Ystäviä tarvitaan mutta viholliset ovat välttämättömiä.
Kun kommunismi keikahti ja Neuvostoliitosta tuli Venäjä, oli jonkun aikaa myönteistä kehitystä ystävyyden suuntaan.
Baltian maiden kiinnostuksen turvallisuutensa perään ymmärtää, miksei Ukrainan ja Georgiankin.
Georgiastahan on jo tullut kuin USA:n osavaltio sujuvine englannintaitoineen.
Venäjä kokee itsensä uhatuksi ja toimii.
USA:n sotahaukoille on koittamassa hyvät ajat kun aseita taas tarvitaan, enemmän ja parempia.
Kun kommunismi keikahti ja Neuvostoliitosta tuli Venäjä, oli jonkun aikaa myönteistä kehitystä ystävyyden suuntaan.
Baltian maiden kiinnostuksen turvallisuutensa perään ymmärtää, miksei Ukrainan ja Georgiankin.
Georgiastahan on jo tullut kuin USA:n osavaltio sujuvine englannintaitoineen.
Venäjä kokee itsensä uhatuksi ja toimii.
USA:n sotahaukoille on koittamassa hyvät ajat kun aseita taas tarvitaan, enemmän ja parempia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
haikailee NATOON.
Kuinkaas tässä vielä käy ,jos elää saadaan .
Toivottavasti ei tarvitse enään nähdä pohjolassa sotaa.
Mutta ainahan se laulu kaikaa "Että kauan on kärsitty vilua ja nälkää jne....!"
Tavallaan ymmärrettävääkin, ettei Venäjä halua lännen liittolaisia rajoilleen. Eihän USA:kaan sallinut Kuubaan Neuvostoliiton tukikohtia.
Aikoinaan kun kommunismi luotiin, sen toivottiin tuovan kansan äänen esiin.
Tänä päivänä kommunismin on demokratian irvikuva, kuten esimerkiksi kommunistisessa Kiinassa, jossa hallinto perustuu harvain valtaan, joka taas ruokkii itseään ja tuottaa valtaan vanhoja ukkoja.
Kommunismista vapautuneiden valtioiden hallinto näyttää jatkavan harvainvaltaa, mutta demokraattisin keinoin.
Korruptio ja äänestysten manipulointi hoitaa saman asian, kuin ennen yksipuoluejärjestelmä.
Johtuuko siis Venäjän uusi asenne NATO:n askelista kohti Venäjän rajoja?
Jos NATO ei olisi laajentunut, olisiko Venäjän ystävyyspolitiikka jatkunut?
Ovathan USA:n toimet maailmalla aika huolestuttavia.
Ainakin suunta parempaan oli odotettavissa kun syntyi uusi kapitalistinen suurvaalta.
Rauha ei sovi ainakaan USA:lle, siitä pitää maan aseteollisuuden omistajat huolta.
Kuinka paljon hyvää saataisiinkaan aikaan aseistariisunnalla??
Tutkija, nimeä en muista, totesi Venäjän suhtautuvan naapureihinsa kuten renkeihinsä tai vihollisiin.
Jos rehellisesti tarkastelemme ilmiöitä niin normaali kaveruus on mahdotonta.
Joko nöyristelemme tai kuuntelemme enemmän tai vähemmän peiteltyjä uhkauksia.
Suomikin on ihan kusi sukassa.
Liikenneministeri ei enää uhittele rekkajonoista.
Nyt suunnitellaan teihin parannuksia, että venäläiset rekat pääsee kulkemaan. Ja rekkaparkkeihin miljoonia.
Siekö lähet etulinjaan.
Nykymiehet on paskat housussa
sohvalla lojumassa.
Olen liian vanha ja vammainenkin. Ei siellä haulikolla, yksipiippuisella, pärjätä.
Hoitakoot nuoret jos pystyvät! kuolla táidan, niinkuin me kaikki.
Tämän päivän uutinen on, että Alexander Stubb ei mahdu EU:n ylimääräiseen huippukokoukseen, jossa ainoa aihe on Georgia ja sota siellä.
Juoksupoika Stubbari jääköön kotiin, kun tärkeämmät virkamiehet menevät puhumaan asiaa.
Etyjin puhenjohtajaa ei siis kokouksessa tarvita?
Kerman kuorii kotona varovaisia lausuntoja muotoilleet edustajamme, joiden mielipiteitä ei tarvitse pelätä. Heillä on oikea asenne perintönä vanhoista hyvistä suomettumisen ajoista.
Ystävämme Stubb on liian suorapuheinen.
Stbbin lausunnoissa. Uuden polven poliitikko on uskaltanut tuoda julki ajatuksensa ja mielipiteensä. On todella katalaa, että Halonen tunkee itsensä tuohon kokoukseen. Stubb on hoitanut tähänkin asti mallikkaasti tehtävänsä ja nyt hänet siirretään syrjään.
En arvosta Tarja Halosta. Ei ole minun presidenttini.
Soittihan Tasavallan Presidentti Venäjälle. Olikohan tärkeäkin soitto? Hyvää huomentako vai hyvää päivää?
Kirjoittakaa te muut loput!
että Venäjän Presidentti soitti Haloselle?
asia on selvä.
niillä on molemminpuolinen suhde.
Vanha täti voi vähän toppuutella hulivilipoikaa.
Tuskin se kuitenkaan mitään auttaa.
Pojat kun on poikia ja näyttää pitää.
Asevarustelu ei lopu. Miten valita ystävänsä?