pentu ja vanha koira

Pennun tullessa meille oli vanhempi (narttu) koiramme kolmevuotias ja se oli aika mustasukkainen vaikka parhaamme koitimme huomioida sen.
Se huudatti välillä oikein pahastikin vaavia..

Sitten tosin huomattiin että pentu oppi äkkiä huutamaan jos toinen vaan pisti tassua vaikka vähän sen päälle. Odotimme kyllä joitain viikkoja, ennen kuin uskalsimme jättää ne kaksin -ihan heti ei kannata jättää, varmuuden vuoksi.
Ja sitten jätettiin ensin pieneksi hetkeksi ja sitten taas vähän pidemmäksi.

Välillä tuntui että emme saa kunnolla kontaktia uuteen tulokkaaseen kun narttumme oli joka hetki siinä välissä. Aluksi en saanut edes oikein koskea vauvaan. Tässä meni kyllä monta viikkoa ennen kuin helpotti kunnollla.
Eli ei kyllä yhtään tykännyt tuo vanhempi rekkumme aluksi tästä uudesta.

Pentumme on nyt vajaan puoli vuotta ja välillä edelleen vanhempi koiramme välillä höykyttää sitä kovalla otteella. Ei esim. joskus tahdo päästää ovesta sisään jne. ja sitten toinen parkuu..

Pentu on kovapäinen kuin mikä joten ehkä se tarvitsee muistutuksia isommalta tuolla tavoin.

Ja nyt ulkoillessamme ´esikoisemme´ paimentaa aika tarkasti pentua. Se hakee sen takaisin jos se lähtee liian kauas.

Ja pakko kertoa, sellaisen hauskan jutun olemme nyt huomanneet, että pentu ei väliste ollenkaan tahdo tulla kun kutsumme sitä. Silloin pyydämme esikoista hakemaan sen takaisin - ja se hakee :D
Paimenkoiran tehtävää suorittaa mielellään :)

Sinun täytyy kai vaan katsella ja järkeillä miten
teillä asiat voidaan hoitaa.. Meillä panikoitiin alussa turhaankin mitä tuleman pitää, mutta siitä se rauhoittui.

Toivottavasti menee kivasti :)

Meillä aika samanlaiset kokemukset kuin edellisellä kirjoittajalla. Tosin vanhempi narttu tykkäsi pennusta alkujaankin, sen tapa leikkiä vaan oli niin raju, että pelkäsimme kovasti (ehkä turhaan).
Teimme kaikkemme, ettei vanha tulisi mustasukkaiseksi: eka tapaaminen ei vanhan reviirillä vaan kentällä, sieltä yhdessä kuljettiin kotiin niin että vanha tavallaan "toi" pennun meille. Ruokaa ja rapsutuksia vanhalle aina ensin. Ei luita koskaan vahtimatta kummallekin, vaan ihminen aina välissä ja kun vanha oli syönyt luunsa, pennun oma otettiin pois. Leluja aina useita, pennun kanssa ei leikitty vanhan nähden. Vanhaa koiraa kehuttiin pennun rauhallisesta nuuskimisesta ja nuolemisesta. Jos vanha alkoi käydä liian kuumana, sitä rauhoiteltiin huokailemalla, haukuttelemalla, siliteltiin hitaasti rintaa, venyttelevällä äänellä toivottiin lopetettavan. Ja se tehosi.
Ensin koirat jätettiin kahdestaan pariksi minuutiksi, sitten puoleksi tunniksi. Lopulta koulupäivän ajaksi, mutta pari viikkoa oltiin jo siinä vaiheessa totuteltu. Koirien toisistaan eristämiseen ei tarvinnut onneksi mennä.

...12- vuotias, kun otimme pennun "kaveriksi", Kavereita tästä parista ei koskaan tullut, mutta vanhempi koira oppi kyllä hyväksymään pennun.

Pentu nopeana ja elinvoimaisena kiusasi
vanhempaa koiraa aina kun silmä vältti. Pikkuhiljaa vanhempi koira antoi pennun nukkua vieressään. Pennun piti tunkea itsensä aina vanhempaan koiraan ihan kiinni, josta koiravanhus välillä hermostui ja ärähteli pennulle.

Sanoisin koirien tottuvan toisiinsa pikkuhiljaa, aivan tarkkoja päivämääriä en osaa sanoa.

Soitettiin kasvattajallekin aluksi, kun vanhempi koira rökitti vauvaa..
Neuvoi vaan aluksi pitämään vahtia, ettei jätä kotiin keskenään ennenkuin on tottunut toisiinsa.
Ja vanhempaa saa kyllä kieltääkin,
jos se on turhan raju.