Onko täällä yksi ja sama exvaimo joka kirjoittaa joka juttuun kommenttinsa, vai onko suurin osa exvaimoista sekopäitä katkeria akkoja, jotka vaan miettivät päivät pitkät sen entisen miehensä elämää? Ihmettelen suuresti, kun joka ketjuun ilmestyy jossain vaiheessa kommentti "mitäs otit miehen jolla on jo lapsia" "haluat vain huomiota itsellesi" ym. Hauskin oli se että "ensimmäiset lapset on miehelle aina ne tärkeimmät ja ensimmäinen perhe se ainoa oikea perhe". Voi elämän kevät mitä soopaa! Siis missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa nämä exrouvat oikein elävät, onko elämä niin retuperällä ettei ole muuta tekemistä? Joku tuolla alemmassa ketjussa väitti että nainen oli kiristänyt hänen miehensä eroamaan ja KOKO SUKU on samaa mieltä. Ei hyvää päivää. No, saa ainakin hyvä naurut kun tälle palstalle eksyy. Pitäiskö exille perustaa ihan oma palsta?
katkerat exrouvat
nykyinen vaimo
16657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kyseessä on ollut varmaan yksi hieman sairas yksilö.
Meillä ainakin mieheni ja lapsensa äiti eronneet aikoja sitten ja minä en mitenkään liity eroon.
Onhan niitä paljon niitäkin joissa se joka erota on halunnut on tämä ex-rouva joten aika karkeaa yleistystä.
Jopa ex- rouva voi olla se joka on uuden löytänyt ja vanha mies saanut mennä.
Meillä suhteellisen asialliset välit miehen lapsen äitiin. Hän ei pura minuun mitään katkeruuksiaan ja hänellä on ihan oma kiinnostava elämänsä.
Ainoastaan paikoin itsekkäästi vaatii joustamaan tapaamis päivissä, mutta ei vastavuoroisesti itse sitten jousta.
Mutta pääosin ystävällinen ihminen.
olen sitä mieltä,että aika moni nykyinen on jonkun toisen entinen,joten mites erottelet exät omalle palstalle.
Ja entisiä,samoin kuin nykyisiä,on moneen junaan!!
Ja kyllä minäkin olen sitä mieltä,että jos haluaa elää miehen kanssa,jolla on lapsia,on ne lapset otettava huomioon,ei se ihan vapaata sinkkuelämää ole.
Tätä olen yrittänyt selittää lapsettomalle miesystävälleni ja hän alkaa sen pikkuhiljaa sisäistämään.
Niin ja katkeruudesta.Oletko ajatellut,mistä se katkeruus juontaa? Olisikohan sillä miehellä ollut jotain tekemistä sen asian kanssa,että entinen vaimo kantaa kaunaa? Vai oletko sinä oikeasti niitä sinisilmiä,jotka uskovat kaiken olevan aina sen entisen syytä,että miehessä ei ole koskaan mitään vikaa?
Enpä taida olla sinisilmäinen, olen nimittäin itsekin entisen mieheni exä ja nykyisen nyxä, eli kokemusta löytyy. Lapsia meillä on molemmilla entisistä liitoistamme sekä yhteisiä. Minä olen oman exmieheni kanssa hyvissä väleissä, emme puutu toistemme elämään ja exäni nykyinen naisystävä on aivan ihana ihminen. Mutta mieheni exä yrittää kyllä parhaansa vaikeuttaakseen elämäämme, jatkuva käräjillä uhkailu ja kiristäminen milloin milläkin on hänen huviaan. Täällä kun lueskelee, niin näitä hulluja on enemmänkin. Siis nykyaikana, kun se ensimmäinen avioliitto tuskin kestää hamaan hautaan saakka, niin pitää kyllä jo avioituessa tiedostaa, että todennäköisesti se on ensimmäinen askel kohti avioeroa ;-).
kirjoitettu,jokainen meistä on jonkun ex..heh heh=)Mikähän muuten siinä on et aina epäillään tms??epäillä vois sit jos siinä oikeesti ois jotain perää,eikö?kyllä minusta ois aivan kauheeta jos esim.mieheni ex alkais ex-miestään havittelee takas,meillä yhteinen lapsikin ym!!varmasti ajattelis mieheni samanlailla minusta.onkohan kellee sattunu näin et ero tullu,toinen tai molemmat perustannu uuden perheen mut silti palattaskin joskus taas yhteen??
Muistan että vicky rostille kävi aikoinaan niin. mutta sitten erosivat kyllä taas ;-).
Mulla on myös uusi suhde menossa ja siinä on sun ja mun lapsia yhteensä 5 kpl, historiaa on takana nelisen vuotta.
