Meillä on lapsen elatusopimus ja siihen erillinen liite asioista joihin kumpikin vanhempi osallistuu puoliksi. Näihin kuuluu esim. lomamatkat, kalliimmat vaatehankinnat esim talvivarusteet, harrasteet, sekä mahdollisesti kalliimpia muita hankintoja. Olemme kumpikin pienituloisia. Nyt mies on ilmoittanut, ettei osallistu näihin hankintoihin, eivät kuulu hänelle. Pienintä elatusapua saan ja päivähoitomaksu vie siitä suurimman osan. Onko elatusapusopimus pätevä, voinko viedä sitä eteenpäin vai tyydyttävä tähän. Lapsen vaatteet ovat varsinkin kasvuiässä kalliita, vaikkei merkkituotteita hanki ja rahat on vaikea saada riittämään edes välttämättömyyksiin. Kuvittelin että meille kummallekin lapsi olisi se tärkein, mutta ei näköjään. Mitään kohtuuttomuuksia en ole vaatinut ja kaikki menisi puoliksi. Nyt paikkailen vaatteita ja kenkiä, kun uusiin ei ole varaa. Kirpputoreiltakaan ei tahdo näitä eniten kuluvia tavaroita saada. Vanhempani maksavat jo tv-luvan ja vakuutusmaksut. Kiva olla köyhyysloukussa 40 :na, vaikka kuvittelin parivuotta sitten että maailma hymyilee.
elatussopimus
onko sitova
20927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Näihin kuuluu esim. lomamatkat, kalliimmat vaatehankinnat esim talvivarusteet, harrasteet, sekä mahdollisesti kalliimpia muita hankintoja. Olemme kumpikin pienituloisia. "
No, mitenkä olisi, jos jättäisitte lomamatkoja,mahollisia kalliimpia hankintoja tai harrastuksia vähemmälle? Ei kenelläkään raha puuussa kasva ja jostain täytyy tinkiä, jos rahat ei yksinkertaisesti ritä! Mitä niitä kalliimpia hankitoja on tarhaikäisellä? Entä oikeasti tarpeellisia harrastuksia?
terveisin kahden lapsen yh, joka saa minimiä kunnalta.
Eli sinun mielestä kaikki pitää maksaa se jonka luona lapsi asuu. Lomamatka ei todellakaan tarkoita etelän reissuja vaan ihan vaikka kylpylässä käyntiä kerran vuodessa. Lapseni on viisivuotias ja esim talvivaatteet, luistimet, sukset maksavat minun kukkarossani maltaita vaikka käytettynä ostaa. Sanonko tarhassa että ei voi viedä ulos kun saan ensin säästettyä, että lapselle on sopivat varusteet. Kaikilla ei ole rahaa ja voin taata ettei meillä todellakaan tuhlata. Kysyin vain, että eikö elatussopimus ole sitova vaan sekin on paperi jolla voi pyyhkiä takamusta.
mutta jos etävanhempikin on vähävarainen, niin sillä rahamäärällä on tultava toimeen mitä saa. Saathan sinä elatuksen ja lapsilisän yksinhuoltajkorotuksella oman palkkasi lisäksi.
Jos rahat ei riitä, niin sitten vaan sossuun toimeentulotukea hakemaan.
ota ihmeessä yhteyttä lastenvalvojaanne ja kysy häneltä, että onko tuo elatussopimuksen erillinen liitekin sitova. Elastussummakin kenties on laskettu jollain tietyllä kaavalla siten, että siitä on jätetty pois nuo erillisessä liitteessä mainitut asiat. Luulisin, että se on sitova, koska on liitteenä sopimuksessa, joka on sitova, mutta kysy ja tarkista. Ja jos saat varmistuksen, että se on sitova, niin sitten kerrot valvojalle heti, miten lapsen isä on päättänyt menetellä tässä erillisessä liitteessä mainittujen asioiden kanssa.
Oletan, että puolisosi maksaa elatusapua sinulle korkeintaan 150,-/kk. Pistä tuo raha joka kuukausi sivuun, ja tee rahalla jotain kivaa yhdessä lapsesi kanssa kerran vuodessa. Elä siis arkesi niin kuin eläisit sen ilman exän elatusapua. Saanet lapsilisää 100,- kuukaudessa, osta sillä lapsellesi vaatteita. Vaatehankintoihin menisi siis 1200 euroa vuodessa, mikä on varmasti enemmän kuin tarpeeksi.
