hmm.

Nainen autoili villissä lännessä. Hänen autostaan loppui polttoaine eikä
bensa-asemaa näkynyt mailla halmeilla. Aikansa odotettuaan polttavan
auringon alla täysin autioituneen tien reunassa, saapui paikalle uljas,
suoraryhtinen ja jyhkeävartaloinen intiaanimies kauniilla
valkoisella palominollaan. Intiaani ratsasti naisen viereen ja ongelman
selvittyä tarjosi naiselle kyytiä lähimmälle
bensa-asemalle hevosensa selässä. Vaihtoehtojen ollessa vähäiset nainen
hyväksyi tarjouksen, tosin hieman
epäröiden, kun ei ollut koskaan aiemmin ollut hevosen selässä, ja nousi
uljaan ratsun selkään yhtä uljaan ratsastajan taakse.
Matka taittui leppoisan joutuisasti, mutta jonkun aikaa
ratsastettuaan intiaani ryhtyi muutaman minuutin välein päästämään
suustaan villin huudon, joka sai veren hyytymään naisen suonissa, ja
kenen tahansa muunkin, joka vain sattui
huudon kuulemaan. Pelottavantuntuiseksikin muuttunut
matka kuitenkin päättyi onnellisesti huoltoaseman pihaan ja
intiaani jätti naisen pois kyydistään päästäen vielä suustaan viimeisen
raikuvan jiihaa-huudon,
karauttaen valkealla ratsullaan kohti siintäviä vuoria.
Voi hyvä luoja!" sanoi bensa-aseman myyjä, "mitä ihmettä te
teitte tuolle intiaanille, että saitte hänet huutamaan tuolla tavoin?"
"En mitään", sanoi nainen hämmentyneenä ja hieman loukkaantuneenakin,
että hänellä muka voisi olla jotain tekemistä intiaanin perin
kummallisen käytöksen kanssa! "Minä vain istuin hänen takanaan kädet
hänen ympärillään ja pidin tiukasti kiinni siitä valtavasta
satulanupista, jotta en putoaisi".
Rouva hyvä", sanoi myyjä, "intiaanit eivät koskaan käytä
satulaa."

KURMOOTUS

Uusvanhan peruspohjalaisen itsepuolustuslajin avulla turvaat henkilökohtaisen koskemattomuutesi ja pidät paikkasi nakkikioskin jonossa.

Monet nykyajan ihmiset ovat valitettavalla tavalla harhautuneet kokeilemaan epämääräisiä itämaisia itsepuolustuslajeja, joiden
tarkoitus on lähinnä kerätä opettajilleen mahdollisimman suuret tulot ilman että ihmisen henkilökohtainen turvallisuus juurikaan paranee.

Toisin on laita vuosituhantiset perinteet omaavassa suomalaiskansallisessa itsepuolustuslajissa, Kurmootuksessa. Tätä lajia on moni suomalainen tietämättään käyttänyt hätätilanteessa pelkistetyssä muodossa, kun vaaran uhatessa järki jättää ja vaistot ottavat vallan.

Kurmootus on jo lähestulkoon tuntemattomaksi käynyttä muinais-varhais-alkukantasuomea, ja tarkoittaa nykykielellä vapaasti tulkattuna Räkänokkain ojennukseen pistämistä. Lajin
nimessä käykin oivallisella tavalla ilmi sen syvällinen filosofia, jonka peruspilarit on kuvattu seitsemässä lajin kultaisessa säännössä:

1. Anna aina vastustajan lyödä toisena.
2. Jokainen ihminen, jolla on vastenmielinen naamataulu, suunnittelee hyökkäystä. Sovella tällöin sääntöä yksi.
3. Toimi ensin, ajattele sitten.
4. Humalassa jokainen meistä voi päihittää kenet tahansa. Kannattaa ainakin yrittää.
5. Ei suuret sanat suuta halkaise. Älä siis turhaan hukkaa aikaa sovintoyrityksiin.
6. Pakoon lähteminen ei ole kiellettyä, mutta on
helvetinmoinen häpeä. Älä siis pakene.
7. Mitä enemmän nostat penkistä, sitä röyhkeämmin voit etuilla jonoissa.

Lajin pitkäaikainen harrastaja Tuomo Yli-Patti Kuortaneelta kertoo:
"Hariootella voi Seinäjoella joka perjantai- ja lauantaiehtoo vekseliaukialla. Menöö paikalle ja sanoo kovalla äänellä jotta kaikki ilimajokiset ja jalasjärviset on mulukkuja, jokka tarttis panna turkinhiahan ja nussia uurestansa, ja pesäpallo on hinttien laji.
Harijootusvastustajia alakaa tuolla kuttulla muorostua jonoksi asti".

Liity nyt sinäkin yhä kasvavaan Kurmootuksen harrastajien joukkoon ja löydä sisältäsi se mitään pelkäämätön öykkäri, jollainen jokainen meistä pohjimmiltaan on. Unohda siis kaukoidän
tekosyvälliset käsienhuitomishömpötykset ja paranna itseluottamustasi perisuomalaiseen tyyliin.