Onko sellaisella uusioperheellä mitään mahdollisuutta toimia, jossa vain toisella on lapsi? Ja lisää lapsia ei siis ole tulossakaan.
Lapsi vain
toisella
18776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lapsetonkin puoliso muistaa ketkä ovat lapsen oikeat vanhemmat!
Siis nykyäänhän omien kakaroiden kasvatusvastuukin siirretään päiväkodeille ja kouluille melkeimpä kokonaan. Mitkään suhteet eivät kestä ja kun on itsessä vika niin syytetään kaikkee mahdollista ja mahdotontakin.
Ihan hyvä jos ulkopuoliset edes huolehtii lapsista jos vanhemmat eivät kykene. Siitä vain antaa palaa jos itsellä ei ole lapsia niin voi huolehtia kumppaninsa lapsista, se tuskin vahingoittaa ketään :)
hoitaan lapsensa, niin ei siihen vittu mitään äitipuolia tarvi sählään. Kyllä on koettu sekin että ex-mieheni nyksä lapsettomana yritti kaikin keinoin saada lapset itselleen (ex-mieheni avustuksella) vaikka olen hyvä äiti. Mutta kiusa se pienikin, kunhan saadaan äidin koko elämä nujerrettua sen jälkeen kun multa vietiin koti ja työpaikka ensin....onneksi tappelin 2 vuotta, että saan edes lapset pitää. No-heidän onnensa ei kestänyt sitä että nyksä jäikin taas "lapsettomaksi" ja ex-mieheni on pyytänyt minulta anteeksi, että antoi sen naisen pilata kaikki vähäinenkin mitä välillemme eron jälkeen jäi. Minulla on uusi mies ja ex-mieheni on onneton yksinäinen vanha paska. Sitä saa mitä tilaa.
sääliks käy tollasta vitun äiti sitä ja plää plää.joskus ne äitipuolet vaan on parempia kasvattajia kuin nämä mahtavat superäidit joista ei loppujenlopuksi ole kuin harmia kaikille,maan vaivoja ovat!
Ja mitähän tuo nyt sitten tarkoitti??
ihan oikeutettu saamaan tuon kaiken paskan kohtelun? Miksi ihmeessä? Lapseni olen aina hyvin hoitanut.
Vai tarviiko tuohon alkaa aukomaan päätään?
Katsopaas nyt peiliin ja omaa vastaustasi hieman tarkemmin. Uhma paistaa kilometrien päähän.
ja kovaa. Siihen omaan nilkkaan.....
kiksejä hyvien äitien moittimisesta? Ja mitä vikaa on olla superäiti?
Se on ymmärrettävää, jos oikeasti lapsen äiti ei välitä lapsestaan,on juoppo tai muuten huono vanhempi, mutta sellainen joka oikeasti on HYVÄ ÄITI, niin mitäs vikaa sellaisessa äidissä on että sitä pitää morkata tai kokea uhaksi?
paljon aikaa päivästä, sitten vielä koulut tarjoaa itse iltapäiväkerhoja päivän päätteeksi, niin sehän on selvää että lapsi viettää koulussa suuremman osan päivästä!
Ja onhan seillä oltava aikuinen ohjaamassa.
Vanhempien on PAKKO käydä työssä, jotta perhe elää, siitä ei voi ketään syyttää.
Miksi nykyisin syytetään ja etsitään se syyllinen vanhemmista aina?
Joka taho huutaa kuinka lasta ei pidä jättää yksin ja oikein tuputetaan kerhoja ja iltapäivä toimintaa!
Harvalla vanhemmalla on nykypäivänä varaa olla kotona lastaan kaitsemassa.
Nytkin ehdotetaan lauantaikoulua, joka ei taatusti ole lähtenyt vanhempien taholta liikkeelle.
Onko kaikki hyvin? Et taida pahemmin ymmärtää perhe- tai parisuhde-elämästä. Varmaan sinunkin aikasi vielä koittaa, kunhan vain jaksat odottaa.
oikein hyvinkin!Kokemusta löytyy....
ei!
Onko sinulla antaa mitää selkeitä perusteluja mielipiteellesi vai kävitkö vain huviksesi heittämässä kommentin?
selkeä vastaus aloittajan kysymykseen! Hänellä lienee asiasta senverran selkeä mielipide, ettei kaipaa perusteluja. Ja siis se on hänen mielipiteensä, oli perusteluja tai ei. Oletko riidankylväjänä täällä vai mitä "heittelet?"
Et siis pysty perustelemaan mielipidettäsi. Riidankylväjä? Miksi tosiaan yrität tehdä sitä? Tämähän on keskustelupalsta, ei pahan olon purkupaikka.
HEI!
Kyllä suhde voi onnistua. Itselläni ainakin on onnistunut hyvin.
Tottakai toisten lapsiin totuttelu vaatii aikansa ja hermonsa mutta ainakin itselläni ajan kanssa kaikki alkoi sujumaan ja rakastan lapsia kuin omiani (kuitenkin tiedostaen sen että ne eivät ole omiani).
Tein selväksi miehelleni suhteen alkuajasta että jos haluan omaa aikaa niin hänen pitää sitä sallia. Itselläni teetti tuskaa eniten se että lapset jankuttivat ja huusivat mielestäni koko ajan. Itse kun en ollut tottunut lapsiin niin kyllä se hermoja koetteli. Lisäksi kun lapset on kasvatettu eritavoin kuin itini on minut kasvattanut ja periaatteet oli ihan erit niin oli vaikeuksia ymmärtää niitä kaikkia periaatteita. Onneksi en kuitenkaan sortunut siihen että olisin alkanut "opettamaan" lapsia omille periaatteilleni. Tietenkin oli monia asioita mitä vaadin minun kotona ollessa, eli pöydästä noustessa sanotaan kiitos, Kädet pessään, ja omat petit pitää petata. Vähän aikaa (pari vuotta :) toisinsanoen ) lapset vänkäsivät sääntöjäni vastaan mutta oppivat kuitenkin.
Lisäksi lapsilta ei saa vaatia että he tykkäävät sinusta heti. Annat heille aikaa niin paljon kuin he sitä tarvitsevat. Ethän sinäkään heti totu heihin. Minulla meni monta vuotta kun nuorin lapsista tuli luokseni ja otti kiinni, pussasi poskelle ja sanoi että tykkää minusta. Se kruunasi mielestäni kaiken kärsivällisyyden ja koettelemukset, joita olin kokenut vuosien varrella heidän kanssaan.
Mieheni ymmärsi minua ja antoi minulle omaa aikaa, esim. jos lapset huusi paljon ja hermoja alkoi kiristää niin menin omaan sänkyyni vaikka lukemaan omissa oloissani. Hän ei edes vaatinut että minun pitäisi heti tykätä lapsista sillä olihan se vaikeaa välistä kun omia ei ikinä ole ollut.
Pelisäännöt pitää olla. Toisia pitää kunnioittaa eikä vaatia toistelta liikaa. Jos mieheni olisi minulta liikoja lasten suhteen heti vaatinut niin en usko että suhteemme olisi toiminut. Siinä tarvitsee aikaa niin itse kuin lapsetkin :)