Samaa mieltä olen kirjoittajan kanssa että miehistä tehdään tällä palstalla toisten talutusnuorassa olevia reppanoita joilla ei ole omaa tahtoa laisinkaan. Ehkä se ajatusmalli helpottaa exien ja exien sukulaisten elämää, suotakoon se heille, elämä vain menee hurjaa vauhtia eteenpäin... mitä jää käteen?? Katkeruus kun toinen nainen vei elämän mitä itse olisi halunnut elää, viha kun näkee että ex-mies pärjää ja on jopa onnellinen. Myöhemmin ymmärtävät toivottavasti että olisi ollut parempi ehkä kuitenkin jatkaa omaa elämää.. mutta silloin taitaa jo olla myöhäistä...
Meillä kävi niin että miehen exrouva oli kai ihan täysjärkinen ja normaali vielä siinä vaiheessa kun kuvitteli pilanneensa mieheni elämän, hän kun oli se joka halusi erota. Mutta kun mieheni jatkoikin elämäänsä eikä jäänyt vanhaan roikkumaan, tapasi minut, perusti kanssani perheen, syntyi lapsi, niin siitä lähtien on vallinnut täysi sotatila. Exän pitäisi elää elämäänsä, koska aika tosiaan kuluu.
Olen jätetty,katkera ex-vaimo. Minä olen katkera miehelleni,en sille naiselle,jonka kanssa hän minua petti.
Onhan se särkenyt sydämeni,että minun entisessä kodissani,minun entisessä sängyssäni makakaa nainen,joka ei ole tikkua ristiin laittanut sen hankkimisen eteen.
Se särki sydämeni,että mies pystyi olemaan niin julma,että vei minun osuuteni firmasta ja jätti minut nälkäpalkalle.
Ja se,että vuosia odotin,että miehen tärkeysjärjestyksen kärkipäähän mahtuisi normaali perhe-elämä uran ja harrastuksen lisäksi.
Kyllä,minä olen katkera siitä,kuten edellinen kirjoitti,joku muu elää sitä elämää mitä minä olisin halunnut elää.
Minä ihmettelen nykyisten rouvien intoa käännellä puukkoa haavassa haukkumalla minun kaltaisiani.
kukaan täällä pahaa halua. Sinun tilanteessasi ymmärtää katkeruuden.
Mutta niitä naisia en ymmärrä jotka laittavat kaiken syyn sen uuden naisen syyksi vaikka mieshän se tekee elämänsä valinnat itse.
Sinun tapauksessasi varmaan miehesi nykyinenki joutuu kokemaan miehen itsekkyyden jossainvaiheessa.
Tai sitten mies vanhemmiten muuttunut.
Jokatapauksessa yritä alkaa oma elämä vaikka tajuan katkeruutesi. Voi olla että miehsi joutuu asian vielä jotenkin työstämään ja maistamaan mahdollisesti itsekkin katkeraa kalkkia.
Olen näitäkin tapauksia nähnyt.
Itsesi kannalta olsi kuitenkin hyvä, että lähtisit elämään omaa elämää uusin suunnitelmi jos et saa mitenkään oikeuden kautta taisteltua myös rahaa itsellesi.
Asia nyt vain on niin ja sinä et sille mitään voi. Ei puukkoa kukaan haavassa väännä, korkeintaan sinä itse. Miehesi on tehnyt väärin ja olet halunnut häneen luottaa. Katkeruus pilaa sinun elämäsi,ei ex-miehesi elämää. Vaikeaahan suosta on ylös nousta mutta kannattaisiko kokeilla? parempi on elää kun pystyisi ajattelemaan että tilanne on nyt tämä, miten tästä eteenpäin... Tiedän että helppo sanoa, mutta MUUTA VAIHTOEHTOA ei taida olla. Voi vielä tulla ajatus vastaan että en enää ikinä ottaisi tuota ihmistä takaisin elämääni.
vaihtoehtoja,kuin suosta nousta. Ja katkeruus pilaa elämän,tiedän senkin. Aikaa on vasta kulunut muutama kuukausi tästä "uuden elämän" alkamisesta,joten tunteet ovat vielä aika pinnassa.
Yritin vain antaa näkökulmaa siihen,että näillä/meillä exiläkin saattaa olla oikeasti syytä olla katkeria entisilleen,ja jos tästä tuhoavasta tunteesta ei pääse eroon,ei siihen auta uusien rouvien piikittelyt.Se on sitä puukon vääntämistä.Te ette voi välttämättä tietää,mitä edellisessä elämässä on tapahtunut,teillä uusilla on vain puolison sana.
Minä en ole katkera tai vihainen exän uudelle onnelle,ei tyttöraukka tiedä vielä,mitä löytyy tuon viehättävän ulkokuoren alta.. En tiedä vielä,millainen suhde meille muodostuu,ja tuleeko hän pidempään kuvioissa olemaan.
Kyllä minulla on ns.nokka kohti uusia tuulia,en haikaile miestä takaisin.En pidä ystävinäkään noin petollista ihmistä,miksi sitten kaikista luotetuimpana?
Taidan olla kaikista eniten vihainen itselleni,että olin niin naiivi,että luulin hänenkin haluavan meidän kaikkien parasta,enkä nähnyt itseni hyväksikäyttöä.
