pitkä on tie kuljettavana...
nyt olen puoli vuotta syönyt teroluteja, turhaan. kierrot pidentyneet kierto kierrolta. liekkö ollu terolutien vaikutuksen heikkenemistä/kropan tottumista...?
nyt sitten meneillään kuukautiskierron kartoitus. tämän kierron 3 päivä kävin labrassa, tutkiivat kai jotain hormonimäärää verestä (?) ja kierron 11 päivä menen follikkeli-ultraan (?) jossa katsoovat munasolujen kypsymistä tms...
voisiko joku saman kokenut kertoa mitä näiden tutkimusten jälkeen tapahtuu? saanko mahollisesti suoraan clomifenit vai pitääkö käydä lisää testeissä? entä jos mitään vikaa ei löydy? jatketaanko sitten yrittämistä luomusti toivoen vaan että tärppää?
olen kovin tiedonhaluinen, minua häiritsee tämmöinen tietämättömyys ja se tuo myös epävarmuutta. kiitos jos joku viitsii kertoa omasta vastaavanlaisesta tilateesta.
pitkä on tie...
nyt olen puoli vuotta syönyt teroluteja, turhaan. kierrot pidentyneet kierto kierrolta. liekkö ollu terolutien vaikutuksen heikkenemistä/kropan tottumista...?
nyt sitten meneillään kuukautiskierron kartoitus. tämän kierron 3 päivä kävin labrassa, tutkiivat kai jotain hormonimäärää verestä (?) ja kierron 11 päivä menen follikkeli-ultraan (?) jossa katsoovat munasolujen kypsymistä tms...
voisiko joku saman kokenut kertoa mitä näiden tutkimusten jälkeen tapahtuu? saanko mahollisesti suoraan clomifenit vai pitääkö käydä lisää testeissä? entä jos mitään vikaa ei löydy? jatketaanko sitten yrittämistä luomusti toivoen vaan että tärppää?
olen kovin tiedonhaluinen, minua häiritsee tämmöinen tietämättömyys ja se tuo myös epävarmuutta. kiitos jos joku viitsii kertoa omasta vastaavanlaisesta tilateesta.
pitkä on tie...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä että olet päässyt kunnon tutkimuksiin. Jatko riippuu varmasti diagnoosista. Jos ongelmana on ovulaation puuttuminen,niin clomifen taitaa olla se yleisin lääke. Onhan mies tutkittu? Mikäli ei, niin sitä kannattaa vaatia ennen kuin alotat minkään lääkityksen. Syytä voi olla molemmissa, joten sinun tutkimisesi ei riitä.
Tervehdys!
Täällä kanssa samassa tilanteessa oleva. Mulla kyllä kuukautiset tulevat aina suht ajallaan. Juuri olin kierron kolmantena päivänä labrassa ja huomenna menossa follikkeli-ultraan. Kauanko olette yritäneet? Me ollaan mieheni kanssa lasta yritetty reilut 1,5 vuotta. Surumielisyys vaivaa myös ajoittain, mutta nyt juuri ei niin kovasti kun yleensä. Johtuu varmasti näistä tutkimuksista. Voimia ja tsemppiä sulle!
olemme yrittäneet 2v 4 kk. mulla vaihtelee kanssa mieliala asian suhteen. viime aikoina ollu huonompi kausi johtuen ehkä näitten tutkimusten ja hoitojen aloittamisesta. mutta kiitos, annoit mulle positiivisen ajattelun aihetta. tosiaanki mun pitäs vaan olla mielissäni kun asiat on lähteny etenemään ja kaikki on vielä mahollista.
isäntä tutkitaan lähiaikoina.
vielä labratutkimusten jälkeen munatorvien aukiolotukimus (poliklinikalla). Selvitetään siis irtoaako munasolu, pääseekö se kohtuun ja tehdään miehelle sperma-analyysi, että pystyykö siittiöt hedelmöittämään munasolun.
...No kun syy selviää, meidän tapauksessa munasolu ei aina irtoa, niin sitten söin clomifeneja. Sitten aloitettiin inseminaatiot, joita tehtiin 3 kertaa (ei mitään hyötyä). Ja sitten viime keväänä ensimmäinen IVF- hoito. Nyt juuri soittelin poliklinikalle ja menemme uudenhoidon (ivf) suunnitteluun 4.9. Jotenkin helpottaa kun tietää pitkän kesätauon jälkeen että homma saattaa tällä kertaa ehkä tuottaa tulosta tai sitten ei. Meillä on kaikenkaikkiaan yritystä takana 5 vuotta. Ja pakko sanoa että välillä tuntuu että ei tästä taida tulla mitään, mutta aina sitä vaan jostakin saa voimia jatkaa kohti kauan haaveilemaa unelmaa, omaa lasta.
