Yllättäen olen saanut vauvakuumeen uudessa avioliitossani.
En todellakaan uskonut, kun on jo kaksi lasta, jotka olen saanut toiselle kymmenelle.
Olen hyvässä kunnossa ja nuorekas, uskon että vauvan kanssa pärjäisin hyvin ja jaksaisin, mutta oikeesti hei kun alkaa miettiä että olisin 42 vuotias synnyttäjä, noin 50 vee kun lapsi olisi ekaluokalla ja 60 vee kun lapsi olisi täysi-ikäinen.
Mitä sitten?
Onko täällä tämän ikäisiä äitejä, onko kaduttanut että tuli hankittua "iltatähti" vai onko surettanut ettet hankkinut?
En todellakaan uskonut, kun on jo kaksi lasta, jotka olen saanut toiselle kymmenelle.
Olen hyvässä kunnossa ja nuorekas, uskon että vauvan kanssa pärjäisin hyvin ja jaksaisin, mutta oikeesti hei kun alkaa miettiä että olisin 42 vuotias synnyttäjä, noin 50 vee kun lapsi olisi ekaluokalla ja 60 vee kun lapsi olisi täysi-ikäinen.
Mitä sitten?
Onko täällä tämän ikäisiä äitejä, onko kaduttanut että tuli hankittua "iltatähti" vai onko surettanut ettet hankkinut?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nelkytvuotias nainen uudessa parisuhteessa? Siinä tilanteessa vauvakuume ei oo yllätys!
Vahvaa liittoa lapsi vahvistaa entisestään, mutta heikon se näivettää.
Hedelmällisyytesi ei tilastollisesti ole enää entisellään, joten lasta ei niin vain tekaista. Rohkea suositus: jätä ehkäisy pois. Se ei sinun iässäsi ole sama asia kuin raskaaksi hankkiutuminen, mutta se voisi olla luonnollinen vastauksesi luonnolliseen vauvakuumeeseesi!
Olet liian vanha äidiksi. Hermosi ovat riekaleina viimeistään kun lapsi menee kouluun.
vaan antakaa uuden suhteenne kukoistaa ja antakaa aikaa toisillenne. Lapsen hoito veisi taas yhteisen aikanne, ja kireä tilanne uusiutuisi,tiedä vaikka ero tulisi tähän hyväänkin suhteeseen lapsen myötä.
Nauttikaa lapsista jotka jo on. Rajalliset ovat voimavarat meillä naisilla kuitenkin. Hyvää jatkoa kuitenkin päätitpä mitä tahansa.
Aviomiehelläni ei ole omia biologisia lapsia.
vaiko onko kykenemätön lapsia tekemään? Itse olen toisessa avioliitossa. Olen 42 vuotias ja iltatähtemme nyt 3 ja risat. Meidän perheeseen kuuluu 3 muutakin lasta. Yhtään ei ole meitä kumpaakaan kaduttanut lapsen teko. Toki sitä molemmat kovasti halusimmekin ja meillä tärppäsi heti. Olin itsekin varautunut kuukausien odotukseen vaikka aikaisemmat raskaudet ovat alkaneet myös helposti ilman odotteluja. Se mikä tuntuu nyt hyvältä on, että muut lapset ovat jo paljon isompia. On vanhemmat lapset hoitamassa hetken jos vaikka kaupassa käyt. Aina ei tarvitse pienintä raahata väkisin mukaan. Pienin on kaikkien hemmottelema. Isot pojatkin mylläävät ja peuhaavat sen kanssa ja mielellään hoitavt vapaaehtoisestikin. Tosin vanhempina tietysti se päävastuu on meillä. En itse sure sitä että olen sitten niin ja niin vanha kun nuorin on sen ja sen ikäinen. Kyllä tänäpäivänä on muitakin "vanhoja" vanhempia. Tämä on osin hedelmoityshoitojen tulosta. Mutta tsemppiä kovasti sinulle ja miehellesi. Päätös jonka teette on varmasti teille se oikea.
Vaikka vain naisten mielipiteitä kysyit.
Niin ota huomioon tosi tarkkaan se että haluaako miehesi sitä.
Jos haluaa vain sinua miellyttääkseen, niin unohda. Jos aloite tulee sieltä niin ehkä sitten kannattaa harkita, jos hänellä ei ole itsellään laspia saaattaa haluta.
