Ongelma on mieheni lapset, paremminkin se että en vain välttämättä kestä niitä ja miestä niiden kanssa.
He asuvat melko kaukana isästään, joten eivät käy tod. usein. Kun he käyvät, tulen hulluksi. Lapsia nimittäin on 5.
Mieheni ei auta kuripidossa. Jos olemme sopineet että on hänen hoitopäivänsä (hoidan itse jos mies joutuu mm. menemään töihin tms. jota sattuu usein) niin hän saattaa jättää siitä huolimatta lapset minun huoleksi, vaikka haluaisin hetken rauhan kotonani.
Mieheni ei pidä kuria, vaan ottaa "helpoimmat" lapset kontolleen, esim. lähteä niiden kanssa tekemään jotain kivaa, mä hoidan muut. Talossa käy aivat jumalaton huuto alkaen aamu 7:stä päättyen ilta 10:een. Yritän komentaa, mutta lapsille ei mene päähän mikään. Ongelmana mm. kenkien pito sisällä, tavaroiden ottaminen luvatta, että ei saa huutaa, se että telkun kaukosäätimeen tms. ei saa koskea, jos puhun puhelimeen, minua ei saa häiritä, makuuhuone on minun huoneeni... Mies tietää säännöt, mutta ainoa joka puuttuu siihen, olen minä.
Olen miehelle kyllä sanonut että riittää, hänen täytyy keskittyä ja nähdä vaivaa vaikeimpiinkin lapsiin, mutta ei hän ymmärrä. Mä taas olen sellanen, että yritän puhuu nätisti, mut kun pinna palaa musta tulee se v**umainen äitipuoli ja sekin vielä että mä olen se joka kieltää kaiken.
En kestä enää omassa kodissani. Haluan muualle.
Lapsissa ei muuten vikaa, ei ole isästä mustasukkasia tms. ja ystävällisiä ovat. Uskon että seuraavan kerran lähetän isän katsomaan lapsia muualle, vanhaan asuinkaupunkiinsa, vai pitääkö minun lähteä kotoani siksi aikaa kun lapset on täällä (ja kerätä kaikki minulle tärkeät tavarat lukkojen taakse), vai olla se v-mäinen äitipuoli?
He asuvat melko kaukana isästään, joten eivät käy tod. usein. Kun he käyvät, tulen hulluksi. Lapsia nimittäin on 5.
Mieheni ei auta kuripidossa. Jos olemme sopineet että on hänen hoitopäivänsä (hoidan itse jos mies joutuu mm. menemään töihin tms. jota sattuu usein) niin hän saattaa jättää siitä huolimatta lapset minun huoleksi, vaikka haluaisin hetken rauhan kotonani.
Mieheni ei pidä kuria, vaan ottaa "helpoimmat" lapset kontolleen, esim. lähteä niiden kanssa tekemään jotain kivaa, mä hoidan muut. Talossa käy aivat jumalaton huuto alkaen aamu 7:stä päättyen ilta 10:een. Yritän komentaa, mutta lapsille ei mene päähän mikään. Ongelmana mm. kenkien pito sisällä, tavaroiden ottaminen luvatta, että ei saa huutaa, se että telkun kaukosäätimeen tms. ei saa koskea, jos puhun puhelimeen, minua ei saa häiritä, makuuhuone on minun huoneeni... Mies tietää säännöt, mutta ainoa joka puuttuu siihen, olen minä.
Olen miehelle kyllä sanonut että riittää, hänen täytyy keskittyä ja nähdä vaivaa vaikeimpiinkin lapsiin, mutta ei hän ymmärrä. Mä taas olen sellanen, että yritän puhuu nätisti, mut kun pinna palaa musta tulee se v**umainen äitipuoli ja sekin vielä että mä olen se joka kieltää kaiken.
En kestä enää omassa kodissani. Haluan muualle.
Lapsissa ei muuten vikaa, ei ole isästä mustasukkasia tms. ja ystävällisiä ovat. Uskon että seuraavan kerran lähetän isän katsomaan lapsia muualle, vanhaan asuinkaupunkiinsa, vai pitääkö minun lähteä kotoani siksi aikaa kun lapset on täällä (ja kerätä kaikki minulle tärkeät tavarat lukkojen taakse), vai olla se v-mäinen äitipuoli?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ja miehelläni on sentään vain yksi lapsi edellisestä liitosta.
Sinin tilanteessasi kyllä lähtisin pois lasten tullessa käymään.
