Olipa kauan kauan sitten eräässä vankilassa kolme vankia, joita jatkossa kutsutaan tuttavallisesti Pikku-Peteksi ja Iso-Patiksi, rosvoja molemmat. Kolmatta vankia kutsuttakoon Murto- Masoniksi, hän oli todistaja.
Pikku-Pete paukautti nyrkillä Iso-Patea turpaan. Iso-Pate hivautti takaisin, tuloksena molemmilla musta silmä. Käräjillehän siinä ajankuluksi mentiin ja tuomio tuli aikanaan. Molemmat valittivat hoviin asianajajiensa kehotuksesta.
Hovioikeuden käsittely tunnetusti venyy ja niinpä Pikku-Pete ja Iso-Pat vapautuivat. Murto-Mason sen sijaan syyllistyi henkirikokseen ja joutui erään vankilan erityisen suljetulle osastolle.
Aikanaan tuli taas päivä, jolloin Helsingin hovioikeudessa oli suullinen käsittely. Todistajan toimivaa Murto-Masonia lähti kuljettamaan kaksi vartijaa. Matka oli kohtuullisen pitkä, sillä vankila ei ollut ihan hovioikeuden vieressä. Murto-Mason oli säntillisten virkamiesten ammattitaitoisen opastuksen seurauksena ajoissa hoivioikeuden käsittelyssä.
Pikku-Pete ja Iso-Pat eivät sen sijaan olleet vaivautuneet paikalle. Hovioikeuden tuomari totesi käsittelyn olevan jo toinen yritys ja julisti jutun rauenneeksi, käräjäoikeuden tuomiot jäivät voimaan. Murto-Mason poistui kahden vartijan saattelemana ja toisten rosvojen asianajajat jäivät sopimaan palkkioistaan.
Kalliiksi tuli tämä rosvojen keskinäinen kahina. Kun kaikki kolme olivat linnassa kävi käräjäoikeus vankilassa pitämässä istunnon. Se oli halpaa kuin makkara. Mutta kaksi hovioikeuden istuntoa eivät sitten tainneetkaan olla yhtä halpoja. Siinä meni monelta valtion virkamieheltä aikaa hukkaan ja turhaa paperia syntyi. Puhumattakaan valtion varoista maksettuja asianajajien pakkioita. Kahden vartijan päivän palkat tässä yhtälössä taisivat olla se pienin osa, vaikka molemmat ylitöissä olivatkin. Missään tapauksessa alle kymppitonnin ei päästy, paremminkin lähempänä kahtakymppiä tässä liikutaan.
Onneksi tarina on keksitty ja tällaista tuhlausta ei oikeasti harrasteta.
Pikku-Pete paukautti nyrkillä Iso-Patea turpaan. Iso-Pate hivautti takaisin, tuloksena molemmilla musta silmä. Käräjillehän siinä ajankuluksi mentiin ja tuomio tuli aikanaan. Molemmat valittivat hoviin asianajajiensa kehotuksesta.
Hovioikeuden käsittely tunnetusti venyy ja niinpä Pikku-Pete ja Iso-Pat vapautuivat. Murto-Mason sen sijaan syyllistyi henkirikokseen ja joutui erään vankilan erityisen suljetulle osastolle.
Aikanaan tuli taas päivä, jolloin Helsingin hovioikeudessa oli suullinen käsittely. Todistajan toimivaa Murto-Masonia lähti kuljettamaan kaksi vartijaa. Matka oli kohtuullisen pitkä, sillä vankila ei ollut ihan hovioikeuden vieressä. Murto-Mason oli säntillisten virkamiesten ammattitaitoisen opastuksen seurauksena ajoissa hoivioikeuden käsittelyssä.
Pikku-Pete ja Iso-Pat eivät sen sijaan olleet vaivautuneet paikalle. Hovioikeuden tuomari totesi käsittelyn olevan jo toinen yritys ja julisti jutun rauenneeksi, käräjäoikeuden tuomiot jäivät voimaan. Murto-Mason poistui kahden vartijan saattelemana ja toisten rosvojen asianajajat jäivät sopimaan palkkioistaan.
Kalliiksi tuli tämä rosvojen keskinäinen kahina. Kun kaikki kolme olivat linnassa kävi käräjäoikeus vankilassa pitämässä istunnon. Se oli halpaa kuin makkara. Mutta kaksi hovioikeuden istuntoa eivät sitten tainneetkaan olla yhtä halpoja. Siinä meni monelta valtion virkamieheltä aikaa hukkaan ja turhaa paperia syntyi. Puhumattakaan valtion varoista maksettuja asianajajien pakkioita. Kahden vartijan päivän palkat tässä yhtälössä taisivat olla se pienin osa, vaikka molemmat ylitöissä olivatkin. Missään tapauksessa alle kymppitonnin ei päästy, paremminkin lähempänä kahtakymppiä tässä liikutaan.
Onneksi tarina on keksitty ja tällaista tuhlausta ei oikeasti harrasteta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ainakin ennen moista pikkujuttua ei olisi käsitelty suullisesti hovissa. Lisäksi jos vastaajat eivät tulleet ensimmäiseen istuntoon, olisi tullut sakko ja toiseen määrätty noudettaviksi. Noin ainakin ennen.
Muuten juttu on todentuntuinen, kuvitteellisuudesta huolimatta.
Nykyisin kaikki käräjäoikeuden tuomiot mistä joku haetaan muutosta menee Hovin käsittelyyn. Ja voit arvata, että sinne menee ihan kaikki nakkijututkin.
Kannattaa lukea tuhansia sivuja lakitiedettä. Jos ei pärjää juristina yleisillä työmarkkinoilla, on helpompikin tapa: ryhtyy oikeusapujuristiksi konnille.
Valtio maksaa ja taksan mukaan. Piikki on auki, kun keinot ja pykälät hallitaan. Muutamasta tuhannesta vuosittain vankiloissa, tietenkin syyttöminä viruvista, vangeista saa hyviä ja sopivan aikaa paikallaan pysyviä asiakkaita. Turhahan sitä on lähteä hoviin saakka selvää asiaa uudelleen puimaan. Kyllä oikeusapu hoitaa. Eikä liene uutinen, että provisio lankeaa helposti kaikille osapuolille.
Kun tällainen asianajaja neuvoo taparikollista valittamaan hoviin käräjäoikeuden selvistä tuomioista, olisi valitus kirjattava valtion tarkastusviraston erityiseen muistikirjaan. Kun niiden saldo ylittää kohtuuden, advokaatti erityistarkkailuun ja palkkiot myös.
Niin paljon on johtajanvirkoja,ettei niin huonoa hakijaa joka ilman jäisi.
tosi?Mutta minusta aluevankilat on aivan keksitty juttu.Se taitaa olla kallis satu,mutta kuka sen on sepittänyt?