Millainen on kissasi?

Minun kissallani on ihania tapoja joilla se
herättää minut aamuisin päästämään hävet ulos.
Mutta ihaninta on kun hän tulee viereeni
nukkumaan tai istuu syliini. Silloin aina huomaan
kuinka paljon hän välittää minusta. KIssani on
ihanan valkoinen ja hänellä on mustia täpliä
selässään. HÄn on maatiaskissa ja hyvin
seurallinen sellainen. Hän rakastaa puihin
kiipeämistä ja leikkihiirellä leikkimistä. ( Hän
on myös keittänyt yhtä päästäistä ainakin pari
tuntia pihalla). Aina kun, hänellä on nälkä sen
huomaa. Hänen häntänsä alkaa väpättää hassusti ja
hän kiehnää jaloissasi naukuen.. Hyvin
omaperäistä. Hänellä on 9 kuukautinen
leikkikaveri Iines, josta hän välittää hyvin
paljon. He nukkuvat vierekkäin ja hoitavat
toisiaan. Kauniimpaa näkyä ei varmaan muualla
ole. Kun toisistaan välittävät serkukset.. Miten
voisin elää ilman lumipallo Minniäni. Minnini on
rohkea ja uskaltaa kokeilla vaikka mitä.. Hän
tulee emoonsa. (Joka valitettavasti kuoli
18.4.2001). Hänen emonsa oli minun kissa. Joten
luonnollisesti omin hänen pentunsa. Minnin isä
oli juuri saman värinen kuin minni itse. Joten
tulee isäänsä. ( Myös hänen isänsä on kuollut),
Mutta kyllä minnillä vielä 3 perheenjäsentä
löytyy. Täti ja kaksi serkkua. Toinen heistä asuu
Helsingissä ja me Ylivieskassa. Kissan elämää on
kiva katsoa ja kivaa elää kissan maailmassa.

Kurnaú, tekisipä mieleni lähteä ulos nyt, kun
siellä on noin pimeää. Voisin saalistaa pari
päästäistä tai myyrää...
Ai niin, ensin pitää herättää äiti, hänet on niin
helppo herättää. Äiti sitten herättää isän, joka
tulee aukaisemaan ikkunan. "Kurnau"!
-ikkuna aukaistaan-
Ah, tätä vapautta. Hei, kuulinko jostain
rapinaa!!?
"Miau, kurnau", tällä myyrällähän onkin mukava
leikkiä! Menenkin näyttämään äidille
mitä olen pyydystänyt!
"Miaaaaauuu", yleensä kyllä riittää pelkkä
ikkunaan koputtaminen, mutta näin ne tulevat
nopeampaa aukaisemaan.
-ikkuna aukaistaan-
Tuohon matolle tämä onkin hyvä laskea!
No nyt isä ottaa sen...mutta hei, sehän heittää
saaliini ulos ikkunasta!!?
Ja mitä tuo äiti tuossa hinkkaa tuota mattoa.
Turhaahan se sitä enään kaapii kun isä heitti
myyrän jo pois!
Kummallista porukkaa turhaan heräsin ja pyydystin
myyrän, kun lahjaa ei osata arvostaa.
Menenpä tuonne nurkkaan murjottamaan, niin ehkä
ymmärtävät pyytää anteeksi.

Mun kissan nimi on Saara ja se on mustavalkoinen
4 vuotias maatiaiskissa. Se on synnyttäny kolme
pentuetta, mut nyt se on leikattu ettei tuu kato
niitä epätoivottuja kissa vauvoja. Leikkauksen
jälkeen Saara on tullu vähän pulleeks ennen se
oli vaik kuin laiha. Yleensä ku katon telkkarii
ni Saara tulee mun syliin nukkumaan....se on
hellyttävää. Saara tykkää pelkästään
purkkiruuista ja kuivaruuista, kalaa se inhoo ja
maidosta sille tulee ihan hirvee ripuli.Saara on
sisäkissä ( ennen oli ulkokissa) ja välillä se
ottaa ylikierroksii sen pennun, joka on jo kyl 2
vuotta ni ylikierroksii. Sen jälkeen matot ym on
rullalla.

Meillä on kaksi kissaa, 9-vuotias pitkäkarvainen
musta kotikissa Siiri ja kohta 1,5 vuotias pyhä
birma Umah. Umah on sininaamio ja kun birma on,
niin hänellä on tassuissa valkoiset sukat. Päivät
meillä nukutaan ja illalla alkaa ralli huoneesta
toiseen...matot ovat meilläkin rullalla ja kukat
saavat kyytiä. Kesällä meillä on kissoja
todennäköisesti lisää, Umah tapaa lähiaikoina
sulhasen...

Onnex olkoon! Mullakin on samanmerkkinen
mirri,äänekästä laatua sekin. Mun katti vain on
niin diiva, ettei se viitsi juosta lelujen
perässä...Pitäis saada katti lihomaan, mutta se
on niin nirso,ettei se syö kun whiskasin
kastiketta..Mutta kirjotteleppa joskus lisää
kissas kuulumisia:)

Mul o sellane laiska musta kesäkuus kymmene
täyttävä kissa se o ollu meil pennust asti sellane
maatiainen. Sen päivärytmi o et se aamul otetaa
sisää sit se stö ja nukkuu kokopäivän kunnes mä
tuun kotii ja laitan sen ulos sit neljält se tulee
sisää ja syö ja menee takas ulos sit se jankkaa
sitä ulos syö(jos saa) ruljanssia kunnes saap
narskut sit lähtee ulos tai käyp nukkuu ja maukuu
yöl ulos. Laiska läski.

Käskettiin kertoa jotain kissastaan... No... Mä
omistan aivan ihanan 9-vuotiaan eurooppalaisen
lyhytkarvan, Mintun. Hän on väriltään musta-valko-
harmaaraidallinen ja mahan alla on vähän
ruskeaakin. Nukkuu kerällä milloin kenenkin
sängyssä ja syö kuivaraksuja ja laadukkaita
purkkimuonia. Luonteeltaan kiltti kotiväelle,
mutta inhoaa toisia kissoja ja ihmisiä. Nykyään
Minttu on jo aika laiska, mutta pienempänä hän
tykkäsi pelata jalkapalloa ja kantaa
häntäavaimenperiä mielenosoituksellisesti esim.
ruokakuppiin, jos se oli tyhjä... Nytkin olen
viikon Tampereella koulussa ja Minttu on
Mäntässä, ja ikävä on molemminpuolinen...=(