Sen tiedän että haluan vielä opiskella enkä jäädä "pelkäksi" yo-merkonomiksi.
Näitä olen harkinnut (plussat ja miinukset):
Sosionomi: - pyörtyilen tunneilla kun olen niin herkkä ihmisen biologiassa puhumattakaan ensiavusta ihmisen henkinen puoli ihan kiinnostava, varmaan ainoa juttu mikä oikeasti kiinnostaa - en todellakaan tiedä pitäisinkö työstä, en pahemmin haluaisi hoitaa ketään vauvasta vaariin
Kauppatieteet: - pohjakoulutuksena olen käynyt jo kauppaopiston, mikä sinänsä hyvä, mutta toisaalta tuntuu että olen saanut alasta ja tarpeeksi enkä halua olla niin alan fani että haluaisin ihan korkeakoulutetuksi tulla..sitäpaitsi vaikuttaa ettei tradenomeja arvosteta sen enempää kuin merkonomejakaan
It-tradenomi: - liian paljon nörttimäisyyttä ja koneella näpertämistä, en haluaisi olla esim.tekninen tuki tietokoneella puuhastelu ihan mukavaa kunhan sitä ei ole koko ajan
Myös hieroja, ravintola-ala, medianomi (tästä alasta en tiedäkään paljoa, kokemuksia?), kirjastontäti kulttuurialalla, kokki, stylisti (mitä oikein ajattelin?!), kosmetologi. Ei ei ei..mikään näistä ei nappaa sittenkään, välillä vaan innostun kun luulen tietäväni mitä haluan, mutta totuus astuu peliin kun luen koulujen sivuilta alan kuvauksen.
Tähän voi vaikuttaa myös huono itsetuntoni, en oikein osaa erottaa, enkö vain halua jollekin alalle kun en luota itseeni vai enkö ihan oikeasti halua....ja lisäksi huomaan miettiväni samoja aloja kuin kaverini, en tiedä olenko haluavani enemmän jollekin alalle kuin toiselle vain sen takia koska kaverikin on sillä alalla vai ihan omasta tahdosta. Ja huomaan ajattelevani että haluan jonnekin ns.mediaseksikkäälle alalle, en tiedä mitä ITSE haluan.
Olen nyt yli vuoden pitänyt välivuotta enkä ole sen viisaampi kuin edellisen koulun loppuessa. Pakko vain kokeilla jotain?? Mutta mitä? Kun haluaisin kyllä ettei tarvitsisi montaa koulua kesken jättää.
Olen jo käynyt kaikenmaailman ammatinvalinta-testit netissä läpi eivätkä nekään saa minusta selvää kun haluan tasapuolisen vähän kaikkea. Mutta eniten minussa on kuitenkin järjestelmällisyyttä ja sosiaalisuutta. Vähiten olen luova ja yrittävä. (Tuo luovuuden puute voi johtua siitä etten uskalla olla sitä, en uskalla olla erilainen luova oma itseni. Tai en tiedä, ehken vain oikeasti ole luova vaikka olenkin ihan hyvä piirtämään. Tosin en pidä piirtämisestä.) Kävin ammatinvalinta-ohjaajalla ja siitä ei ollut mitään hyötyä.
Näitä olen harkinnut (plussat ja miinukset):
Sosionomi: - pyörtyilen tunneilla kun olen niin herkkä ihmisen biologiassa puhumattakaan ensiavusta ihmisen henkinen puoli ihan kiinnostava, varmaan ainoa juttu mikä oikeasti kiinnostaa - en todellakaan tiedä pitäisinkö työstä, en pahemmin haluaisi hoitaa ketään vauvasta vaariin
Kauppatieteet: - pohjakoulutuksena olen käynyt jo kauppaopiston, mikä sinänsä hyvä, mutta toisaalta tuntuu että olen saanut alasta ja tarpeeksi enkä halua olla niin alan fani että haluaisin ihan korkeakoulutetuksi tulla..sitäpaitsi vaikuttaa ettei tradenomeja arvosteta sen enempää kuin merkonomejakaan
It-tradenomi: - liian paljon nörttimäisyyttä ja koneella näpertämistä, en haluaisi olla esim.tekninen tuki tietokoneella puuhastelu ihan mukavaa kunhan sitä ei ole koko ajan
Myös hieroja, ravintola-ala, medianomi (tästä alasta en tiedäkään paljoa, kokemuksia?), kirjastontäti kulttuurialalla, kokki, stylisti (mitä oikein ajattelin?!), kosmetologi. Ei ei ei..mikään näistä ei nappaa sittenkään, välillä vaan innostun kun luulen tietäväni mitä haluan, mutta totuus astuu peliin kun luen koulujen sivuilta alan kuvauksen.
Tähän voi vaikuttaa myös huono itsetuntoni, en oikein osaa erottaa, enkö vain halua jollekin alalle kun en luota itseeni vai enkö ihan oikeasti halua....ja lisäksi huomaan miettiväni samoja aloja kuin kaverini, en tiedä olenko haluavani enemmän jollekin alalle kuin toiselle vain sen takia koska kaverikin on sillä alalla vai ihan omasta tahdosta. Ja huomaan ajattelevani että haluan jonnekin ns.mediaseksikkäälle alalle, en tiedä mitä ITSE haluan.