Mutta jos omasta halustasi teet sen niin liitosi epäonnistuu.
Mies on jo tässä iässä sen verran itsekäs, että jos lapsi tulee vastaoin tahtopa niin lähtee pois tai alkaa juoda että ajat hänet sitten pois.
Itse ainakin haluan jo viimein sen parisuhteen, mitä olen elämäi etsinyt. Naista jonka kanssa jakaa harrastukset matkat, kodin etc... Ilman ettäö siinä on muita osapuolia "lapset" viemassa aikaa.
Vaan tähän asti olen läytänyt vain naisia jotka haluavat isän lapsilleen. Ei miestä itselleen kaveriksi taqi elämänkumppaniksi vain. No kaksi niitä liittoja jo takana ja omaa 2 lasta. 1 ex-puolison lapsi edelleen läheinen.
Onhan se mukava kun ovat jo aikuisia.
Mutta että vielä pitä ei helvetti kuolemakin tuntuu miellyttävämmältä vaihtoehdolta kuin ne korvatulehdukset, yövalvomiset. Pinnasangyt kakavaipat. Okesennukset yskät nuhat muut sairaudet. se sotku lelut joka paikassa. Harrastusten pois jääminen.
Ei helvata tule järkiisi aikuinen nainen.
Jos te molemmat haluatte lapsen niin jätä vaan ehkäisy pois. Jos lapsi on teille tarkoitettu, niin hän kyllä tulee. Itse sain nuorimmaiseni 42-vuotiaana ja en katunut päivääkään. Tosin sain ensimmäisenkin aika iäkkäänä joten tuo nuorimmainen oli "luonnollinen" jatke meidän perheeseen. Vanhin äiti olen päiväkodin juhlissa ja vanhimpia koulun vanhempainilloissa ym. Mutta mitä siitä.
Tuo on totta, että mies haluaa tässä iässä jo pelkän parisuhteen. Näin kävi meillekin; pitkä avioliitto päättyi eroon yli vuosi sitten.
Kuka sanoi että miehenikin on 40 vuotta?
Kun on vasta 30 vuotta ja ensimmäisessä liitossaan.
Ehkä ei olisikaan vauvakuumetta jos olisin vanhan ukon kanssa jolla olis jo ennestään lapsia, mutta tän nuoren ja ihanan kanssa hormonit hyrrää siihen malliin että.
Enkä halua kuulla kommentteja että pelkään vaan että mies jättää ja ottaa nuoremman.
Kerran miehesi on noin nuori niin siitä vaan "iltatähteä" hommaamaan. Ja ethän sinäkään vielä vanha ole ja pieni lapsi pitää nuorena.
Miehet ei välttämättä vaihda aina nuorempaan; minut vaihdettiin itseäni vanhempaan naiseen. Naisen lapset jo aikuisia, tällä mies varmisti sen ettei joudu enää lapsiperheen elämää viettämään.
Kiitos, näin mäkin ajattelen että lapsi pitää nuorena ja jos jumala suo.....
Itslle kävi niin etten halunnut lasta, mutta toinen osapuoli halusi kiihkeästi.
No siinä poukkoilimme tunteiden ja järjen välimaastossa, kunnes koetti se hetki, että jätetään ehkäisypillerit pois. Kun ne ei muutenkaan sovi. Käytetään kumia. No aina ei sitten sitä kumia tullut käytettyä vaan vähän pelailtua.
No raskaushan siitä seurasi. No nyt hän on onnessaan ja minä tuskailen.
Kannattaa tarkoin miettiä, mitä itse haluaa, ei tehdä asioita jos toinen vain haluaa.
Mutta jos mies sen arvoinen on että hänen vuokseen teet, niin so what.
Riskinsä kaikessa. Vaoi jäädä lopulta yksinhuoltajaksikin jos et pitkään ole tuntenut. Kannattaa tarkoin tutustua, ettei sitten tule yllätetyksi.
Jos mies haluaa lapsen (ja miksei haluaisi, kun on vielä nuori) etkä sinä halua yrittää, niin mitäs luulet tapahtuvan? Hankkii lapsen jonkun toisen kanssa.
Tietysti se luopuminen on rankkaa, jos pelkää ettei toista yhtä hyvää löydy tilalle.
Itse nyt olen miettinyt, että tämä oli typerä ratksisu omalta kohdalta oliisi pitänyt erota. Tämä lapsiasian takia. Koska olimme siitä niin eri mieltä.
