Minä olen se hillitty. Näennäisen rauhallinen tuolilla rennosti loikoilija. Eläin. Mutta tuleppa liian lähelle. Ahmin sinut sallimissasi rajoissa. Kerran, jos niin tahdot. Lähelle tänne vain ja katso silmiin vakavasti ja pelleilemättä kerran. Hengitä ja haistele, sulje silmät ja kuuntele itseäsi hyvä lady. Olet pirun iso kivi kengässäni senkin jääräpää.Olen sinun, mutta minulla on arvokkuuteni ja haluan poistua paikalta ylväästi, jos häviän tämän. Kova paikka.
Kivi kengässäni
Lady you
81123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
en ole kiinnostunut sinusta koska olen varattu ja rakastunut elämäni naiseen. Leave me alone!
minun tärykalvot alkaa särkemään, yritin vihjata jo aikasemmin mutta kukaan ei kuunnellut tai ymmärtänyt. myf.
tästä tuli kylmät väreet tälläiselle kanssaihmisen inhoamallekin. :O
En uskalla katsoa silmiisi, sillä pelkään hukkuvani niihin. Tiedän hukkuvani, ellen ole varuillani kaiken aikaa.
Ja haluankin hukkua, mutta en uskalla.
En tiedä mitä minusta haluat?
Sinun täytyy itse tulla lähelleni ja näyttää tai kertoa minulle.
Niele kerrankin ylpeytesi.
"Rakkaus on enemmän kuin tunteet, ja paljon enemmän kuin pelkkä hyvä olo. Sen, mitä Jumala on sanonut rakkaudesta, läheisyydestä ja sukupuolisuudesta, yhteiskuntamme on ohentanut pelkäksi puheeksi tunteista. Mieti, kuinka hyvin rakkaudenkaipuuseesi vastaisi se, jos joku rakastaisi sinua tavalla, jolla Jumala tahtoo meitä rakastettavan:
•jos tämä ihminen kohtelisi sinua kärsivällisesti ja ystävällisesti eikä olisi kateellinen sinulle?
•jos hän ei ylpeilisi eikä mahtailisi?
•jos hän ei olisi töykeä, itserakas eikä suuttuisi helposti?
•jos hän ei muistelisi kaikkea sitä, mitä olet tehnyt väärin?
•jos hän ei yrittäisi salata sinulta mitään, vaan olisi aina totuudellinen?
•jos hän suojelisi sinua, luottaisi sinuun, toivoisi aina sinun parastasi ja pysyisi kanssasi, vaikka riitelisittekin?
Tämä on Jumalan kuvaus rakkaudesta, jollaisella hän tahtoo meitä ihmissuhteissamme rakastettavan. Huomaathan, että tämä rakkaus keskittyy toiseen, ei itseen; antamiseen, ei saamiseen. Juuri siinä on sen ongelma. Kuka sellaiseen pystyy?
Luultavasti suunnilleen jokainen on tullut ihmissuhteissaan haavoitetuksi. Kysymys onkin ennemmin siitä, kuinka suhtaudumme haavoittumiseemme. Peittääkseen kipunsa monet meistä viestittävät kahdenlaista viestiä. Ikään kuin sanomme toiselle näin: "Haluan, että tulet minua lähelle. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta hetkinen nyt! Minä olen pettynyt aikaisemmassa suhteessani. En halua puhua siitä. En halua kuulla sellaisesta puhuttavan." Rakennamme sisimpämme ympärille muurin, jottei kukaan pääsisi haavoittamaan meitä. Mutta sama muuri, joka pitää toiset ihmiset ulkopuolella, pitää myös meidät itsemme sisäpuolella ja eristää meidät todellisesta läheisyydestä ja rakkaudesta."
Monet psykologit mieluusti omissa teorioissaan esittävät yksioikoisesti vihaisuuden osoituksen pelkästään pelkoon liittyvänä tunneilmaisuna (ihmissuhderintamalla), täysin huomioimatta sitä, mikä saa toisen reagoimaan niin vihaisesti toiselle? niinkuin ihmiset eivät voisi oikeasti käyttäytyä toista kohtaan väärin tai hävyttömästi, jolloin suuttumisen ilmaisu johtuu toisen teoista ei näistä sielullisista kuvioista tms.
lä, mutta vaan lähellä. Jumala tarkoittaa kyllä jotain muuta. Ihminen ei koskaan pysty siihen eikä edes pyyteettömään rakkautseen, mutta ei varmaan tarvitsekaan, ihminen on vain ihminen.
ihminen on vajavainen kaikkine inhimillisine piirteineen, se olisi hyvä pitää mielessä ja se tavallaan sallia sekä itselle että toisille. Mutta tuo ylläoleva on tietynlainen kuvaus mille perustalle suhteen/rakkauden haluaa asettuvan.
Tämän ketjun aloittajan viesti nimittäin viittaa johonkin muuhun, tietynlaiseen persoonien väliseen mittelöön (mikä on aina tarpeetonta) ja ego buustaukseen, jossa toiselta haetaan lähinnä vahvistusta oman egonsa kasvattamiseen eikä toista arvosteta aidosti kuin vain siinä suhteessa miten toinen heijastuu takaisin häneen itseensä, mikä ei ollenkaan ole soveliasta jos hyvän suhteen haluaa.
Tietynlainen suhde varmaan noillakin eväillä onnistuu, mutta kaikki ei sellaista halua, sillä se perustuu todellakin vain niihin pintapuolisiin tunteisiin ja asioihin.
että jos ei edes pysty näkemään omissa toimissaan mitään väärää, niin silloin kyllä tulee sanottua näkemiin alta aikayksikön. Ainahan sitä voi uskotella itselleen mitä tahansa ja hakea oikeutusta hävyttömyydelleen ties mihin tukeutuen (psykologien vajavaisiin suhdeoppaisiin?), mutta röyhkeys menee kyllä huippuunsa jos tuollaisenkin jälkeen vielä vaatii toiselta jotakin?. Vaaditaan ja vaaditaan, mutta mitään ei haluta antaa, ei puolustaa, ei tukea, ei mitään, muuta kun lillua omissa tunteissaan, kova paikka? toisesta välittäminen, ihanko totta? ei taida arvot olla kohdallaan.