..alkaa mennä järki, mistä aloittaisinkaan, varmaan nukkumisesta.
Meidän neiti menee iltaisin nukkumaan , saa velli pullon,juo sen vilkuttelee hei heit ja hyvät yöt hymy huulessa, sen jälkeen alkaa sängyn purkaminen, eli lakanat veks, peitot tyynyt kaikki heitetään lattialle, sitten nalle ja tutti..hetki menee ihmetellessä ja aletaan huutamaan niitä takaisin, sitten kun äiti laittaa ne takain niin sama homma.. kuinka saan tämän loppumaan??? en ole oikein mitenkään asiaan reagoinut kun tyynesti laittanut takaisin puhumatta mitään jottei saisi mitään viboja jatkaa hommaa vaan jatkaapa kuitenkin.:) pälli levii..
ja miten saan sen unipullotuksen pois, eli ettei enää enne unta tarvitsisi pulloa.. parhaimpina iltoina saattaa juoda jopa 600ml kun huutaa vain jos ei saa, ja todellakin huutaa.. ja voitte kuvitella miten lainehtii sänky aamulla ja vielä atoopikko joten sitten ihottuma ärtyy jne jne. ja aamupala ei maistu kun liptelty yö maitoja, vellejä ja vettä (vaihdoin yömehut veteen, sitäkin juo ihan niin paljon kuin kannettaisiin ja neuvolan mukaan vesipullot loppu kyllä kun tietää et saa vain vettä enää)
parhaimpina iltoina nukkumaan meno kestää jopa 1,5h..tämä aika rankaa kun meillä myös 2kk vauva ja se puolitoista tuntia voi olla jonain öinä pisin sauma minkä voisi nukkuakin jo itsekin.. ja yö heräilyt..neitokainen alkanut heräilemään n.2krt yössä silloinkin haluaa pulloa..ja pakko joskus antaa kun hermostuu alkaa myös raapiminen, selkä ja kyljet verillä ja muuta ihanaa, samperin ihottuma, kaiken kukkuraksi herättää vauvan ja alkaa äitin kädet loppua kun isäkin paljon poissa..eli n.mua alkaa jo pelotta yöt, odotan vain hämärässä et millon show alkaa..
ja miten saan tuon "turhan huudon pois, eli karjumisen kuin järki menisi.. siis tiedänhän että sillä keinoin lapseni luulee saavansa tulosta.. mutta vaikka olen lujana niin silti se huutaa, eli miten voisin sen saada pois.. esim karkkikaupan hylly mennään makaronina kuin jossain elokuvissa vain lapset, samoin jos ei tahdo syödä, tai istua vaan kävellä jne kaikki..
onhan se ihana pakkaus, mutta niin kauhean temperamenttinen ja uhmakas.. oonko teidän muiden 2v.t samanlaisia? saatteko taistella asioista ja tuntuuko teistä että ette enää pärjää kohta?
Millainen olisi hyvä EI sanan koulutus keino jolla saataisiin tulosta? auttakaa jotain vinkkejä, neuvolassa puhuin asiasta kaikki vain sanoo että kyllä se rauhoittuu jne, anna ajan kulua.. joo joo, mutta haluaisin pärjätä kyllä lapseni kanssa ja myös sille itselle olisi helpompi jos saisi nukkua rauhassa yms epätoivo iskee..
vai onko se uhma oikeasti vain tätä, meillä lisäbonuksena tuo saakelin ihottuma..ilman sitä sais huutaa vaik läpi yön.. mutta kun raapii sit ittesä verille kun hiki tulee ja kutittaa, eikä mun sydän sitä kestä..tulipa taas raapustus..ei vain nyt jaksa enää, pelottaa välillä oikeasti et kohta pimahtaa..
Meidän neiti menee iltaisin nukkumaan , saa velli pullon,juo sen vilkuttelee hei heit ja hyvät yöt hymy huulessa, sen jälkeen alkaa sängyn purkaminen, eli lakanat veks, peitot tyynyt kaikki heitetään lattialle, sitten nalle ja tutti..hetki menee ihmetellessä ja aletaan huutamaan niitä takaisin, sitten kun äiti laittaa ne takain niin sama homma.. kuinka saan tämän loppumaan??? en ole oikein mitenkään asiaan reagoinut kun tyynesti laittanut takaisin puhumatta mitään jottei saisi mitään viboja jatkaa hommaa vaan jatkaapa kuitenkin.:) pälli levii..