Olisin kyllä löytänyt jonkun toisenkin naisen joka ei halua lapsia. jonkun jolla niitä jo on ja ovat isoja. Tai sitten sellaisen joka ei niitä enää halua muutenkaan.
Nyt kaduttaa että näin on käynyt ja meillä on todennäköisesti ero edessä. Hänelle se on ok, että erotaan, jos en ole täysin mukana lapsiasiassa. No se tiedettiin, sanoin että jää sitten sinun vastuulle ja haoidettavaksi. Oli niin sovittu asia. Mutta ei se onnistu, ainakaan samassa taloudessa asumalla.
Itsellekin tuntuu sille, että vaikka erotaan se on parempi, kuin "tuhlata" aikani toisen haluille vastoin omiani.
Kannattaa otta hoitoon vaikka viikoksi jonkun sukulaisen tai tuttavan mahdollisimman pieni lapsi, niin siinä ne halut lapsesta katoaa.
Me tehtiin niin "harjoituksen" vuoksi. Se sai minut todella tajuamaan ja muistamaan miten älyttömän rankkaa se on ja oli. Aika vain oli kullannut ne muistot kun omat lapset on jo vanhoja.
Ehkä menet vain tässä hetkessä niin tunteidesi mukana, ettet osaa järkevästi ajatella. Itsekin menin tunteiden vallassa tähän "lankaan".
Ne on nuo nuoret meille vanhoille liian koukuttavia. sille ei voi mitään tuntee itsensäkin nuoreksi ja nuoristuu pakosta.
Virheeksi näen omalta kohdalta tämän tilanteen. Seuraavaksi otan max 2-3 vuoden ikäerolla naisen itselleni. Ja sellaisen joka ei halua enää lapsia.
Mutta harkitkaa rauhassa. Ja kokeilkaa. Mieti tuntojasi ja sitä miten paljon olet valmis uhraamaan miehen puolesta.
Jotenkin rivien välistä luen aika suurta epävarmuutta sinussa.
Sen halun siihen lapseen pitää olla puhtaasti sinusta. Muuten ei onnistu, masennus ja ahdistus tulee sitten kun se raskaus on todellista. Siihen asti koko homma on vain kivaa leikkiä ja tunteilla pelaamista.
Sitten kun se todellisuus iskee se on järkyttävää, kun tajuaa ettei ollut omaa tahtoa vaan antoi toisen viedä.
Joten mieti sitä niin että tekisitkö laspen ja etsisitkö miehen sitä varten, että perustat perheen jos olisit sinkku.
Vai valitsisitko sellaisen joka ei enää lapsia halua.
Toki sun kannattaa se oma markkina-arvosi mitata, jos et sitten lapsia aio tehdä ja mies tekee. Jos tuntuu ettei sulle löydy ketään muuta tai ei kukaan nappaa niin hyvin.
Niin parempi kai se lastenkin kanssa ja miehen kuin yksin.
Vaikka itse henkl. Kohtaisesti olen mieluummin vaikka yksin kuin että möisin itseni parisuhteeseen ja hintana olisi lapsi.
Kiva saada vastauksia myös miehiltä.
Toki olen miettinyt asiaa, ehkä liikaakin, ja totta on sekin että en ehkä potisi vauvakuumetta ikäiseni jo lapsia omaavan miehen kanssa.
Mutta tämä nyt on mun elämääni, ja satun tätä miestä rakastamaan, nuorta ja lapsetonta.
Eniten ehkä pelkään sitä, että jos kävisikin niin, että mies jättää kun rupsahdan vauvan myötä ja vaikka itse kestäisin kokemuksellani yöitkut ja vauvan nurjat puolet, mitäs jos mies lapsellisuuksissaan karkaa?
Nämä ajatukset koitan torjua sillä, että loppuviimeksi olen aina onnellinen äitiydestäni, mieluummin sitten 80 vuotiaana elän täyttä elämää ja saan lapsenlapset kylään, kuin että olen joku sinkkumummo joka saa tehdä itsekkäitä ratkaisuja.
Jotkut naiset vaan on äitejä enemmän kuin toiset, en koe menettäväni mitään, saavani vaan, HEI KUULKAA TAISIN VASTATA ITSE ITSELLENI.
