Olen ihastunut luokkalaiseeni poikaan,mutta en oikeastaan anna itseni heittätyä kunnolla ihastumaan,koska olen totaalisen ujo,enkä uskalla tehdä mitään.Olen monesti ihastunut palavasti,mutta mitään ei ole syntynyt ujouteni takia.
En uskalla jutella pojille.Nykyiselle ihastukselleni olen muutaman sanan sanonut.Miten voin ikinä seurustella kun jutteleminenkin on niin vaikeaa?!
Masentaa olla aina yksin,kun ei minulla ole kavereitakaan.Kun muut pyörivät kaupungilla minä samoilen metsässä.
Olen aloittanut monia harrastuksia,enkä ole kavereita saanut.En myöskään koulusta kuin jotain väkinäisiä suhteita.
Pahin mitä ihmiselle voi sattua,on jäädä yksin.Tuntuu että on ainoa ihminen tässä maailmassa,eikä ketään ole vierellä.Erityisen pahalta tuntuu kun se periaatteessa on omaa syytä.Mutta turha on sanoa että 'ota niskasta kiinni ja mene juttelemaan' se ei minulta onnistu.Miksi muuten täällä sydäntäni vuodattaisin.Kiitos jos jaksoit lukea.
En uskalla jutella pojille.Nykyiselle ihastukselleni olen muutaman sanan sanonut.Miten voin ikinä seurustella kun jutteleminenkin on niin vaikeaa?!
Masentaa olla aina yksin,kun ei minulla ole kavereitakaan.Kun muut pyörivät kaupungilla minä samoilen metsässä.
Olen aloittanut monia harrastuksia,enkä ole kavereita saanut.En myöskään koulusta kuin jotain väkinäisiä suhteita.
Pahin mitä ihmiselle voi sattua,on jäädä yksin.Tuntuu että on ainoa ihminen tässä maailmassa,eikä ketään ole vierellä.Erityisen pahalta tuntuu kun se periaatteessa on omaa syytä.Mutta turha on sanoa että 'ota niskasta kiinni ja mene juttelemaan' se ei minulta onnistu.Miksi muuten täällä sydäntäni vuodattaisin.Kiitos jos jaksoit lukea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vielä lisää,että ihastuminen masentaa,koska aina näkee sosiaalisempia ja kauniimpia tyttöjä juttelemassa ihastukselleni.Miksi hän kiinnostuisi mykästä rillipäästä?
Olen 17.Olkaa iloisia,jos voitte elää normaalia elmää.
Normaalia elämää? Mikä sitten on normaalia elämää? Sekö, että on kaunis, hauska ja puhelias? Mikäs siitä muka normaalia tekee... Se on ehkä tän yhteiskunnan ihanne, mutta must näyttää kyllä siltä, että suurin osa ihmisistä ei siihen ihanteeseen sovi. Sit ne vaan katkerina yrittää tavotella sitä ihannetta, mut ne ei saavuta sitä ja niiden itsetunto vaan laskee. Loppujenlopuksi ehkä helpompaa hyväksyy ittensä. Vaikkapa sitten ujona. Ujollakin voi olla hyvä itsetunto. Se on joillakin luonteenpiirre, eikä mikään huonon itsetunnon merkki. Hyvä itsetunto vaan valitettavan usein rinnastetaan pelkästään johonkin rohkeaan ja reippaaseen ihmiseen. Ei se silleen automaattisesti mene. Ei niilläkään elämä helppoa oo. Kyllä nekin "osaa" pelätä ja olla tosi epävarmoja. Niillä vaan sattuu olemaan kykyjä ilmasta itteensä suullisesti, mut muuten niillä on aika samoja ongelmia.
No joo, kunhan purkasin ajatuksia...