Suomen huostahulluudessa mennään näköjään hulluuteen painottamalla aina, aina ja aina aikaisemmin tehtyjä huostaanottoja ja aina varhaisempaa puuttumista perheen elämään.
Selityksenä tarjotaan sitä, että lapset halutaan nähdä vanhempiensa vammauttamina ja suljetaan silmät täysin siltä, mistä todellisista olosuhteista lapsi on huostaanotettu ja mitä vanhemmat ovat yrittäneet tehdä lapsensa hyväksi jo ehkä vuosien ajan ennen huostaanottoa.
Perhehoitoliitto ja Stakes ovat menneet niin pitkälle vaatimuksestaan varhaisesta puuttumisesta, että on lopulta törmätty Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen langettamiin tuomioihin siksi, että ihmisoikeuksien mukaan lasta ei saa huostaanottaa suoraan synnytyslaitokselta, kuten Suomen viranomaiset huostahulluudessaan mielellään tekisivät ja ovat tehneet.
Tässä eräs kertomus, jonka valossa voi miettiä, oliko tehty huostaanotto oikeaan aikaan tehty:
Nyt 22-vuotias Michael hylättiin puistoon 10-vuotiaana. Äiti sanoi käyvänsä siskon kanssa kaupassa, eikä palannut ikinä takaisin. Viimeiset muistot pojalla on asumisesta äidin ja siskon kanssa Hell's Angels -moottipyöräkerhon tiloissa; äiti oli sekä alkoholisti että narkomaani.
Puistoon tuli tuntemattomia naisia, jotka odottivat 10-vuotiaan seurassa äitiä siihen asti, että tuli pimeää ja hänet saatettiin poliisiasemalle, josta hänet luovutettiin lastensuojeluviranomaisille. Hän eli neljässä eri kasvatuskodissa, kunnes 14-vuotiaana annettiin pariskunnalle, jotka halusivat pitää hänet lopullisesti.
Nyt aikuisena Michaelilla on vaimo ja lapsia, joita isäkin hoitaa hyvin. Elämä on kunnossa ja perhe on hyvin menestyvä.
Onko tässä kyseessä liian myöhään tehty huostaanotto?
Selityksenä tarjotaan sitä, että lapset halutaan nähdä vanhempiensa vammauttamina ja suljetaan silmät täysin siltä, mistä todellisista olosuhteista lapsi on huostaanotettu ja mitä vanhemmat ovat yrittäneet tehdä lapsensa hyväksi jo ehkä vuosien ajan ennen huostaanottoa.
Perhehoitoliitto ja Stakes ovat menneet niin pitkälle vaatimuksestaan varhaisesta puuttumisesta, että on lopulta törmätty Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen langettamiin tuomioihin siksi, että ihmisoikeuksien mukaan lasta ei saa huostaanottaa suoraan synnytyslaitokselta, kuten Suomen viranomaiset huostahulluudessaan mielellään tekisivät ja ovat tehneet.
Tässä eräs kertomus, jonka valossa voi miettiä, oliko tehty huostaanotto oikeaan aikaan tehty:
Nyt 22-vuotias Michael hylättiin puistoon 10-vuotiaana. Äiti sanoi käyvänsä siskon kanssa kaupassa, eikä palannut ikinä takaisin. Viimeiset muistot pojalla on asumisesta äidin ja siskon kanssa Hell's Angels -moottipyöräkerhon tiloissa; äiti oli sekä alkoholisti että narkomaani.
Puistoon tuli tuntemattomia naisia, jotka odottivat 10-vuotiaan seurassa äitiä siihen asti, että tuli pimeää ja hänet saatettiin poliisiasemalle, josta hänet luovutettiin lastensuojeluviranomaisille. Hän eli neljässä eri kasvatuskodissa, kunnes 14-vuotiaana annettiin pariskunnalle, jotka halusivat pitää hänet lopullisesti.
Nyt aikuisena Michaelilla on vaimo ja lapsia, joita isäkin hoitaa hyvin. Elämä on kunnossa ja perhe on hyvin menestyvä.
Onko tässä kyseessä liian myöhään tehty huostaanotto?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Tarua vai totta tuo Michaelin huostaanotto? Tänne niinkuin julkisuutteenkin voi kirjoitella minkälaisia tahansa riipaisevia satuja, jotka ovat vailla perää. Kirjoitapa tuon tarinan lähde!
eli dr.phil tänään klo 15.00 nelonen.
kommentteja, koska pointti oli huostahulluille suomalaisille se, että lopullinen, vakaat kasvuolot antanut sijoitus tehtiin vasta 14-vuotiaana ja SIITÄ HUOLIMATTA ko. henkilö oli elämässään menestynyt tasapainoinen aikuinen tänä päivänä.
On siinä Perhehoitoliitolla nielemistä, että häntä ei oltukaan huostaanotettu alle 1-vuotiaana, eikä synnytyslaitokselta, vaan ihan vasta toisella kymmenellä!
Mutta ei sillä väliä.
Voi olla, että on sitä parempi, mitä myöhemmin huostataan. Kiintymyssuhde ei katkea liian aikaisin. (Kait sellainen helvetin enkeli porukkakin katsoo, ettei lapsi jää mitään oleellista vaille.)
Lueskelin äsken eka kertaa itse tuota paljon siteerattu rantanen &lamminen opinnäytetyötä ja siitä tuosta kiintymyssuhteesta. Kun lapsi vieläkin pitää minua elämänsä tärkeimpänä ihmisenä, taidan siis olla se biologinen ja psykologinen vanhempi.
Minulle tulee sellainen mielikuva, että me kaikki biot, jotka tänne kirjoitamme, todellakin välitämme lapsistamme ja jotenkin vain tämä huostahulluus olisi saatava loppumaan. Lapseni kaveri pääsi kotiinsa! Olen onnitellut äitiä lapsen kaverin kautta. Olen jutellut monet kerrat lapseni kaverin äidin kanssa ja jään miettimään, miten hän sen teki. Täytyy kysellä.
että jenkeissä on noin puoli miljoonaa huostaanotettua lasta.
Mihinkäs mittakaavaan tuo luku asettuu prosenteissa Suomeen verrattuna?
Vuosittain hylätään joitakin satoja lapsia kuka minnekin, ja laitoksiin, esim. sairaaloihin hylätään n. 30.000 lasta vuodessa.
hänen elämänsä on lähtenyt raiteilleen, vaikka huostattiin vasta 14-vuotiaana narkkari-alkoholistiäidiltä.
Suomessa on aivan turha rueta edes puhumaan, etteikö tuollaisista oloista lasta otettaisi huostaan jo aikaisemmin. Meidän viranomaistemme silmissä hän sai vakaat ja turvalliset olot tosiaan vasta 14-VUOTIAANA! Ja nyt on kaikki hyvin.
Hypätkööt järveen huostahullut "on huostattava aina vain aikaisemmin" paasaajat!
