Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Millaiset sijaisvanhemmat ovat mielestänne hyvät sijaisvanhmmat?

    Hei,

    Olemme mieheni kanssa ajatelleet ryhtyvämme sijaisvanhemmiksi, mikäli meidät siihen kelpuutetaan. Koulutukseenkin olemme menossa lähiaikoina.

    Olen tuolla sijaisvanhempien palstalla käynyt hiukan lueskelemassa ja joskus täälläkin. Nyt mieltäni on alkanut askarruttamaan kysymys.

    Millaiset sijaisvanhemmat toivoisitte omalle lapsellenne/lapsillenne? Minkälainen sijaisäiti ja sijaisisä olisi ihanteellinen teidän mielestänne.

    Sijoitus on aina kova paikka niin lapselle kuin vanhemmillekin ja onhan se iso muutos myös sijaisperheelle. Mutta minkälainen pitäisi olla sijaisperheen ja biovanhempien suhde, että homma toimisi hyvin ja lapsi voisi hyvin.
    751150
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 75

    Vanhimmat

    parhaat vastaukset omalle koneelle, niin ei aina tarvitsisi vääntää alusta kaikkea. Odotetaan hetki, jos joku löytäisi hyvän aiemmin kirjoitetun vastauksen - tai joku jaksaa ja ehtii vastata muuten tähän kysymykseen.

    Äänestä

    niin saa lukea millainen sijaisperhe-ehdokas olette. Ja vielä vastaa siihen, miksi aiotte sijaisperheeksi. Halu auttaa ei käy vastauksesta. Jos haluat auttaa, mene vapaaehtoistyöhön ja valitse lapsiperhe, jos lapsista pidät ja haluat lapsia ja perheitä auttaa.

    Äänestä

    • Meillä on 2 lasta. Haaveilimme isosta perheestä, mutta koska raskaudet ovat minulle todella rankkoja ja vaarallisia iso perhe alkoi jäädä vain haaveeksi. Mietimme myös adoptiota, mutta päädyimme sitten sijaislapseen. Meille ei tuota ongelmaa se, että lapsi ei tule koskaan olemaan meidän omamme. Meille on tärkeintä, että perheeseemme kuuluisi useampia lapsia. Olivat ne sitten omia tai lainassa. Tämä on meidän mahdollisuutemme saada haluamamme isompi perhe. Ja totta kai halu auttaa on ollut mukana päätöksessä alkaa nimenomaan sijaisperheeksi. Mutta pääasiallinen syy on kyllä ihan itsekäs. Me pidämme lapsista todella paljon ja tämä tuntui sopivalta tavalta meille.

      Missään tapauksessa emme kuvittele vievämme lasta hänen biologisilta vanhemmiltaan. Me huolehdimme ja rakastamme heidän lastaan sen aikaa kun se meille suodaan ja olemme kiitollisia siitä. Kunnioitamme mahdollisen sijaislapsemme vanhempia. Toivomme myös, että biovanhemmat kunnioittaisivat meitä eivätkä ajattelisi, että haluamme heille mitään pahaa. Toivoisin, että molemmat osapuolet lähtisivät ajatuksissaan ja toimissaan lapsen edusta.

      Emme ole sen kummempi kuin kukaan muukaan perhe. Asiat ovat ihan kunnossa. Talosta löytyisi vielä tilaa parille lapselle. Lemmikkeinä olisi pari koiraa ja pikkujyrsijöitä. Pihaakin olisi missä temmeltää. Ja me kaipaisimme tänne lisää temmeltäjiä.

      Olemme valmiit ottamaan lapsen vastaan sellaisena kuin hän on. AD/HD tai mikään muukaan ei meitä pelota. Toinen lapsistamme omaa tällä hetkellä 3 diagnoosia, joten tietotaitoakin löytyy erityislapsista. Toivoisimme, että meidän perhe olisi hyvä jollekin lapselle. Voimavaroja ja halua meillä olisi huolehtia jonkun toisenkin lapsesta.

      Äänestä

    • Kukkapurkki kirjoitti:

      Meillä on 2 lasta. Haaveilimme isosta perheestä, mutta koska raskaudet ovat minulle todella rankkoja ja vaarallisia iso perhe alkoi jäädä vain haaveeksi. Mietimme myös adoptiota, mutta päädyimme sitten sijaislapseen. Meille ei tuota ongelmaa se, että lapsi ei tule koskaan olemaan meidän omamme. Meille on tärkeintä, että perheeseemme kuuluisi useampia lapsia. Olivat ne sitten omia tai lainassa. Tämä on meidän mahdollisuutemme saada haluamamme isompi perhe. Ja totta kai halu auttaa on ollut mukana päätöksessä alkaa nimenomaan sijaisperheeksi. Mutta pääasiallinen syy on kyllä ihan itsekäs. Me pidämme lapsista todella paljon ja tämä tuntui sopivalta tavalta meille.

      Missään tapauksessa emme kuvittele vievämme lasta hänen biologisilta vanhemmiltaan. Me huolehdimme ja rakastamme heidän lastaan sen aikaa kun se meille suodaan ja olemme kiitollisia siitä. Kunnioitamme mahdollisen sijaislapsemme vanhempia. Toivomme myös, että biovanhemmat kunnioittaisivat meitä eivätkä ajattelisi, että haluamme heille mitään pahaa. Toivoisin, että molemmat osapuolet lähtisivät ajatuksissaan ja toimissaan lapsen edusta.

      Emme ole sen kummempi kuin kukaan muukaan perhe. Asiat ovat ihan kunnossa. Talosta löytyisi vielä tilaa parille lapselle. Lemmikkeinä olisi pari koiraa ja pikkujyrsijöitä. Pihaakin olisi missä temmeltää. Ja me kaipaisimme tänne lisää temmeltäjiä.

      Olemme valmiit ottamaan lapsen vastaan sellaisena kuin hän on. AD/HD tai mikään muukaan ei meitä pelota. Toinen lapsistamme omaa tällä hetkellä 3 diagnoosia, joten tietotaitoakin löytyy erityislapsista. Toivoisimme, että meidän perhe olisi hyvä jollekin lapselle. Voimavaroja ja halua meillä olisi huolehtia jonkun toisenkin lapsesta.

      kohdallesi tilanteen, jossa miehesi on vammautunut työkyvyttömäksi ja itse sairastut niin, että teidän lapsenne huostaanotetaan.

      Mitä toivot siinä vaiheessa sijaisvanhemmilta?
      Ei se kysymys sen kummempi ole.

      Toivottavasti et pidä esimerkkiä liian rankkana ja loukkaavana, sillä rankkoja ovat aina ne tilanteet, joissa huostaanotot tehdään.

      Mille sinusta tuntuisi kun saatat lapsia sijaispaikkaan, niin vaikka mukana olevat sossut selittävät s-vanhemmille, että kodissanne ei ole perinteisiä huostaanoton syitä, tapaamisia ei tule rajoittaa, niin huomaisit myöhemmin, että silti rajoitetaan.

      Mille sinusta tuntuisi, kun lapsesi itkisivät saamaansa kohtelua jokaisessa iltasoitossaan? Kun ihmettelisit tätä s-hoitajille, he vastaisivat joka kerran, että eivät huomanneet lasten itkevän, koska ovat päinvastoin olleet niin reippaita koko ajan, viihtyvät heidän hyvässä hoidossaan todella hyvin...

      Mille sinusta tuntuisi saattaa kotilomalta ääneen itkeviä ja vastaan tappelevia lapsia takaisin sijoitukseen? S-vanhemmat kuittaisivat lapsen käytöksen johtuvan siitä, että saavat pitää liikaa yhteyttä sinuun ja "oireilu" johtuu ilmiselvästi kotiloman tapahtumista.

      Purkaisit hätää ja huolta lapsista niin s-äidille kuin sossuillekin, ja lopulta saat kuulla sossuilta, että sijarit ovat anoneet kotilomien vähentämistä, koska heidän on vaikea tulla toimeen lomien jälkeen vakavasti oireilevien lasten kanssa varsinkin, kun heidän äitinsä vielä häiriköi lukemattomilla puhelinsoitoillaan.

      Voi kysyä myös, miten viranomaisuskovainen olet?

      Kun sossut kertovat lapsen sijoituksen syyksi sen, että tämä tarvitsi "vakaat ja turvalliset kasvuolot terveelle kehitykselleen" tulkitset viestin sossujen haluamalla tavalla eli kotona ei lapsella ole vakaita ja turvallisia oloja ollut. Vanhemmat kuitenkin antavat ymmärtää vastustaneensa huostaanottoa, eikä heidän mielestään riittäviä perusteita sen tekemiselle ollut. He anovat pian huostaanoton purkua, josta sinunkin mielipidettäsi kysytään.

      Huomaat kuitenkin lapsessa ilmiselviä kiintymyssuhdehäiriöstä kertovia piirteitä, hän on jo 3-v, mutta ei ujostele ketään vieraita ihmisiä, on valtavan vaativa, tarvitsee läheisyyttä paljon enemmän kuin lapsi normaalisti. Hänellä on nukahtamisvaikeuksia ja saattaa heräillä öisin. Hänellä on myös käsittämättömän voimakkaita pelkotiloja, eikä syöminenkään suju tavanomaisesti, hän syö vain muutamia tarkasti valikoimiaan ruokia.

      Millaisen lausunnon antaisit hallinto-oikeudelle huostaanoton purkuasiassa?

      Äänestä

    • niinkin, että ajattelet kirjoitti:

      kohdallesi tilanteen, jossa miehesi on vammautunut työkyvyttömäksi ja itse sairastut niin, että teidän lapsenne huostaanotetaan.

      Mitä toivot siinä vaiheessa sijaisvanhemmilta?
      Ei se kysymys sen kummempi ole.

      Toivottavasti et pidä esimerkkiä liian rankkana ja loukkaavana, sillä rankkoja ovat aina ne tilanteet, joissa huostaanotot tehdään.

      Mille sinusta tuntuisi kun saatat lapsia sijaispaikkaan, niin vaikka mukana olevat sossut selittävät s-vanhemmille, että kodissanne ei ole perinteisiä huostaanoton syitä, tapaamisia ei tule rajoittaa, niin huomaisit myöhemmin, että silti rajoitetaan.

      Mille sinusta tuntuisi, kun lapsesi itkisivät saamaansa kohtelua jokaisessa iltasoitossaan? Kun ihmettelisit tätä s-hoitajille, he vastaisivat joka kerran, että eivät huomanneet lasten itkevän, koska ovat päinvastoin olleet niin reippaita koko ajan, viihtyvät heidän hyvässä hoidossaan todella hyvin...

      Mille sinusta tuntuisi saattaa kotilomalta ääneen itkeviä ja vastaan tappelevia lapsia takaisin sijoitukseen? S-vanhemmat kuittaisivat lapsen käytöksen johtuvan siitä, että saavat pitää liikaa yhteyttä sinuun ja "oireilu" johtuu ilmiselvästi kotiloman tapahtumista.

      Purkaisit hätää ja huolta lapsista niin s-äidille kuin sossuillekin, ja lopulta saat kuulla sossuilta, että sijarit ovat anoneet kotilomien vähentämistä, koska heidän on vaikea tulla toimeen lomien jälkeen vakavasti oireilevien lasten kanssa varsinkin, kun heidän äitinsä vielä häiriköi lukemattomilla puhelinsoitoillaan.

      Voi kysyä myös, miten viranomaisuskovainen olet?

      Kun sossut kertovat lapsen sijoituksen syyksi sen, että tämä tarvitsi "vakaat ja turvalliset kasvuolot terveelle kehitykselleen" tulkitset viestin sossujen haluamalla tavalla eli kotona ei lapsella ole vakaita ja turvallisia oloja ollut. Vanhemmat kuitenkin antavat ymmärtää vastustaneensa huostaanottoa, eikä heidän mielestään riittäviä perusteita sen tekemiselle ollut. He anovat pian huostaanoton purkua, josta sinunkin mielipidettäsi kysytään.

      Huomaat kuitenkin lapsessa ilmiselviä kiintymyssuhdehäiriöstä kertovia piirteitä, hän on jo 3-v, mutta ei ujostele ketään vieraita ihmisiä, on valtavan vaativa, tarvitsee läheisyyttä paljon enemmän kuin lapsi normaalisti. Hänellä on nukahtamisvaikeuksia ja saattaa heräillä öisin. Hänellä on myös käsittämättömän voimakkaita pelkotiloja, eikä syöminenkään suju tavanomaisesti, hän syö vain muutamia tarkasti valikoimiaan ruokia.

      Millaisen lausunnon antaisit hallinto-oikeudelle huostaanoton purkuasiassa?

      Sijaisvanhemmat eivät tietääkseni anna lausuntoja hallinto-oikeudelle huostaanoton purkuasiassa. Se on sos.työntekijöiden hommaa.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Sijaisvanhemmat eivät tietääkseni anna lausuntoja hallinto-oikeudelle huostaanoton purkuasiassa. Se on sos.työntekijöiden hommaa.

      Ja ovat antaneetkin.

      Älä nyt viitsi vastusta joka ikistä selvää tosiasiaa, joka sattuu olemaan oman kokemusmaailmasi ulkopuolelta!

      Äänestä

    • niinkin, että ajattelet kirjoitti:

      kohdallesi tilanteen, jossa miehesi on vammautunut työkyvyttömäksi ja itse sairastut niin, että teidän lapsenne huostaanotetaan.

      Mitä toivot siinä vaiheessa sijaisvanhemmilta?
      Ei se kysymys sen kummempi ole.

      Toivottavasti et pidä esimerkkiä liian rankkana ja loukkaavana, sillä rankkoja ovat aina ne tilanteet, joissa huostaanotot tehdään.

      Mille sinusta tuntuisi kun saatat lapsia sijaispaikkaan, niin vaikka mukana olevat sossut selittävät s-vanhemmille, että kodissanne ei ole perinteisiä huostaanoton syitä, tapaamisia ei tule rajoittaa, niin huomaisit myöhemmin, että silti rajoitetaan.

      Mille sinusta tuntuisi, kun lapsesi itkisivät saamaansa kohtelua jokaisessa iltasoitossaan? Kun ihmettelisit tätä s-hoitajille, he vastaisivat joka kerran, että eivät huomanneet lasten itkevän, koska ovat päinvastoin olleet niin reippaita koko ajan, viihtyvät heidän hyvässä hoidossaan todella hyvin...

      Mille sinusta tuntuisi saattaa kotilomalta ääneen itkeviä ja vastaan tappelevia lapsia takaisin sijoitukseen? S-vanhemmat kuittaisivat lapsen käytöksen johtuvan siitä, että saavat pitää liikaa yhteyttä sinuun ja "oireilu" johtuu ilmiselvästi kotiloman tapahtumista.

      Purkaisit hätää ja huolta lapsista niin s-äidille kuin sossuillekin, ja lopulta saat kuulla sossuilta, että sijarit ovat anoneet kotilomien vähentämistä, koska heidän on vaikea tulla toimeen lomien jälkeen vakavasti oireilevien lasten kanssa varsinkin, kun heidän äitinsä vielä häiriköi lukemattomilla puhelinsoitoillaan.

      Voi kysyä myös, miten viranomaisuskovainen olet?

      Kun sossut kertovat lapsen sijoituksen syyksi sen, että tämä tarvitsi "vakaat ja turvalliset kasvuolot terveelle kehitykselleen" tulkitset viestin sossujen haluamalla tavalla eli kotona ei lapsella ole vakaita ja turvallisia oloja ollut. Vanhemmat kuitenkin antavat ymmärtää vastustaneensa huostaanottoa, eikä heidän mielestään riittäviä perusteita sen tekemiselle ollut. He anovat pian huostaanoton purkua, josta sinunkin mielipidettäsi kysytään.

      Huomaat kuitenkin lapsessa ilmiselviä kiintymyssuhdehäiriöstä kertovia piirteitä, hän on jo 3-v, mutta ei ujostele ketään vieraita ihmisiä, on valtavan vaativa, tarvitsee läheisyyttä paljon enemmän kuin lapsi normaalisti. Hänellä on nukahtamisvaikeuksia ja saattaa heräillä öisin. Hänellä on myös käsittämättömän voimakkaita pelkotiloja, eikä syöminenkään suju tavanomaisesti, hän syö vain muutamia tarkasti valikoimiaan ruokia.

      Millaisen lausunnon antaisit hallinto-oikeudelle huostaanoton purkuasiassa?

      Uskotko kaikki mitä sosiaalitoimiston papereissa lukee perheestä? Entä jos vanhempi aloittaa keskustelun, että sosiaalitoimistosta on annettu perheestä väärää tietoa ja toivoo, että kanssasi voitaisiin selvittää asia ja että lapsi pääsisi omaan kotiinsa jo parin kuukauden kuluttua, jos suostuisit uskomaan vanhemman kertomusta? Sinähän et päätä lapsen kotiutumisesta, mutta käytännössä kaikki mitä kerrot vanhemmasta sosiaalityöntekijälle vaikuttaa siihen miten sosiaalityöntekijä toimii. Uskaltaisitko sanoa sosiaalityöntekijälle, että tuon vanhemman lapsi on kyllä turhaan huostaanotettu?

      Ymmärrätkö mitä tarkoittaa kriisityö? Ymmärrätkö, miksi vanhemmat saattavat olla aivan poistolaltaa samoin kuin lapsetkin? Lapsi ei halua päästää irti poislähtevästä vanhemmasta, raaskitko repiä hänet irti, kun vanhempi ei itse henno? Kestäsitkö katsoa miten lapsi tuhoaa kotianne ja purkaa kotoaan riistämisen tuskaa? Vaatisitko vanhempi maksamaan rikkoutuneet esineet ja kalusteet?

      Antaisitko lapsen mennä kaikiksi viikonlopuiksi kotiin ja käymään vanhemman kanssa harrastuksissa parina iltana viikossa? Eikö se sotkisi perhe-elämäänne, jossa on kaksi paikkaa vapaana ja vanhemman takia ne olisivat suurimman osan aikaa vapaana? Alkaisitko syyttää vanhempaa, kun lapsi riehuu jouduttuaan takaisin teille?

