tukkapöllyä..

luunappeja..

Kertokaas äidit, kuinka moni on oikeasti ottanu lasta "tukkapäästä" tai antanu luunapin, vaikka ne katsotaankin pahoinpitelyksi??!

Minusta nuo on kuitenkin "lieviä" kurituskeinoja ja jossain tapauksissa mielestäni esim tukkapölly on ihan paikallaan jos lapsi käy ihan hurjana!

Tällaisia tilanteita on meillä sattunut vasta yksi mutta en epäröi tukistaa toistakaan kertaa jos lapsi on kovin tuhma!

Oma äitini antoi minulle tukkapöllyä monet kerrat, ja näin jälkeenpäin ajatellen eipä varmaan mikään pelkkä puhuminen olisi minulle tehonnutkaan eli hyvin teki!
Eikä ole jäänyt traumoja niistä tukistuksista :)

En kannata kuitenkaan esim. selkäsaunaa tai mitään vastaavaa, omalla kohdallani tuo luunappikin tuntuu jo liian kovalta, eli en aio sellaisia omalle lapselleni antaa.

133

5606

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kyllä..........

      ...olen itsekin pienenä saanut tukkapöllyjä eikä oo traumoja jäänyt ja oon omaakin lastani muutaman kerran tukistanut.

      Ja sitä käyttää monet monet muutkin tuttavani...

      En itsekään ymmärrä näitä "pylly paljaaksi ja remmillä perään"-kurituksia, mut tää tukistus on mustakin aika lievä kuritus.

      • luunappi ja tukkapölly

        Mun mielestä noi ei oo kovin pahoja kurituskeinoja ja tosiaan ovat joskus ihan paikallaan, mutta tietenkin aina yritän muuten käskeä kuin noilla keinoilla.

        Mun mielestä taas luunappi ei oo niin paha kun tukkapölly..

        Olen kerran antanut 2vuotiaalle pojalleni luunapin käteen kun alkoi sörkkimään pistorasioita, eikä totellut vaikka kuinka raivosin että niihin ei saa koskea!!!!! alkoi sitten sen jälkee vähän itkemään ja tuli syliin ja sitten rauhallisesti "juteltiin" asiasta. tai minä juttelin.. :) ei koskenut enää sen jälkeen.


    • eräs äiti

      tykkäisitkö itse, että sinulle annetaan tukkapöllyä tai luunappia, jos et tottele?

      No, meillä sattui sellainen tapaus, että lapseni mummo tukisti lasta ja lapseen sattui ja hän yritti tilanteesta pois ja nosti jalat koukkuu toivoen, että mummon ote irtoaa. No, eipä ironnut vaan tyttö roikkui tukastaan mummon otteessa. Tyttö oli silloin 4v ja painoakin sen mukaisesti. En kutsuisi tuota lieväksi tapahtumaksi vaan pahoinpitelyksi ja kyllä anoppi (nykyinen ex-anoppi) saikin kuulla kuuniansa siitä.

      Kyllä siinä on ihan kunnon syy miksi jotkin asiat on määritelty nykyään pahoinpitelyiksi ja hyvä niin!

      • evian

        On kaksi aivan eri asiaa roikottaa lasta tukasta tai ottaa siitä hetkeksi kiinni.

        Itse olen saanut sekä tukkapöllyä että luunappeja kun muu ei ole auttanut, enkä niistä ole mitenkään vahingoittunut. Oma poika on vasta pieni vauva, mutta en yhtään epäile etteikö hänkin tulisi vielä tutustumaan noihin keinoihin (ellei tietysti pysy aina yhtä kilttinä kuin tähän asti ;)


      • tekemistä tämän kanssa

        Ei kai kukaan normaali äiti nyt tollasta lapselleen tekiskään!!! Ja sitäpaitsi vaikka itse annan 4-vuotiaalle pojalleluunappeja ja läpsyjä persuksille niin en hyväksyisi jos mummon tai joku muu sen tekisi.Minä ja lapsen isä päättävat vain ja ainoastaan lapsen kurittamisesta. En edes hyväksyisi jos joku esim mummo tai vaari huutaisi lapselle,kaikki kasvatukseen ja rangaistuksiin liittyvä kuuluu vanhemmille, muiden perheenjäsenten tehtävä on olla lapselle ystävä...ja joskus hemmottelija :-)


