Hei!
Annetaan hyvään kotiin 2½ vuotias sekarotuinen Sempakoira, joka sopeutuu hyvin maalle vahtikoiraksi.
Syy miksi Sempa annetaa, on se, ettei kotosalla ole ketään, joka huolehtisi Sempasta, kun kotiväki joutuu nykyään olemaan pitkiäkin aikoja poissa kotoa!
Soita 041-7001444, oulu
Annetaan hyvään kotiin 2½ vuotias sekarotuinen Sempakoira, joka sopeutuu hyvin maalle vahtikoiraksi.
Syy miksi Sempa annetaa, on se, ettei kotosalla ole ketään, joka huolehtisi Sempasta, kun kotiväki joutuu nykyään olemaan pitkiäkin aikoja poissa kotoa!
Soita 041-7001444, oulu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos saisi, en kehtaa turhaa soitella. Ja tietenkin sukupuoli, nimi kun ei kerro mitään, ainakaan minulle. Itse olen kotona päivät ja ihan austaan oulun naapurissa.
Sempa on keskikokoinen uros koira.Siinä on Noutajaa ja Karjalan karhukoiraa.Väritys melkein musta,rinnassa pieni valkoinen läntti.Rokotettu.Vähän arka.Jaksaa kovasti touhuta ja liikkua.Kotona perhe tilanteet muuttunu ja pieni vauva,joten jos vain Sempa saisi hyvän kodin ja kiinnostaa voit soitella ja tulla kattoon,Sempa asuu Oulussa,Haapalehdossa.
Ette enää jaksa hoitaa koiraa kun vauva tullut vai että olette niin paljon pienen vauvan kanssa pois kotoa, että koira joutuisi olemaan yksin???? Ole mielummin rehellinen. Kyllä se vauva siitä kasvaa ja jaksatte taas paremmin koiran kanssakin touhuta sitten. Nyt vaan pitäisi jaksaa kumpaakin, kun kerran olette näin aikoinaan päättäneet ottaa koiran. Tästä syystä meille ei ole vieläkään otettu koiraa, koska siitä on vastuu kannettava tilanteiden muuttuessakin. Mutta se on totta, että jos ette vastuuta jaksa kantaa, niin parempi antaa hyvään kotiin kuin että koira kärsii. Siinä teette silloin oikein. Kaikkea hyvää ja iloa vauvan kanssa!
Itse ole aikoinaan luopunut koirasta, vauvan takia. Itselläsi ei taida olla lapsia, kun olet tuomitsemassa noin kärkkäästi. Itse en pystynyt mitenkään koiraa hoitaan, lapsi sairasteli paljon ja valvoi yöt, miten siinä kipeän lapsen kanssa koiraa juoksutat ulkona. Ja sitähän ei voi edes tietää etukäteen kuinka vaativa lapsesta tulee, kuitenkin se lapsen terveys on kaikkein tärkein. Mutta ikävä tuli koiraa sen lähdettyä uuteen kotiin, mutta onneksi pääsi maaseudulle, sellaiselle jolla oli ollut samanikäinen koira, mutta jäänyt autonalle.
Eli meilläkin katsoimme koiran parhaaksi luopua kun olin 7kuulla raskaana. Siihen asti yritin ja yritin, mutta lenkkeilystä ei tullut enää mitään.. Minulla kun alkoi jo silloin supistelemaan ja sanottiin että vauva syntyy todennäköisesti etuajassa. Mieheni taas teki pitkiä työpaiviä eikä ehtinyt koiraa hoitamaan. Minua alkoi koira säälittämään kun ei päässyt pitkille lenkeille enää. Yksi syy luopumiseen oli myöskin se että asumme kolmannessa kerroksessa eikä ole hissiä; oli aika veemäistä mennä portaita ylös alas kun samalla supistelee, ja siihen vielä kävelyt päälle! Ja juuri tuokin, että koskaan et voi tietää tuleeko ehkä vaikka koliikki lapsi vai syntyykö ylipäänsä muuten terveenä.. Tämän päivä tutkimuksetkaan kun eivät ihan kaikkea välttämättä löydä.. Välillä tosin harmittaa että emme tajunneet etsiä vaikka "sijaisperhettä" siksi aikaa kun asiat selviää ja tilanne rauhoittuu.. mutta olisiko sekään loppujen lopuksi ollut koiran kannalta järkevää, "viskellä" eestaas? Tästä on nyt reilu vuosi aikaa ja olen pikkuhiljaa pääsemässä ikävästä eroon..koirasta luopuminen otti minulle sen verran koville että läheiseni alkoivat jo pelätä että sen takia lapsi syntyy jo etuajassa.
Onko Sempa saanut jo kodin????