      Entä sitten lomanne. Jos lapsi saisikin olla kuukauden vanhempansa luona, miten se sotkisi teidän lomasuunnitelmanne, kun teitä olisin vain neljä?

      Miten omat lapsesi suhtautuisivat, kun vieras lapsi pääsee aina vaikka mihin paikkoihin ja sinä et viitsisi viedä häntä mihinkään, kun ei ole pakko?

      Tulisiko sinulle kiusausta häätää vanhempi pois kotoasi hakemasta jatkuvasti lastaan, johon hänellä sinun luvallasi on oikeus?

      Kumman puolelle asetut neuvottelussa, jos sosiaalityöntekijä ja vanhempi ovat täysin erimielisiä ja kysyvät sinun mielipidettäsi? Jos kyseessä olisi lapsen oman vanhemman tapaaminen.

      Miksi ottaa toisen vanhemman lapsi, jos vanhempi ei sitä halua? Nimittäin kukaan vanhempi ei halua antaa sinulle lastaan edes vähäksikään aikaa.

      Seuraava saa jatkaa....

      - Paras sijari on olematon sijari. Jos perheessä tarvitaan apua, niin apu on tuotava kotiin, eikä lasta ulos kodista-

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Sijaisvanhemmat eivät tietääkseni anna lausuntoja hallinto-oikeudelle huostaanoton purkuasiassa. Se on sos.työntekijöiden hommaa.

      koska he eivät tunne arkea. He kysyvät sijarin mielipiteitä ja kertomuksia siitä miten arki on sujunut ja koostavat lausuntonsa sen perusteella. Eli käytännössä sijari päättää, päästetäänkö lapsi kotiin.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Uskotko kaikki mitä sosiaalitoimiston papereissa lukee perheestä? Entä jos vanhempi aloittaa keskustelun, että sosiaalitoimistosta on annettu perheestä väärää tietoa ja toivoo, että kanssasi voitaisiin selvittää asia ja että lapsi pääsisi omaan kotiinsa jo parin kuukauden kuluttua, jos suostuisit uskomaan vanhemman kertomusta? Sinähän et päätä lapsen kotiutumisesta, mutta käytännössä kaikki mitä kerrot vanhemmasta sosiaalityöntekijälle vaikuttaa siihen miten sosiaalityöntekijä toimii. Uskaltaisitko sanoa sosiaalityöntekijälle, että tuon vanhemman lapsi on kyllä turhaan huostaanotettu?

      Ymmärrätkö mitä tarkoittaa kriisityö? Ymmärrätkö, miksi vanhemmat saattavat olla aivan poistolaltaa samoin kuin lapsetkin? Lapsi ei halua päästää irti poislähtevästä vanhemmasta, raaskitko repiä hänet irti, kun vanhempi ei itse henno? Kestäsitkö katsoa miten lapsi tuhoaa kotianne ja purkaa kotoaan riistämisen tuskaa? Vaatisitko vanhempi maksamaan rikkoutuneet esineet ja kalusteet?

      Antaisitko lapsen mennä kaikiksi viikonlopuiksi kotiin ja käymään vanhemman kanssa harrastuksissa parina iltana viikossa? Eikö se sotkisi perhe-elämäänne, jossa on kaksi paikkaa vapaana ja vanhemman takia ne olisivat suurimman osan aikaa vapaana? Alkaisitko syyttää vanhempaa, kun lapsi riehuu jouduttuaan takaisin teille?

      Entä sitten lomanne. Jos lapsi saisikin olla kuukauden vanhempansa luona, miten se sotkisi teidän lomasuunnitelmanne, kun teitä olisin vain neljä?

      Miten omat lapsesi suhtautuisivat, kun vieras lapsi pääsee aina vaikka mihin paikkoihin ja sinä et viitsisi viedä häntä mihinkään, kun ei ole pakko?

      Tulisiko sinulle kiusausta häätää vanhempi pois kotoasi hakemasta jatkuvasti lastaan, johon hänellä sinun luvallasi on oikeus?

      Kumman puolelle asetut neuvottelussa, jos sosiaalityöntekijä ja vanhempi ovat täysin erimielisiä ja kysyvät sinun mielipidettäsi? Jos kyseessä olisi lapsen oman vanhemman tapaaminen.

      Miksi ottaa toisen vanhemman lapsi, jos vanhempi ei sitä halua? Nimittäin kukaan vanhempi ei halua antaa sinulle lastaan edes vähäksikään aikaa.

      Seuraava saa jatkaa....

      - Paras sijari on olematon sijari. Jos perheessä tarvitaan apua, niin apu on tuotava kotiin, eikä lasta ulos kodista-

      oma vikasi kun tuollaiseksi olet asiasi päästänyt!
      Turhaa täällä meuhaat ja itket jäljestäpäin!

      ET osaa noita asioita tai et osannut käyttää omiesi lastesi suhteen niin pidä mölysi mahassasi!

      Olisit itse tehnyt aikoinasi asiasi oikein, ettet syyttele täällä ihmisiä jotka auttaisivat justa sun kaltaisiasi hoitamaan lapset maailman virran menoon oikein eväin!

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Uskotko kaikki mitä sosiaalitoimiston papereissa lukee perheestä? Entä jos vanhempi aloittaa keskustelun, että sosiaalitoimistosta on annettu perheestä väärää tietoa ja toivoo, että kanssasi voitaisiin selvittää asia ja että lapsi pääsisi omaan kotiinsa jo parin kuukauden kuluttua, jos suostuisit uskomaan vanhemman kertomusta? Sinähän et päätä lapsen kotiutumisesta, mutta käytännössä kaikki mitä kerrot vanhemmasta sosiaalityöntekijälle vaikuttaa siihen miten sosiaalityöntekijä toimii. Uskaltaisitko sanoa sosiaalityöntekijälle, että tuon vanhemman lapsi on kyllä turhaan huostaanotettu?

      Ymmärrätkö mitä tarkoittaa kriisityö? Ymmärrätkö, miksi vanhemmat saattavat olla aivan poistolaltaa samoin kuin lapsetkin? Lapsi ei halua päästää irti poislähtevästä vanhemmasta, raaskitko repiä hänet irti, kun vanhempi ei itse henno? Kestäsitkö katsoa miten lapsi tuhoaa kotianne ja purkaa kotoaan riistämisen tuskaa? Vaatisitko vanhempi maksamaan rikkoutuneet esineet ja kalusteet?

      Antaisitko lapsen mennä kaikiksi viikonlopuiksi kotiin ja käymään vanhemman kanssa harrastuksissa parina iltana viikossa? Eikö se sotkisi perhe-elämäänne, jossa on kaksi paikkaa vapaana ja vanhemman takia ne olisivat suurimman osan aikaa vapaana? Alkaisitko syyttää vanhempaa, kun lapsi riehuu jouduttuaan takaisin teille?

      Entä sitten lomanne. Jos lapsi saisikin olla kuukauden vanhempansa luona, miten se sotkisi teidän lomasuunnitelmanne, kun teitä olisin vain neljä?

      Miten omat lapsesi suhtautuisivat, kun vieras lapsi pääsee aina vaikka mihin paikkoihin ja sinä et viitsisi viedä häntä mihinkään, kun ei ole pakko?

      Tulisiko sinulle kiusausta häätää vanhempi pois kotoasi hakemasta jatkuvasti lastaan, johon hänellä sinun luvallasi on oikeus?

      Kumman puolelle asetut neuvottelussa, jos sosiaalityöntekijä ja vanhempi ovat täysin erimielisiä ja kysyvät sinun mielipidettäsi? Jos kyseessä olisi lapsen oman vanhemman tapaaminen.

      Miksi ottaa toisen vanhemman lapsi, jos vanhempi ei sitä halua? Nimittäin kukaan vanhempi ei halua antaa sinulle lastaan edes vähäksikään aikaa.

      Seuraava saa jatkaa....

      - Paras sijari on olematon sijari. Jos perheessä tarvitaan apua, niin apu on tuotava kotiin, eikä lasta ulos kodista-

      lapselle joka pitää huolen lapsestaan syntymästään saakka lopun elämänsä!
      Ei huuhaile täällä ja itke kun ei tehnytkään/osannut olla se paras äiti lapsilleen!

      Turhaa itket kun et ollut se PARAS ÄITI LAPSILLESI!

      Peiliä ei ole sulla sitten ollutkaan mistä olisit voinut katsoa, tai oli mutta muun asian takiako???

      Äänestä

    • on paras kirjoitti:

      lapselle joka pitää huolen lapsestaan syntymästään saakka lopun elämänsä!
      Ei huuhaile täällä ja itke kun ei tehnytkään/osannut olla se paras äiti lapsilleen!

      Turhaa itket kun et ollut se PARAS ÄITI LAPSILLESI!

      Peiliä ei ole sulla sitten ollutkaan mistä olisit voinut katsoa, tai oli mutta muun asian takiako???

      ja kaikkein tärkein ihminen hänen elämässään. Tänään kirjoitettiin yhdessä valitus, jolla haluamme oikeusteitse saada meille lisää elintilaa. Meillä on aina ollut hyvät ja lämpimät välit.

      Emme me itke, vaan nautimme perheenä olosta ne hetket, jotka laki sallii. Lapsi on sijaishuollon takia joutunut kokemaan kovia kuten on äitikin.

      Meillä oli tänään taas hieno päivä yhdessä ja huomenna on seuraava. Ei siihen väliin pysty yksikään ja kukaan tulemaan äitiä lapselleen sijaistamaan.

      Lapselleni olen paras äiti, tekee lastensuojelu sitten mitä tahansa. Uskoisin, että ette tekään pysty näitä kiintymyssuhteita katkaisemaan, vaikka kuinka yrittäisitte - aito äidinrakkaus voittaa aina.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      ja kaikkein tärkein ihminen hänen elämässään. Tänään kirjoitettiin yhdessä valitus, jolla haluamme oikeusteitse saada meille lisää elintilaa. Meillä on aina ollut hyvät ja lämpimät välit.

      Emme me itke, vaan nautimme perheenä olosta ne hetket, jotka laki sallii. Lapsi on sijaishuollon takia joutunut kokemaan kovia kuten on äitikin.

      Meillä oli tänään taas hieno päivä yhdessä ja huomenna on seuraava. Ei siihen väliin pysty yksikään ja kukaan tulemaan äitiä lapselleen sijaistamaan.

      Lapselleni olen paras äiti, tekee lastensuojelu sitten mitä tahansa. Uskoisin, että ette tekään pysty näitä kiintymyssuhteita katkaisemaan, vaikka kuinka yrittäisitte - aito äidinrakkaus voittaa aina.

      äidilleen, että et ole hyvä äiti kun panit mut muualle asumaan, ei se uskalla, saa äitiltään haukut ja ehkäpä pieksämisetkin, kun haukkuu äitiään!

      Ei lapsi uskalla tunnustaa, että hänellä on nyt hyvä olla muualla, lapsihan osaa olla mielinkielin äidilleenkin ja sijareilleen tai perhekodille, ettei äiti suutu ja jätä häntä kokonaan sitten aikanaan!
      Eikä saa äidiltä edes perintöä jos pullikoi äitiään vastaan, kyllä lapsi sen tajuaa!

      Nykyajan lapset osaa kaikki taidot, joten olehan varuillasi, et ehkä olekkaan lapsesi ihanne-äiti, vaikka luulet niin!
      Joku muu on voinut viedäkkin tilasi, ja ajattelehan miksikö?

      Äänestä

    • kehtaa sanoa kirjoitti:

      äidilleen, että et ole hyvä äiti kun panit mut muualle asumaan, ei se uskalla, saa äitiltään haukut ja ehkäpä pieksämisetkin, kun haukkuu äitiään!

      Ei lapsi uskalla tunnustaa, että hänellä on nyt hyvä olla muualla, lapsihan osaa olla mielinkielin äidilleenkin ja sijareilleen tai perhekodille, ettei äiti suutu ja jätä häntä kokonaan sitten aikanaan!
      Eikä saa äidiltä edes perintöä jos pullikoi äitiään vastaan, kyllä lapsi sen tajuaa!

      Nykyajan lapset osaa kaikki taidot, joten olehan varuillasi, et ehkä olekkaan lapsesi ihanne-äiti, vaikka luulet niin!
      Joku muu on voinut viedäkkin tilasi, ja ajattelehan miksikö?

      Meidän perheeseen kuuluu äidinrakkaus. Se on kaunista ja hyvää.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Meidän perheeseen kuuluu äidinrakkaus. Se on kaunista ja hyvää.

      pitäisi kuulua ns. äidinrakkaus ja miksi ei sitten myös se isänrakkaus lapsiaan kohtaan!

      Molemmathan ovat lapsille tärkeintä elämässään!

      Puuttuko se sitten teiltä kun mainostat vain äidinrakkautta perheessänne?

      Nyt menee ulalle tuo ja vain tuo yksi ainoa rakkaus!
      En ole lukenut asioistasi, mutta perusperheeseen kuuluu myös isä, joka on myös yleensä rakas lapsille ja toisille enempi kuin äiti vois olla!

      Äänestä

    • taas onkin kirjoitti:

      oma vikasi kun tuollaiseksi olet asiasi päästänyt!
      Turhaa täällä meuhaat ja itket jäljestäpäin!

      ET osaa noita asioita tai et osannut käyttää omiesi lastesi suhteen niin pidä mölysi mahassasi!

      Olisit itse tehnyt aikoinasi asiasi oikein, ettet syyttele täällä ihmisiä jotka auttaisivat justa sun kaltaisiasi hoitamaan lapset maailman virran menoon oikein eväin!

      ei ole parempia "eväitä hoitaa" yhtään mitään kuin omalla äidillä on silloin, kun lapsi on viety mikä-lie-perustein.

      Turhaan "sehän taas onkin" meuhkaat ja itket täällä yhtään mitään!

      Mitä sinä tiedät tuon äidin tekemisistä, mitä hän on tehnyt oikein tai väärin? Et yhtään mitään, niin että pidä vain mölyt omassa mahassasi!

      Äänestä

    • on paras kirjoitti:

      lapselle joka pitää huolen lapsestaan syntymästään saakka lopun elämänsä!
      Ei huuhaile täällä ja itke kun ei tehnytkään/osannut olla se paras äiti lapsilleen!

      Turhaa itket kun et ollut se PARAS ÄITI LAPSILLESI!

      Peiliä ei ole sulla sitten ollutkaan mistä olisit voinut katsoa, tai oli mutta muun asian takiako???

      "Missä asiassa tuo äiti ei osannut olla paras äiti lapselleen?" Jos et tähän pysty antamaan 100-prosenttisen selkeää ja varmaa vastausta, niin älä huuhaile tai itke täällä toisten asioista yhtään mitään!

      Kaiva se oma peilisi ja tutki HYVIN TARKKAAN, mikä saa sinut heittelemään täällä sontaa tuntemattomien ihmisten niskaan!

      Äänestä

    • perheisiinhän kirjoitti:

      pitäisi kuulua ns. äidinrakkaus ja miksi ei sitten myös se isänrakkaus lapsiaan kohtaan!

      Molemmathan ovat lapsille tärkeintä elämässään!

      Puuttuko se sitten teiltä kun mainostat vain äidinrakkautta perheessänne?

      Nyt menee ulalle tuo ja vain tuo yksi ainoa rakkaus!
      En ole lukenut asioistasi, mutta perusperheeseen kuuluu myös isä, joka on myös yleensä rakas lapsille ja toisille enempi kuin äiti vois olla!

      tuollaisia asioita.

      Entäpä jos isä on vaikka kuollut?
      Mutta sehän nyt ei tule tuollaisen pikku-piipertäjän mieleen ollenkaan.

      Ja on myös yh-sijaisvanhempia...
      Niin että älä nyt meso täällä ollenkaan, ei sinun rahkeet riitä siihen kuitenkaan.

      Äänestä

    • kehtaa sanoa kirjoitti:

      äidilleen, että et ole hyvä äiti kun panit mut muualle asumaan, ei se uskalla, saa äitiltään haukut ja ehkäpä pieksämisetkin, kun haukkuu äitiään!

      Ei lapsi uskalla tunnustaa, että hänellä on nyt hyvä olla muualla, lapsihan osaa olla mielinkielin äidilleenkin ja sijareilleen tai perhekodille, ettei äiti suutu ja jätä häntä kokonaan sitten aikanaan!
      Eikä saa äidiltä edes perintöä jos pullikoi äitiään vastaan, kyllä lapsi sen tajuaa!

      Nykyajan lapset osaa kaikki taidot, joten olehan varuillasi, et ehkä olekkaan lapsesi ihanne-äiti, vaikka luulet niin!
      Joku muu on voinut viedäkkin tilasi, ja ajattelehan miksikö?

      äidilleen uskaltaa puhua, mutta sijarille ei!
      Ei ainakaan silloin, kun on peloteltu puhumaan sijaisoloistaan mitään ulkopuolisille.

      Kyllä ne pieksämiset siellä sijaispaikassa tulevat, ei omassa kodissa!

      Ja ketkä niitä lapsia hylkäävät?
      Lukekaapa uudelleen se opinnäytetyö, joka oli esillä täälläkin, niin saatte SOSSUJEN KERTOMANA huomata, että ne on ne SIJARIT, jotka lapsia hylkäävät. Sossujen kirjauksista oli paljastunut, miten hämmästyttävän usein lapsen annetaan sijaiskodissa ymmärtää, että hän ei ole enää sinne tervetullut.

      Pitkän nenän saat tuollaisille väitteillesi :D

      Äänestä

    • kysymykseni: kirjoitti:

      "Missä asiassa tuo äiti ei osannut olla paras äiti lapselleen?" Jos et tähän pysty antamaan 100-prosenttisen selkeää ja varmaa vastausta, niin älä huuhaile tai itke täällä toisten asioista yhtään mitään!

      Kaiva se oma peilisi ja tutki HYVIN TARKKAAN, mikä saa sinut heittelemään täällä sontaa tuntemattomien ihmisten niskaan!

      viety pois niin syytä on ja varmasti ollut!