Laitetaan sosiaaliturva samalle tasolle kuin se oli 80-luvulla, ohjataan 5-vuotiaasta alkaen kuntoutukseen neurologisten oireyhtymien lapset ja aikuisten mielenterveyshoito kohdalleen, niin kyllä "HÄIRIINTYNEIDEN LASTEN MÄÄRÄ LASKEE NIIN ETTÄ KOHISEE"!
kuuluu?
pohjaa esittämänsä kysymyksen.
Jenkeissä on siten huostassa 25 lasta 10 000 asukasta kohden, jos olettaa muistini pelaavan, eli että jenkeissä on n. 200 milj. asukasta.
Jenkit jäävät häviölle, Suomessa on huostassa 32 lasta 10 000 ASUKASTA kohde.
(väliin lasketaan, että kuinka monta alle 18-vuotiasta kohden)
huostaanottoa edes tehty, joten...
puhetta että huostaan täytyy ottaa mahdollisimman myöhään jne jne. tässä tapauksessa on käynyt hyvin mutta huonoissa olosuhteissa voi tapahtua lapselle mitä vaan. Itsellä on lapsuudesta ja nuoruudesta ´sellaisia muistoja että äidin mies hakkasi aina kännipäissään äitiä ja veljeä, juostiin öisin pitkin pihoja miestä karkuun, äiti oli alkoholisti, kotona ei ollut ruokaa, äiti öisin kännipäissään herätti meidät keskellä yötä ja raivosi, pakkasi ruuat roskiin ja käski siivota yöllä ja pisti sen jälkeen yöpukusillaan ulos, ei kunnon vaatteita. herättin lähes joka yö kuuntelemaan oman äidin hakkaamista, mies väijyi aina ikkunoiden takana, opittiin soittamaan hätänumeroon alle kouluikäisinä, mies kuristeli äitiä ja huusin että nyt tuli sun loppu, tapan sut saatana. JNE JNE onko tällainen tilanne teidän mielestä hyvä elinympäristö lapselle? ovatko sossut aina väärällä asialla?
JOO kyllä mulla nyt menee hyvin kunhan pääsin pois sieltä helvetistä, olen loistavien papereiden ylioppilas, on paikka ammattikorkeakoulussa, lapsi jota hoidan hyvin ja ihana mies. eli "kaikki on hyvin" entä se henkinen puoli? en ikinä päässyt terapiaan ja nyt on kamalat pimeänpelot ja paniikkihäiriöt päällä.
olisiko meidänkin tilanteessa pitänyt vaan odotella ja odotella, kunnes kaikki oltais kuolleita tai narkkatreita/alkoholisteja ym ym.
oikeen vituttaa tuollaiset että ei vielä olis pitänyt huostaanottaa, vaikka lapsen olot jo selvästi huonot kun äiti narkkari/alkoholisti.
JOO kyllä te siinä olette aivan oikeessa, että sossu tekee kaiken päin helvettiä, huostaanottaa vaikka ei pitäisi mutta lapsilla joilla on hätä saa vaan olla kotona ja kärsiä! helvetti tätä yhteiskuntaa.
Joka tapauksessa olen onnellinen, vaikka paininkin mielenterveyshäiriöiden takia, ehkä jossain vaiheessa pääsen terapiaan purkamaan traumojani, en tiedä..
Ensinnäkin aloituksessa kerrotaan ihan selvään, että lapsi vietiin poliisille, josta lastensuojeluun, sen jälkeen 4:ään sijaiskotiin ja 14-vuotiaana hän sai lopullisen ja turvallisen sijoituksen.
Sinua saa sanojesi mukaan "vituttaa" ihan miten paljon tahansa, mutta aloituksessa ei kielletä mitenkään, että huostaanotto ei olisi ollut aiheellinen.
Suomessa on todistetusti ammutti kirkkaasti yli Stakesin suunnittelemassa varhaisen puuttumisen projektissa (VARPU) ja Stakesin taholtakin on nyt myönnetty, että se toteutettiin kunnissa väärin. Eikö sinustakin ole riittävää, että lapset sijoitetaan turvaan TODISTETUSTI huonoista olooista? Kyllä silloin kaikki turha kaivelu varpuilun nimissä ajaa lastensuojelun metsään ja kirkkaasti ajaakin!
Kaiva käsiisi 13.1.08 Hesarin numero, jossa sossut kertovat, miten monesti sosiaalijohtajat ovat rikkoneet lakia kieltämällä sossuja käyttämästä lakisääteisiä avohuollontukia, jotka on tarkoitettu huostaanottojen ehkäisyyn. Samassa numerossa peruspalveluministeri kauhistelee samaa asiaa. Noin toimimalla on rikottu oman maan voimassa olevaa lakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
Sossut ovat suosineet uutta muotitermiä "kyvyttömyys vanhemmuuteen" ja kun tutkitaan, mitä se pitää sisällään, ei mikään kohta oikeuta lain mukaisen huostaanoton tekemiseen. Jos vanhemmat ruokkivat lapset, mutta eivät huolehdi säännöllisistä ruoka- tai nukkumaanmenoajoista, ei se riitä vielä huostaanottoon, vaikka niin on tehtykin.
Oletko lukenut vantaalaisen perhekuntoutuskeskuksen johtajan kirjoituksia Hesarista, joista muutama on julkaistu parin viime voden aikana? Heille tulevista huostauhan alla olevista perheistä 8 perhettä 10:stä voidaan lähettää turvallisin mielin kotiin parin kolmen viikon kuntoutusjakson jälkeen ja täysin ilman huostaanottoa. Kyse on hyvin usein juuri noista sossun suosimista "kyvyttömyys vanhemmuuteen" tilanteista.
Mutta perhekuntoutuskeskuksia ei ole kuin muutama, eikä kaikissa kunnisa ole välitetty edes käyttää niiden palveluja hyödyksi. Kuitenkin kaikki huostia ehkäisevät avohuollon tuet tulevat meille veronmaksajille kymmeniä kertoja halvemmaksi kuin huostaanottokustannukset, jotka ovatkin omaa luokkaansa.
Tai mitä sanot hoidollisista huostaanotoista, joita eivät hyväksy kaikki viranomaisetkaan. Tai huostaanottoa, joka tehdään siksi, että kunnan myöntämä rahoitus loppuu erityisopetuksen turvaamiseksi, jota taas perusopetuslaki kyllä lupaa kaikille tarvitseville?
