HEI!
Toivottavasti täälä olisi joku joka osaisi neuvoa tai sanoa jotain mitä tehdä kun vähän alle kaksi vuotias poikani ei suostu syömään aamupalaa ei lounasta eikä päivällistä...hoidossa hän käy kahdesti viikossa ja syö kuulemma sielä hyvin mutta kun haen hänet kotiin ja tarjoan sitten kun on aika niin päivällistä mutta hän saattaa vain juoda maidon ja ehkä maistaa pari lusikallista ja sanoo kiitti ja lähtee pöydästä. Ei auta vaikka sanon että elä vielä mene kun et ole syönyt paljon mitään. En kyllä ole itse keksinyt syytä pakko on ollut ajatella että hänellä ei ole nälkä mutta kyllä vähän harmittaa kun kaikki menee kattilan kautta roskiin kun poika ei syö!!! Kiitos jo etukäteen.
Toivottavasti täälä olisi joku joka osaisi neuvoa tai sanoa jotain mitä tehdä kun vähän alle kaksi vuotias poikani ei suostu syömään aamupalaa ei lounasta eikä päivällistä...hoidossa hän käy kahdesti viikossa ja syö kuulemma sielä hyvin mutta kun haen hänet kotiin ja tarjoan sitten kun on aika niin päivällistä mutta hän saattaa vain juoda maidon ja ehkä maistaa pari lusikallista ja sanoo kiitti ja lähtee pöydästä. Ei auta vaikka sanon että elä vielä mene kun et ole syönyt paljon mitään. En kyllä ole itse keksinyt syytä pakko on ollut ajatella että hänellä ei ole nälkä mutta kyllä vähän harmittaa kun kaikki menee kattilan kautta roskiin kun poika ei syö!!! Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Syökö poika usein pikku välipaloja?
Tuttavaperhe kertoi vastaavanlaisesta tilanteesta. Poika, 4v., juoksi usein jääkaapilla ja haki milloin mitäkin, nakkeja tai pienen leivänpalan tai pipareita jne.
Ei siis ollut mikään ihme, ettei ruoka maistunut silloin kun olisit pitänyt. Ehdotin, että pitäkää huolta siitä, ettei poika saa turhia välipaloja jatkuvasti, niin kyllä varmasti maistuu ruoka silloin kun sitä tarjotaan.
Niin ainakin meillä.
Meillä maistuu aamupala, lounas, hedelmä tai leipä välipalaksi ja päivällinen sekä iltapala. Kaikki menee melko mukavasti. Pipareita ei turhaan mutustella eikä jääkaapin oveen tarvitse ruokailujen välissä tarttua, kun on kunnolla syönyt.
Kiitos vastauksestasi. Onhan tuo itselläkin ollut mielessä että kaikki turhat välipalat pois mutta ei poika nyt kovin paljo syökään välipaloja...mehua kyllä juo aika paljo sekin saattaa varmaan vaikuttaa?? Se on ainakin päätetty että jos on karkkia pakko saada niin karkkipäivä on sitte lauantai. Lisää kommentteja ja neuvoja saa lähettää.
minun mielestäni janojuoma on vesi ja mehua juodaan "herkuksi" harvemmin.
esim. välipala voi olla leipä ja lasi tuoremehua, mutta jos välipalan ja päivällisen välissä pitää juoda, se on vettä!
ja karkit (vaikka olisi karkkipäiväkin), syödään vasta ruoan jälkeen.
kannatta kyllä kriittisesti tutkia ruokailu tottumukset kotona. kun teet remontin niissä, alkaa oikea ruoka maistua ruoka-aikaan.
Omani olivat kanssa tommosia, ovat edelleen vaikka murrosiässä ollaan. Ruoka ei maistu, nälän tunnetta ei ole.
Yksi keino on, toimii tai ei: Selkeät ruoka-ajat. Väliaikana ei napostella mitään, janojuomaksi vettä eikä sitäkään litratolkulla.
LEipää ei ollut meillä ruokapöydässä, koska ruuan syöminen unohtui ja söi vaan leipää.
Maitoa vasta sitten kun lautasesta oli jonkun verran sapuskaa kadonnut suuhun. Ei aloiteta maidolla, maito täyttää mahaa.
Välipalat, voileivätkin, piti jättää pois, sillä yhdellä leivällä lapset pärjäsivät tosi pitkään, ruoka ei kelvannut parin-kolmen tunnin päästä.
Karkit ja välipalat vain, jos on syönyt ruuan.
'Tiukka linja. Muutaman itkun ja kiukun jälkeen juttu alkaa upota perille. Ei poikkeuksia edes isovanhemmilta!!!
Ulkoilua, touhua, että nälkä tulee.
Ei jättiannosta lautaselle, vaan suhteellisen pieni, syötävän kokoinen, lisäähän voi ottaa aina. Iso annos vie ruokahalun: tuoko minun pitäisi jaksaa!
"vielä yksi lusikallinen" sekä nämä "lentokone tulee, koira tulee koppiin" -jutut, näitä meillä ikävä kyllä jouduttiin käyttämään aika pitkälle, lapset olivat huonoruokasia ja -syömäsiä ja mitään murkkuiän syömiskautta ei ole tullut, patsi jos sellaiseksi ei lueta karkkien ja muun makean ja hampurilaisten yms. syöminen (syö kuukausirahoillaan ).
