Yksi suurimmista filosofisista kysymyksistä on "Mikä on elämän tarkoitus?". Itse olen pohdiskellut asiaa viime aikoina pääsemättä minkäänlaiseen lopputulokseen. Joten, miten te muut näette asian? Mikä on teille elämänne tarkoitus ja peruste koko olemassaolollenne?
Iso kysymys
meredith
14829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
levittää geeniperimäänsä niin laajalle kuin inhimillisesti on mahdollista. Tai lainatakseni mieli vessafilosofiani: "tulla palvomansa jumaluuden arvoiseksi".
Siinäpä se. Mene ja tiedä, ko kukaan ei tiedä vastausta. Jos toisin väittää, valehtelee.
Kysyä kyllä voi, vastauksia voit etsiä esim. päivä kerrallaan iltapäivälehtien horros (gyros)kooppi-palstoilta... tai vaikka kahvin poroista. Who gives a F... Silti taas syttyi uusi sota, lento-onnettomuudessa meni satoja henkiä(MINNE?), julkimo ei tykännyt lakutikkarint väristä... FUCK U ALL!
Syö hernerokkaa, heiniä, kaalia ja ruisleipää, älä aja autolla (ainakaan paljon). Änestä niitä ketkä on vallassa ja lyö päätäsi muutoin ideologia-kallioon tai -seinään. Haistata muille heti- ja kaikki mahdollinen. Fu ja täkns. Listastab u-puu lot.
Kysymyksesi on tosiaan iso kysymys, ja onkohan sellaista ihmistä joka ei olisi sitä koskaan elämässään tavalla tai toisella kysynyt. (Ja hirveän monta kirjaakin on kirjoitettu, jotka ko. aihetta käsittelevät).
Yksilölle elämäntarkoitus voi tietenkin olla melkein mitä vaan.
Ympäristövaikutukset, omat kokemukset ja havainnot, jne. muovaavat sitä minkä nyt ylipäätään voi omaksua ja hyväksyä näkemykseksi elämän tarkoituksesta.
Sitten on ne, jotka vähintäänkin närkästyvät koko kysymyksestä.
Pitävät jonkun "elämäntarkoituksen" pohdiskelua mielettömänä asiana.
Tässä otan kantaa siihen, mikä voisi olla elämän tarkoitus yleensä, siis koko ihmispopulaatiota ja vielä laajemmin koko maailmankaikkeutta koskien.
Jollain tavoin mielestäni vähälle huomiolle on jäänyt maailmankaikeuden kehityksen kokonaisuuden näkeminen.
Jostain tuntemattomasta syystä maailmankaikkeus on tullut tietoiseksi, tajuiseksi, olemassaolostaan. Toistaiseksi tämä tietoisuus on havaittu vain tällä planeetalla. Se on toki vain "pisara valtameressä", mutta olisipa ihmeellistä jos ei näitä "pisaroita" olisi muuallakin universumissa.
Siis väännän näkemystäni näin:
Maailmankaikeuden joku tarkoitus on tietoisuuden syntyminen ja kehittyminen ties mihin "päämäärään". Ja elämä on (tärkeänä) mukana "siinä tarkoituksessa".
Riittävillä todisteilla näkemystäni vastaan, luovun siitä. Pidän "mieleni oven auki" jo sillä perusteella että tässä vaiheessa tiedetään vasta vähän.
Omasta elämäntarkoituksestani sen verran että - "rikkana rokassa".
Hyvä niin - Elämä ja tietoisuus on hieno juttu.
Niille jotka inttää ettei elämällä ole yhtikäs mitään tarkoitusta - Miten sen perustelette ?
vettä? - on mielestäni yksi haastavimmista kysymyksistä.
"suurimmat kysymykset alkavat sanalla miten, ei miksi"
"miksi suurimmat kysymykset alkavat sanalla miten, eikä miksi"
..ota dunkkuu, anna dunkkuu, nauti, tsuumaile, fiilistele, heitä kuperkeikkaa, hymyile, itke jne..
jos olet hyvän näköinen nainen, niin toteutetaan hetki yhdessä elämäämme ;)
miksi ihmiset tuhlaavat vähäisiä aivosolujaan niin yksinkertaisen asian pohtimiseen - kuolema.
kuoleman tarkoitus on syntymä... peruste koko olemassaololle.