ja miten saan sen unipullotuksen pois, eli ettei enää enne unta tarvitsisi pulloa.. parhaimpina iltoina saattaa juoda jopa 600ml kun huutaa vain jos ei saa, ja todellakin huutaa.. ja voitte kuvitella miten lainehtii sänky aamulla ja vielä atoopikko joten sitten ihottuma ärtyy jne jne. ja aamupala ei maistu kun liptelty yö maitoja, vellejä ja vettä (vaihdoin yömehut veteen, sitäkin juo ihan niin paljon kuin kannettaisiin ja neuvolan mukaan vesipullot loppu kyllä kun tietää et saa vain vettä enää)
parhaimpina iltoina nukkumaan meno kestää jopa 1,5h..tämä aika rankaa kun meillä myös 2kk vauva ja se puolitoista tuntia voi olla jonain öinä pisin sauma minkä voisi nukkuakin jo itsekin.. ja yö heräilyt..neitokainen alkanut heräilemään n.2krt yössä silloinkin haluaa pulloa..ja pakko joskus antaa kun hermostuu alkaa myös raapiminen, selkä ja kyljet verillä ja muuta ihanaa, samperin ihottuma, kaiken kukkuraksi herättää vauvan ja alkaa äitin kädet loppua kun isäkin paljon poissa..eli n.mua alkaa jo pelotta yöt, odotan vain hämärässä et millon show alkaa..
ja miten saan tuon "turhan huudon pois, eli karjumisen kuin järki menisi.. siis tiedänhän että sillä keinoin lapseni luulee saavansa tulosta.. mutta vaikka olen lujana niin silti se huutaa, eli miten voisin sen saada pois.. esim karkkikaupan hylly mennään makaronina kuin jossain elokuvissa vain lapset, samoin jos ei tahdo syödä, tai istua vaan kävellä jne kaikki..
onhan se ihana pakkaus, mutta niin kauhean temperamenttinen ja uhmakas.. oonko teidän muiden 2v.t samanlaisia? saatteko taistella asioista ja tuntuuko teistä että ette enää pärjää kohta?
Millainen olisi hyvä EI sanan koulutus keino jolla saataisiin tulosta? auttakaa jotain vinkkejä, neuvolassa puhuin asiasta kaikki vain sanoo että kyllä se rauhoittuu jne, anna ajan kulua.. joo joo, mutta haluaisin pärjätä kyllä lapseni kanssa ja myös sille itselle olisi helpompi jos saisi nukkua rauhassa yms epätoivo iskee..
vai onko se uhma oikeasti vain tätä, meillä lisäbonuksena tuo saakelin ihottuma..ilman sitä sais huutaa vaik läpi yön.. mutta kun raapii sit ittesä verille kun hiki tulee ja kutittaa, eikä mun sydän sitä kestä..tulipa taas raapustus..ei vain nyt jaksa enää, pelottaa välillä oikeasti et kohta pimahtaa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan ensimmäisenä tuohon ihottumaan. Voitele lapsen iho illalla menthol spriillä joka viilentää ja puuduttaa. Tähän päälle rasvaisinta perusvoidetta, joka estää ilman pääsyn haavoihin. Novalanit ym. rasvat alkavat usein kirveltää. Ohenna peittoa ja pidä lapsen makuuhuone viileänä koska se vähentää kutinaa. Makkarin saat viileämmäksi kunnolla pimentävillä verhoilla, jotka estävät aurinkoa lämmittämästä päivällä. Verhot myös pimentävät, jotta lapsi saa nukuttua. Ehdottomasti ohut mutta pitkähihainen ja lahkeinen yöasu, jotta iho ei haudu ihoa vasten taipeissa. Sama taipeiden suojaus päivälläkin! Onhan tarkistettu ettei ihottuma johdu esimerkiksi vilja-allergiasta?
Tarjoa lapselle kunnolla energiaa sisältävä iltaruoka pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Ei mitään vellejä vaan tukevampaa; vaikka ihan päivä ruoan kaltaista! Samalla jätät yö pullon kylmästi pois. Etkä anna vaikka lapsi huutaisi pari tuntia! Lapselle ei saa antaa hampaiden pesun jälkeen mitään ruokaa! Mehuilla ja velleillä tärvelet vain lapsen hampaat.
Lapsi testaa sinua niin pitkään että on varma säännöistä. Älä siksi ikinä anna periksi lapsen rankutukselle. Lapsi huutaa koska luulee sen auttavan. Luultavasti hänellä on kokemus siitä että se on saanut hänen tahtonsa perille? Jos ruoka ei maistu niin pois pöydästä vain. Kun lapsi seuraavan kerran valittaa nälkäänsä, niin tarjotaan edellinen ruoka eikä herkullisia välipaloja.