Meidän lapsilla taas on koko ajan nälkä.. Syövät jättiannoksia, mutta silti on taas hetken päästä hirveä nälkä! Joskus joutuu varoittamaan, että nyt ei saa lisää ruokaa, kun se loppui kesken. 6-vuotiaskin syö yleensä 3 keskikokoista perunaa vähintään aterialla; siihen vielä kastikkeet, salaatit ja leivät päälle, ja silti saattaa haluta lisää..
että ruoka ei maistu, jos juo mehua, sillä mehut ovat erittäin energiapitoisia.
Olen samaa mieltä siinä, että aterioiden välillä juodut mehut vievät ruokahalun. Eri mieltä sensijaan olen väitteestä, että mehut olisivat erittäin energiapitoisia. Mehujen energiapitoisuus vaihtelee suuresti riippuen siitä, kuinka paljon niissä on sokeria. Yleisesti ottaen kaupoissa myytävät mehujuomat sisältävät runsaasti enerkiaa. Sokerittomat mehut eivät ole kovinkaan energiapitoisia, mutta silti olen sitä mieltä, että janojuomaksi kannattaa antaa lapsille vettä.
Itte en oo vielä isä mutta joskus toivottavasti.
Meillä oli ruokailun suhteen aika tiukka linja, mikä oli hyvä. Äiti laittoi ruokaa lautaselle varsinkin silloin kun oli ruokaa josta en lapsena pitänyt (keittoa). Muuten sai kyllä itse ottaa lautaselle muttei liian vähää. Välipalojen suhteen oli yksi sääntö, jos napostelit välillä ruokaa piti jaksaa. Ja pöydästä ei todellakaan noustu ennen kuin lautanen oli tyhjä. Äkkiä oppi että läämmin ruoka maistuu paremmalle kuin kylmä.
Ja ruokaa ei koskaan heitetty lautaselta roskiin (vanhemmat itte-pula-ajan lapsia)
Vanhemmillani oli auktoriteettia, toivottavasti sullakin. Käytä sitä. jos ei lapsesi tottele sua 2-vuotiaana niin ei hän sitä 14-vuotiaanakaan tee.
Itte söin kyllä lapsena jo paljon ja mielelläni mut näistä ongelmista muistan tän. Toivottavasti auttaa. Varmaan tulee huutoa/kiukuttelua mut pysy lujana.
Omilla vanhemmillani oli hieman samanlainen tyyli tarjota ruokaa. Istuin esim. lihakeiton ääressä monta tuntia, rasvan alkaessa hyytyä kokkareiksi liemen pinnalle... Söin usein ruokani loppuun tippa linssissä ja yökkäillen. Aikuisiällä olen syönyt lihakeittoa, kerran.
Yökkäysrefleksin laukeaminen ruuasta on kammottavaa.
Meillä on lapsien maistettava jokaista ruokaa. Jos ruoka ei maistu, sitten lapsi ei syö. Seuraavaan ruokaan mennessä nälkä on usein suuri, ja tarjottu ruoka maistuu hyvin.
Mutta emme tahallamme tarjoa ruokaa, jota lapsemme eivät suostu syömään. Eihän siinä olisi mitään järkeäkään. Totta kai lasten tulisi syödä tarjottua ruokaa, mutta totuttelun uusiin (tai pahoihin) ruokiin voi tehdä lempeästikin.
hei!minustakaan ei ole järkeä tehdä saati pakottaa syömään ruokaa jota lapsi inhoo tai jopa yökkää.Itse mietin asian niin että enhän minäkään syö inhoomaani ruokaa,tunteet on lapsellakin.kuten makuaistikin.Pitäisi olla kuitenkin kunnioitusta sitäkin kohtaan.
Lapset on erilaisia,ei niitä pidäkään ihan samaan muottiin laittaa.Meillä on neljä lasta ja 4 erilaista syöjää.Yksi leikkiikäinen syö todella paljon ja suuria annoksia.Kun yksi lapsista todellakin omasta mielestään pärjäisi yhdellä maitolasilla päivän,ja näin on hänen kohdalla ollut nelisen vuotta.Ruokapäiväkirja on hyvä!
jääkaapin oveen se ja merkintä vaikka 2-4 viikkoa kaikki syödyt-juodut.Yhteenveto on usein yllättäväkin.Ruokapäiväkirja on todella hyvä siksikin koska se kannattaa ottaa esim:neuvolaan mukaan,tai varata ravintoterapeutille aikaa,jossa se ravinto lasketaan.Mielestäni kyllä kahden vanha on todella pieni pakotettavaksi ja itkun kera ruokaa nieleksimään,uskon lähinnä sen tuovan ongelmia lisää.
Paino-pituus suhde käyrä on hyvä apu.Jos lapsi on (aliravittuna)niin se kyllä näkyy siinä,mutta silloinkin ainakin meillä on käytetty maidon joukossa rypsiöljyä,lasten monivitamiini taplettia jne!
Eli ihan lapsen ja vanhempien parhaaksi/mielenrauhaksi suosittelen ruokapäivä kirjaa ja sitten vaikka neuvola tai ravintoterapeutti.Lisäisin lopuksi että monessa tapauksessa se ongelma ei todellisuudessa olekaan lapsen,vaan meidän vanhempien.Mutta liian vähäinen ravinto on ongelma johon kyllä neuvotaan muitakin keinoja kuin pakottaminen.
älä ole huomaavanasi. Kun lapsella on seuraavan kerran nälkä, lämmitä vanha ruoka. Terve lapsi syö, kun on nälkä. Lapsilla on välillä kausia, ettei juuri mitään tunnu menevän suusta alas. Ja toisella viikolla syödään esim pelkkiä porkkanoita.