Pentu on vasta 12-viikkoa, joten ollaan ihan alkutekijöissä, mutta toisaalta en osannut tätä vanhemmallekaan koiralle ikinä opettaa niin, että se olisi oppinut. Osaisitteko auttaa:
Haluaisin leikkiä koiran kanssa niin, että heitän sille palloa, se tuo pallon minulle, laskee irti ja heitän uudestaan. Mutta näin käy: pentu kyllä juoksee pallon perään innoissaan, mutta ei tuo sitä minulle, joskus ei edes ota palloa suuhun, vaan alkaa nuuskia nurmea. Jos ottaa pallon, niin ei ainakaan tuo sitä minulle, vaan jää yksin jyrsimään. JOS joskus sattuisikin niin, että tuo sen minulle, ei anna sitä pois. Makupalaan vaihtaisin pallon irti sanalla, mutta jos koira tajuaa, että minulla edes on makupaloja, niin pallo ei voisi sitä vähempää kiinnostaa. se tippuu suusta heti ja koira alkaa tavoitella makupaloja. Ei puhettakaan, että toisi palloa. Mikä siis neuvoksi?
Haluaisin leikkiä koiran kanssa niin, että heitän sille palloa, se tuo pallon minulle, laskee irti ja heitän uudestaan. Mutta näin käy: pentu kyllä juoksee pallon perään innoissaan, mutta ei tuo sitä minulle, joskus ei edes ota palloa suuhun, vaan alkaa nuuskia nurmea. Jos ottaa pallon, niin ei ainakaan tuo sitä minulle, vaan jää yksin jyrsimään. JOS joskus sattuisikin niin, että tuo sen minulle, ei anna sitä pois. Makupalaan vaihtaisin pallon irti sanalla, mutta jos koira tajuaa, että minulla edes on makupaloja, niin pallo ei voisi sitä vähempää kiinnostaa. se tippuu suusta heti ja koira alkaa tavoitella makupaloja. Ei puhettakaan, että toisi palloa. Mikä siis neuvoksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
sisällä, ja haettava tavara voi olla ihan mikä vain mieluinen.
ja kehut kovasti kun ottaa tavaran suuhun ja kutsut luokse samalla, sitten kun koira on luonasi (voi mennä aikaa ennen kuin oppii) nii kehut koiraa hirveesti, sitte vasta opetat irti käskyä ku saat sen ensin tulemaan luo tavaran kanssa.
ja ite irti käskyähän voi reenata vaikka puruluulla koiran jyrsiessä, tai ruokakupin kanssa sillon tällön.
Ok, kokeilen sisällä ja yritän erikseen irti-käskyä. Luun kanssa ongelma: vaikka pentu on vasta noin pieni, niin se murisee jos yritän ottaa luuta suusta. Olen vain kerran kokeillut sitä, mutta en ole uskaltanut toista kertaa, sillä en tiedä mitä tehdä. Nyt sitten olen yrittänyt olla vain pennun lähellä ja kosketella sen päätä, tassuja ja naamaa sen jyrsiessä luuta. Silloin ei murise, mutta joskus jähmettyy sellaisella ilmeellä, että kohta tulee murina. Ollaan tehty myös sitä, että minä pidän jyrsittävää luuta käsissäni pennun jyrsiessä. Silloin ei tietenkään murise, mutta en aina jaksa tuntia istua lattialla luutelineenä.
Ruokakupilla ei murise.
Kiitos sinulle avusta.
Opeta kahdella lelulla. Kun pentu noutaa heittämääsi lelua, niin houkuttele toisella lelulla luoksesi. Kun pentu palaa lelun kanssa luoksesi, niin varmaan on jo kiinostuntu toisesta lelusta ja päästää suussaan olevan irti.Heitä toinen lelu päinvastaseen suuntaan. Pentu lähtee noutamaan ja taas houkuttelet toisella luoksesti. Lisää irti käsky myöhemmin.
Ainakin meillä oppi näin nopeasti palauttamaan lelun. Irti käsky lisättiin paljon myöhemmin.
pennun murinasta ei kannata sen kummempia välittää.
se vaa testaa että uppoaako tuo murina sinuun, ja jos oot niinku et kuuliskaa nii sehä on hyödytöntä, eikö? :)
toinen konsti on murahtaa takas ja kieltää moinen touhu kokonaan.