      Kyllä siinä pitää just äidin katsoa peiliin, ja useasti ja jopa isänkin jos sellainen on ollut edes näköyhteyksellä enää tuossa vaiheessa!

      Turhaa täällä on inistä ja muka puolustaa jotakin, syyt kyllä ja varmasti uskotaan, vaikka ei tiedetäkään eikä edes kiinnosta, mutta nyky-yhteiskunnan tietojen ja ongelmien ja meidän "ryhmien" mukaan ovat tiedossa!

      Ja kyllähän nuo tekstit jo paistaa kerrottavan tarinan asioista, asiantuntija ymmärtää mistä on kyse lukiessaan noita "puolustuksia".

      Mistäs tiedät että saatanpa tunteakkin ko. hlön, mitäs itse tulet huuhaileen tänne, hei ota peilis ja katsohan nyt tarkkaan mitäs sieltäkin löytyy, onkos syyllisyys/syyttömyys totta!

      Tiedot löytyy ja aina tarvittaessa asiasta tai toisesta!

      Äänestä

    • lapsi on kirjoitti:

      viety pois niin syytä on ja varmasti ollut!

      Kyllä siinä pitää just äidin katsoa peiliin, ja useasti ja jopa isänkin jos sellainen on ollut edes näköyhteyksellä enää tuossa vaiheessa!

      Turhaa täällä on inistä ja muka puolustaa jotakin, syyt kyllä ja varmasti uskotaan, vaikka ei tiedetäkään eikä edes kiinnosta, mutta nyky-yhteiskunnan tietojen ja ongelmien ja meidän "ryhmien" mukaan ovat tiedossa!

      Ja kyllähän nuo tekstit jo paistaa kerrottavan tarinan asioista, asiantuntija ymmärtää mistä on kyse lukiessaan noita "puolustuksia".

      Mistäs tiedät että saatanpa tunteakkin ko. hlön, mitäs itse tulet huuhaileen tänne, hei ota peilis ja katsohan nyt tarkkaan mitäs sieltäkin löytyy, onkos syyllisyys/syyttömyys totta!

      Tiedot löytyy ja aina tarvittaessa asiasta tai toisesta!

      pettymys, mutta minun lapsiani ei ole huostaanotettu.

      Sen sijaan TIEDÄN kyllä työni puolesta, miten paljon aiheettomia huostaanottoja on tehty, joten ryhmäsi kuiskuttavat sinulle vääriä tietojaan. Asiantuntijaa sinä et ole nähnyt, muuta kuin omissa mielikuvissasi.

      Varo, ettei tekstisi ala heittää liian oudoksi - tuli vain mieleen kun vilkaisin viimeistä lausettasi. Yritä nyt pitää realiteetit kasassa, kaikesta huolimatta.

      Äänestä

    • tiedon aiheuttama kirjoitti:

      pettymys, mutta minun lapsiani ei ole huostaanotettu.

      Sen sijaan TIEDÄN kyllä työni puolesta, miten paljon aiheettomia huostaanottoja on tehty, joten ryhmäsi kuiskuttavat sinulle vääriä tietojaan. Asiantuntijaa sinä et ole nähnyt, muuta kuin omissa mielikuvissasi.

      Varo, ettei tekstisi ala heittää liian oudoksi - tuli vain mieleen kun vilkaisin viimeistä lausettasi. Yritä nyt pitää realiteetit kasassa, kaikesta huolimatta.

      hokee jokaisessa viestiketjussa.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Uskotko kaikki mitä sosiaalitoimiston papereissa lukee perheestä? Entä jos vanhempi aloittaa keskustelun, että sosiaalitoimistosta on annettu perheestä väärää tietoa ja toivoo, että kanssasi voitaisiin selvittää asia ja että lapsi pääsisi omaan kotiinsa jo parin kuukauden kuluttua, jos suostuisit uskomaan vanhemman kertomusta? Sinähän et päätä lapsen kotiutumisesta, mutta käytännössä kaikki mitä kerrot vanhemmasta sosiaalityöntekijälle vaikuttaa siihen miten sosiaalityöntekijä toimii. Uskaltaisitko sanoa sosiaalityöntekijälle, että tuon vanhemman lapsi on kyllä turhaan huostaanotettu?

      Ymmärrätkö mitä tarkoittaa kriisityö? Ymmärrätkö, miksi vanhemmat saattavat olla aivan poistolaltaa samoin kuin lapsetkin? Lapsi ei halua päästää irti poislähtevästä vanhemmasta, raaskitko repiä hänet irti, kun vanhempi ei itse henno? Kestäsitkö katsoa miten lapsi tuhoaa kotianne ja purkaa kotoaan riistämisen tuskaa? Vaatisitko vanhempi maksamaan rikkoutuneet esineet ja kalusteet?

      Antaisitko lapsen mennä kaikiksi viikonlopuiksi kotiin ja käymään vanhemman kanssa harrastuksissa parina iltana viikossa? Eikö se sotkisi perhe-elämäänne, jossa on kaksi paikkaa vapaana ja vanhemman takia ne olisivat suurimman osan aikaa vapaana? Alkaisitko syyttää vanhempaa, kun lapsi riehuu jouduttuaan takaisin teille?

      Entä sitten lomanne. Jos lapsi saisikin olla kuukauden vanhempansa luona, miten se sotkisi teidän lomasuunnitelmanne, kun teitä olisin vain neljä?

      Miten omat lapsesi suhtautuisivat, kun vieras lapsi pääsee aina vaikka mihin paikkoihin ja sinä et viitsisi viedä häntä mihinkään, kun ei ole pakko?

      Tulisiko sinulle kiusausta häätää vanhempi pois kotoasi hakemasta jatkuvasti lastaan, johon hänellä sinun luvallasi on oikeus?

      Kumman puolelle asetut neuvottelussa, jos sosiaalityöntekijä ja vanhempi ovat täysin erimielisiä ja kysyvät sinun mielipidettäsi? Jos kyseessä olisi lapsen oman vanhemman tapaaminen.

      Miksi ottaa toisen vanhemman lapsi, jos vanhempi ei sitä halua? Nimittäin kukaan vanhempi ei halua antaa sinulle lastaan edes vähäksikään aikaa.

      Seuraava saa jatkaa....

      - Paras sijari on olematon sijari. Jos perheessä tarvitaan apua, niin apu on tuotava kotiin, eikä lasta ulos kodista-

      Minusta sijoitus ei ole ensimmäinen vaihtoehto perheen auttamiseksi. Kyllä apu lähtee perheen tukemisesta kotona. Mutta elämässä on tilanteita, joissa se ei aina riitä - niin ikävää kuin se onkin. Silloin lapsen etu pidemmällä aika välillä on huostaanotto. Mutta tämä tosiaankin tilanteessa, jossa muuta ei voi.

      En usko, että maan jokainen sosiaalityöntekijä on aina oikeassa. He ovat ihmisiä siinä missä kuka tahansa. Mutta on heissä hyviäkin - ihan niin kuin ihmisissä yleensäkin. He ovat ihmisiä - virheineen kaikkineen. Ihan niin kuin mekin.

      Tiedän, että lapset oireilevat palatessaan sijaisperheeseen tavattuaan vanhempiaan vaikkapa viikonloppuna. Totta kai oireilevat. Se on ihan normaalia eikä aina merkki siitä, että biovanhempien tapaaminen olisi paha asia. Lapsella on ikävä ja se näkyy ja pitääkin näkyä. Se ei ole syy tapaamisten lopettamiselle. Lapsella on oikeus tunteisiin ja lupa näyttä ne.

      Uskon, että huostaanotettujen joukossa on myös turhan takia huostaanotettuja. Se on ikävä tosia asia ja sille pitäisi saada jotain tehtyä. Ei ole oikein rikkoa perheitä turhan takia.

      Tilanteet vaikutavat sekä lapsiin, että vanhempiin. Kukapa vanhempi voisi olla täysin rauhallinen, jos oma lapsi viedään pois. Vaikka syystäkin. Kova paikka se on kaikille.

      En katso, että sijaislapsen tapaaminen vanhempiensa kanssa sotkee meidän elämäämme. Myöskään se, että hän on pidemmän aikaa vanhempansa luona ei sotke meidän elämäämme.
      En ymmärrä mikse sen pitäisi sotkea.

      Ryhtyessämme sijaisperheeksi olemme sisäistäneet ajatuksen lapsesta, joka on annettu meille lainaan siksi aikaa, että vanhemmat saavat asiansa kuntoon/jaksavat huolehtia lapsestaan lapsen vaatimalla tavalla. Tuo laina sisältää erilaisen käsityksen perheestä. Se tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa olla poissa viikonloppuja, lomia, jouluja... Silti hän on osa meidän perhettämme. Asiat ovat vain eri tavalla kuin perheissä yleensä. Ehkä emme voi lomailla aina kaikki yhdessä, mutta se vain on niin.

      Ihmettelen, miksi nimimerkki lapsen etu- tapetaan äiti, vihjailee, että sijoitettu lapsi olisi meille taakka tai ylimääräinen vaiva, joka olisi liian vähän paikalla. Meille lapsi olisi tadellakin laina. Annettu meille siksi aikaa kuin on tarvis. Biovanhemmalla on lapseensa täysi oikeus. Me emme ole lasta tai tuota oikeutta häneltä viemässä. Jos perhettä ei ole muulla tavoin voitu auttaa eikö ole lapsen ja vanhemmankin etu, että jotain tehdään. Ei huostaanotto ole helppo ratkaisu, mutta joskus ainoa, mutta ehdottomasti se viimeinen.

      Totta kai sijaisperheen elämä on erilaista kuin normaalin ydinperheen, mutta tarkoittaako se sitten automaattisesti sitä, että se olisi huonompaa tai me olisimme tyytymättömiä ja purkaisimme kiukkumme sijaislapseen, joka mahdollisesti oireilee niin ikäväänsä, vaikeaa tilannetta, uutta kotia ja ties mitä muuta.

      Ymmärrämme, että koko asiaan liittyy paljon erilaisia tunteita, jotka voivat tulla esiin mitä erilaisimmilla tavoilla. Emme odota pääsevämme helpolla. Mutta silti haluaisimme sijaisperheeksi ryhtyä - niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

      Jos edellä mainitsemani nimimerkin mielestä "Paras sijari on olematon sijari" pitää todellakin paikkansa on tilanne aika surullinen. Silloin moni oikeasti apua tarvitseva lapsi ja perhe ei apua saisi. Eikä se liene lapsen edun mukaista. Tuskin kenenkään.

      Meillä on halu ryhtyä tähän työhön sekä itsekkäistä, että vähemmän itsekkäistä syistä. Me todella olemme tässä sydämellä mukana - sijaislapsen perheen puolesta. Emme hakemassa biovanhemmista vikoja, joita käyttää aseena saada lapsi itselle.

      Äänestä

    • Kyllä lapsi omalle kirjoitti:

      äidilleen uskaltaa puhua, mutta sijarille ei!
      Ei ainakaan silloin, kun on peloteltu puhumaan sijaisoloistaan mitään ulkopuolisille.

      Kyllä ne pieksämiset siellä sijaispaikassa tulevat, ei omassa kodissa!

      Ja ketkä niitä lapsia hylkäävät?
      Lukekaapa uudelleen se opinnäytetyö, joka oli esillä täälläkin, niin saatte SOSSUJEN KERTOMANA huomata, että ne on ne SIJARIT, jotka lapsia hylkäävät. Sossujen kirjauksista oli paljastunut, miten hämmästyttävän usein lapsen annetaan sijaiskodissa ymmärtää, että hän ei ole enää sinne tervetullut.

      Pitkän nenän saat tuollaisille väitteillesi :D

      Annappa oikea linkki siihen opinnäytetyöhön. Minä kun siihen tutustuin, niin ei se ihan noin mennyt. Onkohan juttu kasvanut ja muuttunut taas matkalla?

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Annappa oikea linkki siihen opinnäytetyöhön. Minä kun siihen tutustuin, niin ei se ihan noin mennyt. Onkohan juttu kasvanut ja muuttunut taas matkalla?

      Rantasen opinnäytetyöstä. Googlaa itse!
      Ja kyllähän se juuri noin meni kuin kerroin.

      Siinä mielessä harvinaisen rehellinen tutkimustyö, että kehotinkin ihmisiä täällä tallettamaan tai tulostamaan sen itselleen, jos arvelevat siille käyttöä olevan myöhemmin. Talletettava nimittäin ennen kuin Perhehoitoliitto vaatii sen poistamista netistä. Siinä meillä varsinainen laittomuuksien peittelyorganisaatio ja sananvapauden rajoittaja aitoon brezhnevilaiseen malliin!

      Äänestä

    • Kukkapurkki kirjoitti:

      Minusta sijoitus ei ole ensimmäinen vaihtoehto perheen auttamiseksi. Kyllä apu lähtee perheen tukemisesta kotona. Mutta elämässä on tilanteita, joissa se ei aina riitä - niin ikävää kuin se onkin. Silloin lapsen etu pidemmällä aika välillä on huostaanotto. Mutta tämä tosiaankin tilanteessa, jossa muuta ei voi.

      En usko, että maan jokainen sosiaalityöntekijä on aina oikeassa. He ovat ihmisiä siinä missä kuka tahansa. Mutta on heissä hyviäkin - ihan niin kuin ihmisissä yleensäkin. He ovat ihmisiä - virheineen kaikkineen. Ihan niin kuin mekin.

      Tiedän, että lapset oireilevat palatessaan sijaisperheeseen tavattuaan vanhempiaan vaikkapa viikonloppuna. Totta kai oireilevat. Se on ihan normaalia eikä aina merkki siitä, että biovanhempien tapaaminen olisi paha asia. Lapsella on ikävä ja se näkyy ja pitääkin näkyä. Se ei ole syy tapaamisten lopettamiselle. Lapsella on oikeus tunteisiin ja lupa näyttä ne.

      Uskon, että huostaanotettujen joukossa on myös turhan takia huostaanotettuja. Se on ikävä tosia asia ja sille pitäisi saada jotain tehtyä. Ei ole oikein rikkoa perheitä turhan takia.

      Tilanteet vaikutavat sekä lapsiin, että vanhempiin. Kukapa vanhempi voisi olla täysin rauhallinen, jos oma lapsi viedään pois. Vaikka syystäkin. Kova paikka se on kaikille.

      En katso, että sijaislapsen tapaaminen vanhempiensa kanssa sotkee meidän elämäämme. Myöskään se, että hän on pidemmän aikaa vanhempansa luona ei sotke meidän elämäämme.
      En ymmärrä mikse sen pitäisi sotkea.

      Ryhtyessämme sijaisperheeksi olemme sisäistäneet ajatuksen lapsesta, joka on annettu meille lainaan siksi aikaa, että vanhemmat saavat asiansa kuntoon/jaksavat huolehtia lapsestaan lapsen vaatimalla tavalla. Tuo laina sisältää erilaisen käsityksen perheestä. Se tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa olla poissa viikonloppuja, lomia, jouluja... Silti hän on osa meidän perhettämme. Asiat ovat vain eri tavalla kuin perheissä yleensä. Ehkä emme voi lomailla aina kaikki yhdessä, mutta se vain on niin.

      Ihmettelen, miksi nimimerkki lapsen etu- tapetaan äiti, vihjailee, että sijoitettu lapsi olisi meille taakka tai ylimääräinen vaiva, joka olisi liian vähän paikalla. Meille lapsi olisi tadellakin laina. Annettu meille siksi aikaa kuin on tarvis. Biovanhemmalla on lapseensa täysi oikeus. Me emme ole lasta tai tuota oikeutta häneltä viemässä. Jos perhettä ei ole muulla tavoin voitu auttaa eikö ole lapsen ja vanhemmankin etu, että jotain tehdään. Ei huostaanotto ole helppo ratkaisu, mutta joskus ainoa, mutta ehdottomasti se viimeinen.

      Totta kai sijaisperheen elämä on erilaista kuin normaalin ydinperheen, mutta tarkoittaako se sitten automaattisesti sitä, että se olisi huonompaa tai me olisimme tyytymättömiä ja purkaisimme kiukkumme sijaislapseen, joka mahdollisesti oireilee niin ikäväänsä, vaikeaa tilannetta, uutta kotia ja ties mitä muuta.

      Ymmärrämme, että koko asiaan liittyy paljon erilaisia tunteita, jotka voivat tulla esiin mitä erilaisimmilla tavoilla. Emme odota pääsevämme helpolla. Mutta silti haluaisimme sijaisperheeksi ryhtyä - niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

      Jos edellä mainitsemani nimimerkin mielestä "Paras sijari on olematon sijari" pitää todellakin paikkansa on tilanne aika surullinen. Silloin moni oikeasti apua tarvitseva lapsi ja perhe ei apua saisi. Eikä se liene lapsen edun mukaista. Tuskin kenenkään.

      Meillä on halu ryhtyä tähän työhön sekä itsekkäistä, että vähemmän itsekkäistä syistä. Me todella olemme tässä sydämellä mukana - sijaislapsen perheen puolesta. Emme hakemassa biovanhemmista vikoja, joita käyttää aseena saada lapsi itselle.

      Paras sijari on olematon sijari, olen edelleen sitä mieltä.

      Huostaanotto päätöksiä tehdessä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on käytössään moniammatillinen tiimi: opettaja/lastentarhan opettaja, koulupskologi/erityislastentarhan opettaja, lääkäri, psykiatri, leikkipuiston hoitaja, kolleegat ja esimiehet sekä sosiaaliviraston lakimiehet. Kun sosiaalityöntekijä on laittanut asian vireille, kaikki moniammatillisen tiimin jäsenet etsivät toisistaan tietämättä perheen negatiisia puolia ja kirjaavat ne lausunnoksi, koska sosiaalityöntekijä on tätä pyytänyt. He tapaavat vanhempaa mahdollisesti jossakin neuvottelussa, mahdollisesti ovat tavanneet vain lapsen. Kun tämä koneisto toimii, ei siinä ole yksinhuoltaja vanhemmalla ilman varaa palkata lakimiestä ja/tai lääkäriä juurikaan mahdollista puolustautumiseen. Työkavereilta ja useimmilta muilta asia on salattava, eikä näitä muiden ihmisten lausuntoja oteta vakavasti. Näin syntyy huostaanotto noin kollektiivisesti toimivan ihmisen yhteistyönä. Kuinka moni ihminen pystyy puolustautumaan ja voittamaan missä tahansa keskustelussa oman kantaansa, jos vastassaa on kymmenen ihmistä? Jos joku tiimistä ei asetu sosiaalityöntekijän kannalle, hänen mielipiteensä yksinkertaisesti igataan.

