Kaikki alkoi siitä, kun mä silloin katsoin sua ihan varovasti… Mä en tiedä, mitä tapahtu, mut jokin muuttui mun sisällä. En aluksi edes tuntenut mitään sua kohtaan, mutta silloin, kun mä ekaa kertaa katsoin sua silmiin niin silloin mä tajusin, että sä oot älyttömän kaunis, kauniimpi kuin kukaan muu. Sä olit/oot erilainen kuin nää muut täällä mun ympärilläni, sä oot se, joka vielä tän kaiken jälkeenki saa mun maailmani värähtelemään. Sä oot se, jonka lähellä musta tuntuu siltä kuin muuttuisin takas pieneksi tytöksi, joka odottaa peläten...
Sä tuskin edes näit mua, ehkä joskus katsoit silmiin, mutta se ei merkinnyt sulle mitään… Mutta mulle se merkitsi paljon, et edes osaa kuvitella kuinka paljon. Kun sun katseesi löysi mun katseen niin se täytti koko mun maailmani, sen pienen hetken mun maailmani oli valmis. Sulle mä olen vain pelkkää ilmaa, sulle mä olen vain merkityksetön, sun katsees etsii vain jotain muuta, jotain parempaa..
Sä et edes tiedä, että mitä sä merkitset mulle, sä et edes osaa kuvitella sitä. Mutta mitäpä se sua liikuttaa, että mitä mä tunnen sua kohtaan. Mutta jos sä tietäisit, että kuinka paljon mä tunnen sua kohtaan niin ehkä sä silloin näkisit, etten mä ole sellainen ihminen minkälaiseksi sä mua luulet. Jos sä tietäisit, kuinka paljon yks ihminen voi tuntea sua kohtaan niin silloin sä ymmärtäisit kaiken. Silloin sä ymmärtäisit, millainen mä todella oon…
Rakastuminen ei oo mun kohdalla maailman ihanin asia, vaikka sen pitäis sitä kuulemma olla. Mä tunnen sua kohtaan niin paljon, että mun sydämeen sattuu joka kerta kun mietin sua. Mä mietin, että missä sä meet, en oo nähnyt sua pitkään aikaan, ehkä hyvä niin… Mutta silti mä toivon joka kerta kun lähden ulos, että tulisit jonkun nurkan takaa vastaan, en kyllä tiedä kestäisikö mun sydän sitä, mutta väliäkö sillä, onhan se jo valmiiksi palasina…
Mä en oikein ymmärrä, miten mä voin kaivata sua näin kovaa, eihän meidän välillä edes koskaan ollut mitään.. Mut mä en voi vaan sille mitään, et menin ihastumaan suhun ihan päätä pahkaan. Sä et tiedä, miten haluaisin päästä sun lähelle, ja olla siinä vain ihan pienen hetken, me kaksi, ei ketään muuta… Sitten ehkä osaisin päästää susta irti, ja unohtaa sut… Tai en mä halua sua koskaan unohtaa, enkä varmaan edes pystykään siihen…
Mä en ole koskaan itkenyt kenenkään ihmisen perään, mutta sun myötäs mä oon oppinut senkin taidon. Sä oot mulle saavuttamattomissa, mutta silti toivon, että jonain päivänä saisin seistä sun vierelläs ja pitää sua kädestä kiinni, ja voin luvata, etten päästäis koskaan siitä irti… Mut tämä kaikkihan on vain omaa unelmaa, mikä ei koskaan tuu käymään toteen.. Mutta saanhan mä pitää sut unelmissani omanani.
Kaipuu kasvaa päivä päivältä, koska tiedän, että oot lähdössä pois. Mä en tiedä, nähdäänkö me enää, mutta toivon sitä, että näkisin sut joskus uudestaan. Ehkä mä silloin olisin rohkeampi ja kertoisin tän kaiken sulle, mutta tuskinpa se sua kuitenkaan liikuttaisi mitenkään.. Mutta se toisi mulle rauhan mun sydämeen, ei tarttis koko ajan miettiä, teinkö oikein, kun en koskaan kertonut sulle tunteistani..