      • luunappeja vastaan

        Olisi kiva että luunappien yms lievien kurituskeinojen vastustaja olisi minun kengissä jonkin aikaa ja viettäisi aikaa poikien kanssa. En ole vielä keksinyt muuta keinoa kurittaa. Annan siis vain luunappeja jos vanhempi poika käy tosi hurjana, eli ehkä pari kertaa kuukaudessa. Hän saattaa kaataa kiusata pikkuveljeä ja juosta ympäri kämppää ja tavaroita hajoaa ja käskee pikkuveljen tehdä asioita jotka tietää kielletyksi, esimlaittaa pakastimen pois päältä yms. Jos lähetän pojan omaan huoneeseen ja laitan oven kiinni, se rikkoo tavaroita huoneessa ja vetää kirjahyllystä kirjat ja repii ne, jos käsekn sohvalle jäähylle, arvatkaa pysyykö siinä, huutaminen ei auta pätkän vertaa....miteä te luunappien vastustajat teette tässä tilanteessa, lahjotte tikkarilla olemaan hiljaa vai? Muista kauppareissuja vuoden takaakun olin äitiyslomalla kuopuksen synnyttyä, yritin hoitaa vauvaa ja uhmaikäistäja käydä kaupassa ja laittaa ruokaayms, no kaupassa ison ruokakorin kanssa ja lastenvaunujen työnnellen yritin pitää myös kurissa ympäri kauppaajuoksevan 3-vuotiaan, sitten kun komennan poikaa se heittäytyy maahan ja karjuu suoraa huutoa ja sitten nostan käsivarresta (minulla siis vain yksi käsi vapaana jos sitäkään) ja raahaan ulos ja sitten mummot kirjoittaa lehden yleisönosastolla miten rumasti äiti puhuu lapselle ja retuuttaa ympäri kaupunkia!! Miten muuten tollasessa tilanteessa voi toimia!??? En todellakaan aio lahjoa lapsia karkilla koska sitten ne oppii että kiukuttelulla saa aina karkkia. Jos poika käy noin hurjana niin läväytys persuksille ja sitten poika itkee muttaitkun jälkeen tulee pyytämään halia ja halin jälkeen on jo rauhallisempi, meillä tällainen kuritus siis toimii. Tosin en tee sitä julkisilla paikoilla koska tiedän että se on laitonta.


      • se tilanne
        evian kirjoitti:

        On kaksi aivan eri asiaa roikottaa lasta tukasta tai ottaa siitä hetkeksi kiinni.

        Itse olen saanut sekä tukkapöllyä että luunappeja kun muu ei ole auttanut, enkä niistä ole mitenkään vahingoittunut. Oma poika on vasta pieni vauva, mutta en yhtään epäile etteikö hänkin tulisi vielä tutustumaan noihin keinoihin (ellei tietysti pysy aina yhtä kilttinä kuin tähän asti ;)

        lähti ja päättyi aivan johonkin muuhun. Muuta vastuu tilanteesta oli aikuisella ja se oli pahoinpitelyä.


      • siis lapsellenne
        tekemistä tämän kanssa kirjoitti:

        Ei kai kukaan normaali äiti nyt tollasta lapselleen tekiskään!!! Ja sitäpaitsi vaikka itse annan 4-vuotiaalle pojalleluunappeja ja läpsyjä persuksille niin en hyväksyisi jos mummon tai joku muu sen tekisi.Minä ja lapsen isä päättävat vain ja ainoastaan lapsen kurittamisesta. En edes hyväksyisi jos joku esim mummo tai vaari huutaisi lapselle,kaikki kasvatukseen ja rangaistuksiin liittyvä kuuluu vanhemmille, muiden perheenjäsenten tehtävä on olla lapselle ystävä...ja joskus hemmottelija :-)

        että muut ihmiset ovat turvallisempia kuin omat vanhemmat?


      • lapsiasi
        luunappeja vastaan kirjoitti:

        Olisi kiva että luunappien yms lievien kurituskeinojen vastustaja olisi minun kengissä jonkin aikaa ja viettäisi aikaa poikien kanssa. En ole vielä keksinyt muuta keinoa kurittaa. Annan siis vain luunappeja jos vanhempi poika käy tosi hurjana, eli ehkä pari kertaa kuukaudessa. Hän saattaa kaataa kiusata pikkuveljeä ja juosta ympäri kämppää ja tavaroita hajoaa ja käskee pikkuveljen tehdä asioita jotka tietää kielletyksi, esimlaittaa pakastimen pois päältä yms. Jos lähetän pojan omaan huoneeseen ja laitan oven kiinni, se rikkoo tavaroita huoneessa ja vetää kirjahyllystä kirjat ja repii ne, jos käsekn sohvalle jäähylle, arvatkaa pysyykö siinä, huutaminen ei auta pätkän vertaa....miteä te luunappien vastustajat teette tässä tilanteessa, lahjotte tikkarilla olemaan hiljaa vai? Muista kauppareissuja vuoden takaakun olin äitiyslomalla kuopuksen synnyttyä, yritin hoitaa vauvaa ja uhmaikäistäja käydä kaupassa ja laittaa ruokaayms, no kaupassa ison ruokakorin kanssa ja lastenvaunujen työnnellen yritin pitää myös kurissa ympäri kauppaajuoksevan 3-vuotiaan, sitten kun komennan poikaa se heittäytyy maahan ja karjuu suoraa huutoa ja sitten nostan käsivarresta (minulla siis vain yksi käsi vapaana jos sitäkään) ja raahaan ulos ja sitten mummot kirjoittaa lehden yleisönosastolla miten rumasti äiti puhuu lapselle ja retuuttaa ympäri kaupunkia!! Miten muuten tollasessa tilanteessa voi toimia!??? En todellakaan aio lahjoa lapsia karkilla koska sitten ne oppii että kiukuttelulla saa aina karkkia. Jos poika käy noin hurjana niin läväytys persuksille ja sitten poika itkee muttaitkun jälkeen tulee pyytämään halia ja halin jälkeen on jo rauhallisempi, meillä tällainen kuritus siis toimii. Tosin en tee sitä julkisilla paikoilla koska tiedän että se on laitonta.