Ihan muuten yleisesti varoituksena, niille jotka tätä (aiheesta kiinnostuneena?) lukevat - jos koira pentuna murisee esim. luunsa kanssa, tulee ongelmia isonakin jos ei heti ota luuloja pois. Alkuvaiheessa pentu kokeilee omia rajojaan, ja usein (kokematon) omistaja sitten esim. säikähtää ja perääntyy murinaa. Tästä pentu oppii, että murinalla saa pidettyä asian itsellään, ja näin ollen kyseinen käytös vain vahvistuu. Eli ensimmäisestä murinakerrasta lähtien, ottakaa se luu/lelu pois suusta, ja näyttäkää että johtajalle ei murista. Pentuvaiheessa tämä on vielä helppoa, parin kolmen vuoden ikäiselle, käytäntöön jo tottuneelle koiralle muutos on jo paljon suurempi ja vaikeampi.
Ja vinkki tuohon uskaltamiseen: laumanjohtajalla on oikeus tehdä mitä tahansa (taino, hyvien tapojen piirissä nyt ainakin), ja pennulla ei ole mitään asiaa sanoa vastaan. Eli jos haluatte ottaa ruokakupin pois koiralta, se tehdään, lelun kanssa sama. Kun alusta asti pidetään samat säännöt, ei koiran kanssa pitäisi tulla ongelmia. (Valitettavasti olen liian monta kertaa nähnyt/tuntenut nahoissani koiria joilla kyseisiä sääntöjä ei ole koskaan ollut, vaan ovat tehneet mitä itse huvittaa.. Tilanteet voivat pahimmillaan tulla uhkaaviksi, kun pentuaikana on sorruttu vain söpöilemään koiran kanssa. :S)
meillä ei koskaan ole pennulta otettu ruokaa tai luita pois. Koirat ovat saaneet rauhassa syödä eivätkä ole oppineet pelkäämään että joku ryöstäisi niiden herkut. Lisää on laitettu ruokakuppiin koiran syödessä.
Vaikka murinoita on, niin ei koskaan ruuasta, luista tai leluista. Ne voi ottaa pois.
En usko, että pentu oppisi luottamaan sellaiseen ihmiseen joka ryöstää sen herkut.
Pointti on siis siinä, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja tietää saavansa ne asiat takaisin jotka sille kuuluu. Jos koiralta ei koskaan oteta mitään pois, siitä voi pahimmassa mahdollisessa tapauksessa tulla "omaansa suojeleva", muriseva ja ärisevä, ja jopa purevakin koira. Tämä yhdistettynä esim. perheen taaperoikäiseen lapseen, joka viattomasti haluaa ottaa lelunsa koiran suusta, ... Vaaratilanteita on lukemattomia.
Entä mitäpä teet, kun koira on saanut vaikkapa ulkona suuhunsa jotain, mikä on sille vaarallista? Jos poisottoa ei ole harjoiteltu, et varmastikaan saa asiaa pois koiran suusta sekunnissa. Aika voi todellakin ratkaista tilanteen, jos koira on päättänyt syödä vaikkapa myrkytetyn karjalanpiirakan. (Valitettavasti tämänlainen tapaus kävi viime vuonna naapurissa, eli en edes keksi esimerkkiäkään..) Lievempinä esimerkkeinä mainittakoot kaupan muovipussi ja puoliksi mädäntynyt siili, jotka eräs herkkusuu-kultsu on ainakin ehtinyt elämänsä aikana vetää; vasta tämän jälkeen omistaja alkoi kiinnittää huomiota hallittuun irti-käskyttämiseen... :/
Tulkinnallisesti kyse ei ole ryöstöstä, vaan siitä, että koiran tulisi luottaa omistajaansa niin paljon että antaa tämän ottaa mitä tahansa suustaan. Jos otettu asia on koiralle hyvä, niin sen voi ihan hyvin antaa takaisin - ja syöminen tai pureskelu voi jatkua. Koiramaailmassa tämä on aivan normaalia; johtajakoira saa mennä ottamaan mitä tahansa alemman koiran suusta, eikä toisella pitäisi olla mitään mutinaa asian kanssa. Tietty, laumassa toinen koira ei koskaan anna asiaa takaisin, mutta.. Se onkin jo eri juttu ;)
Irti- käskyä voisi harjoitella ensin vaikka lelujen tms helpompien kanssa. Ei niinkään herkkupalaan vaihtamalla vaan palkitsemalla oikeasta, eli niin että herkku tulee esiin vasta, kun toivottu asia on toteutunut.
