoituksistani, ja ne tuntuvat minusta oikeilta. Oikeiden sanojen ja tunnelmien haku voi viedä vähän aikaa."
-Tällaista mielipidettä en ole koskaan aiemmin kuullut keneltäkään kirjoittajalta näissä nettifoorumeissa! Että vaan valmista pistetään ja kaikista itse pidetään. Huh, huh.
Minä myönnän myötähävenneeni parinkin kirjoittajan kohdalla, jotka täällä päivittäin vuosikausia ovat kirjoitelleet eri nimimerkeillä ja sukupuolilla.Harmittaa se, että saattavat itsensä naurunalaisiksi. Siis minun mielestäni.
Nyt tulee varmaan hirveä tunnekuohu ja haukkumisia...
"Miksi itselleen ylipäätänsä ei saisi antaa positiivista palautetta? Tuleeko joku siitä kateelliseksi, vai mitä se ketään haittaisi?"
-No, itselle tulee aina hyvä mieli, kun kirjoittaa omasta mielestään hyvän runon. Myös siitä, että saa kriittistä palautetta, koska koen sen kehittävänä. Jos kukaan ei halua lukea kirjoituksiani, eikä minulla ole mitään omaperäistä sanottavaa, voin kohdallani miettiä, onko lukijakunta ns. väärää. Vai enkö osaa ilmaista itseäni siten, että se tuottaisi mielihyväkeskukseen edes hetkellisen nautinnon tunteen.
Paskaa on kaikki lehdet väärällään, miksi sitä pitää levittää runouteen. Sitä en ymmärrä ollenkaan, enkä koskaan.
"Tällaista mielipidettä en ole koskaan aiemmin kuullut keneltäkään kirjoittajalta näissä nettifoorumeissa! Että vaan valmista pistetään ja kaikista itse pidetään. Huh, huh."
No, nytpä olet senkin kokenut. :)
Hymyilytti tuo "Huh, huh". Mietin, mitä se tarkoittaa. En tiedä. Minulle on itsestään selvää, että laitan vain valmiita minua miellyttäviä runoja. Mitä järkeä olisi laittaa näkyville runo, jota itse inhoaa tai joka on vasta rakenteilla? Tapansa tietysti kullakin.
en mäkää ole ikinä mitään ajatuksiani pahemmin mihinkään laittanut mutta tämä keskustelu näyttäisi olevan oikea paikka julkaisulle.
hävetään yhdessä siis:
asiaa tikusta.
en ole silmäterä,olenko tikku?
tulitikku poltettu loppuun,molemmista päistä?
hammastikkuna,käyttämättömänä pöydällä?
olenko puinen.... nahkani alla?vaikka haluaisin olla sinussa.
olenko se eksynyt siinä pelissä?
ehkä mietit...
tiedottoman muistitikku
lihaton tikku-ukko
laskutikku rutussa.
tikkupulla vailla nuotiotako?
-----------------------------------------------
kai tämän maiseman luonut on itse jumala.
kaikki joet,kaikki pellot,metsät,sammaleet.
mutta muutamaa muutosta tahtoisin nyt ehdottaa.
vie pois katkeruus,epätoivo,viha ja pelko.
vain luoja yksin tietää,eikä hänkään suostu kertomaan.
mistä tiedän että kuulet nää vaivaiset pyyntöni mun?
paranna maailman haavat,pyyhi pois tuskat sen.
mutta tuska jatkuu tumman yön jälkeenkin.
haavat vuotaa ja laskeutuu loputon yö.
vain luoja yksin tietää,eikä hänkään suostu kertomaan.
kai tämän maiseman luonut on itse......päinen jumala.