Näitä tämänkin palstan viestejä lukiessa tulee joskus miettineeksi, että mitähän ihmiset oikein haluaa? pitäisi olla järkkäri, mutta siihen pitää saada seitsemän kertainen tsoomi ettei tarvitse vaihtaa objektiivia (!?!?). Pitäisi olla hyvä kuvanlaatu, mutta toisaalta siinä voidaan tinkiä, että saadaan videokuvaus ja lcd-etsin. Sitten se pitäisi mahtua vielä taskuun ja olla kevyt.
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, koska kyllä sellaisia härpättimiä tehdään mitä ihmiset haluaa. Herää vain kysymys miksi sen pitää edes olla järkkäri?
No isompi kenno jää vielä jäljelle, mutta sen nyt voi ihan yhtä hyvin tehdä pokkariinkin ja toisaalta miksi maksaa sellaisesta mitä ei arvosta?
Mulla ei ole mitään sitä vastaan, koska kyllä sellaisia härpättimiä tehdään mitä ihmiset haluaa. Herää vain kysymys miksi sen pitää edes olla järkkäri?
No isompi kenno jää vielä jäljelle, mutta sen nyt voi ihan yhtä hyvin tehdä pokkariinkin ja toisaalta miksi maksaa sellaisesta mitä ei arvosta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Isompi kenno tarkoittaa pienempää croppi kerrointa joka taasen näkyy suurempana objektiivina, joten ei se pokkareiden kennon suurentaminen helppoa ole jos halutaan kamera pitää pokkarina jossa on moninkertainen zoomi.
Sekä nykyään kunnon pokkari maksaa enempi kuin halvimmat järjestelmäkamerat.
Sekä järjestelmäkamera on huomattavasti nopempa tarkennus sekä muutenkin nopeampi jne... sekä kuvanlaatukin on huomattavasti parempa kun käytetään suurempia ISO arvoja.
Järjestelmäkameroissa on vielä se etu, että voi ostaa lisää objektiiveja jos innostuukin kuvaamaan jotain muuta mitä oli alkujaan suunniteltu.
Jos tarvitsee taskukameran niin silloin Ixus tai muu vastaava pikkuinenpokkari. Isommat pokkarit ovat kooltaan lähes järjestelmäkameroiden kokosia joten silloin todellakin kannattaa miettiä järjestelmäkameran ostoa.
Joten kysyn sinulta miksi ostaa pokkari jos samalla hinnalla tai hieman kalliimmalla saa järjestelmäkameran?
Yksi vastau kysymykseen miksi, on kennon koko. Sitten ihan toinen juttu on, että ihmiset, joille paras objektiivi olisi f/1.4 30mm kinnteä, ostavat jotain suttukittisuperpullonpohjazoomeja.
"Sitten ihan toinen juttu on, että ihmiset, joille paras objektiivi olisi f/1.4 30mm kinnteä, ostavat jotain suttukittisuperpullonpohjazoomeja."
Helppo sanoa, että kiinteä olisi toisille paras, mutta mistäpä sen voisi tietää. Useimmat kuvaajat kuvaavat muita kuin tiiliseiniä eikä linssien reunojen vinjetointi aiheuta päänsärkyä, kun kymppikuvaan voi helposti cropata puoli kuvaa. Tuotekehitelyllä ja markkinainformaatiolla on ihmisten tarpeet saatu sellaisiksi, että niiden tyydyttäminen on edullisillakin tuotteilla kannattavaa.
Tällaisilla palstoilla saattaa syntyä mielikuva, jonka mukaan kaikki käyttävät järkkäreitä. Todellisuudessa toki pokkareita (puhumattakaan kännykkäkameroista) on paljon enemmän. Olympus on kehittelemässä järkkäreiden ja pokkareiden välille uutta ratkaisua - mikro 4/3 - joka voi jo parin vuoden jälkeen jälkeen tarjota hyviä aina mukana kuljetettävia kameroita.
Yhtään kunnollista 1,4/30 millistä.
