Nyt on niin että olen huomannut että olen todella uupunut työni takia. Olen nyt kesän ajan tehnyt työtä vanhainkotiosastolla, enimmäkseen yövuoroja mutta on ollut iltoja ja aamujakin, vapaapäiviä on yleensä öiden jälkeen ollut vähän (jos vertaa vakiyökköjen vapaisiin). Perjantaina tuli se piste vastaan että tuli itku ja pelkkä ajatuskin töihin menosta huomenna saa nieleskelemään, kauhea ahdistus ja stressi päällä mm. monista tekemättömistä asioista. Ennen kesää tein 3 kk pelkkää yövuoroa, olihan sekin rankkaa mutta osastotyötä en halua tehdä päiväaikaan, nyt pitäisi mennä parin vkon päästä takaisin vanhaan yötyöpaikkaan ja ensin se tuntui ihanalta ajatukselta mutta nyt sekin on muuttunut ahdistavaksi. Mitä tekisin? Haluaisin kokonaan vaihtaa alaakin, nyt on sellainen olo etten jaksa yhtään hoitaa enää ihmisiä vaan haluaisin ihan jonnekin muualle töihin. Töitä tarvitsen ja haluan tehdä mutta nyt tää hoitoala on alkanut tuntua niin painostavalta...Verenpaineetkin on koholla lääkityksestä huolimatta.. Toki olen tyytyväinen palkkaani jne mutta haluaisin työhön jonne on todella kiva mennä. Kiitos kun sain avautua...
Uupumus
Mitähän tekisi..
6953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi et halua mennä osastotyöhön? ihmettelen kuinka sinun fysiikkasi kestää noin paljon yötöitä? ite olin viime kesänä kolme viikkoa, ja tuntui että loppui mehut heti... unirytmi ja aineenvaihdunta sekaisin..vähemmästäkin työmäärästä ihminen uupuu ja tulee burn out.
Itselleni sopii kyllä yötyö jos siitä vaan saa kunnon vapaat, eli sen 5 päivää mitä vakiyököt savat (ainakin täällä). En tykkää olla osastolla päivävuorossa, koska en tykkää niistä aikatauluista vaan haluaisin suunnitella päivääni osin itsekin (mm kotihoidossa tämä oli mahdollista). Lisäksi iltavuorot ovat täällä äärimmäisen raskaita ja stressi tulee jo ajatuksesta että illasta pitäis tulla aamuun. Ja nyt tosiaan tuntuu koko hoitoala siltä ettei vaan jaksa enää hoitaa. Ja haluaisin säännöllisen päivätyön aamuvuorossa...sosiaalinen elämä kyllä kärsii yötöissä paljon. Nytkin kun illalla tulin töihin yöksi niin päällimmäisenä oli ajatus että "en halua mennä sinne" :(
varaa reilumpi aika työterv.lk:n vastaanotolle ja käy juttelemassa asiasta. kai sieltä voi saada apua, esim työpsykologinkin kanssa voi uupumusasiaa miettiä ja kun jonkun kanssa juttelee selkiintyy omatkin näkemykset. Apuja on kyllä olemassa!
Keskustelua tästä asiasta kaipaisin. Mitä voimme tehdä. Kohtalotoverisi, loppuun uuunut. Olen toki jo kolmekymmentä vuotta tehnyt jatkuvaa kolmivuorotyötä, väliin enemmän öitä, väliin vähemmän.
Työn määrä ja vaatimukset kasvavat koko ajan, ikää tulee ja vaikka kokemuksen vuoksi osa töistä on helpompaa, silti on vaatimus koko ajan oppia lisää, työnkuva muuttuu, hoitotyö kehittyy.
Uupumiseen ne eivät ole omasta mielestäni syynä, vaan tämä jatkukva myllerrys ja jokapuolelta kaatuvat vaatimuset. Omaiset; jokaisen erityisryhmän puolelta tulee hirmuisia vaatimuksia kuinka terveyskeskuksessa on kyettävä hoitoamaan juuri heidän sairautensa erityisen hyvin, diabetes, astma, ihotaudit, verenpainetauti, ortopedisten kuntoutus, terminaalihoito, omaisten ohjaus, potilasneuvonta (ruokavalio, lääkitys), dementiat,katkaisihoitopotilaat, lista on loputon.
Kuitenkin vaatimus on mahdoton, kun yhden ihmisen on vaikea hallita kaikkea ja ihan perusjuttuja eli käsilllä tehtävää työtä ja neuvontaa on enemmän kuin tehdä jaksaa.
Kiitokset toki lämmittävät, mutta nykyisin tälläisillä palstoilla sitten isketään puukkoa selkään, ikinä ei voi arvata kuka ja mihinkin sitten on tyytymätön. Ja palautetta ei anneta edestäpäin, vaan isolla lapiolla mätkitään paskaa selkään, vaikka työssään kaikkensa yrittäisi.
Olen nyt sapatilla, ja vakavasti sitä mieltä että koskaan en enää entiseen työhöni palaa.
Neuvo ottaa yhteyttä työterveyteen on periaatteessa ihan hvyä, mutta varsinaista ymmärräystä ja apua sieltä ei saa. Ensinnäkin ajan saat noin kuukauden päähän, ja sairaslomaa ei aina edes hengeä uhkaavissa tilanteissa, tästä on turha inttää, kokemusta asiasta on.
Sairaana ei töissä sairaalassa saisi olla, mutta sairaslomaakaan ei kirjoiteta. Vaihtoehdot?
ei se tilanne valittelemalla miksikään muutu, yhteiskunta ja työn luonne lieveilmiöineen muuttuu jatkuvasti ja sille emme voi mitään.
mutta: jokainen on oman itsensä asiantuntija ja onnensa seppä- eli kyllä nyt kuitenkin lähtisin lääkärin kanssa juttelemaan uupumuksesta!
vuosia sitten ja uuvuksissa olen ollut siitä lähtien. Muutama sairausloma ja irtisanominen on ollut pakko tehdä. Kaikki reipastu-kehotukset ohita kylmästi. Soita työterveyshoitajalle aika, saat sen nopeasti, hän voi kirjoittaa sairaslomaa siihen asti, kun saat lääkärille ajan. Ja sitten ei auta kuin pitkä loma. Uupuneena älä töitä tee, se on vaaraksi kaikille osapuolille.
Uupumisesta ei tarvitse tuntea häpeää, vaikka sekin tunne tulee lähelle.