Mies tekee väärin kun sysää sinun harteillesi vastuun.
Meillä tilanne on alkanut mennä huonoksi silloin kun saimme vauvan.
Muutimme samoihin aikoihin ja miehen ex ei suostunut joustamaan viikonlopuissa.
Eli kävi niin, että muutoryjän keskellä mies rentoutui pelaamalla ja nukkui pitkään.
Minä hoisin vastasyntynyttä ja miehen vanhempi lapsi roikkui minulta huomiota hakemassa.
Jotenkin se on aiheuttanut sen että ärsyttää kaikki työ jota joudun nyt tekemään miehen lapsen takia. Haluaisin laittaa lastenhuonetta kuntoon, mutta ei kiinnosta siivota miehen lapsen leluja.
Huonekalut on sinne hankittu minun rahoistani joten sekin ärsyttää, että mies nuukailee siinä.
Tunnen itseni ilkeäksi äitipuoleksi, mutta syy on tuo alun tilanne jossa mies luisti vastuusta.
Minulla on todella pitkä 10v kokemus vastaavasta. Olen pohtinut omia "ongelmiani", kuten joku näsäviisas tuossa alempana kirjoittaa. Syy siihen että toisen lapsi, lapset alkavat ärsyttää on se että lapsen oikeat vanhemmat syysäävät vastuuta lapsistaan "äitipuolelle" tai "isäpuolelle" häneltä kysymättä. Minä olen toiminut tällaisena ilmaisena lapsenlikkana 10v. Olen joutunut perumaan menojani ja kerran lapsen äiti jopa soitti kesken työpäivän, että enkö pääsisi aikaisemmin, kun hän on menossa synttäreitä juhlimaan. Lapsen äiti ei ole mikään juoppo häntä pidetään varsin miellyttävänä ihmisenä, voivotellaan kuinka raskasta hänellä on yh:n roolissa (ei ole kyllä töitä tehnyt 12vuoteen). Olen joskus kieltäytynytkin hoitovastuusta...siitä on seurannut se, että lapsen äiti on haukkunut minut lapselle ja lapsen isälle. Tämä on väkisin aiheuttanut kismaa minun ja mieheni sekä lapsen välisiin suhteisiin. Eli ohjeeksi kaikille: Älkää olettako että uusi puoliso hoitaa muksunne. Vastuu lapsista kuuluu vanhemmille.
Näin meilläkin on.
Aluksi ennen kuin muutimme yhteen miehen kanssa tulin hyvin toimeen miehen lapsen kanssa.
Meillä oli omat asunnot joten en joutunut korjaamaan lapsen jälkiä.
Kun meille syntyi vauva kaikki voimani menivät tietenkin sen hoitoon.
Kun sitten mies laski vieläkin sen varaan, että minä viihdytän toista lasta oli tilanne valmis.
Vaikka riitelemällä olen saanut tilanteeseen parannusta on se sitten tuhonnut lapsen ja minun välit.
Et vain kestä sitä että miehellä on ex vaimo ja lapsia. Miksi otit lapsen omaavan miehen, nainen jää aina kakkoseksi, kolmoseksi.. sinne sinne ...
Olenko sanonut että vaimo on ongelma? Olemme ihan väleissä.
Niin ja kyllä lapsiin verrattuna olen ykkönen. Saan ainakin enemmän aikaa kuin ne... Asia kun ei ole siitä kiinni että olesin lapsille mustis, vaan lasten käytöksessä.
Kai siellä joku katkera jätetty vinkuu.
kerrankin kun uusperheelliset saivat hyvän aloituksen ja keskustella omista asioista niin eiköhän siihenkin väliin tule ex-akka tyrkyttämään omia mielipiteitään.
Exää ei käsitelty mitenkään tekstissä, mutta pakkohan on jonkun vääntää tämä joksikin ex-nyx-taistoksi. Ei elämän kevät sentään.
Lapsiakaan ei haukuttu vaan sitä nahjusmiestä.
keskenään pääsee haukkumaan kukin miehensä exää täysin rinnoin, ilman että kukaan exä uskaltaa puhua pahaa nyksistä?
Ainoastaanko exiä saa haukkua mielin määrin? Huh huh.. ei kuule se niin mene.
tässä ei edes existä puhuttu ennenkuin joku tuli heidät siihen sekoittaan. Tarkoittaako se että uusperheelliset puhuvat omista ongelmistaan että exien pitä siihenkin väliin tyrkätä itsensä. Ette kuuluu uusperheeseen. Ymmärtäkää jo se. Menkää oikeasti jonnekkin muualle keskustelemaan.
ainakin vaikka kylpylään ottamaan erilaisia hoitoja sekä rentoutumaan.