      Vastaavanlainen tilanne on kun yrittää purkaa huostaanottoa, on helpointa asettua kollektiivissen mielipiteen puolelle, vanhempia vastaan. Samoin on tapaamisoikeuden rajoituksissa. Näissä tiimeissä on sitten jo sijarit mukana, vähintään kaksi kappaletta, laitoksissa usein jopa neljä.

      Väitän vahvasti, että hyvin harva huostaanotto on todella tarpeellinen. Tämä järjestelmä on edellä kuvaamani menettelytavan johdosta erittäin epäoikeudenmukainen, vaikka tämä kollektiivinen perheen vastainen tiimi nimellisesti lain mukaan toimiikin. Yhtään plussa pistettä en saanut esimerkiksi näistä (jotka lausunnot jätettiin pois)
      - lämpimät välit lapsen kanssa
      - hyvä koulutus
      - kaunis ja hyvinhoidettu koti
      - hyvä työpaikka
      - en ollut kauan ollut lastensuojelun asiakas. Asiakkuudeksi laskettiin kuitenkin paljon aikaisemmin tapahtunut sairastuminen, jonka johdosta jouduin pyytämään taloudellista tukea lastenhoitajan palkkioihin.

      Ja että "vihjailen" särähtää heti...työtä se lapsen hoitaminen on sijariperheessäkin, ei sitä työtä kukaan tee vapaaehtoisesti.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Paras sijari on olematon sijari, olen edelleen sitä mieltä.

      Huostaanotto päätöksiä tehdessä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on käytössään moniammatillinen tiimi: opettaja/lastentarhan opettaja, koulupskologi/erityislastentarhan opettaja, lääkäri, psykiatri, leikkipuiston hoitaja, kolleegat ja esimiehet sekä sosiaaliviraston lakimiehet. Kun sosiaalityöntekijä on laittanut asian vireille, kaikki moniammatillisen tiimin jäsenet etsivät toisistaan tietämättä perheen negatiisia puolia ja kirjaavat ne lausunnoksi, koska sosiaalityöntekijä on tätä pyytänyt. He tapaavat vanhempaa mahdollisesti jossakin neuvottelussa, mahdollisesti ovat tavanneet vain lapsen. Kun tämä koneisto toimii, ei siinä ole yksinhuoltaja vanhemmalla ilman varaa palkata lakimiestä ja/tai lääkäriä juurikaan mahdollista puolustautumiseen. Työkavereilta ja useimmilta muilta asia on salattava, eikä näitä muiden ihmisten lausuntoja oteta vakavasti. Näin syntyy huostaanotto noin kollektiivisesti toimivan ihmisen yhteistyönä. Kuinka moni ihminen pystyy puolustautumaan ja voittamaan missä tahansa keskustelussa oman kantaansa, jos vastassaa on kymmenen ihmistä? Jos joku tiimistä ei asetu sosiaalityöntekijän kannalle, hänen mielipiteensä yksinkertaisesti igataan.

      Vastaavanlainen tilanne on kun yrittää purkaa huostaanottoa, on helpointa asettua kollektiivissen mielipiteen puolelle, vanhempia vastaan. Samoin on tapaamisoikeuden rajoituksissa. Näissä tiimeissä on sitten jo sijarit mukana, vähintään kaksi kappaletta, laitoksissa usein jopa neljä.

      Väitän vahvasti, että hyvin harva huostaanotto on todella tarpeellinen. Tämä järjestelmä on edellä kuvaamani menettelytavan johdosta erittäin epäoikeudenmukainen, vaikka tämä kollektiivinen perheen vastainen tiimi nimellisesti lain mukaan toimiikin. Yhtään plussa pistettä en saanut esimerkiksi näistä (jotka lausunnot jätettiin pois)
      - lämpimät välit lapsen kanssa
      - hyvä koulutus
      - kaunis ja hyvinhoidettu koti
      - hyvä työpaikka
      - en ollut kauan ollut lastensuojelun asiakas. Asiakkuudeksi laskettiin kuitenkin paljon aikaisemmin tapahtunut sairastuminen, jonka johdosta jouduin pyytämään taloudellista tukea lastenhoitajan palkkioihin.

      Ja että "vihjailen" särähtää heti...työtä se lapsen hoitaminen on sijariperheessäkin, ei sitä työtä kukaan tee vapaaehtoisesti.

      Tottakai lapsen hoitaminen on työtä. On se lapsi sitten oma tai toisen. Mutta en minä sitä kyllä työnä ajattele - en omien tai toisten kohdalla.
      Minulle se on vapaaehtoista. Minä haluan tehdä tätä. Olen siis ehkä lempityöpaikassani. Kasvattamassa lapsiani. Minä siis olen kotiäiti ja onhan tämä minun työtäni, raskastakin välillä, mutta en minä sitä työnä negatiivisessa mielessä pidä.

      Haluaisin tietää, että onko nimimerkki lapsen etu- tapetaan äiti mielestä todella KAIKKI huostaanotot huonoja? Onko perhe, jossa on alkoholismia, väkivaltaa tai huumeita todella paras paikka lapsen kasvaa? Ihan oikeasti. Tällaisa huostaanottoja minä pääasiassa ajattelen.

      Jos ja kun meidän mahdollisen sijaislapsen huostaanottoa ollaan purkamassa en ajatellut kyllä mennä suoraan kenenkään puolelle vaan miettiä asiaa itse. Punnita eri asioita ja tehdä sitten oman päätökseni asiasta. En ole koskaan missään asiassa mennyt vain valtavirran mukana. Omat aivot on tehty käytettäviksi. Ja on rikos, jos niitä ei käytä.

      Äänestä

    • Kukkapurkki kirjoitti:

      Tottakai lapsen hoitaminen on työtä. On se lapsi sitten oma tai toisen. Mutta en minä sitä kyllä työnä ajattele - en omien tai toisten kohdalla.
      Minulle se on vapaaehtoista. Minä haluan tehdä tätä. Olen siis ehkä lempityöpaikassani. Kasvattamassa lapsiani. Minä siis olen kotiäiti ja onhan tämä minun työtäni, raskastakin välillä, mutta en minä sitä työnä negatiivisessa mielessä pidä.

      Haluaisin tietää, että onko nimimerkki lapsen etu- tapetaan äiti mielestä todella KAIKKI huostaanotot huonoja? Onko perhe, jossa on alkoholismia, väkivaltaa tai huumeita todella paras paikka lapsen kasvaa? Ihan oikeasti. Tällaisa huostaanottoja minä pääasiassa ajattelen.

      Jos ja kun meidän mahdollisen sijaislapsen huostaanottoa ollaan purkamassa en ajatellut kyllä mennä suoraan kenenkään puolelle vaan miettiä asiaa itse. Punnita eri asioita ja tehdä sitten oman päätökseni asiasta. En ole koskaan missään asiassa mennyt vain valtavirran mukana. Omat aivot on tehty käytettäviksi. Ja on rikos, jos niitä ei käytä.

      kun on vastassa pari sossua, lääkäri, lakimies...

      Luepa tuota kodinhoitajan työtä (avohuollon tukitoimet ketju). Eikö sellainen työ kiinnostaisi?

      Yleisen mielipiteen mukaan suuri osa huostaanotoista tapahtuu päihteiden takia. Todellisuus on toista, tästä on kirjoittanut esimerksi varatuomari Leeni Knuuti Länsiväylä -lehdessä, sen saa varmaan googlattua tai tältä palstalta laajennetulla haulla. Muistaakseni 50 % oli lapsen psyykkisistä ongelmista ja 40 % lapsen koulunkäyntivaikeuksista johtuvia huostaanottoja, en todellakaan muista tarkkaan.

      Päihteetkään eivät periaatteessa ole peruste huostanotolle, jos lapsesta huolehditaan. Lain (LaL 417/2007, vaikkapa www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö avulla löytyy) mukaanhan lapsi saadaan huostaanotta jos kasvuolosuhteet vakavasti vaarantavat lapsen terveyden tai kehityksen ja avohuollon tuki ei auta ja sijaishuollon katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Tai sitten jos lapsi itse käyttää päihteitä...

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Paras sijari on olematon sijari, olen edelleen sitä mieltä.

      Huostaanotto päätöksiä tehdessä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä on käytössään moniammatillinen tiimi: opettaja/lastentarhan opettaja, koulupskologi/erityislastentarhan opettaja, lääkäri, psykiatri, leikkipuiston hoitaja, kolleegat ja esimiehet sekä sosiaaliviraston lakimiehet. Kun sosiaalityöntekijä on laittanut asian vireille, kaikki moniammatillisen tiimin jäsenet etsivät toisistaan tietämättä perheen negatiisia puolia ja kirjaavat ne lausunnoksi, koska sosiaalityöntekijä on tätä pyytänyt. He tapaavat vanhempaa mahdollisesti jossakin neuvottelussa, mahdollisesti ovat tavanneet vain lapsen. Kun tämä koneisto toimii, ei siinä ole yksinhuoltaja vanhemmalla ilman varaa palkata lakimiestä ja/tai lääkäriä juurikaan mahdollista puolustautumiseen. Työkavereilta ja useimmilta muilta asia on salattava, eikä näitä muiden ihmisten lausuntoja oteta vakavasti. Näin syntyy huostaanotto noin kollektiivisesti toimivan ihmisen yhteistyönä. Kuinka moni ihminen pystyy puolustautumaan ja voittamaan missä tahansa keskustelussa oman kantaansa, jos vastassaa on kymmenen ihmistä? Jos joku tiimistä ei asetu sosiaalityöntekijän kannalle, hänen mielipiteensä yksinkertaisesti igataan.

      Vastaavanlainen tilanne on kun yrittää purkaa huostaanottoa, on helpointa asettua kollektiivissen mielipiteen puolelle, vanhempia vastaan. Samoin on tapaamisoikeuden rajoituksissa. Näissä tiimeissä on sitten jo sijarit mukana, vähintään kaksi kappaletta, laitoksissa usein jopa neljä.

      Väitän vahvasti, että hyvin harva huostaanotto on todella tarpeellinen. Tämä järjestelmä on edellä kuvaamani menettelytavan johdosta erittäin epäoikeudenmukainen, vaikka tämä kollektiivinen perheen vastainen tiimi nimellisesti lain mukaan toimiikin. Yhtään plussa pistettä en saanut esimerkiksi näistä (jotka lausunnot jätettiin pois)
      - lämpimät välit lapsen kanssa
      - hyvä koulutus
      - kaunis ja hyvinhoidettu koti
      - hyvä työpaikka
      - en ollut kauan ollut lastensuojelun asiakas. Asiakkuudeksi laskettiin kuitenkin paljon aikaisemmin tapahtunut sairastuminen, jonka johdosta jouduin pyytämään taloudellista tukea lastenhoitajan palkkioihin.

      Ja että "vihjailen" särähtää heti...työtä se lapsen hoitaminen on sijariperheessäkin, ei sitä työtä kukaan tee vapaaehtoisesti.

      Oletko sinä OIKEASTI sitä mieltä,ettei ole olemassakaan tapauksia, jolloin lapsen on parempi olla jossain muualla kuin syntymäperheessä? Jos vastauksesi on epäröivä ,tai tiedät myös sellaisia tapauksia tässä ihanassa maailmassa olevan. Silloinhan lapsen on pakko elää laitoksessa jos kerran olematon sijari on paras sijari. Oletko oikeasti sitä mieltä, että laitos on silloin lapselle paras paikka?

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      kun on vastassa pari sossua, lääkäri, lakimies...

      Luepa tuota kodinhoitajan työtä (avohuollon tukitoimet ketju). Eikö sellainen työ kiinnostaisi?

      Yleisen mielipiteen mukaan suuri osa huostaanotoista tapahtuu päihteiden takia. Todellisuus on toista, tästä on kirjoittanut esimerksi varatuomari Leeni Knuuti Länsiväylä -lehdessä, sen saa varmaan googlattua tai tältä palstalta laajennetulla haulla. Muistaakseni 50 % oli lapsen psyykkisistä ongelmista ja 40 % lapsen koulunkäyntivaikeuksista johtuvia huostaanottoja, en todellakaan muista tarkkaan.

      Päihteetkään eivät periaatteessa ole peruste huostanotolle, jos lapsesta huolehditaan. Lain (LaL 417/2007, vaikkapa www.finlex.fi, ajantasainen lainsäädäntö avulla löytyy) mukaanhan lapsi saadaan huostaanotta jos kasvuolosuhteet vakavasti vaarantavat lapsen terveyden tai kehityksen ja avohuollon tuki ei auta ja sijaishuollon katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Tai sitten jos lapsi itse käyttää päihteitä...

      Älä viitsi puhua paskaa. Et voi mitä tahansa sontaa kirjoittaa laittamalla perään "en muista tarkkaan" .
      Väitteesi mukaan 90% huostista johtuu lapsesta itsestään. Teehän vähän pohjatyötä ennen seuraavaa kirjoitustasi,niin juttusikin voidaan ottaa vähän vakavammin.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Älä viitsi puhua paskaa. Et voi mitä tahansa sontaa kirjoittaa laittamalla perään "en muista tarkkaan" .
      Väitteesi mukaan 90% huostista johtuu lapsesta itsestään. Teehän vähän pohjatyötä ennen seuraavaa kirjoitustasi,niin juttusikin voidaan ottaa vähän vakavammin.

      Tässä pohjatyö:
      Länsiväylässä juttu
      Kirjoittanut: Helinä-keiju3 15.10.2007 klo 11.26

      Lainaus Leena Ikosen kirjoituksessa sunnuntain Länsiväylässä otsikolla VÄKIVALLOIN PÄIVÄUNILLE


      "
      Syrjäytyminen systeemin
      vuoksi -nimisen ilmiön tulisi
      huolestuttaa kaikkia
      päättäjiä. Ilmiön vaikutukset
      alkavat varhain, päiväkodissa.
      Olen toiminut eri puolilla
      Suomea vanhempien avustajana
      päiväkodeissa neuvotteluissa,
      joissa yritetään ratkoa lasten asioita.
      Yllättävän usein ilmenee,
      että lapsen suurin ongelma on
      päiväunille meno. Kun lapsi ei
      suostu menemään päiväkodissa
      päivälevolle, hänen sanotaan
      oireilevan. Vanhemmilla ei
      yleensä ole vaikeuksia kotona
      lapsensa kanssa.
      Neuvotteluissa pohditaan,
      mikä perheen sisäinen tapahtuma
      tai perheen tilanne on
      aikaansaanut ongelman.
      Vanhempien annetaan ymmärtää
      olevan syyllisiä lapsensa
      käytökseen. Erityistä huolta
      vanhemmille esitetään lapsen
      ujoudesta tai vilkkaudesta (siis
      persoonallisuuden piirteistä). En
      ole kuullut pohdittavan päiväkodin
      osuutta asiassa, esimerkiksi
      resurssien puutetta, liian suuria
      ryhmiä tai työtapoja. Kukaan ei
      yleensä kannusta vanhempia,
      jotka selviytyvät temperamenttisen
      lapsensa hoidossa.
      Havaintojeni mukaan
      erityisesti ne vanhemmat, jotka
      ovat eri mieltä lapsen kasvatuksesta
      päiväkodin kanssa,
      joutuvat sosiaalitoimen
      puhutteluun, kun päiväkoti tekee
      lastensuojeluilmoituksen. Tästä
      käytetään nimitystä varhainen
      puuttuminen, jolla siis ei
      välttämättä ole mitään yhteyttä
      varhaiseen auttamiseen.
      Päiväkodin, terveydenhuollon,
      sosiaalitoimen edustajat,
      kiertävät lastentarhanopettajat,
      perhetyöntekijät, vanhemmat,
      vanhempien avustajat, tukihenkilöt
      kerääntyvät, yleensä
      ainakin 10 hengen voimin,
      pohtimaan tilannetta. Tästä
      käytetään nimitystä verkostoneuvottelu
      tai tiimityö. Toiminnalle
      on tyypillistä, että lapsen
      ”ongelma” jää lukemattomista
      neuvotteluista huolimatta
      ratkaisematta.
      Hämmästyttävän usein lapsi
      saa siirron erityisryhmään tai
      erityispäiväkotiin ilman, että
      lasta tutkitaan perusteellisesti.
      Lapsen ”diagnoosin” tekevät siis
      tahot, joilla ei ole mitään
      lääketieteellistä koulutusta
      (joissain tapauksissa perheneuvolakäynnit
      tai lastenpsykiatrin
      puhelinkonsultaatio päiväkodin
      kanssa).
      Ihmisoikeussopimukset ja lait
      kuitenkin edellyttävät, että lapsi
      saa kaiken mahdollisen suojelun
      ja hyvää hoitoa. Ketään ei saa
      perusteetta ja ilman tutkimuksia
      leimata sairaaksi.
      Lapsen polku syrjäytyjäksi voi
      alkaa leimaamisella, varsinkin
      kun lapsi siirtyy erityislapsen
      leimalla kouluun.
      Viime vuosina opettajatkin
      ovat antautuneet, valmiit
      luopumaan arvovallastaan ja
      mieluummin asioivat lapsen
      asiassa sosiaalitoimen kanssa
      kuin lapsen vanhempien kanssa.
      Osa opettajistakin puhuu
      mieluummin lapsen oireilusta
      sen sijaan, että hakisi omille
      työtavoilleen uusia uria.
      Verkostot jatkavat kokoontumisiaan
      ja lapsi itse jää usein vaille
      tukea ja koulukiusaaminen
      jatkuu.
      Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
      selvittelee noin 15 vuoden
      ajalta kodin ulkopuolelle
      sijoitettujen lasten sijoituspäätösten
      syitä Helsingin kaupungissa.
      Tutkimuksen mukaan sijoitusten
      ensisijaiset syyt löytyvät
      sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
      (52 prosenttia) ja kouluvaikeuksista
      (37 prosenttia) eli
      yhteensä 89 prosenttia on muita
      syitä kuin vanhempien päihteiden
      käyttö. Tänä päivänä n.16
      000 lasta joutuu asumaan kodin
      ulkopuolella.
      Päiväkotien psykososiaalinen
      hoito voi olla vanhemmille
      yllätys. Päivähoidon aikana
      tapahtuneet lapsen kiinnipidot
      eli käsiksikäymiset voivat
      paljastua lapsen mustelmien
      takia.
      Kouluissakin lapsiin saatetaan
      kohdistaa kiinnipitoja ja
      retuuttamisia. Väkivaltaisesti
      kohdeltu lapsi todennäköisesti
      turvautuu elämässään väkivaltaan.
      Kodin ulkopuolelle sijoitetuista
      lapsista osa asuu laitoksissa,
      jotka eristävät lapset vanhemmistaan
      ja suvustaan psykoanalyyttisesti
      suuntautuneiden
      lastenpsykiatrien ohjauksella.
      Mitä on ammatillisuus, joka
      sairastuttaa?
      Leeni Ikonen
      Varatuomari
      "

      Lähde:
      http://194.188.93.116/cgi-bin/mediaweb12#

      Systeemi syrjäyttää.