Minun oikeustajuni sanoo siis, että koska huostaanotto on rankka hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto, sitä ei tule käyttää muuta kuin äärimmäisissä tapauksissa, johon se alun alkaen on tarkoitettukin.
sitä mieltä että huostaanotto tehtiin tarpeeksi myöhään, eikä lasta olisi saanut huostaanottaa yhtään aikaisemmin, ei siis aloituksessa vaan muissa teksteissä ,et ole tainnut lukea kaikkia tekstejä. Minun mielestäni h-otto pitää tehdä mahdollisimman aikaisin ettei tilanne pääse pahaksi. kaikki kauhistelevat että kun sossu tulee urkkimaan koti-elämää, jos kaikki on kunnossa niin luulis että ottais sossut hymysuin vastaan ja olis tyytyväinen että sossut on tarkkoja ja suomessa lapset voivat hyvin.
sulla tais muutenkin mennä ohi koko mun teksti omasta tekstistäsi päätellen. Hienosti selittelet poliittisia ym juttuja, mutta et ymmärrä todellisuudesta. Johan sanoin että turhia h-ottoja tehdään ym mutta pointtini oli se että eivät sossut ole aina huonolla asialla. jos vanhemmat eivät pidä huolta lapsestaan, niin kyllä ansaitsevatkin menettää lapsensa.
"Eikö sinustakin ole riittävää, että lapset sijoitetaan turvaan TODISTETUSTI huonoista olooista?" tottakai riittää, mutta eikö aloittajan tapauksessa muka ollut todistetusti huonoja oloja? mielestäni kyllä oli (esim.alkoholisti/narkkariäiti)
ei minun ajattelussa ole vikaa vaan sinun lukutaidossasi. tällä palstalla ihan selvästi ollaan sitä mieltä että huostaanotto mahd.myöhään vaikka selvästi olis aihetta huostaanotolle.
Aivan naurettavaa tuollaiset yleistävät yhteenvedot kaikista asioista, joita sinä harrastat. "jos kaikki kunnossa, LUULISI..."
Niinpä niin, luulisi.
Mutta koska et tiedä, etkä haluakaan ymmärtää, niin mitä hyötyä sinun on luulottelujesi varassa kirjoittaa yhtään mitään?
Eivät olekaan huonolla asialla, jos vanhempien kelvottomuus voidaan TODISTAA, eikä se ole vain sossujen luulottelujen varassa, niin kuin sinulla.
Eivät ansaitse menettää lastaan huonotkaan vanhemmat! Vaan lapsen kotiuttamiseen on pyrittävä niissäkin tapauksissa siinä vaiheessa kun huostaanoton syyt ovat poistuneet ja lapsi voidaan turvallisesti kotiuttaa. Minua raivostuttaa kaikkein eniten tuo kostomentaliteetti, mikä sinulla on, että huostaanotto on muka jokin kosto vanhemmille, eikä se olekaan vain lapsen pelastamista huonoista oloista.
Kyllä minä sinun tajuttoman jankkaamisesi ymmärrän ihan viimeistä pilkkua myöten.
Itse et ymmärrä sitä, että ne aiheesta tehdyt huostat ovat riittäviä, ei tarvitse kytätä ja nuuskia perheitä SYITÄ LÖYTÄÄKSEEN. Syyt on oltava niin selvästi näkyvissä, että turhia ja koko perhettä rasittavia nuuskimisia ei tarvita.
Mutta kyllähän riittävän vakuuttavasti valehteleva ja kiero vanhempi pystyy vakuuttamaan sossutkin, vaikka varmasti olisi ollut aihetta huostaanottoon, nähty on sellainenkin tapaus. Tämä on sinulle tietysti jo aivan liian vaikea ymmärtää, mutta sinällään hyvä osoitus siitä, miten huonolla pohjalla lasten oikeusturva monessa suhteessa Suomessa on.
Eikä tämän ketjun aloitus ole ainoa esimerkki siitä, että suomalaissossujen raivohullua nuuskimista ja aina ja aina aikaisemmassa vaiheessa tehtäviä huostaanottoja tarvittaisiin. On tuhansia kertoja todistettu, että kotielämän ei tarvitse olla täydellistä ja silti lapsista kasvaa ihan tasapainoisia kunnon kansalaisia.
Ja kun ei se elämä ole täydellistä siellä sijaishuollossakaan, vaan monesti kaukana täydellisestä! Kun Keski-Suomen alueella muutaman vuoden aikana puretuista hoitosopimuksista 17,5 prosentissa oli syynä purkuun sijaisperheessä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu, niin lapsen täytyy tulla tosi huonoista kotioloista, että hänen olonsa PARANEVAT suomalaisessa sijaishuollossa.
Ei sinne ole mitään syytä väkisin kyylätä ja nuuskia tehdyillä syillä lapsia aina vain aikaisemmin, ei todellakaan! Aloituksessa kuvattua lapsuutta nyt ei voi Suomeen kuvitellakaan, kyllä täällä lapsi olisi huostattu jo aikoja sitten. Ja kuten sanottu: siitä huolimatta lapsi kasvoi tasapainoiseksi aikuiseksi...
Jos lapsi joutuu huostatuksi, niin on sitä parempi, mitä myöhemmin. Näin kiintymyssuhde vanhempiin ei katkea liian aikaisin ja lapsella on mahdollisuus selvitä myöhemmässä elämässä.
Lasta kaltoinkohdellaan lastensuojelun keskusliiton mukaan, lain mukaan puhutaan laiminlyönnistä. Onko lastensuojelun keskusliitto Suomessa todellakin se lakia korkeampi laki, hyvät sijarit? Teidän järjestönnehän toimivat tuon järjestön alajärjestöinä.
Kun näitä lakeja säädetään rahan voimalla, lapsista kiskotutujen rahojen voimalla, niin ei ihme, että huostaluvut ovat pilvissä.
Eivät huostaanotot todellakaan ole vanhempien ja lasten vika. Vika on rahastusjärjestöjen.
Työelämässäkin on työntekijöiden järjestöt ja työnantajien järjestöt. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen tasavahvoja.
Lastensuojelussa on vain rahastavia sijaishuollon järjestöjä, eikä lainkaan lasten ja vanhempien, perheiden järjestöjä. En minä ainkaan niitä lasten ja perheiden järjestöjä löydä.
Mielipiteet lasten kaltoinkohtelusta kumpuavat sijaishuollon järjestöjen rahastavasta suusta, eivätkä todellisuudesta.
putkiaivo, jolla ei ole kykyä keskusteluun yhden ihmisen kanssa, vaan yleistetään kaikki kausaaliseksi väitteeksi yhden ihmisen mielipiteistä. Oletko jostain ala-asteen peruskoulusta? Siellä oleva lapsenikin pystyy järkevämpään asioiden käsittelyyn kuin sinä.
Kun kerran mielestäsi huonoista oloista tehdyt huostaanotot riittävät, niin miksi raivoat siitä, että vastustetaan turhaa nuuskimista ja kyttäämistä? Kun olot ovat huostaanotolle riittävän huonot, niin kyllä ne näkyvät ilman kenenkään kyttäämistäkin.
Kuntia on satoja joissa taas satoja sosiaalityöntekijöitä jne.
Te olette jossain vaiheessa ilmeisestikin saaneet yhteyiskunnan eli lastensuojeluviranomaisten taholta apua omalle perheellenne. Siis huostaanoton.
Kukaan ei vastusta huostaanottoa,
joka on siis äärimmäinen toimenpide hallinnollisesti, ihmisoikeudellisesti jne.