Jättäisin ukon selviämään yksinään viidestä pennustaan. Ja jos huusholli on siivoton näiden hurrikaanien käynnin jälkeen, tilaisin ammattisiivoojan ja lasku miehelle.
En uhraisi itseäni toisten pentujen takia jos kerran vanhempi ei kehtaa ja on itse niin laiska niitä hoitamaan tai kuria pennuilleen pitämään.
on olla äiti ja isän uusi tyttöystävä.
Kun ei osaa olla aikuinen ihminen, eikä kasvanut vastuuseen, ei osaa olla kuin itsekäs.
Sen tähden on usein naurettaa, kun miehen tyttöystävät niin kovaan ääneen luulevat osaavansa kaiken, ihan kaiken. Jos ei muuten, niin ensin haukutaan ex vaimo, sitten lapset, ja lopuksi aletaa n ylistämään itseään. Niinpä niin, jos ei muuten huomatuksi tule, niin hyvä konsti.
Jos haluat rauhaa, niin miksi otit miehen jolla on lapsia? Miksi ihmeessä?
Kun itse niin teit, älä syyllistä siitä lapsia, miestä ja hänen ex vaimoa!
tässä kirjoitella nyt joku hyljätty osapuoli.
Kysymys tässä on siitä, että lasten isä laistaa vastuusta joka kuuluisi hänelle.
Ei ole äitipuolen tai isäpuolen velvollisuus hoitaa niitä töitä jotka oikealle vanhemmalle kuuluvat. Elämänkumpaanina tietenkin haluaa autaa , mutta jos vanhempia käyttää hyväkseen tilannetta paetakseen itse vaikeita, raskaita arki velvoitteita niin se on väärin.
Lapset tulevat tapaamaan vanhempaansa eivät ensisijaisesti tämän kumppania vaikka on tärkeää, että tämäkin suhde on ok.
mielipiteeni. Ei ollut helppoa hyväksyä miehen päätös, joka ei ollut hänen omansa, sillä hyvä mies ei perhettään jätä tavalla jota imettelee koko suku ja tuttavat ja ystävät.
Jos minä ja lapset emme merkinneet miehelle mitään, olisimme sen hyväksyneet, mutta sellainen isä ja mies kun oli, ei voi käsittää asiaa muutoin kuin uusien naisten kiristyksellä.
Aivan, meillä ei hyväksytä miehen naisia perheeseemme eikä sukuun. Saa mies nyt liittyä naikkosen sukuu ihan itse ja yksin jos kiinnostaa, sillä lapsekin nauravat koko touhulle, onneksi.
Meillä ei isän kumppaneita olla tavattu eikä heitä tulla tapaamaan eikä hyväksymään. Piu paut moisille naisille sanoo minä lapset ja koko suku.
Onko se vastuuttomuutta, että ei välttämäti voimat riitä viiden kakaran hoitamiseen???
Olenko kovaan ääneen luullut osaavani jotain?
Onko exä haukuttu? Ole hyvä ja kerro missä olen niin sanonut? Exä sattuu olemaan ihan hyvä tyyppi, tulemme juttuun.
Kyllä tässä on haukuttu osapuoli ihan se mies...
Ainoa asia jossa olen ylistänyt itseäni, on se että suurimman osan lasten hoidosta hoidan minä. Se ei ole itseni ylistämistä, vaan toden puhumista.
Kuten joku tuolla kirjottaa, voi olla että muut asiat ovat tärkeämpiä kuin lasten olemassaolo.
Sekö sinusta tarkoittaa että jos ottaa miehen jolla on lapsia, että pitää sietää kaikki. Siivota lasten jäljet, kuunnella mitä tahansa ja olla kotonaan ilman sääntöjä...
Tuo on säälittävää...
Mitenhän mies ei ole itse päätöstään tehnyt?
Miten ne naiset on häntä kiristäneet?
Oletko nähnyt ehkä itsessäsi vikaa koskaan?
Ehkä muu suku ei tiedä mitä teillä kotona tapahtuu... Toisekseen, ethän ole mennyt mustamaalaamaan miestähänen omalle suvulleen? Ei ole oikein toimittu...