Mutta mikä tärkeintä: katso mistä tällä hetkellä maksat ja karsi kaikki tarpeeton pois. Perusturvaan eli perushankintoihin menee loppujen lopuksi yllättävän vähän rahaa. Tiedän tämän kuuden lapsen äitinä ja kaiken turhan karsineena. Edellisen ansiosta en ole tarvinnut exäni yhdestä lapsesta maksamaa elatusmaksua muuhun kuin mainitsemiisi lomamatkoihin :)
Mitäpä jos ensialkuun irtisanoisit tv-luvan ja pyytäisit nekin rahat lapsiisi. Seuraavaksi itrisanot netin ja käytät nekin rahat johonkin järkevämpään. Kirpputoreilta kyllä löytyy vaatteita, ihan kaikenikäisille. Samoin alennusmyynneistä. Miksi lapsella pitää olla kalliita harrastuksia? Ja lomamatkatkin voi pistää minimiin. Ja kaupasta löytyy vaikka mitä kivaa ruokaa, joka on edullista. Loput haetaan sossusta, mikäli tulotaso sen vaatii.
Terveisin nainen, jonka lapsuudenkodissa oli niin tiukkaa että aikaajoin meillä ei ollut vessapaperia vaan käytimme vanhoja sanomalehtiä vessapaperin korvikkeena ;-)
Herättää aina yhtä paljon ihmetystä nämä erilaiset tavat elää: miten toiset yh:t pärjäävät taloudellisesti ihan ok, kun toiset taas kitisevät paikkaavansa jopa kenkiä köyhyysloukussa??
Elämisen taso vaan yksinkertaisesti on laitettava tulojen mukaiseksi ja osattava tinkiä oikeista kohdista. Ja se tinkimisen kohde ei olekaan lapsen tarpeet vaan ne omat "kotkotukset". Eikä lapsi tarvitse kalliita harrastuksia ja lomamatkoja, ei merkkivaatteita eikä huippupolkupyöriä jne. Ihan rakkaudellakaan ei toki elä, mutta järki käteen "haluamisten suhteen"!
ja elatussopimuksen sitomiseen sanoisin (tarkkaa sanamuotoa sopimuksestanne en tiedä): yleensä jos tiukka paikka tulee, ne hankinnat jotka on ennalta ja yhdessä sovittu, niiden kustannukset tuollaisen sopimuksen mukaan voidaan puolittaa. Sellaista mahdollisuutta puoli tai toisin ei ole, että toinen ostaa ja toinen vaan maksaa, vaikka sopimus olisi millainen.
Itse olen hyvin tyytyväinen yh: ei mikään huippupalkkainen, mutta bruttotulo 2600euroa /kk, kaksi lasta ja elatusmaksua yht 300 /kk sekä lapsilisät. Meillä on oma asunto ja velaton auto, pystymme harrastamaan yhdessä ja erikseen, ostamme kohtuudella vaatteita ja laadukkaita (jotka kestävät), on ostettu mopo jne vermeet. Mutta itse en ole juurikaan omiin menoihini rahaa hakannut: ei tarvitse baarissa pärrätä eikä kalliita vaate- tai kenkähankintoja tehdä. Ja elämä hymyilee :)
Minulle jää palkkaa käteen verojen jälkeen 1100 euroa, joten voinet uskoa että sillä juhlitaan ja pröystäillään. Onko teillä ihmisillä todellakin se käsitys että kaikki jotka valittavat rahan puutteesta, tuhlaavat niitä ihan miten sattuu. Laita tv-pois samoin netti. En tiedä millä kivikaudella asutte, mutta nyky-yhteiskunnassa asiat hoidetaan pääsääntöisesti netin kautta ja luulen että tv on perustavara jonka ylellisyydestä ehkä saan vielä lapsen kanssa nauttia. Lehtiä meille ei tule, kallita merkkituotteita todellakin vain katselemme. Ilmastoteipin olen havainnut hyväksi kenkien paikkaus välineeksi. En juo enkä käytä alkoholia, harrasteet itselläni ja lapsellani on ulkoilu ja puuhastelu, joka ei maksa mitään. Onko teistä todellakin luistimet ja sukset ylellisyystavaroita?. Lapsen pyörästä en ole uskaltanut edes haaveilla. Valitettavasti kaikilla ei ole rahaa edes sinun käyttämääsi määrää ja vanhempani eivät myöskään ole kroisoksia vaan eläkeläisiä joiden eläkkeet eivät päätä huimaa. Kiitos vaan empatiasta ja syyllistämisestä, että tuhlaan liikaa, en vaan keksi enää mistä voisin säästää.