Mutta jos viranomaisten apua, tukea
ei ole kunnissa tarjolla
(mm. sosiaalihuolto, päihdehuolto, perheneuvolat, parisuhdeterapiat, terveydenhuolto, mielenterveysoalvelut, jne)
ja jos näitä palveluita ei edes viranomaisten toimesta tarjota, ei haluta tarjota ja ajoissa. Ja jo heti siinä vaiheessa, kun ihmiset; lapset, nuoret, perheet, vanhemmat,
esimerkiksi ensimmäistä kertaa palveluluukuille menevät ja sitä omaa tarvettaan, "hätäänsä", ilmaisevat.
Jos lakisääteisiä palveluita ei kunnissa
ole tarjota, ei haluta tarjota
eikä ole edes niitä päteviä tarjoajia,
niin jotainhan on pielessä.
Jos tässä maassa on olemassa hyvät ja ihmisläheiset sosiaalihuollon, opetustoimen, terveydenhuollon, päihdehuollon jne lait
eikä niitä kunnissa noudateta
niin missä vika?
jatkuvasti hätänumeroon, niin ei ole tosijuttu Suomesta, että siihen ei muka puututtaisi.
Luin eilen lastensuojelututkimuksesta 2000-luvulla Suomessa Tuija Erosen kirjoittamana 2007. Tämän mukaan avohuollon tukitoimista ei ole tutkittu juuri muita kuin perhetyötä. Tämä näyttää heijastuvan käytännön työhönkin, kun muita tukia ei juuri tarjota. Sosialityöntekijät eivät tiedä, miten muita tukia käytetään tai mitä ne tarkoittavat.
Mistähän nuo muut tukimuodot ovat ylipäätään lakiin tulleet?
Tuija Erosen kirjoitus löytyy tämän linkin alta:
www.jyu.fi/edu/laitokset/lankak/lapsuudentutkimuksen-verkosto
tällä palstalla on että lasta ei olisi saanut ottaa huostaan yhtään aikaisemmin, kun yksi kirjoittaja väitti että asia on päin vastoin, lukisit tekstit kunnolla!
Missä vaiheessa olen sanonut että sossujen ylitsemenevä kyylääminen on ok??? tarkoitin sitä että kun sinusta tehdään ilmoitus niin kyllä yksi käynti on ok, ja itse olisin vaan tyytyväinen että naapurit on tarkkoja ja näin hyvin asia tarkistetaan, KOSKA MINULLA ON KAIKKI KUNNOSSA. jos asiat ei ole kunnossa, ei mikään ihme, että raivotaan sossujen kyyläämisestä.
TURHA naapureiden soittelu ja häiriköinti on eri asia, mutta sossukäynnillä perheen tilanne oikaistuu, edelleen, jos asiat ovat kunnossa. ja olet väärässä, ei kaikki ongelmat näy ulospäin, varsinkin jos sossujen käynnit tiedetään niin pistetään show käyntiin ja avot!
en ole MISSÄÄN vaiheessa raivonnut siitä että vastustetaan turhaa kyyläämistä, vaan siitä että lapsen pitää huonoissakin oloissa olla teidän useimpien mielestä kotona mahd. pitkään. Te yritätte nyt musta tehdä jotain syntipukkia, kun tulkitsette tekstini päin persettä, ja sanotte että enkö ymmärrä sitä että laitoksissakin voidaan huonosti jne jne, mihin en ole ottanut edes kantaa.
Ihmettelin siis sitä edelleen, että lapsen paikka on vaan kotona vaikka olot on huonot. oletteko miettineet lapsen kannalta parasta vaihtoehtoa? luitteko tilanteeni ja olisitte jättäneet meidät lapset sinne, ettei vaan ainakaan kiintymyssuhde katkea! ei väliä vaikka koulut menee huonosti, alkoholia ja väkivaltaa, nälkää näkemistä. Te katsotte asiaa vaan vanhemman näkökulmasta ja unohdatte kaikkein tärkeimmän; lapsen. minä olen huostaanottolapsena sitä mieltä että h-ottoni oli täysin aiheellinen ja kotimme ongelmiin olisi pitänyt puuttua monia vuosia aikaisemmin.
Mutta toki vanhemmat tekevät virheitä eikä kukaan ole täydellinen. mutta perushuoli ja rakkaus lasta/lapsia kohtaan on aina oltava, eikä istuttava kaljabaarissa.
Luulen että teidän kanssa on täysin turhaa jutella, koska olette niin vihaisia, ettekä suvaitse muiden mielipiteitä, sossut ovat perseestä ja aivan turha koko ammatti.
Kuule ei poliisit suomessa välitä paskaakaan mitään! kun soitin poliisit kun mies meinasi tappaa äidin. tulivat sisälle mies (joka on narsisti) selitti paskaa että ei tässä oo mitään käynyt jne. kun huusin suoraa kurkkua että asia ei todellakaan ole noin, poliisit sanoivat että ole hiljaa kyllä me tämä tässä selvitetään. äiti oli tapansa mukaan hiljaa ettei tarvios taas seuraavalla kerralla ottaa siitä aiheesta turpaansa. poliisit tietty uskoivat miestä, kuskasivat hänet kaverin luo, josta käveli aamuksi takaisin ja sama paska jatkui taas. kyllä me joka lapsi soiteltiin poliisille, joskus toki äiti soitti itse.
'
että tällaista suomessa.
vuosilta, mutta en minäkään usko, että nykyään poliisin kuuluu tehdä ilmoitus lastensuojeluun joka kotihälytyksestä silloin, kun paikalla on alaikäisiä lapsia.
tänäkin päivänä erittäin välinpitämättömiä poliiseja. Itse soittelin kuukausikaupalla poliisille saadakseni heiltä apua tilanteeseen jossa lapseni joutui kodin ulkopuolisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Hokivat hokemasta päästyä; näyttö ei riitä, pelkkä äidin toive ei riitä. Eivät välittäneet siitäkään kun lapseen oli pumpattu luoja ties mitä moskaa ja hän oli sekava. Se ei kiinnostanut terveydenhuoltoa eikä poliisia kiinnostanut kiinniottaa myrkkyjen välittäjää (oli myös hyväksikäyttäjä) vaikka nimi oli tiedossa. Sitten vasta toimittiin kun kirjallisena laitoin lastensuojeluun viestin ja pyysin heitä kääntymään poliisin puoleen. Lapsihan se sitten huostaanotettiin ja rikollinen jäi vapaalle. AIVAN VARMASTI poliisi ei välitä "pa...n" vertaa ennkuin on viimeinen pakko. Onhan se työlästä tehdä esitutkintaa esim. ylinopeussakkojen jakamisen sijasta.