Ennen kuin kysyt itseltäsi: "Mikä on elämän tarkoitus?" Kysy: "Onko elämällä tarkoitusta?"
Elämän tarkoituksia:
Lisääntyminen
Kehittyminen
Palvella jumalaa/jumalia
Olemassa olo
Jonkin suuren osana toimiminen (jota emme ymmärrä)
Riippuu keneltä kysyy. Kysy siis itseltäsi koska totuus on se ja vain se mihin itse päätät uskoa.
Tuo viimeinen kohta tekstissäsi - "koska totuus on se ja vain se mihin itse päätät uskoa."
Miten tämän perustelet? Miten käy sen ns. totuuden, jos (ja tätä tapahtuu), huomaa olevansa ihan väärässä?
Ja miten voisi olla "monta totuutta", jos kerran kyse on yhdestä ja samasta asiasta ?
Totuus on subjektiivinen asia. Jos historiaa voi pitää minkäänlaisena mittarina siitä mihin me olemme menossa niin suurin osa asiosta joiden "tiedetään" olevan totta nyt, tulee tulevaisuudessa osoitetuksi vääräksi. Jos joku "tietää" jotain eli siihen uskoo ei muiden mielipiteet ilman perusteluja (joihin päätät siirtää uskosi) paljoa vaikuta. On olemassa yleisesti hyväksyttyjä totuuksia (kuten että maa on littana ja aurinkokunnan keskipiste, aikoinaan) ja on olemassa ei niin yleisesti hyväksyttyjä totuuksia. (kuten: maa on pyöreä)
Uudempana esimekkinä kannattaa katsoa esim. "Double Slit Experiment" -kvanttifysiikan koe joka muuttaa yleisiä käsityksiä materiasta ja staattisuudesta.
Totuus jos mikä ei ole subjektiivinen. Jos jonkun vallitsevan käsityksen myöhempi pätevämpi tieto kumoaa, niin se "totena" pidetty käsitys osoittautuu harhaksi. Ja se käsitys on harhaa vaikka sitä ei kumottaisikaan, ellei se sitten ole totta.
Totuus käsitteenä on objektiivinen.
Ei ole mitään takeita että on edes olemassa subjektiivista totuutta on vain yleinen yhtenevä käsitys. Jos kaikki olisivat jostain asiasta samaa mieltä se olisi niin objektiivinen totuus kuin mahdollista.
"Tieteellisissä teorioissa subjektiiviset tekijät on pyritty poistamaan luomalla yhtenäinen mittaus- ja analyysijärjestelmä. Tutkijoiden välisten näkemyserojen vähentyminen merkitsee tässä mielessä sitä, että ollaan lähempänä totuutta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Objektiivisuus
Totuus käytännössä on subjektiivinen.
Henkilökohtaisella tasolla päätät mikä informaatio on totta ja mikä ei. Se voi olla yleinen käsitys tai sitten ei.
Filosofiassa subjektiivisuus viittaa tulkintoihin, jotka liittyvät kunkin henkilön henkilökohtaisiin ja ainutkertaisiin kokemuksiin ja ovat läsnä vain hänen omassa tietoisuudessaan. Vaikka kokemusten aikaansaavat syyt ovat objektiivisia ja kaikkien saatavilla (kuten tietyn valonsäteen aallonpituus), kokemukset itsessään ovat vain ne kokevan henkilön saatavilla (kuten aistittu väri tai sävy).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Subjektiivisuus
Itse päätät uskotko mitä tässä kirjoitan. Ja se tekee totuudesta(si) subjektiivisen eli omakohtaisen kokemuksen.
Voin tietysti olla väärässä.
... on 42.
(Suositus: lue teos "Linnunradan käsikirja liftareille", niin ymmärrät.)
mutta kysymys väärä.
Niin, se on ELÄMÄ ITSE.
elämälläni on olla osa sitä syy-seuraus-verkkokimppua, joka luo koko ajan todellisuutta ja
tulevaisuutta.
Pitempi vastaus:
http://www.iki.fi/manninen/ajatteluni.html