Mietittekö sitä että lapsi saattaa olla vammainen tai vakavasti sairas? Ite en vaan pääse ajatuksistani ja peloistani, vaikka tiedän ettei ole hyötyä etukäteen panikoida :(
Lasta juuri alettu yrittään. Onks ehdotuksia millasta asennetta vois yrittää hakee että pääsis näistä peloista..?
Lasta juuri alettu yrittään. Onks ehdotuksia millasta asennetta vois yrittää hakee että pääsis näistä peloista..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanlainen...:/ syvältä... ja tosiaan vaikken olis raskaanakaan niin tulee kausia, millon oon ihan ylihuolestunut ja pelkään koko ajan et jotain kauheeta tapahtuu lapsille, et ne kuolee tai jtn.....!
No kai sä syöt foolihappoa? Estää ainakin tietyt vammatyypit... Foolihappoahan suositellaan raskautta yrittäville ja sitä tosiaan pitää saada jo ennen raskautumista.
Riskipeliä koko elämä...
saa?
Olen sellainen todella helposti stressaava ja huolestuva ihminen.
Ennen raskaaksi tuloa pelkäsin sitä että en voi tulla raskaaksi, varmaan siis monelle ihan tyyppiliistä, no tulin niin helposti raskaaksi että ajattelin että tämä ei vain voi mennä hyvin.
Sitten ajattelin että varmasti raskaus menee kesken, on tuulimuna tai kohhdunulkoinen, koska minulla takana yksi ku-raskaus.
Vauva kuitenkin löytyi ultrassa jo aika varhaisessa vaiheessa.
No sitten tuli pelot myöhäisemmästä keskenmenosta ja siitä että vauva on jotenkin sairasm niskaturvoke ulrta oli normaali ja vauva kaikinpuolin normaali.
Minulla tosettiin raskaudiabetes ja sitä myöten ultria alkoi olemaan, kaikki ultrat olivat nomeja viikolle 30 asti, pikkuinen kasvoi hyvin jne.
Mutta sitten tuli kasvujätätys, ja vauvan paino alkoi kertymään huonosti, mitat yms alkoi jätättään.
Pelkäsin Downin syndrooman mahdollisuutta, koska vauvamme reisiluu oli lyhyt, ja hän oli pienikokoinen viikkoihin nähden.
Aivan loppuraskaudesta rv 36 tienoilla vauvan munuaisaltaat todettiin liian suuriksi, ja tämäkin yksi viite mahdollisesta poikkeavuudesta, olin jo tuolloin 100% varma eetä meille on tulossa eritysilapsi, aloin tottuttelemmaan ajatukseen...
Poikamme syntyi kaikinpuolin terveenä, kauniina lapsena.
Eikä ne pelot ole loppuneet vieläkään, poikamme nk, varhaisheijasteet pysyi tavallista kaen´mmin, ja jo pelkäsin jotain sairautta lapsessamme, mutta nyt 4kk neukussa todettiin lapsen olevan aivan normaali.
Yhä vain pelkään ja stressaan, kätkytkuolema pelko on alituisesti.
Tiedän sen että ajatukseni eivät ole terveitä, ei sen näin pitäsi olla, lapsella pitäisi olla tasapainoinen äiti, joka ei alituiseen pelkää, pelko ei saa hallita elämää.
Olen menossa juttelemaan asiasta...terapeutille.