Olohuoneen lasipöydällä orientaali pizza,
syömätön
ja yhtä kylmä
kuin tuolla ampiaisella on.
Joka lattialla kiertää kehää,
on syksy,
tai ainakin sen kaltainen olomuoto.
Ja puussa
lopulta
roikkuu kasapäin sinun lakastuneita muotokuviasi,
mihin sukellan.
syömätön
ja yhtä kylmä
kuin tuolla ampiaisella on.
Joka lattialla kiertää kehää,
on syksy,
tai ainakin sen kaltainen olomuoto.
Ja puussa
lopulta
roikkuu kasapäin sinun lakastuneita muotokuviasi,
mihin sukellan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..vesikielellä odotan pihalla olevan luumupuun sadon valmistumista : )
Sitä odotellessani oli mukava sukeltaa runosi tunnelmaan. Hyvää työtä taas sinulta : )
mä voisin maata huolettomana luumupuun alla suu auki ja odottaa että loksahtaisi/kopsahtaisi.
Kiitos sinun järkähtämättömästä tuestasi :)
..jos joskus päätät haukansilmilläsi analysoida minua, niin voisitko tehdä sen pöytälaatikkoon. En tiedä miten suhtautuisin terävän analyyttisiin kommentteihisi minun olemuksestani. Sinä aistit paljon sellaista mitä muut eivät näe tässä palstan "peyton place" maailmassa.
Kommenttisi ovat vähintään yhtä hyviä, kuin runosi : )
Lupaan olla kiltisti (enkä lupaa) ja olla kirjoittelematta (kirjoittelenpas) minkäänlaisia (varmaan kaikenlaisia) analyysejä kenestäkään (kaikistapas).
Suuni on sinetöity (aivan apposellaan).
Peytonista en tiedä, koska kuulun (ähäkutti) Dallas- sukupolveen :)
..vanhat sarjat ovat ihania, kuten tohtori Kildare, josta tuli uusintoja tällä vuosituhannella. Niin leppoisaa ja opettavaista : )
..että Dallas oli kammottava sarja, se unohtui kiireessä. Toisella kädellä kun hämmentää ruokakattilaa ei tämä henkinen puoli onnistu.
Höpö höpö! Dallas oli siis niin siisti Pam Pam Pameloineen ja Bobbyineen, dokaavine Sue Elleneineen, että he ovat nousseet sukupolveni saralla jo jonkinlaisiksi kulttihahmoiksi.
Otan esmerkin:
Viiniä latkiva, miehensä alistama Sue Ellen-parka on niin sympaattinen roolihahmo, että hänet on liitetty arkkityypiksi johonkin väliin akselilla huora/madonna -syndroomaa. Tämä tällainen uusien toiminta- ja roolimallien keksiminen ei ole aivan helppoa. Jo ammoisista ajoista lähtien on tunnettu giniä liinavaatekaapista latkiva perheenäiti, joka hymyilee suloisesti ja antaa takaovelta naapurin lapsille mehua. Minusta tällaiset naiset ovat oman toimintakulttuurinsa muodostamassa ansassa; he eivät kykene näkemään, ottamaan elämästä irti muuta kuin sen perinteisen roolin haisevat tiskitassut imurin varressa essu päällä ja taikinaa roikkumassa takkuisessa tukassa.
Katsokaas, kun Sue Ellen meditoi viskiputelin kanssa ja törttöili kierreportaissa nilkoissa linksuvilla avokkaillaan, niin minä käsitin jossain olevan todellisen uuden anarkian muodon.
Ja tämä muoto oli itseironian karvas muoto. Se oli perheenäidin satasella kaiken mistä tahansa irroitteleva muoto.
Minä pidin tästä,
todella hyvä!
Pelastin ampiaisen, vaikka se tuntui typerältä.
:)
Jos tämän poistetun viestin tarkoituksena oli saada minut raiteiltani, niin olet harvinaisen hyvin onnistunut asettamissasi tavoitteissa.
:)