Uskaltauduin laittamaan profiilin treffideittisivuille. Vastauksia tippui, ihan asiallisia, toiset tosi innokkaita, toiset vähemmän. Huomasin niihin vastatessani, että 15 vuotta avioliitossa ovat hävittäneet minusta jotain.. En tiedä, pitäisikö vastata lyhyesti vai pitkästi. Odotanko aina toisen vastauksen ennen uuden lähettämistä? Milloin uskaltaa tavata? Miten ihmeessä itsetunto kestää, jos kerta toisensa jälkeen se toinen osoittautuu ihan joksikin muuksi kuin oli ajatellut? Pitäisiköhän kuitenkin pysytellä perinteisissä tapaamistavoissa???
Nettideitti käyttöohjeita?
Lumiukko tai siis -akka lie
11770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nettideittiä, kun täällä mun kotona on joku henki, joka kietoutuu ympärille ja kuiskii mielenkiintoisia asioita niin että tulee ihan sekoks. Se deittailee mua. Ja mun ystävä on sairaalassa.
vaan perkeleen juonia
se vaan on, mut se ajastus on ilmiömäinen
mä tiedän nyt mikä hänen tarkoituksensa on. Se "sä oot nyt mun" tarkoittaa sitä, että mun on irrotettava mun pitkäaikaisesta ystävästä, joka on vakavasti sairas. Henget ne hallitsee tunteita. En mä odota mitään ihmeihmistä elämään.
päätellä:
nettideitti voi johtaa vakaviin ongelmiin. Se voi ruveta kummittelemaan esimerkiksi tällaisten mielikuvitusystävien muodossa. Niin lisäisin, että tämä ystäväni joka kampittaa, vääntää päätä taaksepäin ja kuiskii mukavia on vain eräs vakavimpia oireista. Muitakin varmasti on mahdollista hankkia. Lähdenkin lääkäriin.
Perinteinen tapa löytää uusi ihmissuhde on kaikkein paras.Paitsi jos olet varautunut ennenkaikkea uhraamaan ja tuhlaamaan aikaa tavataksesi lukematoman määrän erilaisia ihmisiä.
Kemia löytyy katsekontaktista ihmisen olomuksesta mikä silmää miellyttää puhetapa on yksi aika tärkeä juttu myös.Sanat / valokuva ei kerro todellisuutta.
että toisesta kiinnostuu ja se on varmaan se kokonaisuus, joka kuitenkin netissä jää pois. Olen samaa mieltä. "Putoan" siis helpottuneena tämän hetken mulle-kaikki-heti-kotiinkannettuna -fiiliksistä ja alan tarkastamaan paritanssikursseja Keski-Suomesta :)
..ymmärtänyt; miten sen sun itsetuntoa kolhaisee, jos se toinen ei vastaa odotuksiasi? ;)
Kävin siellä myös joskus (kaikkea pitää kokeilla) eikä se ihan kolahtanut. Tulee jonkunlainen liukuhihnamentaliteetti siitä. Huomio on jakautunut moneen, ja jotkut mietti selvästi oisko parempi sittenkin kulman takana. Hurmaaminen ja romantiikka on kaukana, ja vaikka joku sellaista tarjoaisi, ei uskalla heittäytyä peliin koska ei tiedä mikä tonttu siellä oikeesti on vastassa. Ja torjuminen on taito jota ei edes tee mieli opetella.
Kehitin ittelleni strategian, että olin siellä vain ystäviä etsimässä, jos sitten jotain muuta olisi löytynyt, se olisi ollut pelkkää plussaa. Oli vähän rennompaa lähteä treffeille kun ei tarvinnut miettiä natsaako vai ei.
Ei kai tuo huono tapa ole tavata ihmisiä, aika lailla erilainen vaan kuin se perinteinen. Ihmisistä jotka ovat pyörineet siellä kauan, tulee mieleen että osaakohan ne enää pysähtyä kun onni sattuu kohdalle?
Koskaan ei tiedä kuka, mikä on nettilangan toisella puolen....
varmaan pätee kuten kaikessa; hyvää hiljaa tulee...
tänään lenkillä ollessa, katselin siinä ihmisiä ja ajattelin, että luonnossa sä voit heti sanoa, vaikka ohi juostessa, kiinnostua tuosta persoonasta....
ainakin itselleni, merkitsee toisen kehon kieli paljon.
ehkä se vain on tapauskohtaisesti otettava riski...iso tai pieni.
jos mä hakisin elämäkumppania tositarkoituksella netistä, niin ehkä esiliina tai tuplatreffit vois olla hyvä ja turvallinen tapa... : )
on paljon turvallisempaa eikä ole palloa jalassa.