Mielestäni hyvin kyseenalaista on häiritä koiraa sen syödessä. Jos koiraa jatkuvasti häiritään tuolloin, se varmasti stressaantuu ja kokee ehkä välttämättömäksi puolustaa ruokaansa.
Luun kanssahan voi myös välillä leikkiä. Mitä sitten, jos pentu murisee? Siihen murinaan ei kannata oikeastaan kiinnittää suurempaa huomiota tuossa tilanteessa.
Koiralla on oikeus murista. Murina on koiralle yksi tapa ilmaista itseään. Se ei tarkoita: "Olen vihainen, haluan olla johtaja tässä laumassa", vaan ennemminkin: "Antaisitko mun olla rauhassa?".
Kun siis murinaa ei tarvitse pelätä, siihen ei tarvitse suhtautua turhan hysteerisesti.
Meillä kanssa ongelmaa irtipäästämisessä 6 kuukauden ikäisen viiriäiskoirapojan kanssa. Jos sillä on suussa jotain mikä ei sille kuulu, esim. kenkä tai lasten lelu, ja yritän saada sitä pois, se joko juoksee karkuun (tai piiloon esim. pöydän alle), tai ns. jähmettyy, ja joskus murisee. On se parilla kerralla purrutkin. Yleensä hoen "Irti" ja jos ei päästä, avaan leuat. Jos irrottaa itse olen kehunut valtavasti, mutta jos joudun itse ottamaan, en kehu lähes yhtään.
Älä lähde mukaan. Palkitset vain ja oikeasta teota. Noutokäskyssä "TUo" meillä palkitaan aina koira siitä, että se pitää esinettä suussaan oikein. Kaikki vääränlainen jää huomiotta. Ihan kokonaan. Täysin. Se on helppoa, koska koiralle (spanieli) on jo ihan pentuna opetettu, että vain luuta purraan. Ja vain pyynnöstä noudetaan, ihan sama mitä pyydetään noutamaan /tuomaan. Kun koira tuo esineen, sitä ei vaadita syuoraan irroittamaan. Tilanne rauhoitetaan siten, että koiraa kiitetään ensin, eli koira otetaan vastaan, ei sitä esinettä. Sitten otamme kiinni esineestä taikka linnusta, ja irrotuskäskynä "kiitos". Ei muuta palkkiota. Ja koiralle riittää palkkioksi se, että se saa noutaa uudestaan. Varoisin alkuun sitä, että koira menettää sen tuomansa asian kokonaan. Noudon perusvaatimus on sellainen, että koira luottaa siihen, että siltä ei viedä kaikkea kivaa, mitä se löytää. On myöskin täysin väärä tapa se, että omistaja lähtee koiran perään, ja taistelee tavallaan siitä esineestä.
Unohda se irti-käskyn hokeminen, se ei auta, kun sillä ei ole hajuakaan, miten nouto tehdään. Taikka sellainen perusasia, että mitä se saa kanniskella taikka millä saa leikkiä. Luovuttamisesta ei pidä tehdä mitään valtataistelua. Jos koira menee siis pöydän alle, niin käännä sille selkäsi. Tee asiasta mahdollisimman vähän numeroa. Koiraa näkemättä ja tilanteita sen paremmin tuntematta en sano muuta. Miettikää mitä haluatte, ja miten siihen pyritte. yksinkertaisesti yksi vaihe kerrallaan. Opettakaa jätä käsky myös. Eli vaikka niin, että koira ei saa ottaa jotakin, ja palkitsette sen ottamatta jättämisen jollakin toisella asialla, huom, ei ikinä samalla esineellä taikka makupalalla. Palkkion ottamatta jättämisestä pitää olla parempi kuin se, mitä siltä kiellätte, ainakin alussa. Se helpottaa kovasti opetusprosessia. Välttäkää siis kaikenlaista taistelua luovutustilanteissa ja pyrkikää siihen, että koira ylpeänä haluaa itse luovuttaa. Noutavalle koiralle se on yleensä helppoa. Koska sillä on sisään rakennettu halu noutaa, ja usein myöskin iso miellyttämisen halu, jota on helppo käyttää tilanteissa hyväkseen. Koira jatkaa sitä toimintaa, mistä se saa itselleen merkityksellisen palkkion. Jos se nauttii esineistä taisteluista, niin taistelemalla vaan pahennatte asiaa. Täysi huomioimattomuus voi olla paljon tehokkaampi.