      Ja hyvä Lapsen Etu, käytä vähän siivompaa kieltä! Ei noihin uloste-asioihisi yleensä viitsi vastata, hyvä sijari.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Oletko sinä OIKEASTI sitä mieltä,ettei ole olemassakaan tapauksia, jolloin lapsen on parempi olla jossain muualla kuin syntymäperheessä? Jos vastauksesi on epäröivä ,tai tiedät myös sellaisia tapauksia tässä ihanassa maailmassa olevan. Silloinhan lapsen on pakko elää laitoksessa jos kerran olematon sijari on paras sijari. Oletko oikeasti sitä mieltä, että laitos on silloin lapselle paras paikka?

      kappaletta! Ei ikinä!

      Harvoin on sellaista perhettä, jossa molemmat vanhemmat ovat väkivaltaisia lapselleen tai molemmat ovat pedofiilejä. Näissäkin perheissä auttaisi lasten antaminen toiselle vanhemmalle huollettavaksi kotiavun keinoin.

      Ja kuten olen tuolla avohuoltoketjussa muiden mukana kirjoittanut: kodinhoitajien apua olisi perheille se paras apu. Pahimmassa tapauksessa, jos molemmat vanhemmat joutuvat sairaalaan tai vankilaan, kotiapu voisi hoitaa lapset sen aikaa. Se on yhteiskunnalle halvempaa kuin huostaanotto ja sijoitus laitokseen.

      Tällä hetkelläkin pidän laitosta parempana vaihtoehdona vieraaseen kotiin verrattuna. Laitoksessa on paljon erilaisia aikuisia, ja niiden joukosta lapseni löytää aina sen, joka on tukena ja turvana. Se ei koskaan ole se virallisesti määritelty omahoitaja.

      Ajattelepa tilannetta, että kunnollisen perheen lahjakkaat lapset laitettaisiin laitoksiin tai tuntemattomiiin perheisiin, vain vanhempien vakavan, pitkän, mutta parantuvan, tilapäisen sairastumisen takia. Pitäisikö heidät huostaanottaa?

      - Lapsen paikka on kotona. Jos apuja tarvitaan tuodaan se kotiin. Jos kotona on ylimääräisiä aikuisia heitetään ne sairaalaan tai vankilaan -

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      kappaletta! Ei ikinä!

      Harvoin on sellaista perhettä, jossa molemmat vanhemmat ovat väkivaltaisia lapselleen tai molemmat ovat pedofiilejä. Näissäkin perheissä auttaisi lasten antaminen toiselle vanhemmalle huollettavaksi kotiavun keinoin.

      Ja kuten olen tuolla avohuoltoketjussa muiden mukana kirjoittanut: kodinhoitajien apua olisi perheille se paras apu. Pahimmassa tapauksessa, jos molemmat vanhemmat joutuvat sairaalaan tai vankilaan, kotiapu voisi hoitaa lapset sen aikaa. Se on yhteiskunnalle halvempaa kuin huostaanotto ja sijoitus laitokseen.

      Tällä hetkelläkin pidän laitosta parempana vaihtoehdona vieraaseen kotiin verrattuna. Laitoksessa on paljon erilaisia aikuisia, ja niiden joukosta lapseni löytää aina sen, joka on tukena ja turvana. Se ei koskaan ole se virallisesti määritelty omahoitaja.

      Ajattelepa tilannetta, että kunnollisen perheen lahjakkaat lapset laitettaisiin laitoksiin tai tuntemattomiiin perheisiin, vain vanhempien vakavan, pitkän, mutta parantuvan, tilapäisen sairastumisen takia. Pitäisikö heidät huostaanottaa?

      - Lapsen paikka on kotona. Jos apuja tarvitaan tuodaan se kotiin. Jos kotona on ylimääräisiä aikuisia heitetään ne sairaalaan tai vankilaan -

      Vanhemmat vankilassa ja lapsi " yksin " kotona. Ja siellä sitten käy eri henkilö 3-vuorotyössä lasta valvomassa. Ja sekö on sinun mielestä lapsen etu? Voi hyvät hyssykät sentään.
      Tynnyrissäkö sinä olet kasvanut?
      Entä ne lapset joiden narkkari vanhemmat on jo sillan alla? Toivoa ei käytännössä ole! Etkö vieläkään suo lapselle perhettä ja mahdollisimman normaalia lapsuutta? Sen lapsenko pitäisi "yksin" odottaa ihmettä tapahtuvaksi?
      Ettei vaan syntymävanhemmille tulisi paha mieli jos lapsi rakastaisi myös sijaisvanhempiaan?

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Tässä pohjatyö:
      Länsiväylässä juttu
      Kirjoittanut: Helinä-keiju3 15.10.2007 klo 11.26

      Lainaus Leena Ikosen kirjoituksessa sunnuntain Länsiväylässä otsikolla VÄKIVALLOIN PÄIVÄUNILLE


      "
      Syrjäytyminen systeemin
      vuoksi -nimisen ilmiön tulisi
      huolestuttaa kaikkia
      päättäjiä. Ilmiön vaikutukset
      alkavat varhain, päiväkodissa.
      Olen toiminut eri puolilla
      Suomea vanhempien avustajana
      päiväkodeissa neuvotteluissa,
      joissa yritetään ratkoa lasten asioita.
      Yllättävän usein ilmenee,
      että lapsen suurin ongelma on
      päiväunille meno. Kun lapsi ei
      suostu menemään päiväkodissa
      päivälevolle, hänen sanotaan
      oireilevan. Vanhemmilla ei
      yleensä ole vaikeuksia kotona
      lapsensa kanssa.
      Neuvotteluissa pohditaan,
      mikä perheen sisäinen tapahtuma
      tai perheen tilanne on
      aikaansaanut ongelman.
      Vanhempien annetaan ymmärtää
      olevan syyllisiä lapsensa
      käytökseen. Erityistä huolta
      vanhemmille esitetään lapsen
      ujoudesta tai vilkkaudesta (siis
      persoonallisuuden piirteistä). En
      ole kuullut pohdittavan päiväkodin
      osuutta asiassa, esimerkiksi
      resurssien puutetta, liian suuria
      ryhmiä tai työtapoja. Kukaan ei
      yleensä kannusta vanhempia,
      jotka selviytyvät temperamenttisen
      lapsensa hoidossa.
      Havaintojeni mukaan
      erityisesti ne vanhemmat, jotka
      ovat eri mieltä lapsen kasvatuksesta
      päiväkodin kanssa,
      joutuvat sosiaalitoimen
      puhutteluun, kun päiväkoti tekee
      lastensuojeluilmoituksen. Tästä
      käytetään nimitystä varhainen
      puuttuminen, jolla siis ei
      välttämättä ole mitään yhteyttä
      varhaiseen auttamiseen.
      Päiväkodin, terveydenhuollon,
      sosiaalitoimen edustajat,
      kiertävät lastentarhanopettajat,
      perhetyöntekijät, vanhemmat,
      vanhempien avustajat, tukihenkilöt
      kerääntyvät, yleensä
      ainakin 10 hengen voimin,
      pohtimaan tilannetta. Tästä
      käytetään nimitystä verkostoneuvottelu
      tai tiimityö. Toiminnalle
      on tyypillistä, että lapsen
      ”ongelma” jää lukemattomista
      neuvotteluista huolimatta
      ratkaisematta.
      Hämmästyttävän usein lapsi
      saa siirron erityisryhmään tai
      erityispäiväkotiin ilman, että
      lasta tutkitaan perusteellisesti.
      Lapsen ”diagnoosin” tekevät siis
      tahot, joilla ei ole mitään
      lääketieteellistä koulutusta
      (joissain tapauksissa perheneuvolakäynnit
      tai lastenpsykiatrin
      puhelinkonsultaatio päiväkodin
      kanssa).
      Ihmisoikeussopimukset ja lait
      kuitenkin edellyttävät, että lapsi
      saa kaiken mahdollisen suojelun
      ja hyvää hoitoa. Ketään ei saa
      perusteetta ja ilman tutkimuksia
      leimata sairaaksi.
      Lapsen polku syrjäytyjäksi voi
      alkaa leimaamisella, varsinkin
      kun lapsi siirtyy erityislapsen
      leimalla kouluun.
      Viime vuosina opettajatkin
      ovat antautuneet, valmiit
      luopumaan arvovallastaan ja
      mieluummin asioivat lapsen
      asiassa sosiaalitoimen kanssa
      kuin lapsen vanhempien kanssa.
      Osa opettajistakin puhuu
      mieluummin lapsen oireilusta
      sen sijaan, että hakisi omille
      työtavoilleen uusia uria.
      Verkostot jatkavat kokoontumisiaan
      ja lapsi itse jää usein vaille
      tukea ja koulukiusaaminen
      jatkuu.
      Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
      selvittelee noin 15 vuoden
      ajalta kodin ulkopuolelle
      sijoitettujen lasten sijoituspäätösten
      syitä Helsingin kaupungissa.
      Tutkimuksen mukaan sijoitusten
      ensisijaiset syyt löytyvät
      sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
      (52 prosenttia) ja kouluvaikeuksista
      (37 prosenttia) eli
      yhteensä 89 prosenttia on muita
      syitä kuin vanhempien päihteiden
      käyttö. Tänä päivänä n.16
      000 lasta joutuu asumaan kodin
      ulkopuolella.
      Päiväkotien psykososiaalinen
      hoito voi olla vanhemmille
      yllätys. Päivähoidon aikana
      tapahtuneet lapsen kiinnipidot
      eli käsiksikäymiset voivat
      paljastua lapsen mustelmien
      takia.
      Kouluissakin lapsiin saatetaan
      kohdistaa kiinnipitoja ja
      retuuttamisia. Väkivaltaisesti
      kohdeltu lapsi todennäköisesti
      turvautuu elämässään väkivaltaan.
      Kodin ulkopuolelle sijoitetuista
      lapsista osa asuu laitoksissa,
      jotka eristävät lapset vanhemmistaan
      ja suvustaan psykoanalyyttisesti
      suuntautuneiden
      lastenpsykiatrien ohjauksella.
      Mitä on ammatillisuus, joka
      sairastuttaa?
      Leeni Ikonen
      Varatuomari
      "

      Lähde:
      http://194.188.93.116/cgi-bin/mediaweb12#

      Systeemi syrjäyttää.

      Ja hyvä Lapsen Etu, käytä vähän siivompaa kieltä! Ei noihin uloste-asioihisi yleensä viitsi vastata, hyvä sijari.

      Tiedätkö mitä "sosiaaliset vuorovaikutukset "pitää sisällään. Se on pääsääntöisesti sitä ettei vanhemmat ole vastanneet lapsen tarpeisiin. Toinen arkitermi sille on myös kaltoinkohtelu. Kyse ei siis ole tarpeettomasta huostasta.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Vanhemmat vankilassa ja lapsi " yksin " kotona. Ja siellä sitten käy eri henkilö 3-vuorotyössä lasta valvomassa. Ja sekö on sinun mielestä lapsen etu? Voi hyvät hyssykät sentään.
      Tynnyrissäkö sinä olet kasvanut?
      Entä ne lapset joiden narkkari vanhemmat on jo sillan alla? Toivoa ei käytännössä ole! Etkö vieläkään suo lapselle perhettä ja mahdollisimman normaalia lapsuutta? Sen lapsenko pitäisi "yksin" odottaa ihmettä tapahtuvaksi?
      Ettei vaan syntymävanhemmille tulisi paha mieli jos lapsi rakastaisi myös sijaisvanhempiaan?

      todella vähän. Jos tuon Leeni Ikosen jutun perusteella laskee, niitäjän on huostaanottojen takia 11%. Mitähän nämä loput 11% tapauksista ovat?

      Mitä Lapsen Etu tekisit työksesi, jos sijareita ei enää tarvittaisi?

      Mihin muuten unohdit ne sairaalaan pitkäksi aikaa joutuneet vanhemmat? Ne eivät kuulu lastensuojelun alaankaan. Mihin sinä heidät laittaisit? Perheisiin eikä laitoksiin saa ottaa ilman huostaanottoa.

      Äänestä

    • Kukkapurkki kirjoitti:

      Tottakai lapsen hoitaminen on työtä. On se lapsi sitten oma tai toisen. Mutta en minä sitä kyllä työnä ajattele - en omien tai toisten kohdalla.
      Minulle se on vapaaehtoista. Minä haluan tehdä tätä. Olen siis ehkä lempityöpaikassani. Kasvattamassa lapsiani. Minä siis olen kotiäiti ja onhan tämä minun työtäni, raskastakin välillä, mutta en minä sitä työnä negatiivisessa mielessä pidä.

      Haluaisin tietää, että onko nimimerkki lapsen etu- tapetaan äiti mielestä todella KAIKKI huostaanotot huonoja? Onko perhe, jossa on alkoholismia, väkivaltaa tai huumeita todella paras paikka lapsen kasvaa? Ihan oikeasti. Tällaisa huostaanottoja minä pääasiassa ajattelen.

      Jos ja kun meidän mahdollisen sijaislapsen huostaanottoa ollaan purkamassa en ajatellut kyllä mennä suoraan kenenkään puolelle vaan miettiä asiaa itse. Punnita eri asioita ja tehdä sitten oman päätökseni asiasta. En ole koskaan missään asiassa mennyt vain valtavirran mukana. Omat aivot on tehty käytettäviksi. Ja on rikos, jos niitä ei käytä.

      vieraankin lapsen hyväksi. Mielestäni ole sokeutunut tai omanvoitonpyyntinen. Oma lapsesi on erityislapsi monella tapaa. Jos siihen otat terveen rauhallisen lapsen, niin tämän elämä häiriintyy. Ei tavallinen lapsi jaksa olla erityislapsen kanssa. Erityislapsesi todennäköisesti tulisi riippuvaiseksi huostassa olevasta lapsesta ja häiriköisi tätä. Itse tietysti saisit enemmän rauhaa. Mielestäni ole narsisitinen persoonallisuus, et todellakaan näe mitään tuhoisaa käyttäytymisessäsi huostaanotettuja lapsia kohtaan.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Tiedätkö mitä "sosiaaliset vuorovaikutukset "pitää sisällään. Se on pääsääntöisesti sitä ettei vanhemmat ole vastanneet lapsen tarpeisiin. Toinen arkitermi sille on myös kaltoinkohtelu. Kyse ei siis ole tarpeettomasta huostasta.

      Sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot mittaavat kykyä tulla toimeen toisten ihmisten kanssa keskuteluissa ja muissa vastaavanalaisisssa tilanteissa.

      Jos näissä taidoissa on ongelmia sille voi antaa monenlaisia selityksiä. Entä jos vanhemman ja lapsen kommunikointi sujuu hyvin, mutta lapsella onkin koulussa tai päiväkodissa kommunikointiongelmia? Entä jos lapsella on jokin sairaus? Entä jos lapsi on yksinkertaisesti liian ujo vieraassa seurassa? Lapsella voi sitten olla muut taidot vastaavasti edellä kehityksestä. Kaikki emme kehity samaan tahtiin, eikä pitäisi olla tarkoituskaan olla toistemme klooneja.

      Ei kaikista lapsen poikkeavuudesta valtavirrasta tule syyttää vanhempia. Tuskin kukaan tahallaan näitä poikkeavuuksia aiheuttaa. Haluaisin lukea tutkimuksen, jossa sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat osoitetaan johtuviksi lapsen laiminlyönneistä, ennekuin voin antaa väitteellesi mitään arvoa. En hyväksy diakonissalaitoksen opinnäytetöitä tutkimuksiksi.

      Sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja puuttuu hyvin usein vielä aikuisiltakin ja nämä ovat taitoja joita voi aina kehittää edelleen, koskaan ei ole valmis.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Tiedätkö mitä "sosiaaliset vuorovaikutukset "pitää sisällään. Se on pääsääntöisesti sitä ettei vanhemmat ole vastanneet lapsen tarpeisiin. Toinen arkitermi sille on myös kaltoinkohtelu. Kyse ei siis ole tarpeettomasta huostasta.

      jälleen kerran ovat termit sekaisin!

      Sosiaaliseen vuorovaikutuksen puutteita huostaanottotilanteessa ovat nimenomaan esim. lapsen kyvyttömyys sopeutua pilkun päälle tarhan sääntöihin (edellä kerrottiin päiväunista), vaikka kotona niiden kanssa ei olisi mitään ongelmia. Sama juttu koulussa.

      Voisin kirjoittaa esimerkkejä koulumaailmasta enemmänkin, mutta en jaksa jauhaa aina näitä samoja asioita.

