runoja ei ole ollukkaa vähään aikaa. mie ko en itse ossaa kirjottaa niin paan teille tähän runon jonka löysin yks vuos et-lehdestä,sen ol kirjottanu lahtelainen rouva.
se kertoo ikkääntymisestä niin surullisesti ja samal kuitenkin hauskasti:)
silloin ennen
olin ennen kaunoinen tipunen
kuljin rinnalla komeiden kukkojen.
me tiput kuljimme höyhenet hulmuten
kukot seurasi sulkiaan sukien.
siitä aikaa niin paljon kulunut on
tiput kuuluu jo kanojen joukkohon.
nyt kuljen mä kivusta kaakattaen
mut yksin, en keralla kukkojen.
pyrstö maassa oon oppinut kulkemaan
siipi rinnalla rumana repsottaa.
viel` kukot rintojaan kokee pullistaa
vaik´helttansa alhaalla lerpattaa.
oikee hyvvää yötä kaikille.
se kertoo ikkääntymisestä niin surullisesti ja samal kuitenkin hauskasti:)
silloin ennen
olin ennen kaunoinen tipunen
kuljin rinnalla komeiden kukkojen.
me tiput kuljimme höyhenet hulmuten
kukot seurasi sulkiaan sukien.
siitä aikaa niin paljon kulunut on
tiput kuuluu jo kanojen joukkohon.
nyt kuljen mä kivusta kaakattaen
mut yksin, en keralla kukkojen.
pyrstö maassa oon oppinut kulkemaan
siipi rinnalla rumana repsottaa.
viel` kukot rintojaan kokee pullistaa
vaik´helttansa alhaalla lerpattaa.
oikee hyvvää yötä kaikille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
värssyn olit löytänyt meille lukijoille.
Tulin äsken ulkoa harrastuksistani. Mieleni jäi hiukan surulliseksi, missä olin kylässä.
Luinkin muutaman kerran runosi, hiukan piristi olotilaani, jotta pääsen uneen.
Kiitos menneestä päivästä.
Kiittäen heräämme uuteen aamuun.