Koiran murahdettua, puremisesta puhumattakaan, on vaan pakko voittaa tilanne. Silloin ei saa ikinä' antaa koiran saada sitä tahtoaan periksi. Kaikkein tehokkain tapa voi noissa tilanteissa todella vaikka vähäeleinen selänkääntäminen. Useimmiten koira alkaa ihmettelemään ennen pitkää.
Yksi tärkeä asia on tuossakin tilanteessa luottamus. Luottamus koiran ja omistajan välillä rakennetaan ihan muutoin kuin nouto-/luovutusharjoituksissa. Se luodaan yhteisissä puuhissa, ihan mitä ikinä ne ovatkin. Kaikki koiralle mielekäs yhteinen touhu rakentaa yhteistyösuhdetta pala palalta. Eli näissä tilanteissa kaikki aika mitä koiran kanssa vietetään on eduksi. Kuusikuisella pitäisi olla jo kaikki perusasiat hyvässä hallussa, koska kohta tulee uusia isoja haasteita vastaan, mm.- riistavietitin heräämisen aiheuttamana. Sitten uhmaa ja sen sellaista. Erityisesti nyt on aika sitten tehdä siitä luoksetulosta sataprosenttisen varma. Ja riistaviettisellä koiralla se todellakin on oltava vielä vankempi kuin ns. tavallisella koiralla. Riista on sille ärsyke, joka on erittäin voimakas, ehkä kaikista mahdollisista voimakkain. Unohtakaa nyt tavallaan se luovuttamisesta taisteleminen. Jos koiralla on tapana pureskella hamuamiaan tavaroita, voitte käyttää ei-käskyä sen hampaiden käytön lopettamiseen. Tai murinaa, mitä ikinä olettekin kiletokäskynä käyttäneet.
Koiran isäntään luottamiselle ei poisotosta ole mitään haittaa. Mutta se on huomioitava että koiraa eti mitenkään ei yhtään saa härnätä kun sitä luuta ottaa. Ottaa vain pois, vie vähäksi aikaa pois ja palauttaa, ja antaa sitten ihan rauhassa sydä sit'. Minä opean koirani aina pennusta antamaan luut ja ruuaan pois, jos käsken. Koskaan ei voi tietää missä vaiheessa sitä taitoa tarvitaan, jos esim ottaa lenkillä suuhun jotain joka on saatava pois, esim vanha kala jostain rannalta, sekin on koiralle herkku, eikä ehkä haluaisi luopua siitä, mutta kun se on opetettu jo pentuna, ongelmia ei pitäisi tulla.
Mutta nyt en tarkota sellaista jatkuvaa koiran ruuan pois ottamista ja antamista, sitä koira ei siedä.
en ymmärrä tuollaista härkkimistä; joko se luu annetaan koiralle tai ei anneta, sitä ei kesken kaiken mennä pois viemään, sillä tavalla koira nimenomaan oppii että luita ja leluja pitää vahtia, ku ne voidaan nenän edestä viedä pois. ei se koira sitä tiedä että annat sen takaisin, se tajuaa vain sen pois ottamisen.
sensijaan kannattaa opettaa koiralle jätä-käsky, toimii samoin kuin ei-sanan opetus; lattialle laitetaan nami koiran eteen, jos koira yrittää tavoitella sitä, peitetään se kädellä ja sanotaan "jätä". heti kun koira kääntää päätään pois namista tai katsoo muualle, sitä kehutaan ja palkitaan namilla omistajan taskusta (huom! lattialla olevaa namia koiralle ei saa antaa missään vaiheessa). kun koira ei enää kiinnitä lattialla olevaan namiin huomiota, sitä voidaan siirtää lähemmäs koiraa ja jatkaa samalla tavalla, seuraavaksi namin voi asettaa koiran tassun päälle ja taas jatketaan. jos koira hamuaa namia tai katsoo sitä, nami peitetään kädellä ja sanotaan "jätä". kun pää kääntyy pois tai koira ottaa omistajaan katsekontaktia kehutaan ja annetaan nami taskusta.
vahva jätä-käskyn osaaminen suojelee koiraa syömästä ulkoa mitään epämääräistä, sitä voi soveltaa kotona myös lelujen luovutukseen. meillä ei koskaan ole otettu koirien suusta mitään, koska se vahvistaa esineiden vahtimista. sen sijaan jätä-käskyllä koira luovuttaa tavarat, jotka eivät sille kuulu, eikä mitään mörinöitä ole koskaan ollut.