Kuten valitettavasti jotkut exät tekevät, voisin arvata että olet myrkyttänyt lastenkin mielen. Odota vain kun lapsista tulee vanhempia ja alkavat tajuamaan asioita...
Noh, minun tilanteeseen... Minä olen tavannut lapset ja exän. Joskus sattuu tilanteita että ihmiset voivat erota sovussa. Exällä ei kaunaa minulle ja minulla ei exää kohtaan. Usein puolustan mieheni exää, jos hän "heittää" jotain kohtuutonta. Säälin exää, koska hänellä on varmasti raskasta näiden lasten kanssa.
joten kuin isoja heidän pitää vielä olla jotta tajuisivat? He ovat kyllä tajunneet sen että isä heidät hylkäsi joten mitä vielä täytyy tajuta?
Ei mun ole tarvinnut mustamaalata ketään, kyllä jokainen ymmärtää suvussa, että hyvä isä ei itse lapsia hylkää, ellei joku kiristä. Näin meidän suku on sen pohtinut. Ihmettelevät kovin.
Me emme ole tavanneet miehen uusia naisia , meistä ei kukaan, emmekä ole kiinnostuneita heistä. On suorastaan onni, että ovat pysyneet meiltä poissa.
Meillä kun heille ei olisi ollut mitään tarvetta.
oli sitten omia tai ei, tässä tapauksessa miehen, niin ei kannata ottaa miestä jolla on lapsia. Lapset tarvii isää, ja on oikeutettu tulemaan isän luo, ja silloin jos olet siellä kuuluu sinun siivota koska koti on sinun. Lapset ovat kylässä, ei vieraat tee kotityötä kylässä.
Kun sulla josku on omia lapsia, joudut myös siivoamaan laittamaan ruokaa pyykkäämään ym y ja vuosikausia. Jos se nyt tuntuu karseelta, miten kestät sen sitten?
Itseasiassa en näe mitään syytä, miksi en ottaisi miestä kenellä on lapsia, miehessä ei muuten mitään vikaa ja en ketään ala jättämään vain siksi että tällä lapsia on.
Lapset tarvitsevat isää ja ovat oikeutettuja tulemaan isän luo, mutta minun ei ole pakko olla siellä, jos hermoni eivät kestä.
Minun ei kuulu ainoana siivota kotiani, vaan ihan isän ja minun yhteisesti. Menetkö sinä toisten luo vieraaksi, sotket siellä kuin hullu ja jätät siivoamatta? Entä etkö opeta omille lapsillesi että omat sotkut siivotaan?
Kotona ollessani me lapset ainakin autoimme äitiä ja isiä kotitöissä. Eikö niin muka ole joka kodissa???
Kun minulla on omia lapsia, tiedän että niitä on max. 2.
Tuntuu että olet eron myötä seonnut. Sinuna menisin hoitoon. Tämä ei ollut pahalla sanottu.
Kyllä se mieskin luutun varteen voi tarttua.
Ei naisenvelvollisuus ole miehen lapsista huolehtia.
Moni kuitenkin tekee mielellään kohtuullisen määrän heidän eteensä, mutta ei silloin jos syy ongelmiin on isän rajojen laittamisen puute.
Ei ole äitipuolen velvoite olla silloin kasvattajana.
Kasvatus vastuu kuuluu omalle vanhemmalle, uusi kumppani on korkeintaan tukena.
Tässä aloittajan mies selvästi pakeni omaa isyyttään. Miltäköhän niistä "hankalemmista" lapsista tuntui kun isä ei heitä ota huomioon.
Isäänsähän he ovat tulleet tapaamaan.
menkää kaikki ex-akat jonnekkin muualle kommentoimaan. Tämä ei ole teidän palstanne. Uskokaa jo! ette kuuluu uusperheeseen. Olette entistä elämää.
Minun ei tarvitse uutena vaimona ottaa minkäänlaista vastuuta mieheni lapsista. En ole ollut heitä tekemässä, joten ei tarvitse. Eikö nämä ex-akat juuri täällä huutele että nämä uudet vaimot ei saa komennella hänen lapsiaan ja kun on meitä jotka eivät edes halua niin siihenkin tulee nurinoita. Minä olen mieheni kanssa. Hänen lapsensa ovat hänen ja ex-vaimonsa vastuullaan. Ei munun. Jos minua alkaa lapset ärsyttämään niin saan lähteä johonkin muualle.Eikä mieheni fiksuna aikuisena ihmisenä minua edes vaadi jäämään jos ärsyttää. Mitä se sinulle kuuluu?