      Kaltoinkohtelua noissa tapauksissa on lapsen huostaanotto ja pakottaminen latistumaan samaan harmaaseen muottiin kaikki lapset keskivertaistavan ajattelun kanssa.
      Kyse on nimenomaan tarpeettomasta huostasta.

      Äänestä

    • käyttää kirjoitti:

      vieraankin lapsen hyväksi. Mielestäni ole sokeutunut tai omanvoitonpyyntinen. Oma lapsesi on erityislapsi monella tapaa. Jos siihen otat terveen rauhallisen lapsen, niin tämän elämä häiriintyy. Ei tavallinen lapsi jaksa olla erityislapsen kanssa. Erityislapsesi todennäköisesti tulisi riippuvaiseksi huostassa olevasta lapsesta ja häiriköisi tätä. Itse tietysti saisit enemmän rauhaa. Mielestäni ole narsisitinen persoonallisuus, et todellakaan näe mitään tuhoisaa käyttäytymisessäsi huostaanotettuja lapsia kohtaan.

      Erityislapsilla on tarpeeksi vaikeaa olla, kun on noilla asenteilla varustettuja ihmisiä. Lisäksi heillä on sairautensa. Ei äiti lapsensa erityisyyttä ole tahallaan aiheuttanut.

      Suomen perustuslaki takaa kaikille ihmisille samanlaiset oikeudet ... myös erityislapsille. Heitä tässä on täysin turha alkaa kenenkään mollaamaan. Eikä myöskään heidän vanhempiaan.

      Olen itse tutustunut lapseni kautta yhteen "erityislapseen", eikä hän mielestäni ole mielestäni rasite, vaan ihan mukava, kiva lapsi, jonka kanssa on kiva keskustella.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Tiedätkö mitä "sosiaaliset vuorovaikutukset "pitää sisällään. Se on pääsääntöisesti sitä ettei vanhemmat ole vastanneet lapsen tarpeisiin. Toinen arkitermi sille on myös kaltoinkohtelu. Kyse ei siis ole tarpeettomasta huostasta.

      viime aikoina on julkisuudessa paljon puhuttu lasten kärsivän päiväkodeissa. Nimenomaan turvallisen aikuisen puute on huutava etenkin pienten ryhmissä, mutta myös isommilla lapsilla.

      Olisit lukenut huolellisesti, mitä kasvatusasiantuntijat kirjoittivat ja puhuivat tv:ssä esim. sen pakkosyöttöjutun yhteydessä!

      Ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat eivät tosiaankaan ole vanhempien taholta tullutta kaltoinkohtelua! Mieti vähän, ennen kuin kirjoitat!

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Erityislapsilla on tarpeeksi vaikeaa olla, kun on noilla asenteilla varustettuja ihmisiä. Lisäksi heillä on sairautensa. Ei äiti lapsensa erityisyyttä ole tahallaan aiheuttanut.

      Suomen perustuslaki takaa kaikille ihmisille samanlaiset oikeudet ... myös erityislapsille. Heitä tässä on täysin turha alkaa kenenkään mollaamaan. Eikä myöskään heidän vanhempiaan.

      Olen itse tutustunut lapseni kautta yhteen "erityislapseen", eikä hän mielestäni ole mielestäni rasite, vaan ihan mukava, kiva lapsi, jonka kanssa on kiva keskustella.

      niin omaa kuin mahdollista toistakin erityislasta kohtaan. Itse olen Asperger-lapsen äiti ja sitä kautta tutustunut moniin AS-lapsen vanhempiin. Ei sekään ole harvinaista, että joku erityislapsi tulee parhaiten toimeen nimenomaan jonkun toisen erityislapsen kanssa, vaikka kyllä ystävyyksiä syntyy tavislapsiinkin.

      Joku lapsi saattaa olla yksinäinen ja syrjitty vaikka vähän erikoisen käytöksensä takia ja sellaiseen minun lapseltani löytyy sympatiaa sylin täydeltä! Hän on niin paljon itse kärsinyt pienempänä yksinäisyydestä ja vaikeuksista sopeutua toisten joukkoon, että olen lämmöllä huomannut hänen nyt huomioivan pienempiä ilman ystävää olevia lapsia.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Erityislapsilla on tarpeeksi vaikeaa olla, kun on noilla asenteilla varustettuja ihmisiä. Lisäksi heillä on sairautensa. Ei äiti lapsensa erityisyyttä ole tahallaan aiheuttanut.

      Suomen perustuslaki takaa kaikille ihmisille samanlaiset oikeudet ... myös erityislapsille. Heitä tässä on täysin turha alkaa kenenkään mollaamaan. Eikä myöskään heidän vanhempiaan.

      Olen itse tutustunut lapseni kautta yhteen "erityislapseen", eikä hän mielestäni ole mielestäni rasite, vaan ihan mukava, kiva lapsi, jonka kanssa on kiva keskustella.

      En suostu syyllistettäväksi tai syyllistymään. En mollannut millään tavalla ketään lasta. Erityislapsilla on omat ongelmansa ja niihin vastaa AIKUINEN. Ei toinen lapsi. Uskon sen, että erityislapset ovat erityisen ihania, tämän olen kuullut myös down-oireyhtymän omaavan lapsen kummilta.

      Jokaisella lapsella ja hänen vanhemmallaan on oma paikkansa ja sitä on jokaisen kunnioitettava ja saatava tarvittaessa apua yhteiskunnalta ja verkostoilta yksilökohtaisesti, tähän tulee tuo mainitsemasi perustuslaki.

      Lapsi ei ole lapsen tuki, mitä aloittaja jollain tasolla mielestäni kuitenkin hakee. Vaikka sitten tiedostamattaan, mutta uskon että ihan tietoisesti. Uskon, että mahdollisesti pyrkii optimoimaan saatavat kaiken lisäksi omalle lapselleen ja vielä niin että sijaislapsi vahvistukoon välillä omilla vanhemmillaan. Aloittajalla on lapsi itsellään, jolla on monta erityispiirrettä. Ei sellaiseen voi eikä saa ottaa ketään TARVITSEVAA lasta. Huostalapsi on tarvitseva taasen omista erilaisista henkilökohtaisista tarpeistaan johtuen. Katson, että tässä hänet velvoitetaan ystävystymään ja olemaan jatkuvasti läsnä aloittajan perheen erityispiirteiden todistajana ja jopa äidin apuna. Ei ketään lasta voi sellaiseen velvoittaa.

      Lasten ystävystyminen on asia erikseen, jokainen lapsi menee ystävysten tapaamisten jälkeen omiin koteihinsa ja jokainen saa omissa kodeissaan omilta äideiltään ja isiltään juuri sen omannäköisensä ja tarvitsemansa huomion. Yhdenvertaisesti erityislapsi ja tavallinen lapsi, kukin omannäköisensä ja vapaana toisen lapsen tarpeista keskittymään omaan kehitykseensä.

      Äänestä

    • stoppia kirjoitti:

      En suostu syyllistettäväksi tai syyllistymään. En mollannut millään tavalla ketään lasta. Erityislapsilla on omat ongelmansa ja niihin vastaa AIKUINEN. Ei toinen lapsi. Uskon sen, että erityislapset ovat erityisen ihania, tämän olen kuullut myös down-oireyhtymän omaavan lapsen kummilta.

      Jokaisella lapsella ja hänen vanhemmallaan on oma paikkansa ja sitä on jokaisen kunnioitettava ja saatava tarvittaessa apua yhteiskunnalta ja verkostoilta yksilökohtaisesti, tähän tulee tuo mainitsemasi perustuslaki.

      Lapsi ei ole lapsen tuki, mitä aloittaja jollain tasolla mielestäni kuitenkin hakee. Vaikka sitten tiedostamattaan, mutta uskon että ihan tietoisesti. Uskon, että mahdollisesti pyrkii optimoimaan saatavat kaiken lisäksi omalle lapselleen ja vielä niin että sijaislapsi vahvistukoon välillä omilla vanhemmillaan. Aloittajalla on lapsi itsellään, jolla on monta erityispiirrettä. Ei sellaiseen voi eikä saa ottaa ketään TARVITSEVAA lasta. Huostalapsi on tarvitseva taasen omista erilaisista henkilökohtaisista tarpeistaan johtuen. Katson, että tässä hänet velvoitetaan ystävystymään ja olemaan jatkuvasti läsnä aloittajan perheen erityispiirteiden todistajana ja jopa äidin apuna. Ei ketään lasta voi sellaiseen velvoittaa.

      Lasten ystävystyminen on asia erikseen, jokainen lapsi menee ystävysten tapaamisten jälkeen omiin koteihinsa ja jokainen saa omissa kodeissaan omilta äideiltään ja isiltään juuri sen omannäköisensä ja tarvitsemansa huomion. Yhdenvertaisesti erityislapsi ja tavallinen lapsi, kukin omannäköisensä ja vapaana toisen lapsen tarpeista keskittymään omaan kehitykseensä.

      Ei sairaus ole lapselle este olla ei-sairaiden kanssa tekemisissä. Ei missään muodossa.

      Vaikka en sijareita hyväksykkään, mutta lasten puolella olen.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Tiedätkö mitä "sosiaaliset vuorovaikutukset "pitää sisällään. Se on pääsääntöisesti sitä ettei vanhemmat ole vastanneet lapsen tarpeisiin. Toinen arkitermi sille on myös kaltoinkohtelu. Kyse ei siis ole tarpeettomasta huostasta.

      nyt oikein vaikka jostain psykologian oppikirjasta, mitä sosiaalisella sopeutuvuudella tarkoitetaan ja mistähän esim. koulussa lapsen käytösongelmat voivat johtua!

      Voi jessus! Ei ihme, että vanhemmilla on ongelmia sijareiden kanssa, jos tuollaisia puupäitä on heidän lapsiaan hoitamassa. Tuo on juuri sitä kiintymyssuhdehäiriöllä aivopestyn sokean kanan ajattelua, joka ei löydä asiasta edes jyvää tässäkään tapauksessa.

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Tässä pohjatyö:
      Länsiväylässä juttu
      Kirjoittanut: Helinä-keiju3 15.10.2007 klo 11.26

      Lainaus Leena Ikosen kirjoituksessa sunnuntain Länsiväylässä otsikolla VÄKIVALLOIN PÄIVÄUNILLE


      "
      Syrjäytyminen systeemin
      vuoksi -nimisen ilmiön tulisi
      huolestuttaa kaikkia
      päättäjiä. Ilmiön vaikutukset
      alkavat varhain, päiväkodissa.
      Olen toiminut eri puolilla
      Suomea vanhempien avustajana
      päiväkodeissa neuvotteluissa,
      joissa yritetään ratkoa lasten asioita.
      Yllättävän usein ilmenee,
      että lapsen suurin ongelma on
      päiväunille meno. Kun lapsi ei
      suostu menemään päiväkodissa
      päivälevolle, hänen sanotaan
      oireilevan. Vanhemmilla ei
      yleensä ole vaikeuksia kotona
      lapsensa kanssa.
      Neuvotteluissa pohditaan,
      mikä perheen sisäinen tapahtuma
      tai perheen tilanne on
      aikaansaanut ongelman.
      Vanhempien annetaan ymmärtää
      olevan syyllisiä lapsensa
      käytökseen. Erityistä huolta
      vanhemmille esitetään lapsen
      ujoudesta tai vilkkaudesta (siis
      persoonallisuuden piirteistä). En
      ole kuullut pohdittavan päiväkodin
      osuutta asiassa, esimerkiksi
      resurssien puutetta, liian suuria
      ryhmiä tai työtapoja. Kukaan ei
      yleensä kannusta vanhempia,
      jotka selviytyvät temperamenttisen
      lapsensa hoidossa.
      Havaintojeni mukaan
      erityisesti ne vanhemmat, jotka
      ovat eri mieltä lapsen kasvatuksesta
      päiväkodin kanssa,
      joutuvat sosiaalitoimen
      puhutteluun, kun päiväkoti tekee
      lastensuojeluilmoituksen. Tästä
      käytetään nimitystä varhainen
      puuttuminen, jolla siis ei
      välttämättä ole mitään yhteyttä
      varhaiseen auttamiseen.
      Päiväkodin, terveydenhuollon,
      sosiaalitoimen edustajat,
      kiertävät lastentarhanopettajat,
      perhetyöntekijät, vanhemmat,
      vanhempien avustajat, tukihenkilöt
      kerääntyvät, yleensä
      ainakin 10 hengen voimin,
      pohtimaan tilannetta. Tästä
      käytetään nimitystä verkostoneuvottelu
      tai tiimityö. Toiminnalle
      on tyypillistä, että lapsen
      ”ongelma” jää lukemattomista
      neuvotteluista huolimatta
      ratkaisematta.
      Hämmästyttävän usein lapsi
      saa siirron erityisryhmään tai
      erityispäiväkotiin ilman, että
      lasta tutkitaan perusteellisesti.
      Lapsen ”diagnoosin” tekevät siis
      tahot, joilla ei ole mitään
      lääketieteellistä koulutusta
      (joissain tapauksissa perheneuvolakäynnit
      tai lastenpsykiatrin
      puhelinkonsultaatio päiväkodin
      kanssa).
      Ihmisoikeussopimukset ja lait
      kuitenkin edellyttävät, että lapsi
      saa kaiken mahdollisen suojelun
      ja hyvää hoitoa. Ketään ei saa
      perusteetta ja ilman tutkimuksia
      leimata sairaaksi.
      Lapsen polku syrjäytyjäksi voi
      alkaa leimaamisella, varsinkin
      kun lapsi siirtyy erityislapsen
      leimalla kouluun.
      Viime vuosina opettajatkin
      ovat antautuneet, valmiit
      luopumaan arvovallastaan ja
      mieluummin asioivat lapsen
      asiassa sosiaalitoimen kanssa
      kuin lapsen vanhempien kanssa.
      Osa opettajistakin puhuu
      mieluummin lapsen oireilusta
      sen sijaan, että hakisi omille
      työtavoilleen uusia uria.
      Verkostot jatkavat kokoontumisiaan
      ja lapsi itse jää usein vaille
      tukea ja koulukiusaaminen
      jatkuu.
      Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
      selvittelee noin 15 vuoden
      ajalta kodin ulkopuolelle
      sijoitettujen lasten sijoituspäätösten
      syitä Helsingin kaupungissa.
      Tutkimuksen mukaan sijoitusten
      ensisijaiset syyt löytyvät
      sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
      (52 prosenttia) ja kouluvaikeuksista
      (37 prosenttia) eli
      yhteensä 89 prosenttia on muita
      syitä kuin vanhempien päihteiden
      käyttö. Tänä päivänä n.16
      000 lasta joutuu asumaan kodin
      ulkopuolella.
      Päiväkotien psykososiaalinen
      hoito voi olla vanhemmille
      yllätys. Päivähoidon aikana
      tapahtuneet lapsen kiinnipidot
      eli käsiksikäymiset voivat
      paljastua lapsen mustelmien
      takia.
      Kouluissakin lapsiin saatetaan
      kohdistaa kiinnipitoja ja
      retuuttamisia. Väkivaltaisesti
      kohdeltu lapsi todennäköisesti
      turvautuu elämässään väkivaltaan.
      Kodin ulkopuolelle sijoitetuista
      lapsista osa asuu laitoksissa,
      jotka eristävät lapset vanhemmistaan
      ja suvustaan psykoanalyyttisesti
      suuntautuneiden
      lastenpsykiatrien ohjauksella.
      Mitä on ammatillisuus, joka
      sairastuttaa?
      Leeni Ikonen
      Varatuomari
      "

      Lähde:
      http://194.188.93.116/cgi-bin/mediaweb12#

      Systeemi syrjäyttää.

      Ja hyvä Lapsen Etu, käytä vähän siivompaa kieltä! Ei noihin uloste-asioihisi yleensä viitsi vastata, hyvä sijari.

      tähän oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemään tutkimukseen, kiitos.

      Äänestä

    • suoran linkin kirjoitti:

      tähän oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemään tutkimukseen, kiitos.

      tai hae oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sivuilta. Tuo juttukin on siirretty näiltä sivuilta.

      Äänestä

    Olemme mieheni kanssa jo kuusikymppisiä, mutta meillä on vielä yksi alaikäinen lapsi 12-vuotias poika. Jos kuolisimme tai vammautuisimme, niin että emme voisi lasta huoltaa, toivoisin, että poika pääsisi nuorimmaiseksi johonkin hyvään perheeseen, joka olisi jo omat lapsensa aikuiseksi kasvattanut.

    Minusta sijaisvanhemmat voivat hyvin olla jo varttuneempia ihmisiä, sellaisia vakaita, joita eivät kaikki tuulet taivuttele, ja jotka ovat lapsiin tottuneita. Lisäksi sijaislapsen pitää minusta päästä perheeseen aina nuorimman lapsen asemaan. Sijaislapsen oton jälkeen ei perheeseen ainakaan saisi enää syntyä omia lapsia.

    Äänestä

    • kanssasi. Näin taataisiin se ettei sijaispaikan omat lapset olisi lellittyjä ja sijaislasten kustannuksella ratsastajia. Olen myös sitä mieltä, että lapsettomille ei pitäisi antaa oikeutta ottaa sijaislapsia. Meidän lapsi oli sijoitettuna perhekotiin, jonka "vanhemmat" eivät kyenneet saamaan lapsia... toivat tätä esille sijoitetuille ja purkivat traumansa sekä heihin että meihin vanhempiin. Perhekotiaika oli aivan järkyttävä kokemus, onneksi tosin lyhyt.

      Äänestä

    • linjoilla kirjoitti:

      kanssasi. Näin taataisiin se ettei sijaispaikan omat lapset olisi lellittyjä ja sijaislasten kustannuksella ratsastajia. Olen myös sitä mieltä, että lapsettomille ei pitäisi antaa oikeutta ottaa sijaislapsia. Meidän lapsi oli sijoitettuna perhekotiin, jonka "vanhemmat" eivät kyenneet saamaan lapsia... toivat tätä esille sijoitetuille ja purkivat traumansa sekä heihin että meihin vanhempiin. Perhekotiaika oli aivan järkyttävä kokemus, onneksi tosin lyhyt.

