Onko Vanhatestametti

Vanha on uuvuttavan tylsää sukuluetteloa ja -noitanaisten kivitystä. Uskovaisten kommenttien perusteella väittäisin, ettei monikaan ole sitä lukenut, tai sitten ei ole ymmärtänyt lukemaansa.

ovat samaa kokonaisuutta, mutta VT tulisi tulkita UT:sta käsin.

Uudesta Testamentista kannattaa yleensä aloittaa, vaikka joidenkin kohdalla on ollut hyödyllistä aloittaa VT:sta jos on sen sorttinen tutkijaluonne, tai sitten lukea kumpaakin vähän niinkuin rinnakkain.

Parasta kuitenkin aloittaa UT:sta ja keskittyä siihen.
Uudesta testamentista kannattaa ensin lukea evankeliumit tai ainakin jokin niistä ja sitten siirtyä Apostolien tekoihin, mikä tulee järjestyksessä evankeliumien jälkeen.
Suosittelen että aloitat Johanneksen evankeliumista. Se on yleisesti ottaen paras tapa tutustua Raamatun keskeiseen sanomaan.

Kannattaa lukea rukoillen. Ottaen huomioon Raamatun sanoma eli Jumala ja Hänen tekonsa. Kuinka Raamattua voisi muuten ymmärtääkään, ja löytää Hänen tuntemisensa sieltä? Jos lukukokemus jää pelkäksi pähkäilyksi eli pohdiskeluksi niin kyseessä on korkeintaan mielipiteitä ja ajatuksia Jumalasta, tarkemmin sanottuna käsitteestä Jumala.

Se on sitten sitä ihmisen omaa hartaudenharjoitusta ja -kokemusta eli omaehtoista uskonnollisuutta mikä muotoillaan sanoin "kyllä minäkin Jumalaan uskon, omalla tavallani".

Taitaa vain olla niin, että tuollaisella omalla tavalla harvoin jos koskaan on tekemistä sen todellisen Jumalan kanssa, joka tahtoisi Raamatun kautta puhua kun ihminen olisi avoin ja halukas löytämään totuuden eli persoonallisen suhteen Häneen, Jumalaan?
Se taas ei voi tapahtua ihmisen ehdoilla ja inhimillisten halujen ja mieltymysten mukaan...

Hyvä olisi tehdä vaikka niin, että aloittaessa rukoilee "Jumala, jos Sinä olet oikeasti olemassa ja haluat puhua minulle tämän Sanan kautta, auta ymmärtämään puheesi" ja/tai "Lähesty minua ja auta minua löytämään Sinut, uskomaan Sinuun sellaisena kuin Sinä todellisesti olet".

Lopulta koko homma kiteytyy kysymykseen Jeesuksesta.
Hyvä onkin jos jo alkaessasi olet halukas saamaan vastauksen kysymykseen kuka on Jeesus ja mikä oli ja on Hänen osansa Jumalan suunnitelmassa?
Siitähän koko Raamattu kertoo.

Vaikka VT (Vanha testamentti) on monitasoinen kirja (itse asiassa kirjakokoelma kuten Uusi testamenttikin) ja on monilta kohdin juutalaisen kansan historiaa, niin siellä jo on Jumalan profeettojen kautta tullut ilmoitus Jeesuksesta eli tulevasta Messiaasta joka on kaikkien ihmisten Vapahtaja, ja tämä on koko Raamatun ydin, sen punainen lanka. VT:ssa on esimerkiksi monissa psalmeissa sekä Jesajan kirjassa, selkeimmin Jesaja luku 53, viittauksia tulevaan Vapahtajaan ja ilmoitus Jeesuksesta mitä Hänelle tulisi tapahtumaan. Jesajan kirja on kirjoitettu todistetusti noin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Juutalaisethan eivät tunnusta Jeesusta messiaakseen vaan yhä odottavat vapauttajaa. Sama oli Jeesuksenkin aikana. Suurin osa kansasta tunsi VT:n ennustukset tai ainakin osan niistä, mutta tulkitsi ne väärin; he odottivat lähinnä poliittista vapahtajaa joka murskaisi Rooman miehitysvallan ja rakentaisi Israeliin ihannevaltakunnan. Mutta ihmisen suurin ongelma ei ole yhteiskunnallinen, se ei ole perhesuhteissa ja niiden ristiriidoissa, ei työpaikan paineissa eikä fyysisessä tai henkisessäkään terveydessä; ongelma on sisäinen ja koskee ihmisen henkeä, sydäntä.