Äläkä yleistä. Kaikki nykyiset eivät hauku ex-vaimoja ja lapsia ym. Kuten ei kaikki ex-vaimokkaan roiku entisen elämänsä perässä.
mene jo sinne katkerien eroinneiden yksinäisten naisten palstalle. Et kuulu tänne uusperhepaltalle.
Ymmärrän miestäsi täysin. Jos olet tuollainen minkälaisen kuvan itsestäsi olet täällä antanut niin olisin itsekkin lähtenyt ja etsinyt mukavamman naisen rinnalleni.
Sukusi on ihan samanlainen. Pohditte itsekseen vaihtoehtoja tapahtuneelle (tietenkin itselle edulliseen sävyyn, koska itsessähän ei voi olla mitään vikaa) ja sitten edes tapaamatta tätä uutta naista väitätte maailmalle että hän on kiristänyt ex-miestäsi. Kylläpä te olette hyviä ihmissuhde tuntijoita. Kannattaisiko alkaa sille alalle. "Mututuntumalla vastauksia eronneille" heheheh
Kun lapset tulevat isänsä tykö (ainakin meillä) niin eivät tule kylään vaan tulevat kotia isän tykö. (katsos meilläpäin lapsilla on vain kaksi kotia.)
Meillä lapset joutuvat siivoamaan omat jälkensä. Minä en ole velvollinen siivoamaan leikkejä pois. Eihän siitä mitään tulisi jos minä alkaisin kaiken siivoamaan. Tuskin sinäkään siivoat kaikkia lapsesi sotkuja pois. (toivottavasti et). Lapsille pitää opettaa vastuuta. Lapset siivoavat. Keräävät omat likaiset vaatteet ja vievät ne pesukoriin. Keräävät lautasensa pöydästä ja laittaa tiskikoneeseen, petaavat pedin. Se on ihan normaaliarkea.
kasvatat uusavuttomia lapsia jos heidän ei tarvitse mitään koskaan tehdä.
vaakalaudalla. Aina se uhka pitää teilata pois tieltä.
En tiedä edes mitä tarkoitit? itseäsikö? Tuskin miestäni kiinnostaa joku 50:n akka joka on riutunut omassa katkeruudessaan vuosikymmeniä, eikä vieläkään ole päässyt yli siitä vaan jauhaa päivästä toiseen samaa. Minä olen täydellinen, minä olen täydellinen, minä olen täydellinen.
Päästä jo irti ja jatka elämääsi. Olet saanut lapsesi maailmalle niin keskity nyt itseesi vihdoinkin ja ala elämään elämääsi. Sinä elät edelleenkin ex-miehesi elämää. Hän ei ole sen arvoinen, hänkin on elänyt omaansa joten ala sinäkin.
Sinulla on vain yksi elämä, älä hukkaa sitä enää ex-miehesi ja hänen naistensa ajatteluun.
Eiköhän ole aivan turha valittaa täällä,eiköhän asiasta kannattais puhua miehen kanssa?Ja jos muutosta ei tapahdu,lähde nosteleen..eipä tarvi enää täällä valittaa.
Ja seuraavalla kerralla kandee valita kumppaniks mies jolla EI ole lapsia!
Kerrot, että lapset eivät käy luonanne kovin usein. Niinpä sinulle jää runsaasti kaipaamiasi rauhan hetkiä.
Kuvittele, jos lapset asuisivat naapurissanne!
Tuollaista se sitten on, kun ottaa viiden lapsen isän!
niitä omia lapsia jokapäivä, jotka on 20 vuotta siinä häiritsemässä sinua, kun et jaksa lapsia jotka ovat hyvin harvoin ja muutaman tunnin kerrallaan. Mieti tarkoin ennekuin teet kakaroita, että sitten ei omaa rauhaa ole koskaan vuosikausiin! Ehdotan että etsit lapsettoman miehen, jotta saat rauhaa, tai vielä parempi älä ota miestä ollenkaan!
pieni lipsus.
... miksi ihmeessä pitää syyttää ihmisiä siitä, että ottavat miehen, jolla on lapsia. Tuskin kukaan sitä ensisijaisesti suunnittelee. En itsekään suunnitellut. Joskus sitä vain rakastuu ja kerta kaikkiaan haluaa yrittää elää yhdessä toisen kanssa - mahdollisista vaikeista asioista huolimatta.
