Hei.
Onko kenelläkään tietoa täälläisestä?
Kun Vauva on sijoitettu perheeseen (siis pieni vauva) ja JOS käykin niin että tämän lapsen biologinen Äiti kuolee, jääkö lapsi automaattisesti tähän perheeseen??
Ei kai hänelle erikseen etsitä jotakin adoptioperhettä?
Onko siis tämä sijaisperhe joka on elänyt vauvan/lapsen kanssa syntymästä asti oikeutettu adoptioon, vaikka tulisi bioäidin puolelta sukua lasta vaatimaan?
Jäänyt tämä asia nyt askarruttamaan, kun oli siitä puhetta ettei perintäoikeutta pienellä olekaan, mutta eikai kukaan ajattele ekana että "Sit ku nuo kuolee, mitä mun lapsi saa heiltä"
Kaipaan sitten asiallisia kommentteja, en sellaisia "KUINKA PYSTYIT ANTAMAAN VAUVASI POIS"
Onko kenelläkään tietoa täälläisestä?
Kun Vauva on sijoitettu perheeseen (siis pieni vauva) ja JOS käykin niin että tämän lapsen biologinen Äiti kuolee, jääkö lapsi automaattisesti tähän perheeseen??
Ei kai hänelle erikseen etsitä jotakin adoptioperhettä?
Onko siis tämä sijaisperhe joka on elänyt vauvan/lapsen kanssa syntymästä asti oikeutettu adoptioon, vaikka tulisi bioäidin puolelta sukua lasta vaatimaan?
Jäänyt tämä asia nyt askarruttamaan, kun oli siitä puhetta ettei perintäoikeutta pienellä olekaan, mutta eikai kukaan ajattele ekana että "Sit ku nuo kuolee, mitä mun lapsi saa heiltä"
Kaipaan sitten asiallisia kommentteja, en sellaisia "KUINKA PYSTYIT ANTAMAAN VAUVASI POIS"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voinko laittaa tuohon perintä oikeuteen lisäkysymyksen. Kun en tuota asiaa tiedä ja oli uutta eli jos biovanhemopi kuolee ja hänellä on suuri omaisuus niin eikö oma lapsi olekkaan se joka perii sen omaisuuden. Vietiinkö sekin oikeus pois. Entä toisinpäin jos biovanhempi on valtavissa veloissa niin lankeaako velat lapselle kun hän on iso.
Ensinnäkin, lapsella on aina oikeus biovanhempiensa perintöön. Biovanhemmat voivat tehdä esim. testamentin jossa rajaavat lapsen perinnöstä pois. Siitäkin huolimatta lapsella on, näin halutessaan, oikeus lakiosaansa. Näin onneksi suomessa.
Sijoitetulla lapsella ei ole perimisoikeutta sijaisvanhempiinsa nähden. Mutta jos sijaisvanhemmat tekevät testamentin ( niinkuin me esim. olemme tehneet) niin silloin sijoitettu lapsi perii sen minkä testamentti määrää. Oleellista tässä on se, miten paljon veroa sijoitettu lapsi sijaisvanhempiensa perinnöstä joutuu maksamaan. Jos lapsi on ollut kauan perheessä, voi veroviranomaiset päättää että veron osuus on se , mikä adoptoidulle tai biologisellekin lapselle langetettaisiin. (Muutenhan lapsi joutuisi maksamaan kalleimman verotuksen mukaan).
Velat eivät suomessa siirry perintönä. Velkoojat ottavat velkansa kuolinpesältä ja jos ei riitä, jäävät nuolemaan näppejään. Toki silloin ei myöskään jää jaettavaa perintöä.
Aloittajalta kysyisin. Miksi et anna lasta adoptioon juuri sille perheelle jos haluat varmistaa lapsen siellä olon?
Varmaankin kuolemasi jälkeen tilanne punnitaan uudestaan, ja ihan kevyesti ei sijoitusta varmaan lopeteta , jos lapsellasi on siellä hyvä olla.
Nämä on surullisia ja synkkiä asioita joidenkin mielestä. Mutta on hyvä että näistä puhutaan ja on mahdollista saada tietoa.