Ehkä ensimmäistä järkkäriä ostava hakee kuvanlaatua jonka on nähnyt monessa kuvassa, joka otettu järkkärillä ja hyvällä kiinteällä objektiivilla. Sitten ostetaan järkkärin kaveriksi joku 18-250mm zoom ja kuvitellaan että nyt irtoaa terävää piirtoa. Hämmästys on suuri kun parhaimmillaankin kuvanlaatu on jotain pokkaritasoa eikä sellaisessa zoomissa riitä valovoima sisäkuvauksiin ilman salamaa. Harva aloittelija ymmärtää objektiivin merkityksen. Tunnen monta järkkärin omistajaa jotka käyttää pelkästään halpoja zoomeja kahdesta syystä: Ei ole rahaa eikä sijoiteta samaa rahasummaa yhteen hyvään kiinteään koska sillä ei voi zoomata. Keskusteluissa on paljastunut ettei ne edes ymmärrä polttovälin merkitystä kuvakulmiin vaan olettavat että esim 30mm polttovälillä läheltä kuvattuna saa tarkalleen samanlaisen kuvan kuin 300mm polttovälillä kauempaa kuvattuna. Kuulemma zoom on kätevä kun ei tarvi kävellä kohteen luo vaan voi ottaa saman kuvan zoomaamalla. Olen yrittänyt esimerkein valaista asian todellista laitaa niille mutta ei paljoa ollut vaikutusta. Haluavat pitää kuitenkin sen nykyisen zoomin mutta silti valittavat että ei sen piirto oikein vaikuta hyvältä ja itsekin huomaavat eron minun kuviin jotka otettu samasta tilanteesta kiinteällä objektiivilla. Ei oikein sellainen ajattelutapa avaudu minulle enkä jaksa sillä sen enempää päätäni vaivata. Haluavat ilmeisesti jonkun 18-300mm/2.8 zoomin joka painaa 200gr ja maksaa korkeintaan 150€ ja piirto parasta A-ryhmää. Ymmärrän, tuollainen olisikin erittäin haluttu putki.
Törmää usein.Porukka ostaa järjestelmiä(aika tyyriitäkin) ja sitten ilmenee ettei ymmärretä edes perusteita kuvaamisesta.Onhan sitä kiva pitää esillä. Kuvausasetuksena pidetään autommaattiasentoa aina.Jee.
Järkkärillä saa automaattiasetuksilla parempia kuvia kuin pokkarilla, joten sen hankkiminen on mielekästä.
Lähes kaikissa ohjelmissa (kuten esimerkiksi photoshopissa) on paljon ominaisuuksia joita niiden käyttäjät eivät osaa käyttää. Eikö ole parempi, että laitteet ja ohjelmat ovat niin hyviä etteivät ne rajoita luovuutta?
Taitaa moni aloitteleva vain kuvitella, että hyvin kuvien saaminen on laitteista kiinni (kun kerran kaikilla ammattilaisillakin on järkkärit).
Onhan kuvaustulos myös laitteista kiinni. Muutenhan ammattilaiset asiantuntijoina eivät ostaisi järkkäreitä vaan niitä halpoja pokkareita.
Sanon heti alkuun, että olet oikeassa ettet luulisi minun esittävän vastaväitettä kommenttiisi.
Minusta "ammattilaisten" valinnat ovat huono mittari harrastelijalle. Usein me harrastelijat viittaamme ammattilaisiin ikään kuin he olisivat yhtenäinen massa yhtenäisine tarpeineen ja valintoineen. Tosiasiassa ammattilaisiahan on ihan joka lähtöön ja hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Jotkut ammattilaiset työskentelevät toisen palveluksessa ja toiset yrittäjinä. Jonkinlaisia ammattilaisia ovat myös oto-kuvaajat. Vaikka en itse kuvaakaan ammatikseni, olen ihan varma että ammattilaiset joutuvat pohtimaan moninaisia seikkoja välineitä miettiessään. Kun hankitaan elantoa on varmasti mietittävä tavaroiden hankintaikää, kustannustehokkuutta, huollettavuutta, luotettavuutta, etc. vähintään yhtä paljon kun kuvanlaatua. Moneen kuvaustehtävään pokkari varmasti voisi olla riittävä väline, mutta hänelle joka osaa valokuvata, pitkälle automatisoitu pokkari on hankala käsiteltävä. Työkäytössä pokkari voi sitäpaitsi tulla huomattavasti markkukolmosta kalliimmaksi. Mielestäni myös harrastelijan on hyvä muistaa, että automaatio ei lisää, vaan rajoittaa luovuutta.