Taitaapi exäsi ja hänen uusi elää vielä alkuhuumaa, kyllä ne todelliset luonteenpiirteet tulee vääjäämättä esille.
Sä elät tosi vaikeita aikoja nyt, kun kaikesta niin vähän aikaa.Jos exäsi olisi järkevä hän olisi kai yrittänyt olla sun tukena kaikesta huolimatta, se ois järkevän ihmisen toimintaa, eikä jättää kertalaakista täysin yksin. Musta on ihmeellistä/ väärin että vesitetään monien vuosien yhteinen historia tavallaan "vääräksi". Se on kuitenkin omaa elettyä, arvokasta elämää ollut toisen kanssa ja kunnioitus toista kohtaan pitäisi pystyä säilyttämään.
Sä kuulostat ihailtavan vahvalta naiselta, ei voi muuta sanoa.
Mies vei osuuden firmasta. Eli kusetti bisneksessä? Ota se niin, että huijari mikä huijari, et paljon menettänyt miehessä, rahat, talo yms harmittaa. Rahat olisi voinut mennä vaikka takausvastuissa tms. Anna p-pää-äijän porskuttaa, mutta kostaminen varsinkaan lasten kautta ei ketään helpota. Se p-pää-äijää vois harmittaa, kun reippaana ja ryhdikkäänä jatkat elämääsi. Se ei tapahdu naps vaan, eikä siks että äijää harmittais. Ajan kanssa ja siks, että olet mahtava nainen, jolla on täysi oikeus olla onnellinen. Lapset tehkööt omat päätelmänsä vanhempien toimista. Ex on sinulle pian ilmaa tai kuin joku vanha naapuri. Tsemiä !
lapset jäi mulle onneksi, mies haihattelee missä milloinkin, ei muista onko lapsia, haihattelee vaan.
Lapset joskus kysyi aikansa, et millanen oli meidän iskä? Sanoin että hän oli hyvä ja ihana. Mutta hänen mielenterveys ei kestänyt ja hän otti lapsetoman naisen.
Nyt kun lapset ovat omillaan, asuvat yksin, kaksin ja perheellisenä osa, emme ole edes huomanneet, että jokin puuttuu. Kun ei ole ollut isää elämässä, ei sitä osaa kaivata. Ei vaarin puuttuminen lapsenlapsiltakaan ole pois, sillä toinen on olemassa ja varmasti korvaa kahden vaarin olollaan.
Kurjaa jos meistä ex vaimoista aina tehdään niitä katkeria, se aikansa sattuu, mutta sen kanssa pystyy elämään ettei ole sitä toista jonka kanssa jakaa lasten arjen pieninä, ja sen ilon, jota he tuottavat omalla olollaan ja omilla perheillään.
Minä olen ainakin onnellinen exä, varmasti onnellisempi kuin olisin,jos exä olisi tuossa jaloissa pyörimässä.
Jos toista ei huvita perhe-elämä, niin ei häntä voi väkisin siinä pitää. Aivan samoin kuin minua ei voi väkisin vetää elämään elämää, johon ei kuuluisi lapseni ja lastenlapseni.
Luulisin, että kyseessä jokunen ex, mutta pitävät sitäkin enemmän sitä ääntä. Kyllä veti sanattomaksi tosiaan tuo katkeruus. Ja kun niitä herjoja tulitetaan jok ikiseen ketjuun. Kirjoituksia luetaan sen verran, että varmistetaan, että kyseessä on nykyinen puoliso ja naispuolinen sellainen.:(
Toinen juttu on kanssa tämä exät ja nyxät. Ihan niin kuin jengeissä elettäisiin. Vaikka moni nykyinen on myös jonkun entinen ja toisinpäin. Itse en esimerkiksi koe mitään vihaa/kaunaa/katkeruutta miehen exää kohtaan, hyvä kun joskus edes ko. henkilöä nähnyt. Enkä suostu uskomaan, että exät olisivat yleensä samanlaisia kuin tämä ääripääryhmä täällä. Mutta en myöskään usko siihen, että vaikka näille räyhääjille tarjottaisiin "omaa palstaa", niin siellä olisivat. Koska he tarvitsevat niitä nyksien kirjoituksia. Mitä he siellä keskenään tekisivät.
ees ajatella entisiä suhteitaan kun nykyinenkin kumppani on olemassa?!
Itse en oo ees nähnyt mieheni exää,eikä kiinnosta ikinä tavatakaan.Olen kuullut hänen lapseltaan(tuo isänsä ex ei ole hänen äitinsä)aivan tarpeeksi tarinoita siitä kuinka tuo ex-ihminen häntä kohteli.
Sääliksi käy mieheni toista lasta joka joutuu sen exän kanssa asumaan..kohtelu exän taholta kun ei ole parhain mahdollinen.Lasten puolesta siis harmittaa.
Ex mieheni vaimo puolestaan on kiva ihminen,nauraa paljon ja on kiinnostunut lasteni asioista oikealla tavalla.