Meille sitten vihdoinkin päätettiin hankkia
naukuva otus. Jotenkin tuntui ihan selvältä, että
se otetaan pentuna. Vasta kun näin tv:stä ohjelman
kissakodista (jossa kotia joutuu odottelemaan
jopa vuosia) heräsin. Niitä hoitava sanoi, että
ihmisten kannattaisi hankkia kissoja aikuisinakin,
niitä kohtaan on vain vääriä käsityksiä - ne ovat
yhä ihania silloinkin. Sitten kohdallemme osui
vajaa 1½ v. kissaneiti, joka sai meiltä kodin.
Itselläni ainakin on tainnut olla jonkinnäköinen
käsitys, ettei se sopeutuisi yhtä lailla kuten
pentu tms.. mutta kuinka väärä luulo voikaan
ihmisellä olla! Neiti on ollut meillä kohta
kuukauden päivät, tottunut hyvin takaisin
sisäkissaksi (vaikka välillä vähän vielä
naukaiseekin ovella). Käytin juuri häntä
eläinlääkärissä (leikkaus), hoivasin kun hän
heräili nukutuksesta, mietin kauanko kissa
pysyttelee kauempana, onko mökötys päällä pitkään,
ja seuraavana yönä pörrökäs tuli kehräämään,
nukkumaan viereen. Ensimmäistä kertaa.
naukuva otus. Jotenkin tuntui ihan selvältä, että
se otetaan pentuna. Vasta kun näin tv:stä ohjelman
kissakodista (jossa kotia joutuu odottelemaan
jopa vuosia) heräsin. Niitä hoitava sanoi, että
ihmisten kannattaisi hankkia kissoja aikuisinakin,
niitä kohtaan on vain vääriä käsityksiä - ne ovat
yhä ihania silloinkin. Sitten kohdallemme osui
vajaa 1½ v. kissaneiti, joka sai meiltä kodin.
Itselläni ainakin on tainnut olla jonkinnäköinen
käsitys, ettei se sopeutuisi yhtä lailla kuten
pentu tms.. mutta kuinka väärä luulo voikaan
ihmisellä olla! Neiti on ollut meillä kohta
kuukauden päivät, tottunut hyvin takaisin
sisäkissaksi (vaikka välillä vähän vielä
naukaiseekin ovella). Käytin juuri häntä
eläinlääkärissä (leikkaus), hoivasin kun hän
heräili nukutuksesta, mietin kauanko kissa
pysyttelee kauempana, onko mökötys päällä pitkään,
ja seuraavana yönä pörrökäs tuli kehräämään,
nukkumaan viereen. Ensimmäistä kertaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on ollut nyt muutaman kuukauden
löytöeläinhoitolasta haettu kissaneiti. Voin vain
todeta, että aivan mahtavan kissan saimme!
Aikuisen kissan tarkkaa ikäähän on mahdoton
sanoa, mutta muutamaa vuotta vanhempi se tuskin
on.
Oikeastaan mitään suurempia ongelmia meillä ei
ole ollut. Etukäteen vähän arvelutti, miten kissa
sopeutuu sisäkissaksi, mutta eipä meillä ole
suurempia keskusteluja ulkopolitiikasta tarvinnut
käydä. Hiekkalaatikon tarkoitus valkeni neidille
heti, ja ulkoilut sujuvat hienosti valjaissa.
Ainoa ongelma on ollut se, että ruoan suhteen
kissa on oikea nirppanokka. Se ei selvästikään
ole tottunut syömään kissanruokaa, vaan söisi
kaikkein mieluiten kotiruokaa. Ravinto-oppi ei
tahdo oikein mennä kissalle jakeluun. Kissa söisi
mieluiten puuroa ja vähät välittää
hiilihydraattien sopimattomuudesta kissan
ruokavalioon. Puuroa en tietenkään kissalle ole
tarjonnut, mutta kun meillä aamulla alkaa puuron
keitto, niin kissahan se ensimmäisenä tulee
jaolle. Heti jos silmä välttää, niin riiviö on jo
hotkimassa puuroa lautaselta... käytöstavat ovat
neidillä vähän mitä ovat, mutta aivan hurmaava
luonne sillä muuten on. Se on todella seurallinen
ja rakastaa rapsutusta. Se on todellinen
sylikissa. Itseasiassa se on nytkin sylissäni.
Oma mielipiteeni on se, että kissa on
parhaimmillan vähän vanhemmalla iällä. Pennut
ovat suloisia, mutta vanhetessaan kissoihin tulee
sitä tiettyä "luonnetta" ja usein ne vanhetessaan
tulevat seurallisemmiksikin. Aikuinen kissa oli
meille siksikin paras ratkaisu, että meillä on
pieni lapsi, ja pentujen leikit olisivat varmasti
olleet vähän turhan rajuja. Mitään ongelmia
meillä ei ole kissan ja lapsen kanssa ollut.
Todella hienosti tulevat keskenään toimeen,
valvovan silmän alla tietenkin.
Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille kissan
hankintaa harkitsevile ainakin käymistä
löytöeläinhoitolassa. Minullakin oli pieni
epäilys, luottaisiko löytökissa ihmiseen, mutta
heti tämän kissan nähdessämme epäilykset
hälvenivät. Monta muutakin ihanaa kissaa siellä
hoitolassa oli. Harmitti oikein jättää ne muut
sinne! On sääli, että monet nuoret aikuiset
kissat päätyvät piikille vain siksi, että ihmiset
ovat löytökissojen suhteen ennakkoluuloisia.
Nuorella aikuisella kissalla on kuitenkin kaikki
edellytykset kehittyä mukavaksi lemmikiksi. Niin,
ja miksei tietenkin vanhemmastakin kissasta voisi
tulla oikein mukavaa kotikissaa. Jos jonakin
päivänä tahdomme toisen kissan, ei meidän
tarvitse hetkeäkään miettiä, mistä kissan
hankkisimme!
Myös jo nuoruutensa ohittanut löytökissa voi olla
hyvä valinta ainakin kotiin, jossa ei ole ihan
pieniä lapsia. Työkaverini haki tällaisen arviolta
jo kymmenvuotiaan löytökissan kaverikseen, ja
kissa on osoittautunut oikeaksi aarteeksi. He ovat
nyt viettäneet yhteistä elämää muutaman vuoden ja
kisusta on tullut koko perheen arvostettu
lemmikki.