Nyt on paha olo, mutta mä tiedän, että tää helpottaa ajan myötä… Ehkä mietin, että teinkö suuren virheen kun en koskaan sulle kertonut, että mitä mä tunnen sua kohtaan, mut kyllä mun elämä tästä jatkuu niin se on aian ennenkin jatkunut. Täytyy vain kääntää keula kohti uusia seikkailuja… Mutta mä haluan pitää sut vielä hetken itselläni, tosin vain unelmissani, siellä me ollaan vain kaksin käsi kädessä, ei ketään muita, ja mä kuiskaisin sulle, että rakastan sua…
Sä tuskin edes näit mua, ehkä joskus katsoit silmiin, mutta se ei merkinnyt sulle mitään… Mutta mulle se merkitsi paljon, et edes osaa kuvitella kuinka paljon. Kun sun katseesi löysi mun katseen niin se täytti koko mun maailmani, sen pienen hetken mun maailmani oli valmis. Sulle mä olen vain pelkkää ilmaa, sulle mä olen vain merkityksetön, sun katsees etsii vain jotain muuta, jotain parempaa..
Sä et edes tiedä, että mitä sä merkitset mulle, sä et edes osaa kuvitella sitä. Mutta mitäpä se sua liikuttaa, että mitä mä tunnen sua kohtaan. Mutta jos sä tietäisit, että kuinka paljon mä tunnen sua kohtaan niin ehkä sä silloin näkisit, etten mä ole sellainen ihminen minkälaiseksi sä mua luulet. Jos sä tietäisit, kuinka paljon yks ihminen voi tuntea sua kohtaan niin silloin sä ymmärtäisit kaiken. Silloin sä ymmärtäisit, millainen mä todella oon…
Rakastuminen ei oo mun kohdalla maailman ihanin asia, vaikka sen pitäis sitä kuulemma olla. Mä tunnen sua kohtaan niin paljon, että mun sydämeen sattuu joka kerta kun mietin sua. Mä mietin, että missä sä meet, en oo nähnyt sua pitkään aikaan, ehkä hyvä niin… Mutta silti mä toivon joka kerta kun lähden ulos, että tulisit jonkun nurkan takaa vastaan, en kyllä tiedä kestäisikö mun sydän sitä, mutta väliäkö sillä, onhan se jo valmiiksi palasina…
Mä en oikein ymmärrä, miten mä voin kaivata sua näin kovaa, eihän meidän välillä edes koskaan ollut mitään.. Mut mä en voi vaan sille mitään, et menin ihastumaan suhun ihan päätä pahkaan. Sä et tiedä, miten haluaisin päästä sun lähelle, ja olla siinä vain ihan pienen hetken, me kaksi, ei ketään muuta… Sitten ehkä osaisin päästää susta irti, ja unohtaa sut… Tai en mä halua sua koskaan unohtaa, enkä varmaan edes pystykään siihen…
Mä en ole koskaan itkenyt kenenkään ihmisen perään, mutta sun myötäs mä oon oppinut senkin taidon. Sä oot mulle saavuttamattomissa, mutta silti toivon, että jonain päivänä saisin seistä sun vierelläs ja pitää sua kädestä kiinni, ja voin luvata, etten päästäis koskaan siitä irti… Mut tämä kaikkihan on vain omaa unelmaa, mikä ei koskaan tuu käymään toteen.. Mutta saanhan mä pitää sut unelmissani omanani.
Kaipuu kasvaa päivä päivältä, koska tiedän, että oot lähdössä pois. Mä en tiedä, nähdäänkö me enää, mutta toivon sitä, että näkisin sut joskus uudestaan. Ehkä mä silloin olisin rohkeampi ja kertoisin tän kaiken sulle, mutta tuskinpa se sua kuitenkaan liikuttaisi mitenkään.. Mutta se toisi mulle rauhan mun sydämeen, ei tarttis koko ajan miettiä, teinkö oikein, kun en koskaan kertonut sulle tunteistani..
Nyt on paha olo, mutta mä tiedän, että tää helpottaa ajan myötä… Ehkä mietin, että teinkö suuren virheen kun en koskaan sulle kertonut, että mitä mä tunnen sua kohtaan, mut kyllä mun elämä tästä jatkuu niin se on aian ennenkin jatkunut. Täytyy vain kääntää keula kohti uusia seikkailuja… Mutta mä haluan pitää sut vielä hetken itselläni, tosin vain unelmissani, siellä me ollaan vain kaksin käsi kädessä, ei ketään muita, ja mä kuiskaisin sulle, että rakastan sua…
Vastaukset 1
Vanhimmat
maailmaan paljon tunteita mahtuu, mutta rakkautta ei yksinkertaisesti ole ilman rakkaudellisia tekoja, muu on yksipuolista ihastumista.