1100 150 130 = n. 1380€/kk vielä vanhempasi maksamat laskut. Olen ihan kateellinen, itse jään alle tuhannen, opiskelen ja lapsia on kaksi.
Sukset ja luistimet saamme aina lainaksi päiväkodilta, on ihan naurettavaa ostaa omia, kun käyttöä, ehkä 2-3. Samoin olemme saaneet paljon hyviä ja vähän käytettyjä sadeasuja, saappaita, vaatteita ja kenkiä, päiväkodin kautta, toisilla on kyllä antaa, on vain osattava pyytää.
Entä asuntosi, vastaako se todellista tarvetta? Televisiota meillä ei ole, eikä sitä tarvitakkaan. Netti nyt maksaa alle kympin. Pidän kirjaa kaikesta mihin rahani pistän ja se onkin osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, aina sitä kuun lopussa huomaa, että hei ilman tuotakin olisi selvitty.
Pistän myös euron päivässä sivuun, niin saamme lasten kanssa vähän pröystäillä kerran kuussa.
palkkainen, mutta palkkasi on silti yli keskitulon ja suurin osa ihmisistä elää alle sen. Ihan normaalia on, että täytyy tulla toimeen puolella sinun tuloistasi ja elättää sillä summalla useampiakin lapsia.
Eli toiset tulevat toimeen paremmin kuin toiset mm. siksi, että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla. Joillakuilla ei ole enää mitään omia kotkotuksia, mistä voisi tinkiä.
tuhannen euron kaikkine asumistukineen ja lapsilisineen ja elatusmaksuineen? Eihän se paljon ole. Paljonko sinulla on vuokra ja asumiskulut? Entä paljonko lastenhoitomaksut? Näissä maksuissa jo voi olla yhteensä satojen eurojen erot kuukausittain. Ja niihin ei voi vaikuttaa välttämättä itse. Jos asut kunnassa, jossa asunnot ovat kalliita, niin sitten asut.
Vesi ja sähkö sentään sisältyy vuokraan 2h k, vuokra on hieman alle 400e/kk, unohdin tosiaan asumislisän, hups jään alle 1100e/kk. Pienistä tuloista johtuen, en sentään joudu maksamaan päivähoito maksuja.
Jos asuisin opiskelu paikkakunnallani, niin vuokra tosiaan olisi ihan toista luokkaa. Matka taittuu kätevästi pyörällä, kun autoa ei ole varaa omistaa.
pointtini oli, että tulot eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Alkuperäisellä saattaa olla käteen jäävä osuus pienempi kuin sinulla, kun vähentää ensin asumiskulut, päivähoitokulut ja kenties mitä muuta täysin pakollista, mitä sinulla ei ole (lääkekulut, työmatkakulut...).
Mutta vähällä täytyy joka tapauksessa toimeen tulla - niin sinun, minun kuin alkuperäisen kirjoittajankin.
Oma pointtini taisi olla siinä, että opiskelemaan lähtöni oli oma henkilökohtainen arvovalintani. Entisellä koulutuksella ei olisi päässyt siihen asemaan, johon nyt tähtään. Palkkani ei olisi ollut riittävä kattamaan niitä menoja, joita syntyy, kun lapsille tulee tuota ikää lisää, kun esim. harrastusten tarve kasvaa.
Olisihan voinut jäädä paikoilleni ja yrittää paikailla talouttani lasteni isän kustanuksella, mutta aikuisena äiti- ihmisenä tiedän, että omaa taloudellista asemaa ei voi vakauttaa, kuin minä itse. Pieniä uhrauksia on tehtävä ja käytettävä kekseliäisyyttä.