Lapsi hyppyyttää sinua ja passuuttaa itseään ihan niin paljon kuin annat hänen sitä tehdä! Pistä isukki valvomaan pari yötä lapsen kanssa ja lepää varastoon. Varustaudu sen jälkeen pitämään koulutusta lapsellesi, jolloin opetat hänelle ettei äiti palvele ja temppuile.
Tuon ikäinen ei tuota ei sanaa vielä ymmärrä, joten jätä se pois, kun lapsi tekee jotain kiellettyä, niin kiinnitä sen huomio muualle, johonkin muuhun toimintaan. Huomaa paljon lasta positiivsesti.
Meidän parivuotias ei huuda kaupassa, kun ei ole koskaan siellä saanut tahtoaan läpi huutamalla.
Ehdotan, että jätät sen pullon pois, kuten edellinen kirjoitti ja pysyt päätöksessäsi. Rankkaa on, mutta kolmen illan jälkeen jo helpottaa.
Muista että sinä päätät, ei lapsi, helpottaa kummasti elämää.
Hei, tohon kutinaan kannattaa kokeilla sellasta rasvaa ko Physiogel AI. maksaa kyllä hirmusti, mutta auttaa... mun tytön atooppiseen ihottumaan ei ole ton rasvan löytymisen jälkeen tarvinnu kertaakaan laittaa kortisonia, kun ennen sitä käytettiin vähintään kerran kuukaudessa viikon jakso. Tuolta valmistajan sivuilta lisää tietoa: http://www.physiogel.fi/
Olen kyllä edellisten vastaajien kanssa samaa mieltä siinä, että vanhemmat määräävät marssijärjestyksen. Nyt on mielestäni kuitenkin huomioitava muutama seikka ennenkuin lasta huudatetaan. Ensinnäkin hänellä todellakin on uhmaikä. Eli hän pistää vastaan missä vain voi. Kaikkessa pitää kokeilla rajoja. Se kyllä kysyy vanhempien hermoja varsinkin kun on muitakin lapsia.
Toiseksi on otettava huomioon että teillä on pieni vauva. Mikä kriisi ja kauhistus 1-vuotiaalle! Mieti, jos miehesi toisi teille toisen naisen ja ilmoittaisi että sinähän et sitten riehu etkä heittele petivaatteita, vaan hiljaa ja kiltisti nukut omassa sängyssäsi kun hän menee uuden naisensa kanssa nukkumaan... Kärjistetty esimerkki ja täysin eri tilanne, mutta samat tuntemukset! Olisitko itse hiljaa ja kiltisti omassa sängyssä etkä yhtään provosoituisi? Epäilenpä:D Lapsellesi on tärkeää saada äidin huomio illalla varsinkin kun siellä on se mokoma vauva... Ja kyllähän sen huomion hyvin saa kun sopivat keinot keksii, ja uhmaikäinenhän keksii...
Voisitko ottaa 1-vuotiaasi viereesi nukkumaan. Tai ainakin nukuttaa hänet viereesi. Ajattele mikä ihan tunne lapselle nukahtaa äidin kainaloon, tuntea äidin turvallinen tuoksu ja kosketus. Ihan eri juttu kuin kiukutella yksin sängyssä. Vauvaa voi imettää vaikka 1-vuotias pötköttelee vieressä. Lapsille voi samalla laulaa tai lukea. Ravintolapalveluja lapsesi ei yöllä tarvitse, mutta sitkeänä pikkuihmisenä varmasti huutaa niiden perään jokusen yön.
Kiukkua riittää aikansa, siinä ovat neuvolassa olleet oikeassa. Siihen ei ole poppakonstia, sillä hänen on kiukuteltava ja kokeiltava rajat. Ei auta kuin koittaa olla tyyni ja rauhallinen ja ilmoittaa: "Ei, meillä tehdään nyt näin." Mistä muuten luulet elokuvatekijöiden ammentavan ideansa;D?