Toivotan sinulle voimia hoidoissa. Toivotaan että tärppää pian.
kiitos vastauksista! minkälainen se munatorvien aukiolotukimus on? minut on jo tutkittu ja rakenteellisesti kaiken pitäisi olla kunnossa. olen melkeinpä varma että vika on juurikin siinä munasolun irtoamisessa tai hormoneissa. mut eipä tässä tarvii kauaa odotella vastausta. ihme että julkisella puolella pääsin näin pian tutkimuksiin. tietysti pakkohan se on päästä kun kyse on tietyistä kierron päivistä jolloin ne pystytään tekemään.
voimia ja jaksamisia kaikille, samassa tilanteessa oleville! se ei ole kivaa että on muitakin samassa tilanteessa (en toivo tätä samaa kenellekkään) mutta lohduttaa kun saa vähän edes vertaistukea.
oon nimittäin huomannut että jos yrittää näistä asioista puhua ystävien kanssa niin osa menee ihan vaikeeksi eivätkä osaa sanoa mitään. toiset vaikuttaavat siltä ettei heitä kiinnosta ja sitten on niitä jotka päästelevät suustaan sellaisia typeryyksiä että ihan suuttuttaa. eikä asiaa auta yhtään se että ystävä ja kaveripiirissäni melkein jokaisella on tärpännyt lähes ensimmäisestä kierrosta.
Moi!
Meillä on reilu 1,5 vuotta yritystä takana. Kesä meni mukavasti, enkä jaksanut koko asiaa murehtia, mutta kyllä se surumieli näköjään taas syksyn pimetessä alkaa hiipiä puseroon.
Tuntuu kans siltä, että kaikki muut vaan tekee noita lapsia, eikä ne vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää, kuinka se voi olla vaikeeta! Se juuri ärsyttää, kun esitetään niitä yksinkertaisia teorioita lapsettomuudesta ym. Voiko se olla niin hemmetin vaikeaa joillekin ymmärtää, että kaikkien kohdalla se lapsi ei saa alkuunsa, vaikka minkä teet! Sitä voisi naida naksutella vaikka päivät läpeensä, mutta kun lasta ei kuulu, niin ei sitä vaan kuulu! Tulee tosi syyllinen olo... mitä mä olen tehnyt, ettei mulle sitä äitiyden onnea suoda, kun taas toiset saa kokea sen kerta toisensa jälkeen?!!
No nyt on taas tämä kausi, että masentaa.. kyllä se tästä. Se hyvä puoli, että syksy voi myös tuoda tulleessaan uutta tälle hoitopuolelle, että yritetään pitää lippu korkealla. Ei me olla sen huonompia ihmisiä kuin lapselliset, vaikka välillä siltä tuntuukin.
poliklinikalla. Paikallispuudutuksessa. Laitetaan virtsakatetri kohtuun ja ruiskutetaan varjoainetta. Lääkäri katsoo ultralla samalla kun varjoainetta riskutetaan. Jos varjoaine kulkeutuu munatorviin, ovat ne auki. Jos ei kulkeudu on munatorvissa jokin este, jolloin myöskään munasolu ei pääse kulkeutumaan kohtuun munatorvista.
Ei kestä kauan ja tuntuu vain pientä nipistelyä tutkimuksen aikana. On mielestäni aivan perustutkimuksia.
Eipä ole minullakaan montaa juttukaveria kenen kanssa näistä asioista voisi keskustella. Harmittaa kun ei ole kaveria (en kyllä toisaalta toivokaan) joka olisi käynyt samat läpi ja osaisi antaa vertaistukea.
Ainut on että kotona kannattaa keskustella oman kumppanin kanssa asioista kun ne nyt ovat ajankohtaisia, ettei jää jotain pinnan alle kytemään ja jossakin vaiheessa sitten vaikeuta elämää, niinkin voi kuulemma käydä että kriisia pukkaa.
Jännityksellä ja toiveikkaana odotan nyt syksyn hoitoja ja toivon todella että tulosta syntyy.