Tuossa edellisessä threadissä palloteltiin suuren yleisön suhtautumista transseksuaaleihin ja transvestiitteihin. Millaisia kokemuksia muilla on ns. suuren yleisön suhtautumisesta kadulla kävelevään transnaiseen, joka ei vielä mene ihan täydestä, tai transseksuaalisuutensa työpaikalla paljastavaan ihmiseen?
Moni transseksuaalisuutensa kanssa painiskeleva varmasti pelkää kaapista ulos tulemista. Hylkäävätkö ystävät ja sukulaiset? Meneekö työpaikka? Saako snagarilla joka ilta turpaansa? Huutelevatko ihmiset perään? Tulevatko ihmiset haastamaan riitaa? Leimaavatko ihmiset mielenvikaiseksi ja alkavat kohdella alentuvan etäisesti? Tuijottavatko toiset naiset minut ulos naisten vessasta? Saanko osakseni halveksivia katseita ja kuulenko takaani nauruntyrskähdyksiä?
Miten elämä muuttuu, kun trans-henkilö tulee ulos kaapista?
Moni transseksuaalisuutensa kanssa painiskeleva varmasti pelkää kaapista ulos tulemista. Hylkäävätkö ystävät ja sukulaiset? Meneekö työpaikka? Saako snagarilla joka ilta turpaansa? Huutelevatko ihmiset perään? Tulevatko ihmiset haastamaan riitaa? Leimaavatko ihmiset mielenvikaiseksi ja alkavat kohdella alentuvan etäisesti? Tuijottavatko toiset naiset minut ulos naisten vessasta? Saanko osakseni halveksivia katseita ja kuulenko takaani nauruntyrskähdyksiä?
Miten elämä muuttuu, kun trans-henkilö tulee ulos kaapista?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin kiteytetty.
Takaani kuuluu lapsen ääni: "Äiti, onks toi täti vai setä". Äidin ääni: "Hiljaa." Miehen ääni takaani lapselle: "Ei saa tuijottaa.". Känninen nainen bussipysäkillä iloisesti: "Hei sä oot transu."
Lohdutuksena tälle tielle lähtijöille voin kuitenkin sanoa, että kun olin ollut hormoneilla noi 3 vuotta nämä ilmiöt loppuivat hiljalleen ja nyt ei ole kuulunut kommentteja tai näkynyt tuijottamisia pariin vuoteen. Eli kaikki menee ohi.
Töissä ei ollut ongelmia. Uteliaisuutta kyllä.
jossa työkohteesi voi vaihtua neljäkin kertaa päivässä. Olet miesvaltaisessa ammatissa ja istut töissäsi noin kaksi metriä korkealla olevassa lasikopissa. Joudut vuodessa tekemisiin satojen, jos et tuhansien miesten kanssa. Yritä siinä siten selittää kaikille, että olet transseksuaali. Mitäs luulet millaista kohtelua saat?
Muutama kuukausi HRT:n aloittamisen jälkeen TAYS-tutkimuskäynniltä kotiutuessani koukkasin kanttiinin kautta hakemaan kahvia&pullaa.
Kassajonossa joku äitinsä käsipuolessa jonottava pikkutyttö huusi iloisesti: "Kato äiti, jännän näköinen täti!"
kun olin vasta pari kuukautta ollut hormoneilla, joku pikkupoika huudahti äidilleen että jännä tukka tolla pojalla. Ja mulla oli c-kupin rinnat, tosin oli toppatakki päällä.
Kun poikaystäväni avasi "kaappinsa" salailun jälkeen. Näin siinä kävi. En hylännyt häntä, en vaan voinut ajatella olemista.
"Millaisia kokemuksia muilla on ns. suuren yleisön suhtautumisesta kadulla kävelevään transnaiseen, joka ei vielä mene ihan täydestä, tai transseksuaalisuutensa työpaikalla paljastavaan ihmiseen?"
Tässä joitakin kokemuksia erään tosielämänkokeen alkupuolella tapahtuneesta ja suuren yleisön suhtautumisesta:
- välit poikki lopullisesti osaan sukulaisista
- osa ystävistä muuttui myös entisiksi
- kaksi kertaa pahoinpitelyn uhriksi kaupungilla ilman omaa syytä (keskellä päivää!)
- väkivallalla uhkailua muutamia kertoja
- jonkin verran huutelua, nimittelyä ja selän takana naureskelua
- usein toistuvaa tuijottelua julkisilla paikoilla
- asiatonta kohtelua viranomaisten ym. kanssa asioidessa.
Ja minä kun luulin olevani jo heti alussa suhteellisen läpimenenevä naisena. Rankkaahan tuo elämänvaihe oli, mutta onneksi tuo aika on enää vain ikävä muisto muiden joukossa.