Edellinen kirjoittajahan kertoi omasta elämästään, ja vanhemmistaan. Eiköhän hän ole pätevin henkilö arvioimaan jälkikäteen omaa huostaanottoaan. Hänhän nimenomaan toivoi , että jotain olisi tehty jo aikaisemmin. Hän ihmisenä ja yksilönä olisi varmasti paremmat olot ansainnut. Jos hänen kuvailemiaan moniogelmallisia vanhempia olisi tukitoimilla enempi yritetty auttaa, olisikohan ollut mahdollista, että kirjoittajan KOKO lapsuus olisi mennyt siinä helvetissä. Moniongelmaisten vanhempien kuntoutus ja paraneminen (jos edes onnistuu) vie vuosia. SIIS VUOSIA!!!! Lapsuus on lyhyt.
Vielä haluaisin sanoa sinulle,joka aikanaan perhehelvetistä huostattiin. Onneksi olet saanut elämäsi perustan kuntoon. Ei varmasti ole ollut helppoa.Toivoit että pääsisit ehkä joskus purkamaan traumojasi. Vaikka oletkin jo aikuinen ,voisit kysäistä paikallisesta perheneuvolasta, josko voisit käydä siellä psykologin juttusilla. Onnea elämääsi. Olet yksi selviytyjistä ja nostan sinulle hattua!!!
Voi mitä soopaa!
sitä varten, että jotkut rikastuvat ja tienaavat?
totta, että avohuollon tukitoimena vanhempien auttaminen ja kuntouttaminen vie aikaa, ja meillä oli vielä se että mutsi ei edes halunnut apua, vaan kieltäytyi KAIKESTA. halusi vaan ryypätä, saada munaa ja saada turpaansa, se oli hänelle tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi.
Ei. Lapset ovat sitä varten, että heistä pidetään hyvää huolta ja heitä rakastetaan. Heille annetaan hyvät eväät aikuisuuteen ja onnelliseen elämään. Kaikki vanhemmat ei valitettavasti siihen pysty, ja jotkut vanhemmat eivät jopa halua. Se on fakta. Ja siksi meitä sijaisvanhempia valitettavasti tarvitaan.
vaikka siitä on niin paljon puhuttu. Ei perheneuvolassa ole tarjota terapiakäyntejä kuin ihan äärimmäisissä tapauksissa tai hyvällä tuurilla sattuu sellaista saamaan. Perheterapiat puuttuvat lähes täysin, joilla autettaisiin monia perheitä jopa välttämään ero.
Mutta sinä nuori huostaanotettu näytät olevan täynnä niin hirveää vihaa, että kyllä sinä apua tarvitsisit. Jos et aktiivisesti ala työstää vihaa hallintaan ja pois itsestäsi, niin se syö elämääsi monelta elämänalueelta. Ja mikä pahinta: aikanaan tulet siirtämään sen omiin lapsiisi, halusit sitä tai et. Tuntuu ehkä julmalta sanoa, mutta ainoa tapa välttää lastesi traumatisoituminen, on alkaa parantaa itseäsi.
Jos pääset joskus terapiaan, niin riippuu terapiasuuntauksesta, miten asia sinulle esitetään, mutta tuon asian kanssa joudut vastatusten sielläkin joka tapauksessa.
Itse kuulun niihin bio-vanhempiin, jonka mielestä lapset on huostaanotettava huonoista oloista ja sitä sinun kotiolosi ilmeisimmin olivat.
Uuden lain mukaan poliisilla on ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun joka kotihälytyksestä, jossa on lapsia paikalla. Tekevät virkavirheen, jos eivät ilmoita.
Kuuleppas . Se riippuu ihan kyseisen alueen perheneuvolan tilanteesta. Joillakin alueilla on toivotonta ja toisella alueella hyvinkin mahdollista. Ja koska emme tiedä kirjoittajan paikkakuntaa, niin eiköhän hänen kannata se ihan itse perheneuvolasta kysäistä.
- Kysyvä ei tieltä eksy- Eiks vaan?
että lapsi tulee huostaanottaa huonoista oloista, jos ne olot todistetusti ovat huonot.
Voin sanoa, että minunkin asiani ovat kunnossa, mutta kyllä minä loukkaantuisin ja olisi aihettakin, jos sossut alkaisivat juosta täällä suurennuslasin kanssa kaivelemassa syitä huostaanotolle. Eli kyllä siitä on aihettakin olla loukkaantunut, VAIKKA EI SYITÄ huostaanottoon olekaan.
Suomessakin nimittäin on perhe-elämän suoja ja yksityisyys olemassa, ei koko elämäänsä tarvitse alentua kenellekään esittelemään, vain sen varassa, että joku tantta on päättänyt huolestua. Vaatisin konkreettista syytä huolenaiheelle tai nostaisin asiasta suuren metelin. Se on taas eri juttu, olisiko metelin nostamisesta mitään hyötyä, viranomaismielivalta on kyllä Suomessa sitä luokkaa.
miten niin olen täynnä vihaa??? miksi kaikki täällä tulkitsevat tekstini täysin väärin. ainoa, mikä ärsytti oli ihmiset joiden mielestä lapsen pitää olla kotona mahd.pitkään vaikka olot huonot.
traumoja toki on, mutta vihaa en ole täynnä. ymmärrän senkin että äidillä varmasti oli joku syy tekoihinsa, ja jollain tasolla välitti meistä, ainakin luultavasti. kypsymätön ja vihainen ihminen ei pystyisi myöntämään tota.
Ja olet todellakin väärässä siinä, että siirrän äitini käyttäytymisen omiin lapsiini. minulla on lapsi ja pidän hänestä huolta. minulla omien vanhempien käyttäytyminen ilmenee päin vastaisena eli olen ylisuojeleva. nyt se on rauhoittunut kun lapsi on vanhentunut ja olen aivan normaali äiti. tiedostan sen että kotonani olleet asiat eivät olleet kunnossa ja teen kaiken toisin. olen toki törmännyt äitini piirteisiin itsessäni (esimerkiksi astioiden heittely) kun ymmärsin tehdessäni sitä että se on kopio äidin käyttäytymisestä, tunnustin asian miehelleni(vaikka nolo) ja yhdessä muutimme sen piirteen itsetäni, ja nyt en enää heittele astioita. Alkoholia en juuri käytä pari kertaa vuodessa saatan saunaoluen ottaa. olen avoin sosiaalinen ja kerään ympärilleni paljon kavereita. siinä on jo monta asiaa mitkä teen toisin kuin oma äitini ja mikä tärkeintä minulla on aivan ihana mies! hän ei löisi ikinä, kestää oikkuni, elämän arvot samat kuin minulla jne jne.
