Menetin tänään monivuotisen ystäväni, Cockerspanielin, Nuuskun. Oli paras ystäväni lähes 13v. "Vanhalle pojalle" koira saattaa olla paras ystävä, toki myös muillekin... minulle Nuusku oli parasta, mitä minulle on tapahtunut elämäni aikana.
Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta joillekin se koira on läheisempi kuin pettävä ihminen.
Kiitos Nuusku 13 vuodesta, nuku hyvin...........
t. Samppa
Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta joillekin se koira on läheisempi kuin pettävä ihminen.
Kiitos Nuusku 13 vuodesta, nuku hyvin...........
t. Samppa
Vastaukset 13
Vanhimmat
piskin sinne piskien taivaaseen. t. Ekalla osuen:)
jotain rakkia? Miksi kaipaat paskahäntää, ihmettelen!
Niin rajoittunutta.
Koira voi helpostikkin olla parempi ystävä kuin ihminen.Läheisen menettäminen sattuu oli se sitten ihminen tai eläin ja sitä menetystä pitäisi aina kunnioittaa.
ja munalla ihmisiä. Koira ravun pyydyksenä parhaimmillaan.
http://www.remington.com/products/firearms/custom_shop/
ja ei kun ostoksille:)
Ei lapsille aseita myydä.
eläinkuumeeseen: http://www.winchesterguns.com/
Lähtee tälläkinD)))))))
tuollaisia mennä linkittämään. Itsekin rakkaan lemmikin menettäneenä tiedän, miltä aloittajasta tuntuu.
Toivottavasti osaat hävetä, jos et niin toivon sinulle jotain samankaltaista menetystä!
kyllä kyrsii.
Otan osaa. Tiedän miltä sinusta tuntuu, on omaa kokemusta. Itselläni on kolme koiraa (yksi seropi ja kaksi lapinkoiraa). Minulle ne ovat kuin omia lapsia, kun muita lapsia ei ole siunaantunut.
Äläkä välitä noista sairaista kommenteista, lääkkeet pääsee monta kertaa vahingossa loppumaan keneltä vaan!
lemmikit lähtee...
Otan osaa menetykseesi...
Meilläkin oli koira Englannin spingerspanieli.
Otettiin se pentuna ja oli meillä 11v kunnes sai kohtutulehduksen ja siihen menehtyi vuonna 1986.
Kyllä käydään edelleen haudalle ( pieneläinhautausmaalla) laittamassa keväällä kukat.
Ei se oma lemmikki niin helposti unohdu.
Tiedän tunteen, oma rakas kääpiösnautseri jouduttiin päästämään koirien taivaaseen vuosi sitten. Nyt kun vuosi on mennyt, alkaa olla helpompaa, vaikka joka päivä se on mielessä.
Meilläkin koira oli perheenjäsen ja todella rakas ja tärkeä. Yli 14 vuotta kuului tähän perheeseen ja meidän arkeen tosi tiiviisti. Aina mukana joka asiassa ja paikassa. Jätti tosi suuren aukon elämään. En voi käsittää ihmsiä, jotka noin epäkunnioittavasti aina suhtautuu kaikkeen, mutta annettakoon se heille anteeksi. Se on heidän murheensa, uskon nimittäin, että ei tuo heidänkään elämänsä kovin kaksista noilla elämän arvoilla ole. Jaksamista sinne!