Olen tullut siihen tulokseen, ettei ruokailusta kannata tehdä taistelutilannetta. Eli jos ei ruoka maistu, ei syödä. Ei välipaloja. Seuraavalla aterialla yleensä jo maistuu, tai viimeistään iltapala uppoaa aika hyvin. Koska meillä on monta lasta, joukkoon on mahtunut myös melkoisia tempperamenttipaketteja. Esikoinen otti heti äidilta ja isältä luulot pois eikä suostunut mihinkään ennekuin 2,5-vuotiaana. Nyt murrosiässäkin huutoa piisaa, mutta osaa olla ihana ja auttavainenkin. Nuorimmaiseni on nyt 2-vuotias ja uhmaiässä. Meille syntyy kohta vauva, että vaikeuksia näköpiirissä. Mutta paljon syliä, huomiota, katsekontaktia, kosketusta ja selvät rajat, niin eiköhän päästä eteenpäin. Ja lapsille on tärkää saada myös vanhempien jakamatonta huomiota välillä. Eli vauva on toisen vanhemman kanssa ja toinen vanhemmista keskittyy vain ja ainoastaan esikoiseen. Tämä usein rauhoittaa lapsen hetkeksi.
Ihottumasta en paljon tiedä, mutta olen kuullut että kalaöljykapselit voi auttaa. Ja ne muuten myös voi rauhoittaa lasta, kannattaa kokeilla!
Voimia sinulle, samassa veneessä ollaan :D
Erittäin hyvä viesti. Esikoiselle on tosiaan varattava aikaa joka päivä!
Tuosta ihottumasta vielä. Minulla on lääkärien mukaan atooppinen iho. Kuitenkin olen itse todennut ihottuman aina johtuneen jostain. Joko syömistäni ruoista, hikoilusta, eläimistä, ulkona iholle osuneista kasveista tai ihoa ärsyttävistä (pesuaineet!) kemikaaleista.
Voisitkohan kiinnittää aluslakanan sänkyyn esim. hakaneuloilla tai tarrakiinnityksellä? Sieltä patjan pohjasta päin, ettei lapsi pääse näpertelemään.
Ja rasvavinkkinä Ceridal, auttoi joskus kauan sitten pikkuveljeni hankalaan, kutisevaan ihottumaan. Se on kai lisäaineetonkin...?
Meillä on 1v 10kk tyttö ja 6 kk vauva. Meilläkin juodaan vielä univellit, enkä ole meinannut pullosta vielä kiirreellä luopua, mutta se onkin vain 2 dl / ilta... Mustasukkaisuutta ei onneksi ole juurikaan ollut, mutta tiedän tunteen, kun kädet eivät meinaa riittää. :D Voimia sinulle.
Meillä kans huomaa pojasta, että koska on saanut liian vähän jakamatonta huomiota, uhma nousee niin vahvasti pintaan, ettei tosikaan. Iltasatuja olen hälle nyt alkanut lukemaan, sillon laitetaan pojan oman huoneen ovi kiinni ja luetaan ihan kaksin pari satua, vaikka tyttö sillä välin alkaisikin itkeä, ei ne vauvat muutamasta minuutista rikki mene. :) Ja meillä poika on alkanut kutsua itseään vauvaksi, siitä lähtien kun pikkusisko tuli taloon... Että kai siinäkin on se takana, että kun tuo pieni saa niin paljon huomiota kun on vauva, niin olenpa sitten minäkin vauva. Sama varmaan noiden itkuraivareiden takana on, kun pikkuvauva itkee, joku aina säntää katsomaan mikä hätänä, ehkäpä niin käy kun minäkin itken? Ne on aika fiksuja nuo kaksivuotiaat! :)
Ota tyttö mukaan vauvan hoitoon: Osaisitko hakea vauvalle vaipan? Ja sit tietty kehua kun hän osaa ja on jo iso tyttö yms. Meillä ainakin huomaa kuinka esikoisen itsetuntoa oikein hivelee kun kehuu häntä niin isoksi pojaksi, että osaa jo auttaa äitiä niin nätisti.
Ja tuohon yöpulloon, oletko koittanut vettä laittaa nokkamukiin? Niitähän saa sellaisia, missä on se venttiili, ettei neste tule ulos kuin imemällä. Myönnän, että laitan joka ilta pojalle nokkamukillisen hyvin laihaa mehua ( = tiivistettä juuri ja juuri sen verran että hiukan maistuu ja näkyy), ja laitan sen hyvällä omalla tunnolla. Sillä tavoin ei sotke lakanoita ja pääsee ainakin siitä tuttipullosta.
Tässä nyt jotain, tuolla ylempänä olikin jo todella tyhjentävä vastaus... :)
Anna lisää huomiota silloin kun vauva on nukkumassa.
Siis: Anna lapsellesi sitä huomiota silloin kun vauvasi nukkuu.
Huomiota, huomiot.
Sitä lapsi hakee, eikä välitä vaikka saisi sitä negatiivisesti.
Syöminenkin on vauvan syömisen matkimista ja siltä huomion kalastamista.