Olen huomannut että poden kolmenkympin kriisiä. Olen seurustellut saman miehen kanssa "koko elämäni" eli 12 vuotta ja elämä on vaan mukavasti mennyt eteenpäin ilman sen suurempaa stressiä. On nähty maailmaa, opiskeltu ja pidetty hauskaa. Nyt koulu on loppumaisillaan ja vakituinen työpaikka on. Joskaan en katso, että ihmisellä pitää olla tiettyjä asioita kun täyttää 30. Olen aina tyytynyt vähään ja olen sitä mieltä, että onni löytyy mielenrauhasta, ystävistä, perheestä ja kaiken kaikkiaan hyvistä ihmissuhteista.
Nyt on kuitenkin alkanut ahdistamaan jotenkin oikein kunnolla ja siitä aiheutuu myös fyysisiä oireita. Mietin, että lapsia pitäisi tehdä kun biologinen kello tikittää ja pelottaa ajatus ettei lapsia kohta enää saakaan jos niitä nyt edes siunaantuukaan. Parisuhde vaan ei ole täysin mallillaan omien ajatusten takia. Täytyy myöntää, että kadun sitä, että joskus aikoinaan muutin nykyisen mieheni kanssa suoraan vanhempien luota yhteen asumaan.
Tuntuu, että itsenäistyminen on jäänyt jotenkin kesken. Voisin tietenkin nyt muuttaa nyt yksin asumaan, mutta silloin ehkä menettäisin tämän ihmisen. Olen jotenkin ihan hukassa, asiat on periaatteessa täysin hyvin, mutta silti ahdistaa... vauvakuumetta ei ole, mutta en pysty ajattelemaan elämää ilman lapsia.
Mitä ihmettä sitä tekisi, että asiat vähän helpottaisi ja saisi omaa päätä selvitettyä. Millaisia kokemuksia muilla on??
Nyt on kuitenkin alkanut ahdistamaan jotenkin oikein kunnolla ja siitä aiheutuu myös fyysisiä oireita. Mietin, että lapsia pitäisi tehdä kun biologinen kello tikittää ja pelottaa ajatus ettei lapsia kohta enää saakaan jos niitä nyt edes siunaantuukaan. Parisuhde vaan ei ole täysin mallillaan omien ajatusten takia. Täytyy myöntää, että kadun sitä, että joskus aikoinaan muutin nykyisen mieheni kanssa suoraan vanhempien luota yhteen asumaan.
Tuntuu, että itsenäistyminen on jäänyt jotenkin kesken. Voisin tietenkin nyt muuttaa nyt yksin asumaan, mutta silloin ehkä menettäisin tämän ihmisen. Olen jotenkin ihan hukassa, asiat on periaatteessa täysin hyvin, mutta silti ahdistaa... vauvakuumetta ei ole, mutta en pysty ajattelemaan elämää ilman lapsia.
Mitä ihmettä sitä tekisi, että asiat vähän helpottaisi ja saisi omaa päätä selvitettyä. Millaisia kokemuksia muilla on??
Vastaukset 6
Vanhimmat
ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. usko pois.tai kokeile vaikka.
Ilman kortsuja saa lapsia.
Minä kannatan avointa keskustelua miehesi kanssa.
Sinulla on asiat mielestäni paremmin kun hyvin. Mielestäni se että olet ollut saman miehen kanssa alusta saakka on parasta mitä sulla on. Ite olen 37 vuotias avioeronnut(yli 7 vuotta sitten) yh-isä. Nyt olen täysin tuuliajolla ihmissuhteitten kanssa. Ja se on raskasta. Jos te rakastatte toisianne niin pitäkää siitä kiinni. Hakekaa piristystä parisuhteeseenne. Vaikka uusi yhteinen harrastus tms... Olet 30 vuotias. Lapsien tekoa voi vielä pari vuotta odottaa. Saahan nelikymppisetkin vielä lapsia. Hyvää syksyä sulle :)
Moikka. se on vaikeeta aikaa joskus
itse 1972 syntynyt mies
muutetin yhteen oliin yhdessä yhteensä 7v
halusin lapsen olin silloin 31v 2003 tyttö tuli
vuonna 2005 ja sama vuonna halusin viellä naimisiin
ja meinasi tää kyllä se tästä.
papeltiin aika paljon siihen aikaa .
mutta neinasin että kyllä se tästä
vuonna 2005 tuli poika
tapelu vaan paheni
meinasin että ei tästä mitään tule että lapset kärsii kun katselee meidän tapeluja.
hain apua meille käytiin yhdessä kriisi keskuksesta käytiin 10 kertaa siellä pelkää tapelua ei auttanut oikeastaan
itseleni hain apua jussi projektista auttoi kyllä minua.
vuonna 2006 tuli mitta täyteen
muuin naapuri taloon ja ero tuli voimaa puolen vuoden päästä siintä
meillä on yhteis huoltajuus
mutta pahalta tuntuu kun ex vaimo sanos jossain vaiheessa että olet etä vanhenpi 8(
lapset on mulla joka toinen viikonloppu
nyt vuonna 2008 asiat rupee järjestymään pikku hiljaa
ei kamalan hyvä fiili kun vie lapset sunnuntaina kotiin 8(
kun sulla on kerran tollasia asioita mielessä. Mulla oli kanssa samoja ajatuksia ennen lapsia ja nyt on vieläkin. Nyt mä vasta ahdistunut olenkin. Harkitse todella tarkkaan mitä teet. Mä tyhmä en ottanu eroa vaan jäin ja tein lapset.Nyt se vasta vaikeeta on lähtä pois.
jätä kumppanisi ja lähde, löydät oma elämäsi ja oma aito itseäsi
TAI
jää ja elämäsi on teeskentelyä.
Rationaalisesti, tämä pitäisi olla helppo valinta.