Pakko vähän purkautua, kun tänään on taas niitä päiviä kun kaikki paha tulee ulos. Lähtö kohdat.Käytännössä yksinhuollan yhteishuoltajuudessa olevaa tytärtäni.Lapsen isä on viime aikoina kiukutellut, ollut tulematta tapaamisiin uhannut rosiksella ja puhunut perättömiä ja haukkunut minua ympäri kyliä.Olen ollu tyttäreni kanssa 24/7 yhdessä viimeisen 2,5 kuukautta.Tytöllä uhma.Paineita uranluonnista on.Yrittäny tässä alkaa pikkuhiljaa siirtymään työelämään ja/tai koulutukseen laihoin tuloksin.Tukea ei heru keltään taikka mistään.Masentaa ja kiukuttaa.Neiti koettelee hermoja kiukuttelemalla ja hakemalla rajojaan(eipä häntä siitä voi syyttää kun kehitykseen kuuluu, mutta jurppii silti...)Hetki sitten tultiin kaupasta ja jupisin ja kiroilin itsekseni kun neiti alkoi temppuilla.Kotiin päästyä itkuhan sitte tuli itselleni.Nyt ruuan jälkee ollaan tytön kanssa ollaan taas kavereita ja mussutetaan suklaatia.Auttaa kummasti ;) huoh jos loppupäivä ja huominen olisi pikkusen parempi...
rankka arki...
yx mammuli
9565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, tämä "arki" on varmasti niitä asioita joita arvostaa vasta jos sen on vaarassa menettää. Itse maksaisin mitä vaan jos saisin tyttäreni kanssa olla 24/7, nautin jokaisesta hetkestä. Hetket on suurimmaksi osaksi iloisia, mutta kyllä niitä kiukkupuuskiakin aina välillä tulee, viimeksi aamulla kun mentiin hoitoon... Toistaiseksi näitä ilon hetkiä on joka toinen viikko, jokatoinen taas täynnä ikävää. Jossain tuossa parin kuukauden päästä sitten tuomari määrää onko elämäni pelkkää iloa vaiko pelkkää ikävää, ex-vaimoni kun on "luvannut" että jos häviän niin tekee kaikkensa etten lapsiani enää näe :(.
Eli sanon vaan että mieti vaihtoehdot, vietätkö ennemmin elämääsi lapsesi kanssa vaiko ilman häntä, luulen että jälkimmäinen on kuitenkin se pahempi. Mutta eihän tätä osaa arvostaa ennenkuin sen on vaarassa menettää.
Minusta on hieman typerää ajatella et kaikki tai ei mitään tälläisessä asiassa.Ikävää, että sinulla on tuollainen ex. =( En kyllä vaihtaisi tytärtäni vaihtaisi ikinä mihinkään, vaikka välillä on rankkaa.Purin kiukkuani ja ahdistustani vain, etten purkaisi sitä lapseeni tai olisi häntä kohtaan ilkeä kiukuspäissäni.
Kylläpä kuulosti tutulta kirjoituksesi. Eilen oli minulla päivä, että arki tuntui todellakin rankalta. Esikoisella murkkuiän oireita ja koulu tökkii, keskimmäinen muuten vaan välillä vaikea ja nuorimmainen elää pahaa uhmakautta. Mutta tuostakin päivästä selvittiin ja tänään on taas ollut parempi päivä. Vaikeina päivinä yritän suunnata katseeni tulevaisuuteen ja mietin miten tyhjältä koti sitten tuntuukaan kun lapset lähtevät. Täällä minä elelen yksikseni ja odotan että edes joku lapsista soittaisi tai tulisi käymään. Miten silloin kaipaankaan näitä vaikeita päiviä!
Toivottavasti isä herää huomaamaan jossain vaiheessa, että lapset tarvitsevat isää myös eron jälkeen. Yli vuoden isä on elänyt uutta elämäänsä johon lapset eivät oikein mahdu. Joten minulle on tuttua tuokin, että lapset ovat aina läsnä. Me naiset ollaan vahvoja ja kyllä me näistä vaikeistakin päivistä selvitään.
Isällä on varmaankin jokin syy "kiukutella" ja "uhkailla" ja olla tulematta tapaamisiin. Yhteishuoltajuudessa Te isän kanssa yhdessä päätätte lapsenne asioista, et voi tehdä lastasi koskevia päätöksiä yksin...jostain syystä epäilen että olet unohtanut tämän. Ehkäpä tämä ko. isä tahtoisinkin viettää enemmän aikaa lapsensa kanssa, onko juolahtanut mieleen???
kiukuttele, uhkaile ja jätä tulematta tapaamisiin. Jos on joku ongelma, siitä puhutaan suoraan ja asiallisesti. Lapselliset idiootit kiukuttelevat.
äidin vastaus kaikkiin isän ehdotuksiin on EI KÄY, niin siinä mies alkaa helposti tuntea ettei mahda asioille mitään.
saa alkaa kiukutella kuin uhmaikäinen??? Aika hauskasti muuten vedit johtopäätöksen: "isukki ei ilmesty tapaamisiin=se haluaa tavata lasta useammin"
Miesten logiikkaa?!?!
haluta tavata lastaan kahden kesken. Ehkä tässä tässä taas yksi äiti joka kuuluu sarjaan "minä päätän, eikä sulla ole asioihin mitään sanavaltaa".
"Nyt ruuan jälkee ollaan tytön kanssa ollaan taas kavereita"
Sinun kuuluisi olla vanhempi ja hänen lapsi. Ongelmasi taitaa olla henkinen osaamattomuus vanhempna ja siihen usein liittyvä toisen vanhemman karkottaminen mahdollisimman hankalana olemalla.