VANHEMMILLE TÄRKEÄÄ

Menemällä kyttäämään (vartioimaan) perhepuistoon, te saatte aikaan ainoastaan sen, että nuoret vaihtavat paikkaa jonnekin sinne, mistä te ette löydä heitä. Kun vartioitte siellä, siirrätte nuorten vaan nuorille kuuluvaa vastuuta itsellenne.

Ei nuoret siellä vedä huumeita, vaan ihan muualla. Uskokaa, sinne ihan muualle ei heitä kannata ajaa.

Perhepuistossa he kokevat yhteisöllisyyttä ja sitä, että siellä saa riehua, sillä aikuinen on läsnä kuitenkin jollain tavalla. (LUE: JULKINEN PAIKKA). Se on turvapaikka heille, uskokaa tai älkää. Älkää hajottako sitä turvaa vaan opettakaa vastuuta.

Jos nuorenne on perhepuistossa ja tiedät, että siellä on rikottu paikkoja, syyllisestä viis. pistätte maalipöntöt ja pesuaineet kouraan ja sanotte että jos sotkitaan, niin silloin siivotaan ja korjataan. Jos tätä ei tehdä, seuraa muunlainen rangaistus, josta ei luisteta.

Meillä oli nuorena ravirata hengailupaikkana, ja potkimme koko raviradan aidat säpäleiksi. Syyllisestä viis, jouduimme talkoisiin ja naulaamaan raviradan aidan, koko sen kilometrin(?) matkan. Se opetti. Edelleen siellä oleskeltiin ja juopoteltiin, mutta ei enää ainakaan paikkoja hajotettu.

Istuta nuori keittiön pöydän ääreen vaivihkaa. KYsy häneltä, miten koulussa menee. EI TEENNÄISESTI, VAAN AIDOSTI! Nuori tietää, kun sinä esität. Hän ei kerro sinulle asioista heti, mutta odota vähän aikaa. Älä säikähdä. Jutut voivat olla rajujakin. Olkaa yhdessä, jutelkaa normaaleja juttuja.

Miettikää yhdessä sopivat kotiintuloajat. Niistä pidetään kiinni. Sopikaa yhdessä rajat, mutta älä vaadi nuorelta liikaa.

Muista, että niinä aikoina, kun sinä katsot telkkarista Salkkareita ja mietit työjuttujasi, nuori etääntyy sinusta. Anna sekin aika vaikka hänelle.

Tiedän, mistä puhun.

Kaikesta huolimatta, vaikka nuoresi sabotoi ja tekee mokia, (sillä niitä tulee) hän oppii virheistään jos sinä annat niihin mahdollisuuden. Ystävät ovat hänelle nyt tärkeintä, sinä olet turva.

noi vitun pennut pitäis laittaa tekeen mehtä hommia. niin unohtuis se perkeleen ahdistus, mitä pitää paikata kaikilla vitun mömmöillä. Yrittäkää ymmärtää...no voi vittu. Sullaki varmaan ne aivot on vähän pehmentyny kaman käytön takia.

Kiitän ja kumarran aidosti

- yksi näistä nuorista

siitä että vanhemmat haluavat vielä vaikuttaa.

Muutama asia särähtää kirjoituksessasi korvaa. Se että kaiken on tapahduttava nuorten ehdoilla. Mielestäni yhdessä, ei niinkään vain nuorten ehdoilla.

Jos täällä halutaan puuttua siihen, että paikkojen hajoittamisen on loputtava, se on ihan asiallista. Kirjoituksissa ei käydä läpi eilisiä keskusteluja vaan on kerrottu lopputulos; perhepuisto ei ole viikonloppujen juhlapaikka, jota alaikäiset eivät näytä ymmärtävän.

Kommentointi ja lyhyet kirjoitukset puistosta ei myöskään kata huolta nuorista, joka on tämän keskustelun toinen tarkoitus, se on selvää.

Jos teini-ikäiseltä kysytään kumpi mutsi on "coolimpi": a) ilman rajoja kasvattava vai b) rajat asettava, niin vastaus on selvä: teini-iässä vaihtoehto a) mutta vanhemana arvostetaan koettua vaihtoehtoa b) jonka mukaan suurin osa meistäkin kasvattaa lapsensa, kuten sinäkin.

Suurimmaksi osaksi kirjoituksesi on totta mutta voin kertoa omasta puolestani ettei nuo syyt pidä aina paikkansa. Itse olen esimerkillisestä perheestä jossa meitä lapsia kuunneltiin ja saimme paljon rakkautta. Säännöt ja rajat olivat mutta kuiteskin minä perheen mustalammas aiheutin aikoinaan yhteiskunnalle paljon vahinkoa. Aikoinaan sitä luuli että on kova jätkä jos rikkoo paikkoja sätkä huulessa ja kaljapullo kädessä. Aikuisena sitä vasta tajuaa että ne jotka eivät polttaneet ja rikkoneet paikkoja olivatkin niitä oikeesti kovempia jätkiä. En tiedä sitten auttaisiko puhe nuoriin henkilöltä jonka tekosista liikkuu kuulemma edelleen legendaa.

Näin mautonta tekstiä vakavan asian puolesta todella asiatonta.On todella hyvä että koivuhaassa vanhemmat tekevät nuorten eteen töitä kiittävät vielä aikuistuessaan puuttumisesta.HYVÄ VANHEMMAT.

olen yksi näistä vanhemmista jotka ovat huolestuneet perhepuiston nuorista.
Minulle henk.kohtaisesti on aivan sama missä nuoret aikaansa viettävät.Ovatko perhepuistossa vai metsänsiimeksessä vai jossain muualla.Mutta minä en ymmärrä sitä että hajotetaan paikkoja,rikotaan pulloja ym.Olen itsekin ollut nuori niinkuin jokainen meistä,ei minullakaan se elämä ruusuista ole ollut mutta hyvin olen elämässä selvinnyt eteenpäin.Minun suurin huoleni on omat lapset jotka piakkoin osa saavuttaa saman iän kuin nämä perhepuiston nuoriso enkä todellakaan halua omien lapsien joutuvan kyseiseen remmiin mukaan

ihmeellistä, että jonku äiti puhuu noin viisaasti xD kiitän ja kumarran.. toivottavasti nämä koivuhaan muutkin aikuiset ymmärtävät viestisi, eikä puhuis koko ajan meistä paskaa seläntakana ja kato kieroilla silmillään

Sinun kirjoituksessasi on paljon totta mutta jäi hieman leimaamisen maku suuhun luettuani sitä.
Se on totta, että kasvatusmalli lähtee kotoa,"niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" ja se on totta että rajoja,rakkautta ja ymmärrystä tarvitaan nuorten kanssa.
Mutta mielestäni se,että nämä rohkeat vanhemmat menevät nuorten keskelle perhepuistoon osoittaa juuri noita kolmea edellä mainittua asiaa.

Ja niin kauan kuin on vanhempia ja lapsia on erilaisia kasvaustapoja, korjaa jos olen väärässä,mutta kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan,että sinun määrittelemä tapa kasvattaa lapsia ja nuoria on ainoa oikea.

Myös ihmiset ovat erilaisia, toisilla toimii "keppi ja porkkana" toisilla joku muu menetelmä.

Itse olen nuorisotalon kasvatti ja meihin tehosi "yksi mokaa,kaikki kärsii" menetelmä.Nuorisotalon ohjaajien kanssa luottamus oli molemmin puolista.

Ja keskustelu lasten ja nuorten kasvattamisesta on aivan loputon aihe.

Nykyajan vanhempia ei voi aikuisiksi kasvattajiksi sanoa.Toista oli ennen 9 lasta ,ukko töissä,akka kotona,koskaan ei riitaa tullut .Ei ollut play sationeita,ei videoita,ei pc:tä,,eikä kännyköitä.Lapsista on kasvanut mallikansalaisia.Opettajia.lakimiehiä,,jne.Nykyajan laset on pois pilattu tavaroilla,ja vanhemmilla on vastuu ja vanhemmuus kateissa.Ei ihme,että nuoriso rikollisuus rehoittaa ja koulu ei kiinnosta.

olisiko sinunkin nuoruutesi olisi ollut onnellisempi, jos vanhemmat olisivat toimineet toisin? Enemmän ymmärrystä ja varsinkin sitä OSALLISTUMISTA...

Elikkäs en tarkoita sitä, että nuorelle ei saisi asettaa rajoja. En välttämättä tiedä, että oma kasvatustapani on oikea. Mutta uskon, että kun ajat muuttuvat, tulee meidänkin olla asioissa mukana ja tietää, mitä tapahtuu. Se tapahtuu nuorta kuuntelemalla. Tulee ymmärtää syy eikä seuraus.

Jokainen lapsi, aikuinen ja nuori on oma yksilönsä. Sinun aikuisena ja kasvattajana tulisi ymmärtää vanhemmuutesi perusasia: Lapsi/nuori ei ole sinua varten, vaan sinä olet lasta/nuorta varten.

Minulla oli lapsena hirvittävät vaatimukset, vanhempani asettivat järjettömiä odotuksia kohdalleni. Rakastin hevosharrastusta ja voi äiti ja isi parat kun olisivat ymmärtäneet minua tukea tässä harrastuksessani. Sen sijaan en saanut käydä tallilla, vaan minun tuli harrastaa heidän mielestään hyödyllisiä asioita, kuten musiikkikonservatoriota ja pianon soittoa. 5 iltaa viikossa koulun päälle. Kävi niin pirun raskaaksi, kun muuten en ihmisenä heille kelvannut. Teetkö sinä tätä vanhempana? Oletko kysynyt lapseltasi, mikä tekee lapsesi onnelliseksi?

Rajojen asettaminen on rajojen asettamista. Tarkoitan sitä, että jos nuori rikkoo asetettuja rajoja, tästä tulee seurata rangaistus. Ja voin kertoa, että varmasti rikkovat. Ole huolissasi enemmän, jos näin ei tapahdu. Nuori kokee, että olet silti siinä, vaikka välillä tulee haista vittua ja vittu mä vihaan sua saatanan kusipäätä. Vittu sä saatana mistään tiedä etkä ymmärrä mitään. Tiedätkö, että nuorella on pointti?! Et sinä ymmärräkään. Mutta yritä edes. Ei sinun tarvitse asettua samalle tasolle, vaan olla sen kaiken vastaanottava. Se nuori haluaa myös joskus itkeä ja oikeasti, kyllä, haluaisi tulla viereesi vaikka nukkumaankin kun ahdistaa joskus niin paljon.

Kunnioita nuorta. Sillä sinäkin saat kunnioitusta. Et ehkä heti, mutta hetken päästä. Jos sääntöjä rikotaan, niihin tulee rangaistus josta ei luisteta. Sinua koskee se, että myös sinun tulee olla sen arvoinen (lupauksissasi) että nuori kunnioittaa sinua.

Vastuun ottaminen teoista on se, mitä sinun tulee opettaa.

KUten kirjoitin tuonne toiseen viestiini jatkoksi: jos oikeasti haluatte auttaa näitä nuoria, pistäkää heidät siivoamaan jälkensä ja korjaamaan paikat. Syyllisestä ei väliä, mutta oppivatpa ainakin, että paikkoja ei saa rikkoa. Jos ei paikkojen siivoaminen miellytä, aseta rangaistus, joka on tarpeeksi veemäinen ettei tuu toistettua juttua. Mieti rangaistus valmiiksi, jotta sinun ei tarvitse muuttaa sitä. Mitä sitten, jos ei nuori ole tehnyt mitään?! (Omien sanojensa mukaan). Ottakaa selville, kenen lapsia/nuoria siellä puistossa on ja asettakaa yhteisrangaistus. (Siis keskustelkaa aikuiset keskenänne asiasta ja ongelmasta). Näin minä toimisin. Et syytä nuorta suoraan, vaan sanot, että nyt on kuulkaa kaikki matit ja minnat kotona pari viikkoa niin kauan, että syylliset saadaan selville. Sitten voi syylliset mennä ja korjata paikat. Mutta ei kannata sen jälkeen enää kieltää nuorta menemästä paikalle, jos ovat ihmisiks ja tulevat kotiin kun on sovittu.

Mikään ei ole (omasta kokemuksestani tämäkin) nolompaa kavereiden edessä kuin se, että tulee haukutuksi ja tukasta kiskotaan ilta kahdeksalta heidän nähtensä ja vielä niin että omat vanhemmat sen tekevät. Hyväksyisitkö itse omalle kohdallesi julkisen nöyryytyksen?

Sellainen särähti omaan korvaani, että: "lapsistani on tullut kunnon ihmisiä, lakimiehiä, opettajia jne". Eikö meidän olisi jo korkea aika oppia, etteivät ne tittelit yksistään, vaan ne teot, toisen ihmisen kunnioittaminen ja erilaisuuden hyväksyminen?!