Ei minulle ainakaan ole ollut helppoa ottaa toisen lapsia osaksi elämääni. En koskaan voi olla osa heidän elämäänsä samalla tavalla kuin vanhemmat, vaikka heidän kanssaan elänkin. Joskus saan mielestäni liikaa vastuuta, joskus taas en voi puuttua asioihin, joihin haluaisin puuttua. Tottakai tiedän, että tulen aina miehelleni olemaan seuraavalla sijalla lasten jälkeen. Jos olisi toisinpäin, en varmaan pystyisi arvostamaan miestäni. Joskus asian hyväksyminen on kuitenkin vaikeaa. Uskon, että jokaisessa ihmisessä herää joskus itsekäs puoli, joka haluaisi ympärilleen sellaista, joka on vain "omaa". Oman miehen. Omia lapsia. Miehen myötä ei automaattisesti rakastu kaikkeen hänen mukanaan tulevaan, sitä pitää opetella. Mielestäni se on ihan normaalia.
Ehkä joillain ihmisillä kumppanin lapsiin tottuminen vie vähemmän aikaa. Siihen vaikuttaa varmasti kumppanin ja tämän exän suhteet, se onko lapset kasvatettu niiden periaatteiden mukaan, joihin itsekin uskoo. Monia vaikeaita asioita, joita ainakin itse olen joutunut miettimään ja puntaroimaan. Minulla miehen lapset asuvat lähellä ja ramppaavat meillä miten sattuu. Kaikki se on vaatinut minulta paljon itsetutkiskelua ja sietokykyä, jota en arvellut koskaan tarvitsevani. Mutta en minä siitä huolimatta haluaisi olla elämättä mieheni kanssa. Joskus sitä varmaan voi rakastaa kaikesta huolimatta ja vain päästää höyryjään irti täällä palstalla tai jossain muualla.
Ekanakin, en tekisi koskaan 5:ä omaa lasta. Toisekseen pitkän välimatkan vuoksi ne ei ole muutamaa tuntia, vaan 9 päivää.
Jollakin tavalla ymmärrän ap..meillä minä hoidan suurimman osan lasten hoidosta,aamulla aamupalat ja lähetän kouluun,siinä menee sit kotia hoidellessa sekä nuorimpaa yhteistä lastamme hoidellessa,koululaiset tulevat kotiin hoidan läksyt ym välipalat,taas kodinhoitoa..ruanlaittoa(siinä sivussa päivittäin puutun tappeluihin ym riitoihin)mies tulee kotiin..kaikki hyvin=)noh tulee ilta..iltapalaa ja pesut..nukkumaan..noh eipä siinä ainakaan tarvitse ajatella et jäis kahenkeskistä aikaa mutta ikinä en ole valittanut että joutuisin hoitamaan mieheni lapsia tai toisinpäin,me ollaan perhe ja kun minä olen vielä kotona on selvää että hoidan suurimman osan näistä hommista.vk.loppuisin minä taas saan olla enempi=)okei vois kuvitella et jokainen vanhempi hoitaa omat lapset mut ei se musta uusperhees ole mitenkään mahdollista,ei ainakaan meidän perheessä.en mä ainakaan ota meidän kummankaa exän neuvoja et miten mä voisin meijän kotona hoitaa arjen asioita.Sillon kun olen itekseni lasten kanssa siellä toimitaan juuri niinkun minä sanon.onneks ei mieheni ex mulle soittele tms..heh!noh mutta 5 lapsessa on kyllä hoitamista,tiedän sen,mekin ollaan suurperhe=)voimia sinulle
Tässähän on tyypillinen "vastuunpakoilija" mies kyseessä. Ensin on entisen vaimon kanssa tehty 5 lasta,niin montaa ei pysty kyllä enää selittämään edes vahingoilla. Sitten ero,ei jaksa suurperheen elämää.
Uusi,lapseton(?) vaimo.Ja sitten ne vanhan perheen ahdistukset tulevat käymään,ja sysätään lapset nuorikon vastuulle.
Minun exäni on viettänyt tyttäremme kanssa kahdestaan kokonaista 2 yötä koko tämän olemassa olon ajan,muuten on aina tarvinnut jonkun sukulaisen tai tyttöystävän avukseen.Vaikka kyseessä on siis vain yksi 7 vuotias. Kun ei jaksa sitä vastuuta. Ja lisää kuulema lapsia pitäisi saada..
