Onko olemassa mitään apua aralle kissalle?
Toinen, lähes samanikäinen kissamme (vajaa vuosi)
on seurallinen ja rohkea kissa, mutta toisesta
kissasta on ajan mittaan tullut arka ja säikky.
Se pelkää kovia ääniä (pesukonetta ym) mutta
säikkyy myös ihan ihmisten liikkeitä ja ääniä.
Kolli oli pentuna hyvin eloisa ja leikkisä (kun
toinen, nykyisin rohkeampi kissamme taas melko
arka!!), mutta se on muuttunut kasvaessaan
aremmaksi. En voi uskoa, että olisin
omalla "kasvatuksellani" tehnyt siitä aran, kun
toinenkaan kissani ei ole säikky. Voiko
kollipojan luottamusta ihmisiin vahvistaa ja
saada sen tottumaan ääniin säikkymättä niitä. Nyt
se kipittää matalana karkuun kun sitä yrittää
rauhoitella. Muutoin se kehrää ja tulee
syliinkin, mutta arkuus on todella selvää ja
häiritsevää.
Toinen, lähes samanikäinen kissamme (vajaa vuosi)
on seurallinen ja rohkea kissa, mutta toisesta
kissasta on ajan mittaan tullut arka ja säikky.
Se pelkää kovia ääniä (pesukonetta ym) mutta
säikkyy myös ihan ihmisten liikkeitä ja ääniä.
Kolli oli pentuna hyvin eloisa ja leikkisä (kun
toinen, nykyisin rohkeampi kissamme taas melko
arka!!), mutta se on muuttunut kasvaessaan
aremmaksi. En voi uskoa, että olisin
omalla "kasvatuksellani" tehnyt siitä aran, kun
toinenkaan kissani ei ole säikky. Voiko
kollipojan luottamusta ihmisiin vahvistaa ja
saada sen tottumaan ääniin säikkymättä niitä. Nyt
se kipittää matalana karkuun kun sitä yrittää
rauhoitella. Muutoin se kehrää ja tulee
syliinkin, mutta arkuus on todella selvää ja
häiritsevää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma nuorempi mirrini, nyt jo 11 v, oli todella
arka ensimmäiset 4 elinvuottansa. Perheessä asui
silloin myös toinen mirri, löytökissana ikä
epäselvä, mutta nuoremman tullessa noin 2-5
vuoden välillä. Tämä nuorempi mirri erotettiin
emostaan liian aikaisin; emo oli kulkukissa ja
pentue oltiin tappamassa, joten pelastin yhden
tuosta karvakasasta n. 6-7 vkon iässä. Jo
tuolloin mirri oli melko arka, toisaalta tilanne
(emosta ja muista sisaruksista erottaminen oli
varmasti hirveä kokemus:().
Pentu on aina ollut minulle hyvinkin sosiaalinen,
minustahan oli tullut sen uusi "mamma". Pennun
kasvaessa se säikkyi aina vieraita, meni sängyn
alle tai peiton alle aina piiloon. Aluksi sitä
paljonkin hain esiin ja maanittelin, mutta
lopulta annoin sen olla aivan rauhassa ja tulla
omia aikojaan.
Ensimmäiset elinvuodet menivät siis näin. Sitten
vähitellen mirrin ollessa noin 4 vuotias se
rupesi vaan olemaan enemmän esillä vieraiden
aikana, rupesi puskemaan vieraita ja seuraamaan
mitä tapahtuu. Vanhempi mirrini siis pysyi aina
esillä, tunki vieraiden syliin hellittäväksi jne.
oli muutenkin todella sosiaalinen.
Vähitellen nuorempikin mirri siis "sosiaalistui"
ja muuttui rohkeammaksi. Silloin muistankin usean
ystäväni ihmetelleen mirrin muutosta, että onko
tämä sama kissa? No, en tiedä mitä tapahtui,
mutta tänä päivänä mirri voi hyvin. Muista
sisaruksista toinen pentu jäi tuttujen luokse ja
heidän kertomuksensa mukaan tuo tyttö on hyvinkin
arka edelleen.
Minulla on 10-vuotias tavallinen maatiaiskissa,
nimeltään Minni. Minni tuli meille varmaan liian
aikaisin( 6 viikkoisena) koska se oli alussa
kamalan arka. Se meni kerran pentuna meidän
pesukoneen taakse jopa. Mut kyllä se siitä on vaan
meihin tottunut. Se on kyllä vähän niinkuin mun
kissa, yöt se nukkui (ennen marsuni tuloa) sängyni
päädyssä lämmittämässä ja joskus se hyppää syliini
nukkumaan kun katson tv:tä. Eiköhän se teidänkin
kolli aikanaan tule luottavaiseksi seuralaiseksi.
Tosin meidän Minni ei tykkää vieraista, niitä se
menee pakoon tai jos joku tekee liikaa tuttavuutta
voi tulla tassusta.
meillä miisu, 7-vuotias leikattu kollipoika on
aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin arka.
se tuli meille vuoden ikäisenä kissatalosta,oli
ollut jonkun mummon luona ja mummon jouduttua
vanhainkotiin tuli kissa kissataloon. ensimmäisen
vuoden ajan se lähinnä vaan kyhjötti
nurkissa,sängyn alla jne. kunnes sitten alkoi
tottua omaan perheeseen niin että kun vieraita ei
ollut paikalla kissa leikki ja tepsutteli esillä
ihan normaalisti.kun vieraita tuli niin äkkiä
karkuun. miisu on aina ollut minusta hyvin
riippuvainen,suorastaan läheisriippuvainen. se
ilmenee niin että kissa seuraa kuin hai
laivaa,tulee jopa vessaan mukaan ja änkee aina
viereen nukkumaan..ainakin yrittää. taidan olla
jonkin sortin keinoemo. avomiestäni se pelkää
kuin ruttoa. silloin kun kissa uskaltautuu
lähelle niin se on sitten mustasukkainen. en
minäkään oikein tiedä millä tuon säikkymisen
saisi loppumaan,vaikka mitä on meilläkin
yritetty. tähän liittyy vielä älytön miukuminen
ja naukuminen jatkuvasti,jos joku tietäisi tähän
jonkin neuvon niin otan kiitollisena vastaan!!?