Sielua, sydäntä ja koko kroppaa! Kaiken piti olla ainakin suht´ OK. Toissapäivänä mies sanoi, että hän on tullut siihen tulokseen, että on parasta erota, vaikka kuulemma rakastaakin minua. Häneltä jää mielestään osa elämää elämättä, kun en suostu kaikkiin hänen "kommervenkkeihinsä" makuuhuoneen puolella! En voi ymmärtää, että pitäisi suostua sellaiseen mistä ei pidä, eihän "lakanavalssi" kai ole vain toisen sävelin "tanssittava", vaan "paritanssi", siinä ei päde mielestäni sääntö: Vie sinä, minä vikisen! Yhteisten, kumpaakin tyydyttävien "askelkuvioiden" löytymiseksi pitäisi keksiä uusia kuvioita! Olen ehdottanut sitä, mutta ei näköjään sovi!! Miehethän yleensä "tanssivat" lajin, kuin lajin omien päähänpiinttyneiden ja ainoiksi "oikeiksi" kuvittelemiensa "askelten" tahdissa!
Silti "yksinäinen" vanhuus pelottaa! Onhan toki ystävät ja lapset, mutta heillä oma elämä, eivätkä aina ole paikalla. Mies on ollut, ja niinhän sanotaan, että tottumus on toinen luonto.
Lohduttaudun sillä ajatuksella, että oppia ikä kaikki! Ja sillä, että elämä siitä taas tasaantuu, kun tämäkin vaihe on eletty!
Silti "yksinäinen" vanhuus pelottaa! Onhan toki ystävät ja lapset, mutta heillä oma elämä, eivätkä aina ole paikalla. Mies on ollut, ja niinhän sanotaan, että tottumus on toinen luonto.
Lohduttaudun sillä ajatuksella, että oppia ikä kaikki! Ja sillä, että elämä siitä taas tasaantuu, kun tämäkin vaihe on eletty!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eikös lakanatanssi kuulu aviopuolisoiden elämään.
Viisasmies kun lähtee pois,jollei vaimo anna hellyyttä!Muistelehan sit yksinäisyydessäsi,että tulikon tehtyä oikeen?
Yritä ymmärtää mitä hän viestissään sanoi.
Paras ratkaisu olisi olla kirjoittamatta.
Nimimerkki Pöhkö olisi myös itsellesi sopivampi, jos noin asiattomia kirjoitat.
olla typerys.
..lakanatanssi,- tai valssi, niinkuin lintunen kirjoitti, puolisoiden elämään!
Mutta kyseessä oli "yhteispelin" sujuminen, ei antamattomuus. Näin minä sen ymmärsin; sinä et tainnut ymmärtää lukemaasi ollenkaan! Hellyys ja seksi ei sitten välttämättä ole 1 ja sama asia, seksiä voi olla ilman hellyyttä ja hellyyttä ilman seksiä!
Sinä olet sinä, sinulla on oikeus omiin mielipiteisiisi ja tunteidesi ilmaisuun tavalla jos toisellakin. Olen iloinen, ettet ole mikään "nössö" joka on toisten johdateltavissa.
Tuntuu siltä että toinen osapuoli haluaa jopa alistaa sinut - älä alistu. Sano suoraan sinäkin mielipiteesi asioista.
Miehillähän on nykytietämyksen mukaan myös vaihdevuodet. Puhutaan myös "harmaan karvan villityksestä" 50 ja 60 , nämähän ovat testosteronin laskuaikoja jotka saattavat teettää huonon itsetunnon omaavilla miehillä harkitsemattomia temppuja.
Ne "idän ihmeet" ja "etelän huumat" tulevat ja menevät - lopputulos taitaa useimmiten olla -
elämään kyynisesti suhtautuva mies toteamuksella
"ei tämä uusi elämä antanutkaan sitä mitä toivoin,
suhteet läheisimpiin vain menivät korjaamattomasti
rikki, haavat jäi loppuelämäksi."
Tämäkö on sitä elämätöntä elämää?
ps. vastasin huutoosi, vaikka kysymyksessä olisi nikkeily.
Ajattele miten asiattomaan "kirvely juttuusi"
voidaan vastata myös asiaan kuulumattomasti.
Asiallisen viestini tarkoitus olisi saada sinut ajattelemaan mitä kirjoitat eikä kirjoittamaaan mitä ajattelet.
Se on varmaa että ero kirvelee aina,se ei ole helppo ratkaisu kenellekkään.
Eikä sitä voida tanssia kyllä yhdenkään pillin mukaan,jos mies on päättänyt lähteä tälläisen asian vuoksi,jospa hänellä on rakkaus kuollut,mitä muuta tästä voi ajatella.
