Osa minusta
valoa täynnä
aurinkojen riemu
Toinen puoli minusta
varjoista elää
vaeltaa niitä metsiä
missä melankolia soi
Tässä minun on
hyvä olla
sielu valon ja
varjon rajalla
valoa täynnä
aurinkojen riemu
Toinen puoli minusta
varjoista elää
vaeltaa niitä metsiä
missä melankolia soi
Tässä minun on
hyvä olla
sielu valon ja
varjon rajalla
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaksi ensimmäistä säettä riittää.
Viimeinen ei mene läpi. Lauseena ehkä yleismaailmallinen ja "sielu" tekee siitä vähän runollisen, mutta ei mene silti tämän runoilijan hyvä olo runon muodossa läpi. Runo ei vakuuta minua.
Lindalindalindan varmasti vakuuttaa.
on toteamus missä kohtaa hyvä olla.
Kun elämä on puhdasta auringonpaistetta, ei tiedä tai ei halua tietää elämän mustasta puolesta.
Kun elämästä löytyy niin hyviä kuin huonoja päiviä, osaa arvostaa molempia.
sinua. Mielenkiintoinen runo. Ehkäpä me kaikki ollaan puolet valoa ja puolet varjoa. Pidin tästäkin :) Kiitos.
Jännän toteava kaunistelematon runo. (Tuli vähän taas mieleen Nuuskamuikkunen soittamassa huuliharppua.)
Hunaja71