Varmasti lähes kaikilla on huonojakin kokemuksia. Tuijottamisista ja kaverille supisemisesta ja sormella osoittamisesta. Mutta lähes kaikki on loppupeleissä läpimeneviä. Pitää vaan jaksaa se vuosi-pari sitä pahaa välivaihetta.
kun aloitin uuden elämäni naisena muutama vuosi sitten luulin että:
sukulaiset hylkää
ystävät hylkää
muut tuttavat hylkää
työyhteisö hylkää
koko maailma hylkää
ihmiset pysähtyvät kadulla ja osoittavat sormella, tuijottaa ja nauraa
en saa kulkea rauhassa
joudun tappeluun
etc..etc..etc..eli kaikki nämä möröt jotka myrkyttävät omaa mieltään.
mutta:
mikään noista ym. ei toteutunut.
saan elää tavallisen naisen elämää ihan rauhassa.
jossain vaiheessa menen tutkimukseen.
Jahah, ja kun sulta kysytään nimeäsi, sanot miehen nimesi? Hyvin menee, nähtävästi.
Sori vaan, en usko sanaakaan.
Ei naisena eläminen onnistu ilman naisen nimeä.
en ole käyttänyt muuta kun naisen nimeni vuosiin paitsi siellä missä on pakko esittää hetunsa.
Tietysti pöydän ravintolasta voi tilata millä nimellä vaan tai voi teettää mitä vaan niinku-käyntikortteja, mutta yritäpäs saada töitä ja palkkaa pankkiin väärällä nimellä. Tai ajokorttia väärällä nimellä. Joka kerta kun pankkikorttiostoksen arvo on yli 50 euroa pitää kaivaa esiin henkkarit. Mitäs siellä lukee arvon rouva: Väinö Henrik.
Eli mitä lie teetkin väärällä nimellä, se ei sietäne päivänvaloa. Luultavasti seksitöitä.
Arvaan että "naisen nimesi" kaksi viimeistä kirjainta on "t" ja "v" ?
Vaihto miehen roolista naisen rooliin ei siis käy ihan noin vaan sormia napsauttamalla: tänään ryhdynkin elämään naisen elämää.
Ihmisiä on erilaisia ja ihmiset reagoivat eri tavalla. Tunnistaessaan transun suurin osa ihmisistä ei halua näyttää reagoivansa mitenkään - ei saa tuijottaa. Joku oikein ekstrovertti ihminen tai juovuksissa oleva saattaa ohimennen kommentoida jotain neutraalia tai jopa positiivista. Sitten on valitettavasti vielä niitä, jotka reagoivat agressiivisesti.
Suurin vaikutus näihin reaktioihin on omalla ulkonäöllä ja olemuksella ml. puhe. Jos ei herätä huomiota ts. menee läpi, niin ei tule mitään reaktioita, ja tähän olotilaan kai kaikki prosessia läpi käyvät pyrkivät.
Varmaan tähän löytyy joku, joka väittää vastaan ja sanoo, että oma sisäinen tunne on tärkein eikä sillä ole väliä, mitä ympäristö ajattelee... mutta... on sillä väliä meille jokaiselle. Ei kukaan halua olla friikki, jota tuijotetaan kadulla ja kaupassa huvittuneesti naurahdellen: heh-heh, kato transu! Me jotka olemme naisia ja haluamme olla naisia, haluamme myös muiden ihmisten suhtautuvan meihin naisina.
Yksi hyvä näkemys tuossa oli sekin, että omilla sosiaalisilla taidoilla voi vaikuttaa muiden suhtautumiseen. Ystävällinen, fiksu, hauska, seurallinen ja kaikin puolin miellyttävä transu on helpompi hyväksyä kuin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Ehkä niistä pahoinpitelyuhistakin selviää, jos oikein mukavasti osaa lepyttää ja hurmata nyrkkiä puivat miehet. Väärinhän se on, että selviytyäkseen täytyisi aina olla niin ihana ja hauska, mutta ei kai kkukaan ole väittänytkään maailman olevan reilu ja oikeudenmukainen.
"Ystävällinen, fiksu, hauska, seurallinen ja kaikin puolin miellyttävä transu on helpompi hyväksyä kuin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä..."
Hiljainen ja syrjäänvetäytyvä voi olla ystävällinen, fiksu ja miellyttävä. Jokaista joku inhoaa, eikä monet pidä itseään esilletuovista. Itseään seurallisena ja hauskana pitävä saa aivan varmasti useammin turpaansa kuin hiljaisempi ja vaatimattomampi kanssasisarensa. Puhun nyt suht. läpimenevistä transihmisistä, pelletransuista minulla ei ole kokemusta.