      Sinun ehdotuksesi(sijoituksia ei saisi tehdä lapsettomiin perheisiin) ongelma on siinä , että tutkimusten mukaan sijoitukset onnistuvat parhaiten biolapsettomissa perheissä. (Tutkittu kiintymyssuhteita, oppimismenestystä, terapioiden hyötyä,Lapsen menestystä sijoituksen päätyttyä yms)

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Sinun ehdotuksesi(sijoituksia ei saisi tehdä lapsettomiin perheisiin) ongelma on siinä , että tutkimusten mukaan sijoitukset onnistuvat parhaiten biolapsettomissa perheissä. (Tutkittu kiintymyssuhteita, oppimismenestystä, terapioiden hyötyä,Lapsen menestystä sijoituksen päätyttyä yms)

      tutkimuksiin?

      Äänestä

    • On epätodennäköitä, että molemat vammautuisivat ja kuolisivat. Hyvä, että ajattelette kuitenkin kaikki varman päälle. Suomessa on tuo Laki lapseksiottamisesta 8.2.1985/153. Sen mukaan lapseksi ottaja ei saa ottaa rahaa tuon lapsen lapseksiottamisesta. Tämä ainakin varmistaisi sen, että perhe, joka huolehtii lapsesta on pyytetön auttaja- Minulla on pieni epäilys, että lastensuojelulain mukaiset sijaisvanhemmat ovat kiinnostuneet vain elättämään itsensä lapsen kustannuksella. Tämä on siis sama kuin adoptio.

      Nämä rahastavat sijaisvanhemmat eivät välttämättä ole missään olosuhteissa hyväksi kenellekkään lapselle. Auttamista ei mielestäni todellakaan ole toiminta, jolla rahastetaan.

      Jos tuo perhehoito muutettaisiin myös lastensuojelulain nojalla pyyteettömäksi lasten auttamiseksi, niin eipä taitaisi montakaan sijaisperhettä Suomen lastensuojelu löytää, jonne lapsia sijoittaa.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Sinun ehdotuksesi(sijoituksia ei saisi tehdä lapsettomiin perheisiin) ongelma on siinä , että tutkimusten mukaan sijoitukset onnistuvat parhaiten biolapsettomissa perheissä. (Tutkittu kiintymyssuhteita, oppimismenestystä, terapioiden hyötyä,Lapsen menestystä sijoituksen päätyttyä yms)

      että lapsettomat sijaisvanhemmat eivät kykene tai eivät halua ymmärtää millainen side on lapsen ja vanhemman välillä. Kyky ymmärtää tunteita ja kiintymystä jne. puuttuu täysin. Pahimmassa tapauksessa, kuten meidän jutussa, lapsettomuudesta traumatisoitunut sijaisvanhempi kostaa ja purkaa pahaa oloaan biovanhemmille ja jopa sijoitetulle lapselle. Henkilökohtaisesti koin jopa kiusantekoa, mikä sitten myöhemmin oli selitettävissä mustasukkaisuudella. En olisi saanut rakastaa omaa lastani ja välittää hänestä. Samoin oli myrkkyä kun oma lapseni toi esille sen, että minä (siis bioäiti) olen hänen elämässään se ykkönen ja perhekoti pelkkä välietappi. Tätä ei kestänyt tuon perhekodin vanhemmat, olisivat halunneet omia lapsen kokonaan. Käsittääkseni tämä on ristiriidassa jo huostaanoton alkumetreiltä lähtien, huostaanottohan on tarkoitus purkaa välittömästi kun syy on poistunut. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa lapsia aikuisikään asti kasvatettaviksi perhekotien lapsettomille bisneksenpyörittäjille. Meidän lapsen sijaisvanhemmat olivat todella kylmiä ihmisiä ja heiltä puuttui empatia täysin. Heillä ei ollut kykyä hyväksyä normaalia äiti-lapsi suhdetta. Emme varmasti ole uniikki tapaus tässä suhteessa ja siksi olen voimakkaasti sitä mieltä, että lapsettomille ei pitäisi antaa lapsia sijoitukseen.

      Äänestä

    • linkkejä tuollaisiin kirjoitti:

      tutkimuksiin?

      Valitettavasti en pysty linkkiä antamaan. Itse olen tutustunut k.o tutkimukseen eräässä koulutustilaisuudessa, jossa käsiteltiin lapsen
      vaurioituneita kiintymyssuhteita. järjestäjänä oli muistaakseni MLL tai perhehoitoliitto.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Sinun ehdotuksesi(sijoituksia ei saisi tehdä lapsettomiin perheisiin) ongelma on siinä , että tutkimusten mukaan sijoitukset onnistuvat parhaiten biolapsettomissa perheissä. (Tutkittu kiintymyssuhteita, oppimismenestystä, terapioiden hyötyä,Lapsen menestystä sijoituksen päätyttyä yms)

      ei ihan suoraan, mutta siinä mielessä, että heidän tutkimuksessaan tulevat selkeästi esiin sijaisperheen omien ja sijoitettujen lasten väliset vaikeatkin ristiriidat.

      Äänestä

    • Sijoitettua ei silloin ainakaan voida ottaa omien lasten lapsenpiiaksi.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Valitettavasti en pysty linkkiä antamaan. Itse olen tutustunut k.o tutkimukseen eräässä koulutustilaisuudessa, jossa käsiteltiin lapsen
      vaurioituneita kiintymyssuhteita. järjestäjänä oli muistaakseni MLL tai perhehoitoliitto.

      aineistojaan? Yleensä ne kyllä kuuluvatkin sarjaan "sossu tutkii omaa työtään omien kirjaustensa pohjalta", siis oman työn kriittinen tarkastelu on varmasti monelle aika vaikeaa.

      Ja eihän vastaavia tutkimuksia yleensä missään yhtään kyseenalaistetakaan, koska nehän ovat virheettömien viranomaisten omia käsityksiä omasta työstään ja oman työnsä tuloksista, jolloin tuloksetkaan eivät missään tapauksessa voi ikinä olla kovin huonoja.

      Yhtä puolueetonta ja myös asiakkaan näkökulman huomioon ottavaa tutkimusta kuitenkin toivon. Ja se olisi tutkimus lastensuojelulaitosten antaman psykiatrisen hoidon tasosta ja vaikuttavuudesta.

      Jo toivoessani tiedän, että sellaista ei tulla saamaan, koska se saattaisi niin suureen häpeään niin monta lapsia noihin paikkoihin lähettänyttä lääkäriä, laitosten omistajia, sosiaalityöntekijöitä ja poliittista päättäjää, että heidän kannaltaan vaikeneminen on kultaa siinä asiassa.

      Äänestä

    • kerro lähde- kirjoitti:

      aineistojaan? Yleensä ne kyllä kuuluvatkin sarjaan "sossu tutkii omaa työtään omien kirjaustensa pohjalta", siis oman työn kriittinen tarkastelu on varmasti monelle aika vaikeaa.

      Ja eihän vastaavia tutkimuksia yleensä missään yhtään kyseenalaistetakaan, koska nehän ovat virheettömien viranomaisten omia käsityksiä omasta työstään ja oman työnsä tuloksista, jolloin tuloksetkaan eivät missään tapauksessa voi ikinä olla kovin huonoja.

      Yhtä puolueetonta ja myös asiakkaan näkökulman huomioon ottavaa tutkimusta kuitenkin toivon. Ja se olisi tutkimus lastensuojelulaitosten antaman psykiatrisen hoidon tasosta ja vaikuttavuudesta.

      Jo toivoessani tiedän, että sellaista ei tulla saamaan, koska se saattaisi niin suureen häpeään niin monta lapsia noihin paikkoihin lähettänyttä lääkäriä, laitosten omistajia, sosiaalityöntekijöitä ja poliittista päättäjää, että heidän kannaltaan vaikeneminen on kultaa siinä asiassa.

      Kyllä kouluttajat kertovat lähteensä, yleensä lukee oikein isosti piirtoheitinkalvolla. Mutta jos olet 8 h kestävillä koulutuspäivillä, niin tutkimusten tekijöiden nimet ym. lähteet eivät silloin välttämättä jää mieleen. Tärkeämmät, lapsen hyvinvointiin liittyvät asiat menevät muistikapasiteetissa edelle.

      Äänestä

    • Helinä-keiju3 kirjoitti:

      Sijoitettua ei silloin ainakaan voida ottaa omien lasten lapsenpiiaksi.

      Ai nytkö sie Hellu syytät sijaisvanhempia jo laittomasta lapsityövoiman käytöstä.
      Palaa jo kotiplaneetallesi...

      Äänestä

    • siinä, kirjoitti:

      että lapsettomat sijaisvanhemmat eivät kykene tai eivät halua ymmärtää millainen side on lapsen ja vanhemman välillä. Kyky ymmärtää tunteita ja kiintymystä jne. puuttuu täysin. Pahimmassa tapauksessa, kuten meidän jutussa, lapsettomuudesta traumatisoitunut sijaisvanhempi kostaa ja purkaa pahaa oloaan biovanhemmille ja jopa sijoitetulle lapselle. Henkilökohtaisesti koin jopa kiusantekoa, mikä sitten myöhemmin oli selitettävissä mustasukkaisuudella. En olisi saanut rakastaa omaa lastani ja välittää hänestä. Samoin oli myrkkyä kun oma lapseni toi esille sen, että minä (siis bioäiti) olen hänen elämässään se ykkönen ja perhekoti pelkkä välietappi. Tätä ei kestänyt tuon perhekodin vanhemmat, olisivat halunneet omia lapsen kokonaan. Käsittääkseni tämä on ristiriidassa jo huostaanoton alkumetreiltä lähtien, huostaanottohan on tarkoitus purkaa välittömästi kun syy on poistunut. Huostaanoton tarkoitus ei ole tuottaa lapsia aikuisikään asti kasvatettaviksi perhekotien lapsettomille bisneksenpyörittäjille. Meidän lapsen sijaisvanhemmat olivat todella kylmiä ihmisiä ja heiltä puuttui empatia täysin. Heillä ei ollut kykyä hyväksyä normaalia äiti-lapsi suhdetta. Emme varmasti ole uniikki tapaus tässä suhteessa ja siksi olen voimakkaasti sitä mieltä, että lapsettomille ei pitäisi antaa lapsia sijoitukseen.

      ry www.pelastakaalapset.fi on esittänyt uudeksi lastensuojelulaiksi kommentteja 2006:
      sijoitukset pysyviksi,
      adoptioita, jos sijoitus kestää yli vuoden
      jne.

      Ja, että ne rahastaa kaikesta. Sieltä voi kysyä todella neuvoja, jos on rahaa pistää vajaa satanen/tunti. Sijoituksilla, adoptioineuvonnalla, konsultoinnilla ja kaikella mahdollisella - vain rahastetaan. Kyllä heille on lapsen etu kakkossijalla. Sijaishuolto yms. on tuottoisampaa, kuin perheiden ja lasten auttaminen, jota he eivät pahemmin teekään.

      Äänestä

    • Helinä-keiju3 kirjoitti:

      Sijoitettua ei silloin ainakaan voida ottaa omien lasten lapsenpiiaksi.

      tekemään ikävät taloustyöt.

      Sen takia varmaan sen Lamminen-Rantasen opinnäytetyön mukaan murrosikäiset paiskitaan sijaisperheistä helpommin pellolle, kun siinä iässä osaa jo kieltäytyä palvelemasta:).

      Sitäpaitsi, mitä vanhempana ne pakolliset, kaikille vastentahtoiset huostat tehdään, sitä parempi lapselle. Eriasia sitten, että minutkin huijattiin suostumaan huostaan uhkaamalla muuten rajoittaa tapaamsia ja sitten niitä on rajattu siitä huolimatta.

      Tietääkö joku, kuinka saa merkinnän tahdonvastainen huosta jälkikäteen? HO ei suostu sitä tekemään.

      Äänestä

    Menikö into uuteen työhön?

    Äänestä

    • Edelleen vain kaipailen niitä vastauksia ja mielipiteitä kysymykseeni. Nyt kun keskustelu on rönsyillyt aika monessa muussa asiassa...

      Äänestä

    • Kyllä sinä olet säälittävä kaikessa katkeruudessasi.

      Äänestä

    • Sääliksi käy kirjoitti:

      Kyllä sinä olet säälittävä kaikessa katkeruudessasi.

      työstää pois sitten kun sen aika on.
      Älä anna tuntemattomien ihmisten katkeruuksien häiritä itseäsi.

      Äänestä

    • Kukkapurkki kirjoitti:

      Edelleen vain kaipailen niitä vastauksia ja mielipiteitä kysymykseeni. Nyt kun keskustelu on rönsyillyt aika monessa muussa asiassa...

      noissa lastensuojelujärjestöissä, joiden toiminta rahoitetaan sijaishuollolla ja jotka sitten haluavat antaa kannanottoja sijaishuollon puolesta (esimerkiksi viimeisin lastensuojelulaki) ja jopa konsultoida lastensuojelun työntekijöitä, miten lapsia pitäsi ottaa huostaan ja minne! Aiotko pysyä erossa niistä?

      Keskustelin tänään erään ammattilaisen kanssa, jolta sain ensimmäisen kerran tämän huostan jälkeen toteamuksen kertomukseni jälkeen, että minä saatan olla oikeassa! Että tutkimus on kehittymässä ja enää vanhempia ei syytetä ihan kaikista lapsensa ongelmista. Kaksi esimerkkiä, joista vanhemmat on jo vapautettu, ovat autismi ja asberger -syndrooma.

      Tämänsuuntaista tutkimusta ollaan kokoajan tekemässä lisää. Miten suhtautuisit tällaiseen vanhempaan? Yrittäisitkö hakea lisätietoja jostain itse? Tukisitko vanhempaa tässä selvittelytyössä?

      Miten kehittäisit ammattitaitoasi? Niinkuin muutkin, vai oletko kiinnostunut lastenkasvatuksen, kasvatustieteen tms. teoriasta? Miten osaisit opettaa lasta koulutehtävissä, jos hän ei itse osaa jotain? Onko sinulla opetuskokemusta? Tunnetko hyvin terveydenhoitoalaa? Onko sinulla paljon harrastuksia, joista lapsikin voisi kiinnostua? Viihtyvätkö vieraat lapset seurassasi hyvin? Onkko perheellänne paljon perheystäviä, joilla on lapsia? Onko taloudellinen tilanteenne vakaa? Entä parisuhteenne?

      Kunpa tämä systeemi muuttuisikin sellaiseksi, että vanhemmat voisivat itse rekrytoida sijaishoitajansa. Oma lapseni on laitoksessa, jossa on paljon hoitajia, pari tosi kivaa, pari jostain, pari neutraalia. Valitettavasti lapseni omahoitaja ei kuulu niihin kaikkein kivoimpiin. Toivon kyllä, että lapseni ei enää kovin kauan tarvitse yhtään hoitajaa, mutta se on taas minun juttuni.

      Äänestä

    • aikansa ja sen kirjoitti:

      työstää pois sitten kun sen aika on.
      Älä anna tuntemattomien ihmisten katkeruuksien häiritä itseäsi.

      mutta huostaanottoja en ikinä ole hyväksynyt, en hyväksy, enkä tule hyväksymään.

      Tulen tekemään paljon vuosien mittaan vielä kirjoittamalla, mitä muulta toiminnaltani ehdin, ettei tässä massa ikinä tehtäisi yhtään huostaanottoa.

      Tämä ei tarkoita, että luopuisin hetkestäkään lapsen elämää tämän takia, eikä myöskään sitä, etten rakentaisi uraani ihan toiselle suunnalle ja etten harrastaisi ja eläisi normaalia elämää.

      - Lapsen paikka on koti. Jos apuja tarvitaan, on ne tuotava kotiin, eikä lasta pois kotoa -

      Äänestä

    alkua, tavattais ensin yhdessä ja jos lapsikin hyväksyy paikan, hän voisi olla teillä ensin päiväkylässä, sitten yhden vrk:n, sitten vkl:n jne. Olisi siis pehmeä lasku sijoitukseen, eikä niin kuin nykyisin, että lapsi repäistään vieraaseen paikkaan kuin seinästä ja ainoastaan kotiutus hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Tärkeintä kuitenkin, että LAPSI tuntee viihtyvänsä ja hyväksyy sinut. Onhan se ymmärrettävää, että ei lapsikaan saa joka aikuiseen samanlaista kontaktia kuin sitten taas toisiin. Mutta yhtä tärkeää on myös, että meillä aikuisilla "kemiat toimivat", kyllä yhteistyö aika kiusallista olisi, jos siinä olisi puutteita.

    Tuo alun tutustumisvaihe on mielestäni mahdottoman tärkeää ja jos sossut eivät sitä hyväksyisi, se olisi lapsen kannalta tosi surullista. Tiedän kyllä, että lastensuojelu ei toimi kaikin osin lapsen edun mukaisesti, mutta en ymmärrä sitäkään, miksi heidän pitäisi olla tutustumisvaiheen tapaamisissä aina paikalla. Ymmärrän kyllä, että heillä on rajallisesti aikaa ja muitakin resursseja, mutta on heiltäkin väärin kieltää sijoituksen alussa pehmeää laskua ihan vain resurssipulaansa vedoten.

    Muuttopäiväksi olisimme pakanneet lapsen vaatteet, henkilökohtaiset hygieniatuotteet ja rakkaimmat lelut jo valmiiksi. Olisin tietysti kysynyt sinulta, minkä verran tavaroita lapsi voi tuoda mukanaan. Voisimmeko kaikki yhdessä vähän sisustaa ja laittaa lapsen huonetta hänen haluamallaan tavalla, että se tuntuisi hänestä mukavalle ja viihtyisälle, "omalle" paikalle?