Mutta alkuperäiseen tapaukseen:Älä hyvä nainen suostu siihen!! Sinua käytetään hyväksi nyt,minä suosittelen myös sitä,että pistät miehen vaikka väkisin kantamaan vastuun lapsistaan! Sinä voit olla uutena puolisona apuna ja tukena,mutta vastuu on vanhemman.
Voisikohan olla mahdollista että mies on joskus lähti siksi ettei jaksa tätä hullujen huonetta...
No sitä en ala selittelemään kuinka niitä 5 tuli, mutta asiall on olemassa selitys kyllä ja hyvä sellainen...
miltähän siitä lähiäidistä tuntuu kuunnella sitä samaa meteliä jokaisena päivänä..kun ainut hetki hengähtää on silloin kun lapset menevät etäisälle??
Lapset nyt vain ovat sellaisia että pitävät meteliä,katsovat tv.tä..ja käyttäytyvät omavaltaisesti/ja siksi vaativat tiettyjä rajoja(etenkin kun lapsia on 5,jo pelkkä heidän puhumisensa synnyttää enemmän desibelejä kuin olisi vain yksi lapsi kyseessä).
Miksi sinun pitäisi olla veemäinen?Lapset ovat osa miestäsi,ilmeisesti sitä et ole vielä sisäistänyt..lapset eivät katoa vaikka itse niin tahtoisitkin.
On vain löydettävä se kultainen keskitie,eikä kostettava lapsille vanhempiensa epäonnistumista,ja eroa..ja uusia kumppani valintoja.
Miksi minun pitäisi miettiä miltä lähiäidistä tuntuu? Minäkö ne lapset maailmaan lykkäsin? Mieheni kyllä, mutta minä siihen vähiten olen tehnyt...
Toisekseen vaikkakin olemme lasten äidin kanssa ihan hyvissä väleissä, lasten saaminen meille oli perin vaikeaa. Äiti ei oikein tahtonut antaa niitä vierailulle, vaikka lasten isässä sinäänsä ei vikaa ole (huumeita, juoppoutta, väkivaltaa...) Sitä itse ihmettelinkin, että luulisi jos niitä viisi on, tahtoisin itse jonkun hengähdystauon.
Miksi minun pitäisi olla vittumainen? Jos lasten isä ei lapsia komenna ja tee sääntöjä selväksi, niin kukahan sen tekisi? Sehän juttuni pointti olikin, että pitääkö minun olla se joka kieltää ja komentaa (eli olla vittumainen osapuoli) vai poistua kotoani vierailujen ajaksi vai pyytää lasten isää että tapaa heitä muualla?
Mitä kostamista se on että yritän lapsille selittää että on olemassa SÄÄNNÖT? Ja jos niitä sääntöjä ei tottele, niin on täysin mahdotonta vierailla meillä.
Muuten, tuossa lopussa heitit hauskan jutun... Sinunko mielestäsi eroaminen on epäonnistumista, vai mitä sillä tarkoitit???
Ongelman ydin ei ole rasavillit lapset, vaan sinun ja miehesi toimimattomat välit ja vastuun jako.
No shit!!! Ai enpä tuota huomannutkaan!
No eipä siinä mitään, eipä tule miehen lapset vähään aikaan ja seuraavalla kerralla useassa erässä. Kerralla eivät tule.
Toisekseen en tahdo exää syyttää, mutta huomaa kyllä, että kotikasvatuksessa on jotain pielessä. Siinä mielessä en syytä exää, että en minäkään tuollaista pentulaumaa jaksaisi kasvattaa ja "kouluttaa".
sanoit että sinusta tulee veemäinen äitipuoli,vai etkö kirjoitustasi ees itse muista?
Kun avioliittoo kariutuu,kyllä se on epäonnistuminen..ei sitä muuksi voi sanoa.Mikä siinä sinusta oli se "hauska"osuus?
Miksi vihaat miehesi lapsia niin kovin?Oletko koskaan ajatellut miltä lapsista tuntuu kun suhtaudut heihin niin negatiivisesti?
Se että kirjoituksessasi toteat etteivät seur.kerralla kaikki lapset tule isänsä luokse..VAIN koska sinä et heitä sinne halua..On siinä itsekkyys huipussaan.
Lapsilla pitää toki olla tietyt rajat/säännöt mutta heille pitää antaa myös positiivisia kokemuksia,ettei isälle meno ole vain "sääntökirjan noudattamista"7suorittamista.Asiat voi myös sanoa fiksustikin,ei tarvitse olla veemäinen..lapset eivät ole tyhmiä!