Tämän viestiketjun aloitusviestissä minun tarkoitus ei ollut verrata järkkäreitä ja pokkareita välineinä keskenään, vaan pohtia ihmisten motiiveja välinehankinnoissaan siltä pohjalta, kun olen esim. tätä foorumia seuraillut.
Minun mielestä järkkärissä on kiistattomat etunsa verrattuna pokkariin, mutta ihmettelin sitä että miksi jotkut haluavat sen järkkärin hankkia, kun ovat kuitenkin valmiita niistä eduista luopumaan tai eivät aio niitä hyödyntää. Miksi siis haikailla ison kennon tuomasta parannuksesta kuvanlaatuun, kun ollaan kuitenkin valmiita uhraamaan se jotta saadaan objektiiviin tsuumikertoimia halvalla tai että saadaan lcd-etsin tai videokuvaus? Miksi haikailla objektiivin vaihtomahdollisuudesta, jos sitä objektiivia ei kuitenkaan ole tarkoitus vaihtaa? monista viesteistä tälläkin foorumilla on nähtävissä rivien välistä, että ihmiset haluavat pokkarin, mutta ostavat järkkärin. Sitä minä tässä vaan ihmettelin. Minua ei siis ihmetytä miksi ammattilaiset käyttävät sellaisia välineitä kun käyttävät tai miksi edistyneemmät harrastajat käyttävät järkkäreitä, vaan minua ihmetyttää että miksi sen matti ja maija meikäläisen pitää se järkkäri ostaa, kun ei ne sitä läheskään aina halua ja usein ne järkkärin ominaisuudetkin tulevat usein yllätyksenä.
Siis tietysti ammattitasolla ja tietyissä erikois tapauksissa mutta jos ammattilaiselle annetaan anttilan peruspokkari kouraan ja aloittelijalle samanlainen niin kyllä ammattilainen huomattavasti parempia kuvia, kuin aloittelija.
" Mielestäni myös harrastelijan on hyvä muistaa, että automaatio ei lisää, vaan rajoittaa luovuutta."
Asia ei suinkaan ole näin yksinkertainen, sillä jos kone hoitaa tekoälyllä helpot asiat jää koko aika käytettäväksi luovaan toimintaa.
Minulla on monenlaisia ongelmia, joissa tekoälystä on apua (alkaen oikeinkirjoituksen tarkistamisesta aina värisokeuden vaikeuttamaan väritasapainon säätämiseen). Esimerkiksi minun pitäisi käyttää silmälaseja, mutta kuvaan mieluummin ilman ja siksi automaattitarkennus sopii kuin nyrkki silmään. Nykyisessä kamerassani on paha 2-asteen vika, jonka vuoksi horisontti on aina pari astetta vinossa. Toivottavasti japanilaisinsinöörit ratkaisevat ongelman puolestani.
Varsinaisesta asiasta olen sinun kanssasi samaa mieltä. Kuvaajan pitää voida valita mitä tekee itse ja mikä jätetään automaatin huoleksi.
Turhien ominaisuuksien myyminen on kamerakaupassa tärkeää yritysten talouden vuoksi. Tuleva mikro-4/3 järjestelmä yrittää yhdistää pokkareiden ja järkkäreiden hyvät puolet – ja samalla myydä kokonaan uuden järjestelmän.
"ammattilaiselle annetaan anttilan peruspokkari kouraan ja aloittelijalle samanlainen niin kyllä ammattilainen huomattavasti parempia kuvia, kuin aloittelija."