Ei meilläkään ehjän perheen aikaan ollut varaa mihinkään lasten maksaviin harrastuksiin lomamatkoista puhumattakaan. Hyvä, että saatiin pesue ruokittua ja vaatetettua. Miksi sitten eron jälkeen lasten pitäisi elellä herroiksi etän rahoilla taikka yhteiskunnan varoin? Totuushan on, että eroperheillä rahaa menee enemmän omaan elämiseen, kun ei ole enää sitä yhteistä taloutta. Eivätkä silloin tulot pienituloisella riitä kattamaan sitä eroa edeltävää elintasoa, mutta mitä sitten? Sitä on vain elettävä silloinkin suu säkkiä myöten. Suurituloisilla saattaa ollakin, ettei lasten elintaso juurikaan laske, muttei se onnistu pienituloisilla, jotka ennen eroakin ovat olleet tiukoilla.
sitova kaikkine liitteineen, mitä siihen yhdessä on liitetty. Tuollainen sopimus tarkoittaa, että elatusmaksu on mitoitettu niin, että em. asiat on suljettu sen ulkopuolelle. Lomamatkat ja muut ovat kuitenkin edelleen sopimusasioita, koska ne eivät ole välttämättömyyksiä. Ydinperheessäkään ei mennä lomalle, jos siihen ei ole toisella varaa tai halukkuutta sijoittaa.
Sen sijaan, jos sopimus on tuollainen, niin niihin pakollisiin "isoihin" vaatehankintoihin, johon minä tulkitsisin kuuluvan kengät, talvivaatteet jne. pitäisi eksältä löytyä rahoitusta. Periaatteessa polkupyöräkin on "pakollinen" koska se ei ole mikään ylellisyystavara. Ja jos sopimuksessa näin lukee, niin se tarkoittaa, että pakollisiin hankintoihin (ne talvivaatteet) pitää se raha toiseltakin löytyä riippumatta siitä, mihin sinä olet omat rahasi tuhlannut.
Mutta kuten huomaat, tuollainen sopimus ei ole mitenkään kannattava. Aina ollaan erimieltä siitä, mikä on tärkeä ja mikä ei. Järkevintä on laskea elatus sen mukaan, mikä sen tarve todellisuudessa on. (Elatusmaksua maksavan kannalta kyllä voi olla mielekkäämpää ajatella, että hän osallistuu kustannuksiin niin, että näkee rahojen konkreettisesti menevän lapseen, kunhan sitten varautuu asiaan niin, että sitä rahaa on silloin kun tarve ilmenee.)
etävanhempi aina todella ymmärrä sitä, mikä on lapselle välttämätöntä. Ydinperheessä kai on päivänselvää mitä lapsi tarvitsee. Eron jälkeen etävanhemman mielestä lapsi ei enää tarvitse mitään?
Miksi ihmeessä etä ei voi käsittää sitä, että lapset ovat edelleenkin yhteisiä ja he tarvitsevat edelleenkin elämiseen ruokaa, vaatteita ja joitakin välttämättömiä tavaroita? Miksi etä luulee, että hänen vastuunsa loppuu eroon?
Minulla on luotto kova, että todellisuus on tarua ihmeellisempää ja vanhemmat kyllä tahtovat lapsilleen parasta ja nämä asiat hoituvat ja lapsille on taattu riittävä elatus.
Mutta, en valitettavasti usko, että kaikki vanhemmat tahtovat lapsilleen parasta, katsomatta onko lähi-, vai etävanhempi.
Kun mikään ei tosiaan riitä, mitä tehdä, kun maksetaan elatusta, harrastukset ja siihen liittyvät välineet, pyörät, vaatteet, kännykät kuluineen, vakuutukset jne...Silti äiti- ihminen hakee oikeuden kautta lisäelatusta, mutta onneksi on kuitit tallella ja totuudessa pysytään ja tuodaan esille todelliset olosuhteet. Toivottavasti nykyjärjestelmä kerrankin joustaisi ja saataisiin, isälle ja lapsille se oikeus, jonka he ansaitevat ja ylihuomenna kuullaan päätös: yksinhuoltajuus isälle.
Ilman edesvastuuttomia isiä, saattaisi olla maailmassa monta onnellista lasta enemmän. Se on kumma että isukista tulee pyhimys ja äidistä kiusankappale eron sattuessa.
Voit tarkistuttaa elatussopimuksen lastenvalvojalla.