Olet ilmeisestikin nuori,etkä lapsettomana voi koskaan ymmärtää sitä mitä elämä on kun on omia lapsia..lapset tarvitsevat myös isäänsä.Et sinä voi olla määräämässä sitä tulevatko lapset teille vai eivät!
Empatiaa on ajatella itsensä toisen asemaan,sinulle sitä ei ilmeisestikään ole synnyinlahjaksi suotu.
Jos minä olen se AINOA, joka sanoo mitä saa ja mitä ei saa tehdä, niinlasten silmissä isään verrattuna minusta tulee vittumainen osapuoli... Helppo asia...
Minusta epäonnistumista on enemmänkin se, että ihmiset elävät väkisin yhdessä pitääkseen kulissit pystyssä. Vuosien varrella ihmiset saattavat muuttua eivätkä enää tunne sitä samaa kuin ennen. Kun yhdessä tuumin lähdetään eriteille, minusta se on vain fiksua. Ja hauskaa siinä on juuri se, että joku pitää sitä epäonnistumisena, koska se kertoo suppeasta maailmankuvasta, ja kyvyttömyydestä myöntämään, ettei itsestä ole elämään normien mukaan kun tilanne vaatii olla elämättä.
Suhtaudun negatiivisesti, en vihaa. En missään nimessä. Koetankinm löytää tilanteen etten vastaisuudessakaan ala vihaamaan.
Seuraavan kerran he eivät tule isänsä luokse, koska tämä on minunkin kotini. Jos eivät olesujut sen kanssa että täällä on säännöt (ja vielä perin yksinkertaiset sellaiset, sellaiset jotka varmasti joka kodissa on...) meille ei voi tulla.
Itsekästä tai ei, tämä on minun ajatukseni. Tosin annoin jo itselleni vaihtoehdon, eli poistua kotoani lasten vierailujen ajaksi.
Toisekseen sanoin, että lapset eivät tule KAIKKI YHDELLÄ KERTAA vaan 2-3 erässä. Se ei vain toimi, tosin jo asuntomme pienen koon vuoksi...
Kuka on sanonut että en antaisi heille positiivisia kokeumuksià? Toisekseen jos sanon lapselle 5 kertaa samasta asiasta, nätisti, niin kyllä kuudennella pinna meinaa palaa. Minä en lapsille karju. Ja jos lapsi ei noin monen sanomisen jälkeen ymmärrä, en menisi siitä fiksuudestakaan takuuseen.
Tiedoksesi, en ole mikään teini, kyllä 30 kolkuttelee. Toisekseen niin kauan kun asuntolaina hupenee myös minun tililtä, minä olen se joka voi sanoa kuka tulee meille ja mietä omassa kodissani sulatan.
probleema on siis ilmeisesti vain sinulla koska mies ei ole täällä asiasta valittamassa..
Itsellä on ex-mieheni kanssa 5lasta,ja olen todellakin onnekas kun hänen vaimonsa ei sanele lapsillemme koska saavat isäänsä tavata tai millä kokoonpanolla.Hän hyväksyy lapset ja todellakin aidosti on heidän elämässään läsnä.
Ei 30v ole mikään "rajapyykki"fiksuudelle..kyllä se fiksuus syntyy aivan jostain muusta kun iästä.
Jotkut kun ei opi sitten ikinä..
Tiesitkös sen että on olemassa lakikin joka sanoo että "lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin/ja oikeus tavata etävanhempaansa"?
ja valita se laspen omaava mies? Miksi, jos kerran on lapsettomiakin miehiä tarjolla? Ei kaikista naisista ole lapsen vaatimaan vastuuseen. Onhan tietysti hienoa, että olet huomannut puutteellisuutesi ja sen, että sinusta ei ole lapselle aikuisen malliksi, niin se on jo paljon.
Minusta silloin ei kannata myöskään riskeerata lasta varsinkaan toisten lasta. Siinä voi mennä lapsen maailma ihan solmuun ja väärille raiteille. Ja se on melkoinen vahinko.
...En kestä enää omassa kodissani. Haluan muualle....
Sitten lähdet muualle!!Hyvin,hyvin yksinkertaista.Ei sinua varmaan kukaan niistä viidestä kaipaa.
Ukkokin löytää totuttuun tapaan uuden lohduttajan sänkyynsä nopeasti,joten ei huolta sinulla siitäkään.