Liian usein vain teemme niin että pakenemme varsinaista ongelmaa ympäröiviin näkyviin seikkoihin ja yritämme parannella elämäämme pinnallisesti, jolloin jotkut turvautuu esimerkiksi politiikkaan ja jotkut uskontoonkin, jotka sinänsä eivät ole huonoja mutta ovat tärkeimmässä asiassa eli sydämen ja sielun parantumisessa riittämättömiä. Jos kristinusko jää vain uskonnollisuuden tasolle ( = omaehtoiseen harrasteluun, pohdiskeluun ja hurskasteluun ) se ei ole syvemmässä mielessä yhtään parempi kuin mikään muukaan uskonto.

Ainoastaan yhteys Jumalaan pelastaa ja eheyttää ihmisen sisimmän.
Siksi Jeesus tuli. Hänen sovituskuolemansa ristinpuulla ja ylösnousemuksensa kuoleman voittajana on Jumalan valmistama tie ihmiselle Hänen yhteyteensä.
Tämä on Raamatun sanoma.

Tärkeintä on haluaako ihminen löytää totuuden...
Onko sellainen mieli, että "olkoon totuus mikä tahansa ja miellyttäköön se minua tai, haluan sen löytää, jos siis sellainen on olemassa: minusta riippumaton, ehdottomasti totta"? Ja sitten avonaisuus Jumalaa kohtaan, nöyrä asenne: Jos sinä olet olemassa, johda minut tuntemiseesi.

Tällä tavalla Raamattu parhaiten avautuu ja ei todellakaan johda johonkin hurahtamiseen vaan päinvastoin.

Mutta kyse on näkökulmasta...

Kun ihminen lakkaa olemasta synnin eksyttämä, löytää konkreettisen ja elävän yhteyden Jumalaan, saa sisimpäänsä rauhan ja kokee Hänen läsnäolonsa ja johdatuksensa - tietysti jotkut voi sanoa, että nyt se hurahti.

Onko se sitten vaarallista?

Jos hurahtaminen on sitä, että pääsee teeskentelystä ja itsepetoksesta todelliseen itsensä tuntemiseen, minkä edellytys on Jumalan tunteminen, koska ainoastaan Hänen valossaan saamme oikean näkökulman itseemme, eikö se silloin ole paras ja aidoin olotila minkä ihminen voi saada, hurahtaa totuuteen, itsensä tuntemiseen? Että hurahdan elämään, iloitsen Vapahtajasta ja Hänen antamastaan rauhasta?

Omaehtoinen uskonnollisuus ja pingoittuneisuus, yritykset olla hyvä kristitty ja sillä tavalla ikäänkuin ansaita jotain pisteitä Jumalalta ym. voivat johtaa negatiivisiinkin lopputuloksiin, mutta jos olet avoin Jumalalle ja haluat pysyä rehellisenä, nämä karikot vältät kyllä. Jumala ei tee pahaa vaan hyvää.

Jos ja kun haluaa kohdata totuuden näissä asioissa joutuu siis kohtaamaan myös itsensä. Siksi on hyvä jo alussa kysyä itseltään: olenko kiinnostunut löytämään totuuden?

Juutalaisten uskonnollisissa kouluissa Jesaja 53 on ollut useaan otteeseen kielletty kirja jota on saanut lukea vain rabbien selittämänä, koska on pelätty että lukijoiden mielet "harhaantuvat" uskomaan Jeshuaan eli Jeesukseen. Niin selkeästi Hänet on Jesaja 53:ssa ilmoitettu, ja monessa kohtaa muuallakin VT:ssa. On juutalaisia jotka on tulleet uskoon (osa heistä juuri Jesaja 53:n johdosta) ja oikeastaan vasta sitten he on alkaneet ymmärtää Vanhaa testamenttia oikein, vaikka ovat sitä lukeneet ehkä 40 tai 50 vuotta. Juutalaisethan tunnustavat vain Vanhan testamentin kirjoitukset, eivät Uutta testamenttia. Kristitty (tarkemmin sanottuna messiaaninen) juutalainen, kun hän on tullut tuntemaan että kyse on yhdestä ja samasta ilmoituksesta, ihmettelee, kuinka on ollut niin sokea ettei ole aiemmin huomannut Jeshuaa VT:n kirjoituksissa. Vastaus on siinä, ettei hän ole aiemmin uskaltanut tai halunnut lukea Raamattuaan avoimesti, rehellisesti ja halukkaana löytämään Jumala.