Älä siis tule väittämään että siirrän saamani kohtelun eteenpäin.
ja terapiasta. en tarvitse sitä siksi että olen vihaa täynnä, vaan siksi että en pärjää omin voimin pimeänpelkoa ja paniikkihäiriötä vastaan. vaikka tiedostan mistä ne johtuu, niin ne eivät häviä. olen ollut perheneuvolassa ja se psykologi ainakin oli todella huono. ja apua en saa monen kuukauden jonot psykalle, vaikka tiedän että keskusteluterapia saisi minut kuntoon ja voisin viimeistä piirtoa myöden nauttia elämästäni.
olen täysin samaa mieltä kanssasi! joku täällä väitti että lapsesta tulee täysin tasapainoinen vaikka lapsuus ei olisi täydellinen. olisi kivaa tietää että mitä alkuperäiskirjoittaja´n jutussa kuvattu tasapainosuus pitää sisällään. eli tarkoitan sitä että nuorella menee hyvin vaikka h-otto tehtiin vasta 10v. jos tarkoitetaan saavutuksia (ylioppilas, hyvä työpaikka, ei ongelmaa alkoholin ja huumeiden kanssa ym) niin ei se kerro kaikkea. kuten edellä sanoin minulla on asiat hyvin (ylioppilas, amk-paikka, hyvä mies ja perhe ymym) mutta henkisellä puolella ja pään sisällä kaikki ei ole hyvin ja oireilen johtuen traumaattisista oloista. voihan aloittajan kirjoittamalla nuorella olla samankaltaisia ongelmia, mistä me sen tiedämme? ja nekun eivät estä elämässä pärjäämistä, mutta hankaloittavat joitakin asioita kuitenkin.
eli siis korjaus ap; n kirjoituksessa ei puhuttu juuri tasapainoisuudesta vaan sanottiin näin:"Nyt aikuisena Michaelilla on vaimo ja lapsia, joita isäkin hoitaa hyvin. Elämä on kunnossa ja perhe on hyvin menestyvä. " mitä tämä siis tarkoittaa ? vaikka on hyvin menestyvä, silti voi olla asioita henkisdellä puolella, ei sitä tiedä.
terapiaa hylkäämiskokemuksen käsittelyyn. Mutta ohjelmassa ei kerrottu, että hänellä olisi muita psyyken ongelmia. Ja olen edelleen sitä mieltä, että nykylastensuojelun silmissä huonoistakin oloista voi kasvaa täysin tasapainoiseksi ihmiseksi, ILMAN psyyken ongelmia. Ja toisaalta niitä ongelmia voi aiheutua muista elämänkokemuksista myöhemmällä iällä, vaikka lapsuuden kotioloissa ei olisi mitään valittamista.
Jos olet vihainen vain toisille kirjoittajille, niin miksi purat sen äitiisi näin:
"...avohuollon tukitoimena vanhempien auttaminen ja kuntouttaminen vie aikaa, ja meillä oli vielä se että mutsi ei edes halunnut apua, vaan kieltäytyi KAIKESTA. halusi vaan ryypätä, saada munaa ja saada turpaansa, se oli hänelle tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi. "
Älä nyt kaikesta sotkemisesta syytä täällä toisia, koska kyllä tuo aika vihaa tihkuva kirjoitus on äidistäsi.
Sehän saattoi olla vain realistinen kuvaus. Onkos sellainen tullut sinun mieleesi?
Asia on voinut olla just noin, mitä sitä sitten kaunistelemaan.
Asiahan on juuri noin! Miksi minä rupeaisin täällä kauniistelemaan totuutta? jos totuus on se että pullo ja muna kiinnostaa, lapset ei, niin silloin se on niin. Se perustuu seuraaviin kokemuksiin ; äiti joi JOKA päivä ja harrasti seksiä äijänsä kanssa sohvalla, makkarissa milloin missäkin vuorokaudenajasta riippumatta vaikka lapset hereillä jne. Lapsilta eli meiltä ei ikinä kysellyt miten päivä mennyt tai oikeastaan saattoi mennä monta viikkoa ettei puhunut äidin kanssa sanaakaan.
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten voitte olla sitä mieltä että lapsi vaan kotona vaikka olot huonot, en vaan ymmärrä. ehkä te juuri katsotte vanhempien näkökulmasta asiaa, ette lapsien.
Totuus kuitenkin on että Jokainen elää tätä elämää omien mielipiteidensä, tunteidensa ja kokemuksensa perusteella. Juuri siksi te pidätte sitä tärkeenä että lapsi on kotona, oli olot millaiset hyvänänsä. ja juuri siksi minä olen eri mieltä. Syyni tänne palstalle kirjoittamiseen oli naivi ajatus siitä että pystyisin kääntämään päänne, ja ajattelemaan, että tärkeintä on lapsen hyvinvointi,eli se että hän saa ruokaa ja puhtaat vaatteet mutta myös se että saa rakkautta, kehuja itsetuntoa ja hyvät elämät elämäänsä ja lapsi voi turvautua vanhempiinsa niin kauan kuin se vaan on mahdollista. Tämä on siis kiteytettynä MINUN käsitykseni hyvästä vanhemmuudesta, lapsuudesta ja kasvatuksesta. Monet ovat eri mieltä, ja toki on meitä kasvattajia niin paljon erilaisia. mutta silti tietyt asiat lapsen on saatava. Minun mielestäni.
Silti on pakko sanoa vielä jollekkin joka väittää että lapsesta kasvaa "hyvä" vaikka olot huonot. Pidätkö omille lapsillesi ns. huonoja oloja? jos pidät niin en ymmärrä miksi et voi muuttaa oloja paremmaksi, miksi riskeeraat että jotain voi kuitenkin mennä pieleen. jos taas et pidä huonoja oloja, lapsesi voivat hyvin MUTTA miksi jopidenkin vanhempien pitää saada kasvattaa huonoiossa oloissa? en ymmärrä.. Ja oletko itse kaltoinkohdeltu lapsena, tiedätkö miltä se tuntuu? edelleen katsokaa huosta-asioita lapsen edun nimissä ei vanhempien.
että älä yleistä jonkun kirjoitusta kaikkien täällä kirjoittavien mielipiteeksi. Itse en kyllä toisaalta ole koskaan nähnyt sellaista kirjoitusta, jossa vaadittaisiin lasta jäämään huonoon kotiin silloinkin, jos jollain ulkoapäin tulevalla puuttumisella lasten olot olisivat korjattavissa.
Vaikka en äitiäsi tunne, olen liki sata varma, että hän olisi käyttäytynyt toisin, jos olisi ollut päihteetön. Mitä luulet, olisiko hänen kohdallaan riittänyt "herätteeksi" huostaanoton uhka tai että teidät olisi sijoitettu avohuollon tuella ensin kolmeksi kuukaudeksi? Nykylain mukaan olisi kuulunut toimia niin.
Olisiko äitisi
-mennyt ensin katkaisuun, että pääsisi kuntoutukseen
-olisiko hän mennyt sinne kuntoutukseen
-olisiko hän luopunut alkoholistimiehestään, jos mies ei olisi raitistunut
Vähän asian vierestä, mutta mielenkiintoinen pointti on päihdepariskuntien tutkimuksissa tullut esiin. Nimittäin monesti, jos molemmat raitistuvat, seurustelu loppuukin siihen. Heidän keskinäinen kiintymyksensä on ollut yhtä valheellista kemiallisen aineen aiheuttamaa harhaa, kuin mitä heidän käytöksensä ulkoapäin katsoen muutenkin näyttää. Realiteetit ovat hukkuneet, enää ei toimi ihminen itse, vaan keskushermostoa myrkyttävä aine, joka vie mukanaan arvostelukyvyn, asettaa asian väärään arvojärjestykseen jne.
