Haluaisin mielipiteitä tähän tilanteeseen:
Lapsi on ollut vauvasta asti tekemisissä isänsä kanssa viikoittain ja nyt nelivuotiaana hän viettää isällään 50% ajasta eli joka toinen viikko ollaan toisessa kodissa. Kuitenkin nyt ollaan jo yli puoli vuotta eli viime talvesta asti taisteltu semmoisen ongelman parissa, että lapsi ei halua mennä isänsä luokse. Hän on lukinnut itsensä autoon, mennyt piiloon. Olen joutunut lahjomallakin houkuttelemaan häntä isin luokse. Ollaan puhuttu myös kasvatuspsykologin kanssa miten ongelma pitäisi ratkaista. Hänen mielestään tilanne on ihan ok. Olen jutellut lapsen kanssa eikä hän osaa kertoa miksi ei halua olla isin luona. Tiedän, että iskä on ihan kiltti ihminen ja tunnollinen isä. Siksi tämä on varmasti hänellekin ollut ajoittain todella rankkaa kun joka toinen viikko kylään tulee ovenkarmeihin tarrautuva itkevä lapsi. Olisiko kenelläkään olemassa jotain ratkaisua meidän tilanteeseen? Tai jos joku keksisi edes syyn tähän käyttäytymiseen, kun kaikki on oikeastaan ihan hyvin ja molemmat vanhemmat rakastaa ja kunnioittaa lastaan ja haluaa kasvattaa tätä ja olla tämän kanssa ihan yhtä paljon. Välillä vaan tuntuu, että tämä ei ehkä olekaan lapsen kannalta ihan paras ratkaisu. Isän luokse tulo on vaikeaa, mutta kuulemma heti, kun äitin auto on lähtenyt pihasta, itku loppuu kuin seinään ja elämä jatkuu aurinkoisena. Ehkä mietin asiaa turhaan, mutta haluaisin mielipiteitä muilta vanhemmilta ja kokemuksia myös.
Lapsi on ollut vauvasta asti tekemisissä isänsä kanssa viikoittain ja nyt nelivuotiaana hän viettää isällään 50% ajasta eli joka toinen viikko ollaan toisessa kodissa. Kuitenkin nyt ollaan jo yli puoli vuotta eli viime talvesta asti taisteltu semmoisen ongelman parissa, että lapsi ei halua mennä isänsä luokse. Hän on lukinnut itsensä autoon, mennyt piiloon. Olen joutunut lahjomallakin houkuttelemaan häntä isin luokse. Ollaan puhuttu myös kasvatuspsykologin kanssa miten ongelma pitäisi ratkaista. Hänen mielestään tilanne on ihan ok. Olen jutellut lapsen kanssa eikä hän osaa kertoa miksi ei halua olla isin luona. Tiedän, että iskä on ihan kiltti ihminen ja tunnollinen isä. Siksi tämä on varmasti hänellekin ollut ajoittain todella rankkaa kun joka toinen viikko kylään tulee ovenkarmeihin tarrautuva itkevä lapsi. Olisiko kenelläkään olemassa jotain ratkaisua meidän tilanteeseen? Tai jos joku keksisi edes syyn tähän käyttäytymiseen, kun kaikki on oikeastaan ihan hyvin ja molemmat vanhemmat rakastaa ja kunnioittaa lastaan ja haluaa kasvattaa tätä ja olla tämän kanssa ihan yhtä paljon. Välillä vaan tuntuu, että tämä ei ehkä olekaan lapsen kannalta ihan paras ratkaisu. Isän luokse tulo on vaikeaa, mutta kuulemma heti, kun äitin auto on lähtenyt pihasta, itku loppuu kuin seinään ja elämä jatkuu aurinkoisena. Ehkä mietin asiaa turhaan, mutta haluaisin mielipiteitä muilta vanhemmilta ja kokemuksia myös.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja korostaa sitä, ettei ole ammattilainen.
Asiasi on kuitenkin vakava ja on hienoa, että olet hakenut siihen apua. Itselleni tuli sellainen mieleen, että voisitko sinä viedä lapsen isänsä luo sisälle asti ja viivähtää vaikka hetkisen.
Toisaalta muistan itse hyvin oman lapseni kohdalta sen, kuinka hänen kehittymisensä tapahtui jaksoissa. Tällä tarkoitan esimerkiksi kolmivuotiaan uhmaikää, kiinnostumista lukemisesta viisivuotiaana jne. Ehkä tässä on jokin vastaava kehitysjakso, joka sitten menee ohi hetken päästä.
