Terveisiä Tartosta, Eestin yliopistokaupungista, lämmintä ja sateista oli siellä.
Kaupunki oli muuttunut melkoisesti vajaassa kolmessa vuodessa, siellä rakennetaan paljon uutta ja korjataan vanhaa, linja-auto asemankin olivat "piilottaneet" rakennusten uusien väliin.
Haikaroita pongasin paljon matkalla Tallinnasta Tarttoon ja päinvastoin.
Niin ja uskokaan tai älkää, joka ilta kun istuimme ulkona siellä oli hyttysiä ja enemmän kuin yksi.
Kaupunki oli muuttunut melkoisesti vajaassa kolmessa vuodessa, siellä rakennetaan paljon uutta ja korjataan vanhaa, linja-auto asemankin olivat "piilottaneet" rakennusten uusien väliin.
Haikaroita pongasin paljon matkalla Tallinnasta Tarttoon ja päinvastoin.
Niin ja uskokaan tai älkää, joka ilta kun istuimme ulkona siellä oli hyttysiä ja enemmän kuin yksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tarto on mukava kaupunki! ;)
ja historiallinen kaupunki.
Yliopisto tuo oman leimansa paikkaan, mutta kyllä Eestissä aikalailla taitaa asiat olla menossa huonompaan suuntaan, hinnat nousevat hurjaa tahtia, palkat ja eläkkeet laahaavat paljon perässä.
on mieheni sukulaisia, On kaupunki jonka haluaisin nähdä. Olen kerran elämässäni nähnyt livenä katto-haikaran ja se oli matkalla yhteiskuljetuksella erääseen itä-rajan koiranäyttelyyn.
Tervetuloa takaisin
kuljetettiin koiranäyttelyyn?
ollessani matkalla koiranäyttelyyn linja-auton ikkunasta. Tuliko asia nyt selväksi;-DD
Kanakoirille ja lintukoirille olisi tullut vipinää, mikäli katto-haikara olisi kanssamme reissannut näyttelyyn.
kattohaikaroita on tosiaankin tuolla matkalla Tallinnasta Tarttoon jonkun verran, toki tietysti muuallakin Eestissä.
Kävin lauantaina päiväseltään Viljandissa, sillä välillä taas oli massiiviset tien kunnostukset ja olihan melkoista rytkytystä, kuulosti että bussi leviää kyllä siihen paikkaan.
Minnekähän päin Tartosta nuo miehesi sukulaiset asuvat?
Paikkana Tartto on miellyttävä ja tosiaankin historiallinen kaupunki, ei muuta kuin menoksi, kyllä siellä viihtyy.
kattohaikaroita, kauniita ja ylväitä lintuja.
Ovat mieheni serkkuja ja lapsuuskoti Pärnussa. Mieheni äidin suvusta osa jäi sinne. Viimeksi Tarton serkut olivat käymässä täällä heinäkuussa ja viettivät viikon mieheni sisarten luona.
hyvin tyypillisiä kohtaloita Eestissä, ystäväni jonka kanssa kävin siellä, sisarukset jäivät myös sinne ja hän tuli tänne.
onkin miettimistä.
Nyt on enää serkut jäljellä. Molemmat "tädit" olivat ihania avarakatseisia ihmisiä. Tulivat aina kerran vuodessa kutsuttuina ja pakollisine viisumeineen anoppini luokse kesäisin. Vaikka olivat todella tiukoilla taloudellisesti toivat aina jokaiselle jonkun pienen tuliaisen. Me sitten taas täällä yltäkylläisyydessä keräsimme ja ostimme porukalla näille serkuille vaatteita. Anoppini lempilaulun sanoja: Sain kauniin maan ja täältä milloinkaan, en lähde enää koskaan pois,,,,,
ja nyt siellä näyttää olevan taas huonot ajat, hinnat oliva kohonneet reilusti palkat taas eivät, esimerkiksi juusto oli lähes samanhintaista kuin täällä ja silti palkat ovat vain murto-osan siitä mitä täällä meillä.
Tavallisten ihmisten arki on siellä kovaa. Rahalliset erot huikeita, jos kuulemani pitää paikkansa.
se on, ilmeisesti jotkut siellä ovat rikkaita, mutta kyllä tavallinen ihminen siellä on ihan oikeasti kovilla ja joutuu miettimään miten saa rahansa riittämään.
mikä se "kattohaikara" on.
Tartossa olen kerran käynyt koiranäyttelyssä, ei oikeen jäänyt minkäänlaista muistikuvaa itse Tartosta, no koirien kanssa matkaaminen se on vähän sellasta. Pärnussa oon käynyt useamman kerran, ja muistan matkoilta myös nuo haikarat ja niiden pesät sähköpylväissä...
on myöskin puut katkaistu tolpiksi haikaroiden pesille, se mikä myös kiinnitti huomion on tuo säntillisyys ja tasainen muoto haikaran pesässä, kun vertaan sitä kotoisen maakotkan pesään joka on senpäiväinen risukasa, haikaranpesä on hyvin säännöllinen muodoltaan, tosin se on lähes poikkeusetta viljelysten lähellä ja lienee oljista tehty ja onhan olki rakennusmateriaalina pehmempi kuin männyn risut.
että se haikaran pesiminen pihapiirissä tuo uskomuksen mukaan onnea talon asukkaille......
Juu todella siistiä oli/on pesät, ja kyllä on uljaan näköistä kun haikara seisoo siellä korkealla pesässä
tähystämässä ympäristöä....
katkottuja puita oli monissa pihoissa.
Nyt vaikutti että haikaran kakarat harjoittelevat lentämään, pari kertaa näin hieman "vaappuvia" lentoja.
Minä vaikka olen jonkunverran kulkenut eestissä en ole koskaan käynyt Pärnussa, olen kyllä kuullut että se on omanlaisensa ja erilainen kuin muualla Eestissä ja varmasti käyn senkin joskus katsomassa, seuraavalla kerralla menen todennäköisesti käymään Narvassa.