Olen nyt yli vuoden pitänyt välivuotta enkä ole sen viisaampi kuin edellisen koulun loppuessa. Pakko vain kokeilla jotain?? Mutta mitä? Kun haluaisin kyllä ettei tarvitsisi montaa koulua kesken jättää.
Olen jo käynyt kaikenmaailman ammatinvalinta-testit netissä läpi eivätkä nekään saa minusta selvää kun haluan tasapuolisen vähän kaikkea. Mutta eniten minussa on kuitenkin järjestelmällisyyttä ja sosiaalisuutta. Vähiten olen luova ja yrittävä. (Tuo luovuuden puute voi johtua siitä etten uskalla olla sitä, en uskalla olla erilainen luova oma itseni. Tai en tiedä, ehken vain oikeasti ole luova vaikka olenkin ihan hyvä piirtämään. Tosin en pidä piirtämisestä.) Kävin ammatinvalinta-ohjaajalla ja siitä ei ollut mitään hyötyä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
välivuotesi? Olitko alasi töissä? Miltä tuntui?
Mitä jos pyrkisit työharjoitteluun eri aloille ja tutustuisit siten oikeaan työelämään?
Sinuna en pähkäilisi kovin paljoa mediaseksikkyyttä ja "arvostusta". Työssä on tärkeintä, että siinä viihtyy ja että pystyy sillä elättämään itsensä. Vapaa-ajalla voi sitten toteuttaa itseään lisää.
Myöskään huonossa itsetunnossa ei kannata kieriskellä. Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on huono itsetunto, mutta jotka ovat joutuneet silti tekemään työtä koko ikänsä henkensä pitimiksi.
Jos olet järjestelmällinen ja sosiaalinen, niin minusta olisit sopiva töihin esim. koulun kansliaan, pankkiin, vakuutusyhtiöön, matkatoimistoon, aulaemännäksi tms. Koulutuksesikin olisi hyvä pohja sellaisiin ammattehin.
Olen ollut oman alani työssä ja se on ihan ok, kaipaisin vain jotain uutta ja lisää.
Tuo työharjoittelu olisi ihan hyvä ajatus, mutta ottaako kukaan mielellään työharjoittelijaa jolla ei ole mitään kokemusta alasta?
Ei, ei niin ole tärkeää ajatella mediaseksikkyyttä mutta huomaan sitä vain ajattelevani, ja mietin mitä muut ajattelevat jos olen siinä ja siinä ammatissa..
En todellakaan ole niin sosiaalinen että haluaisin huomion keskipisteeksi aulaemännäksi tai vastaavaa...olen ujo ja enkä nyt kuitenkaan ole niin valtavan sosiaalinen.
joku työharjoittelijaa, saat selville pyrkimällä eri tahoille työharjoitteluun. Kun on kysymys harjoittelusta, ei ammattitaitoa vaadita. Myös työvoimatoimiston kautta voi etsiä työharjoittelupaikkoja.
Muut ajattelevat sinua melko vähän. Heillä on tarpeeksi ajattelemista itsessään. Ja vaikka ajattelisivatkin, niin mitä haittaa/hyötyä siitä olisi?
Teepä vielä ammatinvalintatesti vaikka netissä ja pudottele pois muutamia ammatteja, kun tuo aulaemäntäkin putosi noin nopeasti. Valinta helpottuu, mitä useampia ammatteja saat karsituksi, kunhan et kaikkia karsi.
Itsekään en tiedä mitä tekis. Pitäisi löytää ala joka kiinnostaa. Mielestäni ei kannata tehdä ikäänsä työtä joka joka päivä aamu ja ilta vaan vituttaa ja tympäsee. PITÄISI TEHDÄ SITÄ MIKÄ KIINNOSTAA JA MISTÄ SAA PARHAIMMAN TYYDYTYKSEN.
Raha ei ole tärkeintä, että on 2x enemmän palkkaa kuin tavallisella duunarilla. Jos ostan jonkin lelun esim. UUDEN MÖNKIJÄN, ajelen sillä jonkin aikaa ja tulen takaisin kotiin. Millä sitten viihdytän itseäni. Asia on toki eriasia jos on lapsia tai vaimo yms, silloin elämällä on suurempi tarkoitus. Mutta en aio mukuloita hommata sen vuoksi että ois jotain tekemistä.
En tiedä mitä haluaisin tehdä. En halua loppuelämääni käpistellä jotain kylmiä kappaleita, mutten kyllä ihmisiäkään. :P
Pitääkö lähteä munkiksi? En kyllä usko mihinkään höpölöpö jumalaan joka ZAP luo ihmisen paratiisiin ja sitten karkottaa sen sieltä ikuisiksi ajoiksi. Tai että pääsen johonkin taikamaailmaan kuoleman jälkeen jos vain uskon jeesukseen...
Kiinnostaville aloille on liian vaikea päästä esim yliopistojen pääsykoekysymykset. Millekään työkkärin "onnen avaimet" paska hoonaus kursseille en lähe enää ikinä.
Vedä itsesi jojoon. Sitten ei ahdista tai vituta
ei jojon jatkoksi kukaan mielummin astelette kaikki epäröivät lähimpään työvoimatoimistoon tai soitatte jos on vaikea mennä itse paikan päälle ja varaatte ajan joko ammatinvalinta psykologille tai muuten vaan jollekkin joka vastaa ammatin valinnasta ja urasuunnittelusta soittamalla paikkakunnan työkkäriin saa paljon neuvoja ja jatko-ohjeita nyt vaan rohkeasti eteenpäin