Minä ottaisin tuossa tilanteessa yhteyttä vauvan sijaisperheeseen ja kertoisin omista toiveistani. Eli haluaisinko itse, että lapsi jää tuohon perheeseen joko adoptiolapseksi (jolloin hän perii adoptiovanhempansa) tai sijoitetuksi lapseksi (jolloin hän perii biologiset vanhempansa). Mikäli sijaisperhe olisi hänet valmis adoptoimaan, se olisi lapsen kannalta onnellisin ratkaisu.
Meille on sijoitettu pieni vauva, jonka haluaisimme itse adoptoida, mikäli se olisi mahdollista. Odotamme joka päivä äidin yhteydenottoa, että voisimme keskustella asiasta. Äidillä on meidän yhteystietomme, mutta meillä ei ole hänen yhteystietojaan. Tämä äiti et ehkä ole sinä, mutta tilanne lapsesi sijaisperheessä saattaa olla samanlainen.
Kiitos vastauksistanne.
Asiasta on puhuttu Vauvan sijoittaneen tahon kanssa ja myös Vauvan Arkivanhempien kanssa.
Nämä Arkivanhemmat ovat ja pysyvät lapseni Vanhempina, olen biologinen äiti, mutta Äidin arvo tulee aivan muusta, lapselleni Äiti ja Isä ovat he jotka kasvavat ja elävät lapseni myötä arkipäivää.
Olen puhunut Heidän kanssa tilanteista joita voi sattua elämämme varrella.
Lapsellani on maailman parhaat Vanhemmat nyt, eikä minua ole ulossuljettu millään saralla.
Adoptio vain tuntuu niin lopulliselta, VAIKKA tiedän etteivät nämä Vanhemmat koskaan pyyhkisi minua pois.
Tapaan "Vauvaani" (hän täyttää juuri kohta vuoden) kerran kuukaudessa hänen Kotonaan.
Adoptio olisikin kuulostanut niin helpolta vaihtoehdolta, mutta... Ei viellä!! Ehkä sitten jokusen vuoden päästä.
Vanhemmat tietävät etten ole hakemassa vauvaa takaisin, en nyt enkä 10 vuoden päästä.
He ovat Vauvani Vanhempia, vaikka olenkin hänet synnyttänyt.
Jokapäivä muistan kiittää ja pyytää anteeksi, sillä tottahan on että jonakin päivänä tämä Vauva kasvaa isoksi ja kysyy "Miksi hylkäsit minut" silloin toivon että voin yhtä luottavaisin mielin sanoa "Sinulla Rakas, on maailman ihanimmat Vanhemmat ja minä olen siinä vain plus kappale, ja Rakastan Sinua!"
Sinähän voisit tiedustella asiaa omalta sosiaalityntekijältäsi. Olisiko mahdollista kenties sopia , (tai ainakin saattaisit heidän tietoonsa oman toiveesi)että jos sinulle jotakin tapahtuu, toivoisit nykyisten sijaisvanhempien jatkavan lapsesi vanhempina. Kerro myös toiveesi adoption suhteen kyseisessä tapauksessa.
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Voisit olla yhden sijoitetun lapseni äiti mutta et kuitenkaan ole. Voit olla huoleti siitä, että jos sinulle jotain tapahtuu niin sijaisperhe on kyllä se perhe joka lapsesta jatkossakin huolehtii. Ensimmäisenä ajatellaan aina lapsen etua ja kun lapsi on kasvanut tässä perheessä niin ei häntä ruveta mihinkään siirtämään. Voit toki kertoa omalle sosiaalityöntekijällesi että jos jotain tapahtuu niin toivot lapsesi pysyvän tässä perheessä. Näin on tehnyt yhden meille sijoitetun lapsen äiti. Adoptiota mietiään ja se ehkä toteutuu lähiaikoina; sillä äiti haluaa varmistaa lapsensa pysyvyyden meillä vaikka hänelle tapahtuisi mitä hyvänsä.
Muutama tuollainen tilanne on tullut eteen urani aikana, ja joka kerta lapsi on jäänyt sijaisperheeseen. Lapselle on hankittu edunvalvoja huolehtimaan raha-asioista, ja huoltaja on löytynyt lähisuvusta. Lapsi on siis edelleen ollut sijaislapsi, eikä sijaisperhe ole lasta adoptoinut. Lapsella pitää kuitenkin olla huoltaja. Perintäoikeushan lapsella on iästä riippumatta!