Kuten juutalaiset rabbit kieltävät omin päin tutkimasta Vanhan testamentin messiasprofetioita (ennustuksia Jeesuksesta) ja toimivat juuri niin kuin Jeesus varoitti: ovat palvelevinaan Jumalaa mutta eivät ole itse sisälle menneet ja estelevät niitäkin jotka tahtoisivat mennä; samoin toimi katolinen kirkko kieltäessään kansankielisen Raamatun. Jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Kun kirkolliset tekstit luettiin latinaksi tai muuten selitettiin valtaa pitävän kirkon halun mukaisesti eikä ihmisillä itsellään ollut mahdollisuutta perehtyä UT:n sanomaan, seurauksena oli kirkkolaitos, joka ei suinkaan julistanut evankeliumia eli Jeesuksessa tarjolla olevaa armoa, vaan harrasti kirkkopolitiikkaa (valtapolitiikkaa) kahliten ihmiset uskontoon ja uskonnollisiin suorituksiin, muun muassa maksamaan kirkolle aneita. Todellisia uskovia (mm. valdolaisliike) jotka julistivat evankeliumia ja käännättivät UT:n salaa kansankielelle, jotta jokainen voisi omalla kielellään lukea Jeesuksen ja apostolien opetuksia, vainottiin: paavi poltatti kokonaisia kyliä mm. Ranskassa missä valdolaisliike vaikutti voimakkaasti ja useissa kylissä yli puolet kyläläisistä oli tullut uskoon ja vapautunut katolisesta uskonnon pakkopaidasta.

"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumi 11:28-30.

Johannes (ei Johannes kastaja, vaan sama apostoli joka kirjoitti Johaneksen evankeliumin) kirjoittaa:
"Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme Hänen kauttansa.
Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme."
(1.Joh.4:7-11).

Raamatussa on sitten kyllä myös varsin käytännöllisiä ohjeita, ettemme unohtaisi Pyhän Hengen ohjaavan Jeesuksen seuraamiseen nimenomaan arkipäivässä - pelastus ei ole tekojen kautta vaan armossa, mutta juuri armo vapauttaa ja johtaa konkreettisella tavalla hyvään eli pyhityselämään, jos se todesta otetaan.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee."
Paavalin kirje Tiitukselle 2:11-14.

Sama Elävän Uutisen (Uusi testamentti vapaasti kerrottuna; vapaamuotoinen, selittävä käännös) mukaan:

"Ikuista pelastusta tarjotaan nyt jokaiselle ilmaiseksi. Kun otamme tämän Jumalan lahjan vastaan, ymmärrämme myös, että meidän on luovuttava huonosta, syntisestä elämäntyylistä ja elettävä Jumalan kunniaksi. Odottaessamme sitä suurta päivää, jolloin näemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen koko kirkkaudessaan. Jumala tuomitsi syntimme ja Kristus kuoli niiden tähden. Hän pelasti meidät, ettemme jatkuvasti tekisi syntiä vaan hänen ominaan auttaisimme muita ihmisiä puhtain sydämin."

Jaakobin kirje 2:14-17:
"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla, ja joku teistä sanoo heille: 'Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne', mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut."

Jaakobin kirje 2:4-17 Elävän Uutisen mukaan:
"Rakkaat veljet, teidän ei kannata sanoa, että uskotte Herraan ja olette kristittyjä, jos ette osoita sitä auttamalla toisia. Pelastaako sellainen 'usko' ketään? Teillä saattaa olla ystävä, joka tarvitsee ruokaa ja vaatteita, ja te sanotte hänelle: 'Näkemiin nyt ja Jumalan siunausta. Varo, ettet vilustu ja muista syödä hyvin' - antamatta kuitenkaan hänelle vaatteita ja ruokaa, mitä hyötyä hänelle siitä on? Huomaatte siis, että usko ei voi olla vaikuttamatta elämäntapaanne. Usko, josta ei seuraa oikeita tekoja, on kuollutta ja hyödytöntä."

Neuvoni on, että lue ja tutki itse... Vaikka vähän epäillenkin... Kunhan suostut olemaan rehellinen. Raamattu on yllättävän rikas ja monitasoinen kirjakokoelma.

Koeta olla hurahtamatta. Raamatussa on tylsiä paikkoja, joiden yli on paras hypätä (kaikenkarvaiset sukuluettelot, omituiset lait jne.), mutta siellä on myös varsin hyvää runoutta ja hulvattomia seikkailutarinoita, joista on lisäksi kulttuuriapua, jos sattuu pitämään vaikkapa maalaustaiteesta.