Kyllä se toottumuskin toiseen on syvällistä näin vuosien jälkeen,kun on lapsetkin kasvatettu aikuisiksi,niin ei sitä niin helppo ole luovuttaa,vaan kun ketään ei voi väkisinkään pitää.tsemppiä.
Pieleen meni yritys saada aikaan keskustelua ns. vakavimmista aiheista. Turhaa valittaa, ettei täällä keskustella "oikeista" asioista, (niihin ei oteta kantaa) ja että on pelkkää puutaheinää. Mikä olisi paremmin se "oikea" puheenaihe, kuin ihmisten väliset suhteet ja elämän "yllättävät" käänteet. En tarkoittanutkaan, että juuri minun "tapaukseeni" välttämättä olisi otettu kantaa, keskustelua olisi voinut jatkaa yleisemmin totuuteen pohjautuvan avauksen perusteella. Miten ihmiset yleensä selviytyvät kriiseistään, kai kaikilla niitä jonkinlaisia joskus on?? Vai onko tämäntapaiset aiheet liian vaikeita ja arkoja käsiteltäviksi?
Kiitos kuitenkin jotain vastanneille!
Kirsikalle sanoisin, ettei kyse ollut nikkeilystä, olen ennenkin kirjoittanut samalla nikillä. Enkä "huutanut". Muuten vastauksesi oli kannustava,kiitos siitä. Se "samassa nipussa" ollut vastauksesi hieman ihmetytti, olinko asiaton?
Sinun kirjoituksesi mennyt lainkaan pieleen, omat ajatuksesi toistenkannanotoista vain vähän "hoipertelivat".
Sinulla on varmasti vaikeaa tällä hetkellä, mutta jos kuitenkin otat itsellesi sellaisen luovan tauon ja luet vastaukset uudelleen niin kyllä huomaat niitten olevan positiivisesti kirjoitettuja.
Jo syventyisit vaikka ajattelemalla siten, kuinka itse vastaisit jollekin toiselle joka olisi Sinun asemassasi.
En kirjoita tätä negatiivisella mielellä, vaan pyrin siihen että ymmärtäisimme myöskin toisten vastaukset ajattelemalla niitä positiivisesti.
Olen itsekin ymmärtänyt useasti toisen tarkoittaman vastauksen väärin, mutta koetan koko ajan opetella ymmärtämään ne niin ettei kukaan tarkoita pahaa, vaan se olen minä itse joka en ole ymmärtänyt oikein toisen ajatusta ja luen ne uudelleen ennenkuin vastaan ja luon oman mielikuvani.
Auttoiko tämä yhtään Sinua, vai nousetko "takajaloillesi".
Toivon kuitenkin että pärjäät, koska itsellänikin on ollut samanlaisia kokemuksia, ja voisin kertoa vaikka kuinka paljon, mutta rohkeus ei riitä, vaan suljen tuollaiset pois mielestäni.
liena on lipevä kala,toisia haukkuu toisia kehuu,eikä sit muka ymmärrä mitään.
Varmaan ajatukseni "hoipertelevat" tässä tilanteessa asiassa, kuin asiassa. Eikö se ole ymmärrettävää?
Vastauksien positiivisuudesta sen verran, että tottakai olen kiitollinen kun "myös", "justus" ja "kuuluu" pitivät tämän "ihmettelevän suolaajan" vastausta asiattomana.Jota se omasta mielestänikin oli; hän ei ymmärtänyt viestin sisältöä ollenkaan! Myönnän tietysti, että kirjoittamani saattoi olla hieman "hoiperteleva" tilanteesta johtuen.
Kirsikka ja Anu vastasivat itse asiaan, kiitos heille!
Oma vastaukseni tilanteessani (vaikka en itse samassa olisikaan)olevalle olisi ollut varmaankin jotenkin kannustava tyyliin, että "paistaa se aurinko joskus risukasaankin", ehkä höysteellä: "miehet ovat ikuisia poikia."
Nyt kun on pari yötä "nukuttu", suunnitelma elämän jatkosta alkaa hahmottua mielessä. Ja se onkin yllättävä! Mutta ei siitä sen enempää.
En ole ollenkaan "takajaloillani", enkä negatiivinen, vaikka positiivisuuteni on juuri nyt enemmän hakusessa, kuin Sinun!
Kiitos Sinulle pärjäämisen toivotuksesta. Kenties minäkin joskus voin "neuvoa" kaltaisessani tilanteessa olevia, toisien neuvominen kun on paljon helpompaa, kuin itsensä; muistan entuudestaan. Kaikkea hyvää Sinulle!
kokonaan pois otsikon aiheesta, mutta täytyy vihjata Sinulle ettet ottaisi vakavasti minun kehujani ja haukkumisiani, kirjoittelen vain "mitä milloinkin sylki suuhun tuo".
