joutuuko itse maksamaan lääkkeensä?Esim.mielialalääke on varmaankin melkoisen kallis lääke.Pitääkö henkilön itse maksaa koko summa vai auttaako kela näissä maksuissa?
lääkemaksut
nappia huuleen
81034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
reseptilääkkeistä saa peruskorvauksen, eli Kela maksaa puolet. Joissakin pitkäaikaissairauksissa, kuten astmassa ja verenpainetaudissa (jos on tarpeeksi vaikea tauti) saa puolen vuoden jälkeen lääkärinlausunnolla hakea korotettua Kela-korvausta eli erityiskorvausta, jolloin Kela maksaa lääkkeen hinnasta suuremman osuuden.
Lisäksi on Kela-korvattujen lääkkeiden vuotuinen lääkekatto, vähän yli 600 euroa. Eli jos vuodessa Kela-korvattujen lääkkeiden se hintaosuus, jonka itse joutuu maksamaan, menee yli sen rajan, saa loppuvuoden lääkkeet ilmaiseksi. Tai joutuuhan sitä maksamaan jonkun muutaman euron maksun per ostokerta, mutta lähes ilmaiseksi siis. Pitää vaan muistaa säästää lääkekuitit koko vuodelta, jotta voi tuota Kelalta anoa.
peruskorvaus on 42% Kela-korvattavista lääkkeistä. Kela seuraa lääkkeiden maksetttuja omavastuita ja lähettää asiakkaalle kirjeen jos omavastuiden euromäärä ylittyy eli täyttyy ns. Kela-katto, 643,14 euroa (v. 2008). Tämän jälkeen Kela-korvattavat lääkkeet maksavat 1,50/lääke.
Valitettavasti on kuitenkin sellaisiakin reseptilääkkeitä, joita Kela ei korvaa ollenkaan, eivätkä sellaiset lääkkeet kerrytä lääkekattoakaan. Mutta onneksi sellaisia juuri mielialalääkkeiden joukossa ei taida olla. Mutta esim. Efexor ja Cipralex ovat ainakin minun mielestäni jopa Kelakorvauksen jälkeen kalliita, kun taas Cipramil, Seronil ja vastaavat ovat edullisempia, tai siis koska niistä on saatavilla rinnakkaisvalmisteita, niin siksi. Mielialalääkkeistä saa erityiskorvauksen mikäli sairaus on jollain tapaa psykoottistasoinen, tarkemmat kriteerit löytyvät Kelan sivuilta.
KELA-korvattava=) Sen sijaan muut citalopram-tuotteet ovat, kuten nyt esim. Sepram (joka on aivan sama lääke kuin Cipramil, ei edes sen gen.sub., lisät. löytyy vaikkapa googlaamalla).
KYLLÄ sellaisia lääkkeitä on mielialalääkkeidenkin joukossa joista ei saa lainkaan KELA-korvausta, kun läheskään kaikki lääkkeet eivät kuulu korvattavuuden piiriin.
Niin, erityiskorvattavuuden saa jos kortissa on koodi 112. (eikä sen saaminen nyt ihan noin yksinkertainen juttu ole, että jos jollain tapaa psykoottistasoinen niin sitten saa.....)
Mutta täältä esim. löytyy lääkkeiden hinnat, korvattavuus, laskuri ym.
Http://www.yliopistonapteekki.fi
(sieltä käy selville mm. edellä mainittu asia....Cipramil ei kuulu enää korvattaviin...)
sanoo lääkärille, että ei ole varaa kalliisiin masennuslääkkeisiin, kyllä he halvemmat silloin kirjoittavat. Moni vaan ei kehtaa pyytää...
Onnellisimmassa asemassa ovat ne, joilla sattuu olemaan yksityinen sairauskuluvakuutus, joka on otettu ennen sairastumista. Ne yleensä korvaavat kaikki Pharmaca Fennicassa olevat lääkkeet riippumatta miten Kela korvaa vai korvaako ollenkaan. Mutta se vaan on niin, että ennen kuin on sairastunut, yksityiset vakuutukset tuntuvat monien mielestä rahantuhlaukselta. Eikä niitä enää sairastumisen jälkeen saa, tai ainakin jo olemassa olevat sairaudet rajataan pois. Niin ja toiset onnellisessa asemassa olevat ovat ne, jotka saavat erityiskorvauksen (mutta se taas edellyttää tietyn asteista sairautta, joka taas asettaa "onnellisuuden" kyseenalaiseksi).
mainitsemasi vakuutuksen omaavana voin todellakin suositella vakuutuksen ottoa.
Itse olen omani ottanut reilut 20 vuotta sitten, maksan vuodessa vakuutusmaksua tällä hetkellä (ikääkin on jo 50 v) 540 euroa. Mutta siihenpä sitten sisältyykin kaikki, erikoislääkärit ja lääkkeet ym. Vakuutukseni on jo niin vanha ettei siinä ole omavastuuosuutta laisinkaan, näitähän ei enää ole aikoihin saanut.
Terve olin kun vakuutuksen otin, mutta elämä on tuonut eteen yhtä jos toistakin:(
Mieluiten toki olisin terve=)
Itselläni on somaattisten sairauksien lisäki depressio muttei 112-koodia (eikä varmasti tulekaan jos näin asiat sujuvat).
Terapiani (psyk.erikoislääk.antaman)maksaa vakuutukseni, pitkä penni, tai siis sentti, vuodessa, käyn kahdesti viikossa terapiassa ainakin tämän vuoden.
Olen tämän vakuutusasian esille ottanut, ja minullakin tosin on vakuutus, mutta siitä on psyykenjutut rajattu pois, kun niitä olen jo ennen vakuutuksen ottoa sairastanut. Suurin osa yhtiöistä ei edes suostunut myöntämään minulle muunlaista vakuutusta, kuin pelkän tapaturmia korvaavan. Mutta lapsivakuutukseni, joka otettiin ennen syntymääni mutta loppui 20-vuotiaana, korvasi minulle aikoinaan 2 vuotta psykoterapiaa (sitten tuli sairauskohtainen enimmäiskorvausmäärä täyteen). Nykyään otettaviin verrattuna nuo vanhat vakuutukset ovat ehdoiltaan paljon paremmat, nykyään ei myöskään, kuten mainitsit, omavastuuttomia saa muualta (tietääkseni) kuin Veritaksesta. Olen huomannut sellaisen asian, että jostain kumman syystä lasten vakuutuksista puhuttaessa nettipalstoilla, ihmiset alkavat väitellä kiivaasti (syyttelemään toisia joko siitä, että ei kunnioita julkisia palveluja tai sitten ettei pidä lastaan tärkeänä mikäli ei vakuutusta ota; että lasta sitten viedään useammin lääkäriin turhistakin syistä yms. asioista loputtomasti), mutta aikuisten vakuutuksista puhuttaessa keskustelu pysyy asiallisena, mistä lie johtuu.