Sellainen tuli vielä mieleen, että lapset tarvitsevat rutiineja, ehkä lapsen menemiseen isän luokse voisi ajoittaa siten, että lapsella olisi ruoka-aika heti isänsä luo saavuttuaan (ja tietysti lempiruokaa tarjolla) tai leikkihetki.
Toivotaan, että ongelmaan löytyy ratkaisu.
sisälle asti ja vähän aikaa juopasee vaikka kahvit. Laps näkee että tässä ei ole mitään outoa/pelättävää jne. Luulen että tällä konstilla homma hoituu, on meinaan kokemusta!
En halua pelotella. Mun tytto kayttaytyi tasan noin syksylla 2006. Yli vuosi myohemmin paljastui etta isi on seks hyvaksikayttanyt silloin 3-vuotiasta tytartaan. Asian paljasti kylla vahingossa tyton pikkusisko joka ei itse tiennyt mita paljasti kun sanoi : "isi pujee tonne" ja naytti omaa pimppaa. Kertoessaan ton pikkusisko oli 2,5 v ja isosisko jo 4 v.
Toivon sydamestani etta Teidan tapaus johtuu jostain ihan muusta.. jos isi on vaikka joskus liian ankara..
Ala nyt pelasty. Mun vaan piti kertoa meidan tarina.
Hyi hitto tollaista, en ymmärrä miten joku voi lapselleen tuollaista tehdä! Mutta oikeassa olet että turha tässä on pelotella, 99% todennäköisyydellä on kyse ihan muusta eli ihan siitä että lapsi on kiintynyt toiseen vanhempaan ja protestoi tuota eroa hänestä. Tuon ikäisillä lapsilla on varmaan vähän "ohjelmoitu" käyttäytymiseen se että he pitävät siitä tutusta ja turvallisesta vanhemmasta kiinni, oli kyse päivähoitoon, isovanhemmille tai sitten etävanhemman luo menosta. Ei tuossa ole mitään kummallista ja ei siinä myöskään kannata liikaa ajatuksia tuhrata pelkoihin ja varsinkaan lapselle periksiantoon. Jos lapsella on kaksi rakastavaa ja huolehtivaa vanhempaa, se on aika parempi kuin yksi! Tuskin yksikään lapsi on ikinä sen takia pilalle mennyt että välillä joutuu tästä vanhemmasta olemaan erossa, päinvastoin se opettaa luottamusta sekä siihen lähivanhempaan että näihin muihin hoitajiin kun huomaa että kyllä se äiti/isi aina lopulta hänet hakee.
pedofiileja on enemman kuin uskotkaan, mutta yksikaan pedofiili ei koskaan myonna sita. Siis vaikka pedo istuisi vankilassa kiven sisalla han edelleen sanoo etta tassa on virhe tapahtunut, han on viaton. Pedofiili EI KOSKAAN myonna. ( eika koskaan muutu )
En väitä vastaan, kyllä näitä petoja on olemassa turhankin paljon. Mutta nyt yllä puhuin todennäköisyyksistä. Sanotaan että jos iseistä joka tuhannes on pedofiili, niin lapsista varmaan 2/3 itkee äitin/isän perään. Jos ei muuta syytä ole olettaa pedofiliaa kuin tuo, niin en kyllä haluaisi olla tuon isän housuissa. Meillä se olen minä jonka perään lapsi (2,5v) itkee eikä halua lähteä äidilleen ja olen 100% varma että kyseessä ei ole pedofiliaa, ei edes äidin uuden toimesta. Lapsi on vain kiintynyt siihen joka hänen lapsuuden ajan on ollut se joka on tarjonnut tukea ja turvaa, lohdutusta ja hellyyttä (voi siis olla myös isä). Ei sen kummempaa.
Mutta jos muita merkkejä alkaa tulla, niin sitten tämä tietenkin pitää ottaa vakavasti!
"Tiedän, että iskä on ihan kiltti ihminen ja tunnollinen isä."
Hmm... jos han oikeesti on noin kiltti ja kunnollinen/ tunnollinen niin miksi sitten lapsen kaytos ?? Miten muuten voit tietaa mita siella asunnolla tapahtuu kun et ole paikalla ?
Tiesithan etta pedofiilit aina sanoo lapselle etta " tasta ei sitten puhuta aidille mitaan " ja asiaan liittyy uhkailua tai kiristysta..
En halua pelotella mutta pida silmasi auki.
Ehka se mies ei sittenkaan ole NIIN kiltti ja tunnollinen kuin toivot. Tama siis ajatus vain.