Sitten vielä äidistäsi kirjoittamisesta.
Ei tietysti totuutta pidä salata, mutta ei sillä tarvitse retostellakaan. Kyllä tässä alkoholin suurkulutuksen luvatussa maassa jokainen varmaan tietää, miten ala-arvoisesti päihteet saavat käyttäjänsä toimimaan. Sinä toimit tietysti omalla tavallasi, mutta kehottaisin kuitenkin miettimään, mikä merkitys jonkun suvun alkoholistin moraalittoman elämän mässäilyllä on sinuun itseesi, lapsiisi, lastenlapsiin tai mikä se ikäjakauma perheessänne nyt onkaan.
Kannattaa varoa, ettei mene siihen halpaan kuten monet arkielämässä menevät (jotka ovat ymmärtäneet rehellisen toiminnan väärin), että rehellisyyden nimissä loukataan toista, ketä tahansa, mitä törkeimmällä tavalla. Kyllä asiat voi esittää myös toista loukkaamatta ja ehkä parempaan lopputulokseen päästään kuin väärin toimimalla. Tässä tapauksessa loukkauksen kohteena olisivat ne suvun nuorimmat jäsenet.
Jos jompi kumpi vanhemmistani olisi ollut alkoholisti, haluaisin antaa lapsilleni muiston hänestä enemmän sellaisena kuin hän oli selvinpäin. Jos sellaista muistoa ei olisi, tyytyisin toteamaan, että hän oli alkoholisti, joka ei pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Koska ei hänen todellinen minänsä ollut se päihderiippuvainen, joka harrasti itsensä myrkyttämistä, vaan jotain aivan muuta. Tämän ymmärtäminen antaisi hänestä realistisemman kuvan ihmisenä. Raittiuskasvatuksen pahimpina esimerkkeinä "viinan kiroista" voi käyttää tuollaisia "mässäily"kuvauksia, kuten ennen vanhaan tehtiin. Jälkipolville kannattaisi kuitenkin jättää sukuun samaistumisen kohteeksi jotain muuta.
meidät lapset on ainakin kerran meinattu aikaisemmin h-ottaa. ei riittänyt herättämään. äiti on kieltäytynyt kaikesta avusta mikä hänelle on tarjottu. kerran oltiin perheterapiassa, mutta senkin äiti katkaisi. toivon että et luule tietäväsi meidän perheen asioista kun et kerran tiedä. joillekkin toki riittää herättely se on eri asia se
En ole missään vaiheessa yleistänyt enkä sanonut että kaikki ovat täällä samaa mieltä. en.
Ja se mitä puhun tällä palstalla äidistäni, on aivan eri kuin puhuisin omille lapsilleni. annan heidän muodostaa oman käsityksensä mummista. jos vanhetessaan kyselevät miksi mummi haisee viinalle tai miksi mummi ei käy kylässä tai millainen oma lapsuuteni oli, kerron totuuden lapsen iästä riippuen hieman kaunisteltuna. en siis aio sanoa että mummi imi kullia mieheltänsä kun olin vieressä. tällä palstalla saatan puhua aggressiivisesti äidistäni koska se on jollain tavalla vapauttavaa. ehkä siihen liittyykin vihaa, en tiedä. koska en ole päässyt hänen kanssaan selvittämään asioita niin olen vielä katkera VAIKKA ymmärrän että hänellä varmasti oli syynsä ja elämä raskasta.
Ei varmasti olisi käyttäytynyt noin jos ei olisi ollut alkoholisti, olet oikeassa. mutta hänellä on aikuisena ihmisenä varmasti ajatus päässään että saa apua jos haluaa, sossut olleet kimpussa aina, varmasti olisi riittänyt syyksi lähteä katkaisuun pitääkseen lapsensa mutta ei lähtenyt. ei kertaakaan edes yrittänyt. ei riittänyt syyksi monen viikon sairaalassa olo. meidän perheelle on tarjottu paljon apua. olimme viikonloppuhoidossa, lastenkodissa lyhyitä aikoja, jotta saisi äiti omaa aikaa mutta ette ikinä arvaa mihin tämä aika kului? hän on saanut monta mahdollisuutta korjata asiansa, ei tehnyt sitä.
sitäpaitsi minut on sijoitettu avóhuollon tukitoimena, joten äiti olisi saanut ainakin (ilmeisesti) minut takaisin jos olisi halunnut. mutta ei IKINÄ ollut minun palavereissa, ei soittanut ei yrittänyt taistella minusta.
näistä h-ottoasioista on kait turha jutella, niissä on niin paljon eri muuttujia ja jokainen tapaus on eri. mutta se ihmetyttäää, niinkuin sinäkin oletit ettei äitiä olisi herätelty ym. eli luulette tietävänne että kaikki h-otot ovat jyrkkiä ettei perheen auttamiseksi muuten tehdä mitään. tämä ei siis ole yleistämistä vaan on tarkoitettu kaikille jotka ovat tätä mieltä.
se kai riippuu sossusta.
En tosiaan luule ikinä mitään, vastasin muutamien viimeisten viestiesi pohjalta, koska aika on rajattua, mitä ehdin tässä koneella olemaan.
Nyt huomasit itsekin puheesi täällä aggressiiviseksi, sillä kyllä se sitä on, vaikka kuinka rehellisyyteen naamioituna. En taaskaan luule mitään, mutta väistämättä tulee käsitys, että asioiden käsitely äitisuhteessasi on vielä pahasti kesken, jos tuollainen puhe on sinusta vapauttavaa. OK, se saa olla sitä, mutta jos asian käsittely etenee oikeassa marssijärjestyksessä, niin seuraava vaihe on noiden puheiden loppuminen ja sen yhteyden ymmärtäminen, mitä teet omalle itsetunnollesi tuollaisella vapauttamisella.
En minäkään voi tietää, paljonko siihen sisältyy vihaa, mutta kyllä se hyvin vihaa tihkuvalle vaikuttaa. Jos et itse nyt huomaa, niin alitajuntasi tietää koko ajan, että osa äitiäsi on myös osa sinua itseäsi. Mitä enemmän vihaat äitisi käytöstä, sitä enemmän sinulla on vihaa itseäsikin kohtaan. Mutta sorry, nyt toimin vähän väärin, sillä ei ole oikein mennä asioiden edelle, jos toinen ei ole valmis vielä niitä käsittelemään tai kieltää ne. Olemme erilaisia, mutta jotain samoja piirteitä jokaisen psyyken toiminnassa kuitenkin on.
sitä, että se johtuisi huostaanotosta! Onhan hyvin paljon pahoivoivia aikuisia, joiden elämä on raiteiltaan ja he turvautuvat päihteisiin tai tarvitsevat mielenterveyspalveluja. Ei kai nykyterapiat enää edes kaivele aikuisen ihmisen lapsuutta, vaan keskittyvät aikuisen nykyhetken ongelmiin. Tässäkin lienee koulukuntia.