    Voisikohan toivomaani pehmeään laskuun kuulua myös se, että ensimmäisten päivien ajan lapsi voisi soittaa, jos haluaa, vaikka joka päivä kotiin? Varsinkin nukkumaanmeno aika on herkkä hetki, jolloin ikävä saattaisi olla pahimmillaan. Ensimmäisen viikon jälkeen voisi puheluja harventaa ja uskon, että jos kaikki menisi hyvin, soitot harvenisivat itsestään, koska hänellä yksinkertaisesti on niin paljon tekemistä, että ei hän ehtisi soittaa päivittäin. Tiedän tämän olevan päinvastoin nykykäytäntöjä kiinnittymisjaksoineen, mutta en ole niitä koskaan ymmärtänytkään. Hitaampi irrottautuminen kotoa antaisi lapselle varmuutta siitä, että koti ja vanhemmat pysyvät paikallaan ja ovat olemassa, me välitämme hänestä, vaikka hän ei täällä päivittäin olisikaan. Miksi kotoa lähtö pitäisi tapahtua eri tavalla kuin kotiin paluu?

    Toivon, että nämä asiat voitaisiin sopia jo asiakassopimukseen selkeästi ja alun totuttelun jälkeen yhteydenpito ja tapaamiset hoidettaisiin niin, kuten sovittu on. Jos ongelmia tulisi lapsen kanssa, niin totta kai minulle voisi soittaa koska tahansa. Lapsi on tietyllä tavalla hyvin sopeutuvainen, JOS hän saa riittävästi tarvitsemaansa huomiota ja aikuisen henkistä läsnäoloa. Mutta sopeutuvaisuudesta huolimatta hän on myös itsepäinen ja tarkka omista periaatteistaan, tietyt rituaalit ja tavat seuraisivat teillekin. Esim. nukkumaanmenoriitit ovat aikaavieviä, mutta hän on hyvin huumorintajuinen eli jos aikuisten kärsivällisyys joutuu koetukselle, hänen huumorintajuunsa vetoaminen auttaa vaikeissa tilanteissa.

    Lapsi on 9-vuotias, koulumatka on kotona n. 200-300 metriä, vastaan häntä ei enää saa mennä, etteivät kaverit huomauttele, mutta hän saa turvallisuutta matkan ajaksi siitä, että puhuu kanssani koulumatkan ajan puhelimessa. Minkähänlainen matka tulisi teiltä käsin olemaan? Tuo on yksi esimerkki asioista, joita olisi hyvä sopia etukäteen, että lapsi ei äkkiä joutuisi sellaiseen tilanteeseen tai yksinäisyyteen, jossa ei ole ennen ollut.

    Endokrinologian politiklinikalla on jatkuvat käynnit ja hänen terveyttää seurataan Lastenklinikan muillakin poleilla määräajoin. Saisit siis pumaskan meiltä hänen terveystietojaan, mutta jos niiden hallinta tuntuisi alussa vaikealle, voisin olla mukana ainakin ensimmäisillä sairaalakäynneillä. Hän noudattaa tiettyä ruokavaliota, johon antaisin kirjallisia ohjeita, samoin lisäravinteista, mutta muuta lääkitystä ei ole kuin melatoniini nukahtamiseen.

    Ihanteelliset sijaisvanhemmat kunnioittavat lasta yksilönä, vaikka hän vasta pieni ihminen onkin, mutta silti pitävät aikuisen roolin tuen ja ohjauksen antajana ja rajojen asettajana. Tähän lapseen on helppo rakastua, sen ovat muutamat hoitajat sanoneet sairaalan tutkimusjaksojen aikana.

    Jos tämän kirjoituksen periaatteet eivät tunnu mielestäsi hankalille, en usko, että ihmeempiä yhteistyöongelmia pääsisi syntymään. Nämä nyt olivat ensimmäisiä mieleen tulevia asioita, mutta voin vastata lisää, jos on jotain kysyttävää.

    Äänestä

    • josta välittyi todellinen välittäminen lapsesta!

      Oli ihanaa lukea kirjoituksesi. Toit esille paljon asioita. Ja todellakin, miksi sijoitukseen ei voisi olla pehmeä lasku - se sopisi varmasti useimpiin tapauksiin ja helpottaisi varmasti niin lapsen, biovanhempien ja sijaisvanhepienkin oloa. Yhteistyö ehdotuksesi on todella ajateltu lapsen kannalta ja toisaalta otat myös huomioon sijaisperheen elämän. Vaikka se ei varmasti voi aina olla helppoa sinulle. On tärkeää, että yhteistyö pelaa - lapsella ei voi olla hyvä olla, jos sijaisvanhemmat ja biovanhemmat ovat jatkuvasti tukkanuottasilla.

      Sijaisvanhempina haluaisimme olla niin lapsen kuin biovanhemmankin luottamuksen arvoisia.
      meillä ei ole edelleenkään tarkoitusta viedä kenenkään lasta. Lapsi on meille laina. Silti huolehtisimme hänestä kuin omastamme ja rakastaisimme häntä kuin omaamme. Rakkaus ja huolehtiminen ei ole kiinni siitä onko lapsi oma vai ei. Biovanhempien toiveet otettaisiin huomioon niin paljon kuin mahdollista. ja vastaavasti tietenkin toivoisimme, että meidän toiveet huomioitaiisiin myös. Yhteistyö olisi varmasti avain moneen onnistuneeseen asiaan.

      Lapsen sairaudetkaan eivät olisi ongelma. Kuten jo alkuun olen maininnut oma erityislapsemme on jo "kouluttanut" meitä. Erilaisuuden ymmärtäminen lisääntynyt entisestään ja hermot eivät pikku asioista mene.

      Äänestä

    • Eihän noin ajattelevan ihmisen lapsi voi olla omassa kodissaan vaarassa eikä siten huostaanotettu ja ajoittajalle potentiaalinen sijoitettava.

      Äänestä

    • Helinä-keiju3 kirjoitti:

      Eihän noin ajattelevan ihmisen lapsi voi olla omassa kodissaan vaarassa eikä siten huostaanotettu ja ajoittajalle potentiaalinen sijoitettava.

      tukien ja palvelujen puutteen takia, niin minkälaisia sinä Helinä kuvittelet meidän vanhempien siinä tapauksessa olevan?

      Äänestä

    • tavallisista perheistä kirjoitti:

      tukien ja palvelujen puutteen takia, niin minkälaisia sinä Helinä kuvittelet meidän vanhempien siinä tapauksessa olevan?

      mielestäni olette oikeusmurhan uhreja.

      Äänestä

    • Helinä-keiju3 kirjoitti:

      mielestäni olette oikeusmurhan uhreja.

      paljastaa hyvin, miten aiheetta huostaanotettuja lapsia kohdellaan. Repäistään hyvästä kodista kerta leikaten, järjestetään kiinnittymisjakso sijaispaikkaan, että lapsi kotiutuisi sinne ja vieraantuisi kodistaan, vaikka mitään todellista syytä ei ole vieraantua sieltä. Ei tämä voi olla vammauttamatta lasta!

      Ja kaikkein vähiten ymmärrän niitä kirjoittajia, jotka kieltäytyvät näkemästä tätä törkeää lapsen kaltoinkohtelua, joka tapahtuu yhteiskunnan taholta.

      Sitten ei saisi puhua politiikkaa, mutta mikä muu tätä järjetöntä touhua saa aikaan kuin väärin hoidettu politiikka!? Se on silmien valheellista sulkemista näiltä ongelmilta, jos niistä ei saisi edes puhua missään, vaikka niistä ovat puhuneet peruspalveluministeri ja huippuasianajajakin täällä nähtyjen kirjoitusten perusteella.

      Mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa, että kun näitä asioita pitää esillä, niin sitten haukutaan, että kun ei myönnä omia virheitään, vika on aina muissa. Eikö niitä oikeita syyllisiä saa osoitella silloin, kun vika ei ole vanhemmissa?

      Äänestä

    • Ja tuo kirjoitus kirjoitti:

      paljastaa hyvin, miten aiheetta huostaanotettuja lapsia kohdellaan. Repäistään hyvästä kodista kerta leikaten, järjestetään kiinnittymisjakso sijaispaikkaan, että lapsi kotiutuisi sinne ja vieraantuisi kodistaan, vaikka mitään todellista syytä ei ole vieraantua sieltä. Ei tämä voi olla vammauttamatta lasta!

      Ja kaikkein vähiten ymmärrän niitä kirjoittajia, jotka kieltäytyvät näkemästä tätä törkeää lapsen kaltoinkohtelua, joka tapahtuu yhteiskunnan taholta.

      Sitten ei saisi puhua politiikkaa, mutta mikä muu tätä järjetöntä touhua saa aikaan kuin väärin hoidettu politiikka!? Se on silmien valheellista sulkemista näiltä ongelmilta, jos niistä ei saisi edes puhua missään, vaikka niistä ovat puhuneet peruspalveluministeri ja huippuasianajajakin täällä nähtyjen kirjoitusten perusteella.

      Mikä tuollaisia ihmisiä vaivaa, että kun näitä asioita pitää esillä, niin sitten haukutaan, että kun ei myönnä omia virheitään, vika on aina muissa. Eikö niitä oikeita syyllisiä saa osoitella silloin, kun vika ei ole vanhemmissa?

      Huostapaperissa lukee, mitä oireita olen lapselleni aiheuttanut. En ole ikinä ymmärtänyt, että miten olisin sen voinut tehdä. Pidin lapsellani tarkasti huolta ruoka- ja nukkunisajoista neuvolan ohjeiden mukaiesti. Se ei ollut vaikeata, koska olin itse oppinut lapsuudessani samanlaisen säännöllisen elämänryhtmin. Huolehdin hänen puhtaudestaan ja terveydestään. Huolehdin siitä, että hänellä on riittävästi leluja, juuri niitä, mitä hän halusi. Huolehdin siitä, että olin hänen seuranaan, kun hän sitä halusi. Olin äärettömän tarkka lapsen hyvästä hoidosta.

      Kävin töissä ja tein lujasti töitä, että voisin turvata lapselleni hyvät taloudelliset olot. Sitten lapsi "oirehti" kodin ulkopuolella. Niin hyvin "oirehti", että päätettiin syyn olevan äidistä ja viedä lapsi sijaishuoltoon.

      Tapeltu on asiasta ja tapellaan. Oli todella elämäni parhaita hetkiä muutama päivä sitten ja helpottaa oloa vieläkin, kun keskustelin yhden asiantuntijan kanssa. Hän sanoi, että "kuule, sinä voit olla täysin oikeassa. Et sinä niitä oireita ole välttämättä aiheuttanut." Asiasta on kantelu vireillä. Voi vain toivoa, että asian tutkivat lääkärit ja kunnolla ja että viimeinkin saisimme oikeutta. Se kantelu on 92 sivua pitkä liitteineen, ainakin siinä näkyy huolelllinen työtapani.

      Entä kun sossu vaatisikin lapsen tulevan teille heti ja käymään läpi kiinnittymisjakson, joka on vähintään kaksi viikkoa jona aikana lapsi ei saa liikkua hoitopaikan ulkopuolella lapsensa kanssa, eikä pahemmin tavata häntä muutenkaan? Sitten äitiinsä kiintynyt ja tottunut lapsi joutuisi psykoosiin eroahdistuksen tai huostakriisin takia (mikä sen nimi lieneekin), kyllä varmaan sen nähtyäsi uskoisit, että onpa paha vanhempi. Kukkapurkki, kumpaa uskoisit sossua vai minua?

      Äänestä

    • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

      Huostapaperissa lukee, mitä oireita olen lapselleni aiheuttanut. En ole ikinä ymmärtänyt, että miten olisin sen voinut tehdä. Pidin lapsellani tarkasti huolta ruoka- ja nukkunisajoista neuvolan ohjeiden mukaiesti. Se ei ollut vaikeata, koska olin itse oppinut lapsuudessani samanlaisen säännöllisen elämänryhtmin. Huolehdin hänen puhtaudestaan ja terveydestään. Huolehdin siitä, että hänellä on riittävästi leluja, juuri niitä, mitä hän halusi. Huolehdin siitä, että olin hänen seuranaan, kun hän sitä halusi. Olin äärettömän tarkka lapsen hyvästä hoidosta.

      Kävin töissä ja tein lujasti töitä, että voisin turvata lapselleni hyvät taloudelliset olot. Sitten lapsi "oirehti" kodin ulkopuolella. Niin hyvin "oirehti", että päätettiin syyn olevan äidistä ja viedä lapsi sijaishuoltoon.

      Tapeltu on asiasta ja tapellaan. Oli todella elämäni parhaita hetkiä muutama päivä sitten ja helpottaa oloa vieläkin, kun keskustelin yhden asiantuntijan kanssa. Hän sanoi, että "kuule, sinä voit olla täysin oikeassa. Et sinä niitä oireita ole välttämättä aiheuttanut." Asiasta on kantelu vireillä. Voi vain toivoa, että asian tutkivat lääkärit ja kunnolla ja että viimeinkin saisimme oikeutta. Se kantelu on 92 sivua pitkä liitteineen, ainakin siinä näkyy huolelllinen työtapani.

      Entä kun sossu vaatisikin lapsen tulevan teille heti ja käymään läpi kiinnittymisjakson, joka on vähintään kaksi viikkoa jona aikana lapsi ei saa liikkua hoitopaikan ulkopuolella lapsensa kanssa, eikä pahemmin tavata häntä muutenkaan? Sitten äitiinsä kiintynyt ja tottunut lapsi joutuisi psykoosiin eroahdistuksen tai huostakriisin takia (mikä sen nimi lieneekin), kyllä varmaan sen nähtyäsi uskoisit, että onpa paha vanhempi. Kukkapurkki, kumpaa uskoisit sossua vai minua?

      Rakkautta ja hoivaa ei ole antaa lapselle juuri niitä leluja joita lapsi haluaa. Rakkautta on arvioida mitä leluja lapsi tarvitsee. Ja suurta rakkautta on sanoa HYVIN USEIN EI kun lapsi jotain materiaa haluaa. Sano KYLLÄ sylille ja yhdessäololle. Ja useasti EI jos on muunlaisesta haluamisesta kyse. Eihän siitä lapsiraasusta mikään tunnu enää miltään, jos hän on saanut kaikki haluamansa lelut.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Rakkautta ja hoivaa ei ole antaa lapselle juuri niitä leluja joita lapsi haluaa. Rakkautta on arvioida mitä leluja lapsi tarvitsee. Ja suurta rakkautta on sanoa HYVIN USEIN EI kun lapsi jotain materiaa haluaa. Sano KYLLÄ sylille ja yhdessäololle. Ja useasti EI jos on muunlaisesta haluamisesta kyse. Eihän siitä lapsiraasusta mikään tunnu enää miltään, jos hän on saanut kaikki haluamansa lelut.

      En ostanut esimerkiksi peikka 3:sta.

      Jotenkin lapsi tietää, mihin on varaa, kun hän on näitä joululahdatoivomuksiakin kirjoittanut. Viime vuosina niihin on tullut mukaan jopa hinnat!

      Muistan hyvin yhden joulupukin kirjeen aikoinaan, yhtenä toivomuksena oli pieni punainen pallon. Kävin viidessä eri liikkeessä, eikä mistään löytynyt pientä punaista palloa.

      Hän saa kolme kertaa vuodessa lähes kaikki haluamansa lahjat: nimipäivänä, syntymäpäivänä ja jouluna. Minä haluan ostaa niitä lahjoja ja nautin lapseni ilosta! Se ilo on aitoa.

      Arki on arkea ja silloin ei osteta leluja ja muita tavaroita. Joskus jonkun yllätyksen ostan tai toteutan toivomuksen. Arkena nautitaan ja iloitaan sitten yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä. Mutta on hyvä myös, että on mitä odottaa - juhlaa.

      Äänestä

    • LAPSEN ETU kirjoitti:

      Rakkautta ja hoivaa ei ole antaa lapselle juuri niitä leluja joita lapsi haluaa. Rakkautta on arvioida mitä leluja lapsi tarvitsee. Ja suurta rakkautta on sanoa HYVIN USEIN EI kun lapsi jotain materiaa haluaa. Sano KYLLÄ sylille ja yhdessäololle. Ja useasti EI jos on muunlaisesta haluamisesta kyse. Eihän siitä lapsiraasusta mikään tunnu enää miltään, jos hän on saanut kaikki haluamansa lelut.

      silmään tuo edellisen kertomus, että on saanut niitä leluja mitä haluaa. ARVASIN, että joku sinuntyylinen tikulla kaivelija kirjoittaa siitä IHAN KOKONAISEN OMAN VIESTINSÄ, kun ei joku muuten ymmärrä muka sanoa ei lapselle.

      Niin että löytyihän se kauhea rikos ja SYY tuostakin äidistä! Se on vähän sellainen juttu, kun toisten kirjoituksista hakee vain huomautettavaa, eikä vaivaudu muuten keskustelemaankaan, niin tuohonhan sitä päästään tietysti. Sitten pitää itsestään selvyyksiä päästä jauhamaan sylistä ja rakkaudesta.

      Kirjoittiko tuo äiti IHAN TOSIAAN niin, että lapsi ON AINA SAANUT KAIKKI haluamansa lelut?
      Eikö yhtään välähtänyt pienessä päässä tarkoituksena olleen, että ei summa mutikassa esmes lahjoja kannettu, vaan itse lapsi valitsi mitä halusi.

      Mitäs jos muuten vaihtaisit nimmarisi SIJARIN EDUKSI, se kävisi sinulle paljon parempi kuin tuo tekopyhä valhenimimerkki, jota käytöksesi ei kuvasta millään tavalla.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Kukkapurkki kirjoitti:

    Hei,

    Olemme mieheni kanssa ajatelleet ryhtyvämme sijaisvanhemmiksi, mikäli meidät siihen kelpuutetaan. Koulutukseenkin olemme menossa lähiaikoina.

    Olen tuolla sijaisvanhempien palstalla käynyt hiukan lueskelemassa ja joskus täälläkin. Nyt mieltäni on alkanut askarruttamaan kysymys.

    Millaiset sijaisvanhemmat toivoisitte omalle lapsellenne/lapsillenne? Minkälainen sijaisäiti ja sijaisisä olisi ihanteellinen teidän mielestänne.

    Sijoitus on aina kova paikka niin lapselle kuin vanhemmillekin ja onhan se iso muutos myös sijaisperheelle. Mutta minkälainen pitäisi olla sijaisperheen ja biovanhempien suhde, että homma toimisi hyvin ja lapsi voisi hyvin.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu