Sillä minä en kohta testää enää sitä, kun insinööriporukka tulee kokouksiin niisä iänikuisissa virttyneissä vinoruutuneuleliiveissään puhaltelemaan ja haisemaan. Tämä on enemmänkin sääntökuin poikkeus; eilen huomasin kauhukseni, että eipä haittaisi sosiaalista kanssakäymistäni insinöörien kanssa, vaikka sokeutuisin. Tunnistan tyypit jo pelkän hengityksen hajun perusteella. Yksikin syö aivan varmasti koiranmuonaa elääkseen, aromit ovat juuri sellaiset.
Ja muutenkin taitaa olla ko. sakki tietyllä tapaa valikoitunutta. Tulee nimittäin Otaniemen bussipysäkiltä sen näköistä sälliä linjuriauto täyteen, etteivät varmasti ole nähneet koskaan naisesta paljasta pintaa enemmän kuin pelkän pään. Ehkei insinööriksi kasveta, vaan insinööriksi synnytään.
Ja muutenkin taitaa olla ko. sakki tietyllä tapaa valikoitunutta. Tulee nimittäin Otaniemen bussipysäkiltä sen näköistä sälliä linjuriauto täyteen, etteivät varmasti ole nähneet koskaan naisesta paljasta pintaa enemmän kuin pelkän pään. Ehkei insinööriksi kasveta, vaan insinööriksi synnytään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, on aivan totta, että nämä inssit ovat persompia tämäkälle pihville tai poronkäristykselle ja tietenkin kunnon viinalle.
Se vanha viina voi joskus lemahtaa tai jopa kimakka pierupäästä persauksista, mutta se on sitä inssin elämää.
Muuten vaikka olen minäkin vanhoja "Vanhan" kävijöitä en ole ammattikunnassani tavannut vegaaneja, mutta "kettupoikia" kyllä monesti.
Kun työmaakokouksissa ryystetaan sumpit ja syödään vehnästä kuten ennen sotkuissa, samassa tilaisuudessa arkkitehti kysäisee yrttiteestä...mesut katsovat hitaasti toisiaan.
Ajat muuttuvat, vanhemmat arkkitehdit ottivat kyllä pullosta huikkaa siinä kun rahvaskin...nyt ei ne nuoret kestä kahviakaan.
Perkele Miehen pitää haistakin pierulle ja viinalle saatana. Marjanpoimijat ja viherpipertäjät erikseen.
Arkkitehdeille (miespuolisille) voisi myös opettaa jo koulussa, että marimekkopaita voi ärsyttää liikaa muuten hieltä haisevassa tekijäporukassa.
Tällaiselle arkkitehdille sopii hyvin nimeksi Mari ja mekko päälle.
Voi hellallettas, onko päässyt paha maailma taas kohtelemaan kaltoin meidän pikkuista arkkinikkari poloista!! Kannattas arkkinikkarin palata takas sinne kammioon ja aloittaa uudestaan niiden pahvitalojen leikkeleminen ja liimailu, mutta älä enään haistele sitä liimaa ettei tule lisää vaurioita, jookos!.
Ei ole ihme ettei arkkinikkareita arvosteta tekijä portaassa. On tosin olemassa ihan asiallisia ja osaaviakin arkkitehtejä, mutta on sitten näitäkin, joilla on nestetasapaino päässyt pahasti järkkymään...
Tosikkojakin ovat kuulemma vielä nuo insinöörit. Noh, onneksi ei kuitenkaan koko kööri, tulihan tuossa yllä aika letkeääkin piikittelyä takaisinpäin=)
Kokeiles sinäkin, jos suinkin osaat. Tuosta yritelmästäsi paistoi läpi aito närkästys vähän turhankin selkeästi.
Ainahan se on tiedetty että arkkitehti tekee mahdottomaksi insinöörien hyväksi toteamat ratkaisut...
Parhaat insinöörivitsit kuulee aina insinööreiltä... Itseironiaa kyllä riittää.