Pahoinvointi aikuisena ei välttämättä ja useinkaan johdu huonosta lapsuudesta. Aikuinen voi kohdata elämässään muunkinlaisia vastoinkäymisiä kuin elämänsä lapsuuden.
Ehän huostaanotejen lasten myöhemmästä elämästä tiedetä mitään yleisellä tasolla, muuten kuin siinä vaiheessa kun he tekevät jotain rikollista.
Ja tuossa alempana mainitsemassani Maritta Itäpuiston tutkimuksessa on haastateltu lapsia, jotka kokevat yleensä humalan aikuisen taholta pahana, vaikka ei olisi kyse päihedevammaisesta vanhemmasta. Eiväthän lapset yleensäkään pidä humalaisista ihmisestä ja harvemmat aikuisetkaan viihtyvät humalaisten seurassa selvinpäin.
lapselle sellainen kasvualusta, josta kasvaa suht tasapainoisia kansalaisia tähän yhteiskuntaan?
Aloituksen tapauksessa Michael siis sai sellaisen kasvualustan. Eikö se riitä?
Kun ottaa huomioon yhdysvaltain sijaishuollon tason - joka vastaa pitkälle meikäläistä - niin pojalle saattoi olla pelastus tulla huostaanotetuksi vasta niin myöhään. Hyvää sijoitusta edelsi silti 4 lyhyttä ja lyhyeksi oli aiottu sekin, joka lopulta muodostui pysyväksi. Minulle jäi vähän epäselväksi oliko niin, että pariskunta adoptoi Michaelin, koska jokin prosessi kesti tutustumisvaiheen jälkeen vielä puoli vuotta, jonka ajan poika joutui olemaan pois perheestä. Koska hänet huostaanotettiin vasta 10-vuotiaana, hän säästyi ilmeisesti pitkältä kierrätykseltä jenkkien sijaishuoltopaikoissa, joista ei totisesti mairittelevaa kuvaa ole ulkopuolisille muodostunut.
Mikähän amerikkalaisen lastensuojelun virallinen kanta on heidän työstään? Onko se yhtä kaunis ja hyvää tarkoittava kuin Stakesin liturgiat Suomessa, joita lastensuojelujärjestöt, Perhehoitoliitto ja sosiaalijohtajat lainailevat ulkoa opitusti juhlapuheissaan? Oma käsitykseni jenkkimallista on muodostunut vain kuultujen/nähtyjen haastattelujen, dokumenttien, elokuvien, kirjojen ja viimeksi parin kouluampujan taustoista kertoneen ohjelman perusteella.
Sijoituskaan ei aina siis todistetuksi takaa turvallista kasvualustaa lapselle, ei Suomessa eikä Yhdysvalloissa. Mutta tässä tapauksessa Michaelilla kävi tuuri ja niin onneksi Suomessakin käy - toisinaan.
pahimmillaan sitä, mihin lapseni joutui hdl:llä: huonerangaistusta joka päivä tuntikausia, päälle tapaamisoikeuden rajoituksia kyseenalaisin syin jne. Se ei ole paikka, johon kenenkään lapsen soisi joutuvan. Lapsikin oli ihan ihmeissään, kun hänet sitten siirrettiin normaaliin lastenkotiin: miten tällä voikin olla näin rauhallista. Ja hän kertoi siellä miten kamalaa edellisessä paikassa oli ollut.
En ole ainut, joka tästä on tänne kirjoittanut.
Sijaishuolto voi todellakin olla h-i. Jos perhehoitoakin valvotaan sillä tavalla, että sossut käyvät kaksi kertaa vuodessaa ja vanhemmat valittavat epäkohdista, ei valvonnasta voi puhua. Vanhempiahan ei uskota lainkaan, sanoivat nämä mitä tahansa, ainakin minun ja lapseni kokemuksen mukaan.
huollon käytännöt polkevat lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista, vaikka väitetään, että nimenomaan ne muka huomioidaan.
Ei vanhempien puheilla ja pyynnöillä lapsen sopeutumisen parantamiseksi ole mitään vaikutusta, koska "käytäntö on meillä niin, että tämä asia hoidetaan näin ja sillä siisti."
Käytännöt ovat enemmän kuin laki, edes lääkärin ohjeita lapsen hoidosta ei sen rinnalla tarvitse noudattaa. Miksi siis pitäisi huomioida jotain vähemmän merkityksellisiä asioita, joita vanhemmat lapsensa puolesta yrittävät puhua?
"Laitos elää tavallaan, lapset lähtee ajallaan," you know.
Hän pääsi hdl:n ansiosta terapiaan vajaat viisi vuotta myöhemmin, kun mitä hänen olisi pitänyt päästä lääkärin määräyksen mukaan. Sieltä tuli niin ihme selityksiä: ei ole kykenevä menemään terapiaan, täytty varmistaa turvallinen jatkosijoitus ensinjne. Niillä oli varmaan kova pelko, että lapsi pääsisi kertomaan tuoreeltaan ulkopuolisille ososuhteista, joissa siellä joutui olemaan. Hdl:ltä ei varmaan yksikään lapsi käy missään terapioissa.
Kahdeksi vuodeksi tarkoitettu "hoito" ja sen jälkeinen kotiuttaminen venyi kolmeksi vuodeksi ja kotiuttamista ei tehtykään.
Ihan hyvä lukea sellaistenkin lasten mielipiteitä täällä, jossa kerrotaan oman huostansa olleen aiheellinen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tällaisesta luin, noita järjestöjen mainoskertomuksia en ota todesta. Saisipa lukea vähän niidenkin noin kymmenen lapsen ja aikuisen nuoren mielipiteitä, joita olen kuullut henkilökohtaisesti ja jotka haukkuvat sijoitukset ja sossut alimpaan h-iin.
Mielestäni lapsi ja roimasti juova aikuinen eivät sovi yhteen. Mutta onko se aina näin?
Kaikki lapset eivät kuitenkaan vaurioidu. Marita Itäpuiston väitöskirjasta ote: "He toteavat, että perhehistoriasta löytyvät alkoholiongelmat
eivät korreloi lapsen käytösongelmien kanssa, mutta sen sijaan vanhempien torjuva
asenne lapseen näkyy aineistossa selittävänä tekijänä."
Maritta Itäpuisto,
http://www.uku.fi/vaitokset/2005/isbn951-27-0363-7.pdf
moninaiset asiat, esim. viha omaa lapsuuden äitiä kohtaan. Monet luulevat, että vanhempien juominen aiheuttaa lasten myöhempää alkoholisoitumista, mutta eivät asiat nyt sentään noin yksioikoisia ole kuitenkaan.