Käytä naisen oveluuttaasi siinä, karkaamisen pelossa. Jos mies tässä vaiheessa haluaa laspia ja sinä emmit. Pelkäät sitä yksin jäämistä laspen kanssa etc... Niin jossain sopivassa vaiheessa, kun asia tulee esille, niin sano, että se laspi jää siinä tapauksessa miehelle ja sulle joka toinen viikonloppuhoidot ja elatusmaksut.
No tiedeän ettei kukaan nainen oikeasti sellaiseen kykene, mutta sillä on hyvä miestä pelotella, ettei niin helposti karkaa.
Koska itswe miehenä tiedän, että se vapaus voi siinä jossian vaiheessa tuntua hyvältä vaihtoehdolta ja nainen jää lapsen kanssa.
Mutta tuolla fraasilla syyllistätä ja luot miehelle sen vastuun ottamisen tunteen päälle teoistaan sitten.
Aika hyvä tuo edellinen vihje, pidetään mielessä.
En kyllä kykenisi luopumaan lapsesta, mutta niinkun vihjasit pelotella ajatuksella voi :)
mieti mitä tällä kiristyksellä saat aikaiseksi; miehen joka ei kunnoita eikä arvosta sinua enää koska käytät epäilyttäviä keinoja omien halujesi saavuttamiseksi. lapsen avulla kiristys menee kaiken ala-arvoisen alapuolelle millä parisuhteessa yleensä kiristetään toista osapuolta.
oikeassa parisuhteessa jos toista ihmistä rakastaa, ei tarvitse turvautua kiristykseen.
Miksi? Itse olen 56 vuotias 3lapsen yh:iskä (ex vaimo 31)
joten miksi miehiä voisi tänäpäivänä pelotella yh-
huoltajuudella? Toki tiukkojakin tilanteitakin on
tullut, nuorin 7-vuotta, mutta kaikesta selvitään.
Ainoa ongelma on se ettei varteen otettevia "tyttöystäviä" ole näkynyt kovin usein.
(lue Tytönhupakoita!!!) Joten kyllä mieskin pärjää lasten kanssa. Eli ei syytä kiristykseen.
Äla ryhdy moiseen enää tuossa iässä.
Kaduttaa tai surettaa? Älä mieti asiaa noin vaan nauti kahdesta jo isosta lapsestasi, jotka varmaan tekevät sinusta isoäidin lähivuosina.
Ajattele asiaa myös lapsen näkökulmasta. Millaista on, kun vanhemmat ovat niin vanhoja? Orvoksi jää huomattavasti nuorempana kuin ensimmäiset lapsesi.
Mielenkiintoisia näkökulmia asiasta. yritän tässä itsekin löytää vastauksia samanlaiseen ongelmaan. Täytän 40 ja lapset ensimmäisestä liitosta ovat jo kymmenen päälle. Uusi mieheni on minua nuorempi ja lapseton. Tein heti suhteen alussa selväksi etten tee enään lapsia. Tein ratkaisuni edellisen liiton aikana väsyneenä ja masentuneena (johtimet operoitu kiinni). Halusin varmistaa että saan nauttia itsekkäästi "omasta ajasta" loppu elämän, mutta nyt tilanne on toinen. En halua olla itsekäs ja yksinäinen. Olen löytänyt ihanan ihmisen jonka kanssa haluan taas nauttia elämästä, myös perhe-elämästä. Mieheni on jo sopeutunut ajatukseen ettei koskaan saa omia lapsia, mutta nyt olen itse alkanut miettimään ja yhä enemmän haluamaan vielä yhtä lasta. Kun vihjaisin asiasta miehelleni hän sanoi että on 110% mukana, enemmänkin jos haluan "prosessiin" ryhtyä. Suorastaan innostui ja aiheesta keskusteltiin vakavasti. Gyne sanoi että paras keino meille yrittää lasta olisi koeputkihedelmöitys eikä tämän ikäisellä tulokset ole mitenkään varmoja. Mietityttää...
En pääse irti ajatuksesta vaan puntaroin plussia ja miinuksia mielessäni päivin öin (siksi nytkin täällä näitä lueskelen). Olen varma että miehestäni tulisi mahtava isä vauvalle. Vaikea päätös! Olisi helppo vain jättää ehkäisy ja odotella tuleeko lasta vai ei, mutta kun se ei ole mahdollista enään.
Olisimmepa tavanneet viisi vuotta sitten, mutta kun herra oikea käveli vastaan vasta pari vuotta sitten...