En nimittäin ole lipeä(lipevä)kala, vaan RAPU.
tiiätkös että rapu on takaperoinen eläin,kulkee aina takaperin.
hyvä kun on oikein kirjoitus taitajia,onpas sitten opettajakin netissä.
oletkin ope?
Anteeksi kun olen kirjoittanut niin tyhmästi.
Mutta olisitko ystävällinen ja neuvoisit miten parantaisin kirjoitusteni laatua. Oppi ei ole koskaan pahasta, vaikka olenkin jo niin vanha etten kaikkea tajua.
Sen kyllä tiedän että rapu on takaperoinen, mutta satun olemaan kaikenlisäksi vielä horoskooppimerkiltäni rapu..
miks käännät viestini sellaiseks kun ite olet kirjottanu
Olen ilkeä Sinun mielestäsi, kai sitten olen.
Ehkä siinä oli liikaa aineksia yhteen avaukseen.
Ehkä jotakuta vaivasi tietty tilanteen kuvauksen "teennäisyyden maku".
Ehkä tekstistä paistoi läpi jollekin tietylle kirjoittajalle ominaisia ja tuttuja aineksia.
Ehkä vastaajat eivät ymmärtäneet tekstisi tarkoitusta ja syvintä olemusta.
Ehkä palstalaiset potevat syvällisen ajattelun syysväsymystä.
Ehkä ne todelliset syvälliset keskustelut käydään kuitenkin elävässä elämässä jolloin lauseiden perillemenoa ja tulkintaa auttavat eleet ja ilmeet ja äänensävyn kuuleminen. Täällä takerrutaan helposti johonkin yksittäiseen lauseenpätkään jonka merkityksestä aletaan sitten perinpohjin väitellä.
No olethan ainakin yrittänyt kohottaa taas kerran palstan tasoa.
Sorry, olettamukseni nikkeilystä.
Hyvä että olet tehnyt ratkaisusi, kyllä sinä elämässäsi selviät. Kunhan aikaa menee huomaat
mitä on vapaus. Toisen henkilön alistaminen omaan kuvioon on minusta aina väärin.
Joten paljon hyviä päiviä sinulle jatkossa.
ajattelisin tuota tilannetta kirjaittamasi tekstin perusteella.
Onko kyseisessä "liitossa" muut asiat ok, kun noin äkkiseltään näyttäisi että päällimmäinen syy olisi puolisoiden erilaiset käsitykset sänkyelämästä.
Ensin toteat: että et suostu kaikkiin hänen kommervenkkeihinsä ja myöhemmin toivot: että pitäisi keksiä uusia kuvioita. Ja taas kohta: että miehet "tanssivat" omien päähänpinttyneiden ja ainoiksi oikeiksi kuvittelemiensa askelten tahdissa. Nuo lauseet ovat mielestäni sisällöllisesti ristiriidassa keskenään.
Mainitset, että yksinäinen vanhuus pelottaa. Ethän mitenkään voi olla varma, että puolisostasi olisi sinulle seuraa/turvaa vanhuutesi päivinä.
Hänhän voi olla yht´äkkiä pois vaikka huomispäivänä.
Tulevaisuuden miettiminen totutusta poikkeavassa tilanteessa pelottaa, huolestuttaa, hirvittää. Mutta joskus on pakollisen valinnan edessä tai valinta ei ole omassa vallassa, vaan joutuu keskelle tapahtumaketjua, joka aluksi vaikuttaa jopa kaaokselta tai katastrofilta.
Kun jotakin sattuu, itse yleensä aluksi melkein halvaannun, sitten hätäännyn sitten valvon ja mietin pari yötä ja sitten vain on aina syntynyt jokin ratkaisu, joko hyvä tai sellainen, että elämää on taas voinut jatkaa eteenpäin jotenkuten.
Ehkä tuli hätääntyneenä kirjoitettua huonosti sanat valikoiden!
Päällimmäinen syy asiaintilaan on todellakin meidän erilaiset käsitykset sänkyelämästä! Minä toivoin sellaisia uusia kuvioita, jotka toisivat kummallekkin mielihyvää, ei vain toiselle. Olin kyllästynyt siihen, että vain miehen pillin mukaan tanssittiin, vaikka minusta tuntui jotenkin alistetulta! Miehet ovat niin "kaavoihinsa kangistuneita" (parempaa ilmaisua en keksinyt), eivät varmaankaan kaikki, mutta minulle sellainen sattui!
Nyt kun olen pahemmasta halvauksesta selvinnyt, olen pystynyt toimimaan ja mm. asunto on haussa.
Muutenkin elämä on ihmisten muodossa tässä muutaman päivän aikana näyttänyt yllättäen positiiviset kasvonsa. Luulen, että sittenkin edessäni on mielenkiintoisia vuosia :)
Loppupäätelmänä voisin siis sanoa, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!