Ammattilainen voi olla hyvinkin suppean asian osaaja, jonka mielenkiinto oman alan ulkopuolelle on erittäin vähäinen
Pari kertaa on minulle tökätty kamerakänny kouraan ja sanottu että ota meistä kuva. Enpä tiennyt mistä vehje laukeaa enkä oikein osannu tähdätä sillä mikroskooppisen pienellä näytöllä kun aurinko paistoi selän takaa pilvettömältä taivaalta, enkä tiedä minkälaista jälkeä siitä tuli. Joskus kauan sitten kuvannut pokkareilla, viime vuosina vain järkkärillä. Hyvinkin mahdollista että niiden kamerakännyjen omistaja ottaa niillä vehkeillä parempia kuvia kuin mitä minä silloin laukaisin. Kyllä siihen kuvaan vaikuttaa paljon myös se onko kyseinen kuvausvehje kuin oma ruumiinosa vai tuntuuko se moralta lapaluissa.
... itselläni kamerakännyn kanssa. Juurikin pystykallistuksen arviointi meinasi olla ihan vietävän tukalaa, kun ei tajunnut mihin päin kameraa pitää kääntää, että kaatuvat linjat saisi haltuunsa. Luulen, että tässä oli kyse juurikin ergonomiasta. Selkäytimessä vain on varmaan eri käskyt kameran ja puhelimen käytölle ja tuntuu hankalalta ja hitaalta kun joutuu kysymään neuvoa aivokuorelta.
Huvittaa lukea näiltä foorumeilta vastauksia kameravalintoihin. Lähes jokaisessa viestiketjussa joku heittää kommentin tyyliin: p**ka, osta canon järkkäri! Aah...kuinka helppoa onkin aina vedota kuvanlaatuun. Mutta...Jos ei ole halua laittaa puolta omaisuuttaan tilanteen tallentimeen,niin silloin on tehtävä kompromisseja. Itse kiinnostuin kuvaamisesta pari vuotta sitten ja hankin superzoomerin. Jaa miksikö? No koska minulla ei ollut silloin mitään hajua kuvaamisesta (joskus tuntuu ettei sitä ole nytkään) ja koska käyttöohjeet ovat nössöille, niin tarvitsin kameran jolla pystyi opettelemaan kuvaamiseen liittyviä perusjuttuja. Lisäksi laiskana ihmisenä en viitsi kanniskella tonneittain tavaraa aina mukanani, joten järkkäri ei monine ominaisuuksine houkutellut. Varaakaan ei ollut sijoittaa puolta omaisuutta, joten kuvanlaadusta piti hieman tinkiä. Nyttemmin parikymmentätuhatta kuvaa viisaampana alkaa kamera rajoittamaan omaa luovuutta ja olen harkitsemassa digijärkkäriä.
Voiko luovuutta ostaa rahalla? Mielestäni luovuus kehittyy vain ja ainoastaan tekemällä. Netti on pullollaan teknisesti hyvin onnistuneita, mutta niin hengettömiä ja staattisia kuvia mihin kukin meistä pienen harjoittelun jälkeen pystyy. Mutta sen tilanteen ja tunnelman vangitsemiseen tarvitaankin jo paljon harjoittelua.
Luovuutta voi harjoitella eikä sitä mielestäni voi ostaa rahalla. Teknisesti onnistuneet "pönötyskuvat" ovat seurausta sääntöjen opettelusta, mutta vielä ei olla opittu rikkomaan niitä. Ensin opitaan tekniikka, mutta näkemys kehittyy vasta tekemällä ja ajattelemalla.
Mielestäni pokkari ei lähtökohtaisesti ole luovuutta rajoittava väline, vaan ne tuppaavat nykyisin olemaan niin automatisoituja vehkeitä, että etäännymme helposti niillä kuvatessamme itse kuvaamisen prosessista. Pokkarin tuottama välineen vastus on isompi ja helposti lannistaa vallankin kokemattoman kuvaajan, jonka täytyy kuvaustapahtumaa ymmärtääkseen raivata tiensä läpi kaikkien niiden valikoiden lopulta löytäen hyvällä onnella sen perustotuuden, että kuvaamisen parametrit ovat pohjimmiltaan sangen yksinkertaisia ja ilmaisun kannalta välttämättömiä hallita itse. Kaikki tämä 3Dmatrixmeterig sun muu joutava jargoni saa helposti luulemaan, että valotus on jotakin salatiedettä, joka on parasta jättää automaatin huoleksi samoin kuin voi helposti luulla, että olisi olemassa joku "oikea" valotus ja muut olisivat vääriä.