        "Tosin en tee sitä julkisilla paikoilla koska tiedän että se on laitonta." Etkö kestä arvostelua vääristä kasvatuskeinoistasi?

        Lapsen kasvattaminen väkivallalla kasvattaa vain väkivaltaisia lapsia, nuoria, aikuisia...

        Puhumallakin saa asioita lapselle perille, mutta se vaatii aikuiselta enemmän aikaa ja kärvisvällisyyttä.


      • evian
        tekemistä tämän kanssa kirjoitti:

        Ei kai kukaan normaali äiti nyt tollasta lapselleen tekiskään!!! Ja sitäpaitsi vaikka itse annan 4-vuotiaalle pojalleluunappeja ja läpsyjä persuksille niin en hyväksyisi jos mummon tai joku muu sen tekisi.Minä ja lapsen isä päättävat vain ja ainoastaan lapsen kurittamisesta. En edes hyväksyisi jos joku esim mummo tai vaari huutaisi lapselle,kaikki kasvatukseen ja rangaistuksiin liittyvä kuuluu vanhemmille, muiden perheenjäsenten tehtävä on olla lapselle ystävä...ja joskus hemmottelija :-)

        Kyllä minä ainakin komennan esim. siskon lapsia, jos tarve niin vaatii. Eipä ole tullut mieleenkään olla ihan vaan hissukseen, jos lapsi tekee väärin ja olen itse lähellä. Tietenkään en anna luunappeja tai tukista toisten lapsia tms, mutta sanon kyllä ihan varmasti asiasta (ei kenenkään tarvitse välttämättä karjua toiselle..).

        Näin oletan tapahtuvan tulevaisuudessa omienkin lasten kohdalla heidän kasvaessaan, asiasta saa ja pitää sanoa/puuttua.


      • pahoinpitelee lapsiaan
        tekemistä tämän kanssa kirjoitti:

        Ei kai kukaan normaali äiti nyt tollasta lapselleen tekiskään!!! Ja sitäpaitsi vaikka itse annan 4-vuotiaalle pojalleluunappeja ja läpsyjä persuksille niin en hyväksyisi jos mummon tai joku muu sen tekisi.Minä ja lapsen isä päättävat vain ja ainoastaan lapsen kurittamisesta. En edes hyväksyisi jos joku esim mummo tai vaari huutaisi lapselle,kaikki kasvatukseen ja rangaistuksiin liittyvä kuuluu vanhemmille, muiden perheenjäsenten tehtävä on olla lapselle ystävä...ja joskus hemmottelija :-)

        rangaistukset tuollaisille vanhemmille kovemmiksi. Jos he ovat sitä mieltä, että lasta saa pahoinpidellä niin heille voisi siitä teosta (siis lain rikkomisesta) sitten antaa rangaistukseksi vaikkapa tikkujen työntämisen kynsien alle. Rangaistus olisi oikea suhteessa teon vakavuuteen ja siihen, että kai nyt aikuinen ihminen tikut kynsien alla kestää jos on sitä mieltä, että lapsi kestää tukkapöllyt. Lisäki pahoinpitelevälle hirviövanhemmalle (jos tuollaista nyt vanhemmaksi joku haluaa kutsua, minä en) voisi antaa muutaman raipaniskun, hän voi alasti olla torilla kaiken kansan nähtävänä.

        Oppiiphan miltä tuntuu, kun voimakkaampi nöyryyttää ja tuottaa pahoinpitelemällä henkistä ja fyysistä kipua.


      • "vanhempien" laps...
        siis lapsellenne kirjoitti:

        että muut ihmiset ovat turvallisempia kuin omat vanhemmat?

        ovatkin muut aikuiset turvallisempia kun omat "vanhemmat" pahoinpietelevät. Sairasta touhua tuollainen.

        Vastuulliset ihmiset, tehkää aina lasten pahoinpitelystä ilmoitus lastensuojeluun, voi tehdä nimettömänä. Jos näette lapselle annettavan tukkapöllyn niin ehdottamasti soitto lastensuojeluun!!! tai voihan lähettää vaikka kirjeenkin.


      • "kasvattanut" kei...
        luunappeja vastaan kirjoitti:

        Olisi kiva että luunappien yms lievien kurituskeinojen vastustaja olisi minun kengissä jonkin aikaa ja viettäisi aikaa poikien kanssa. En ole vielä keksinyt muuta keinoa kurittaa. Annan siis vain luunappeja jos vanhempi poika käy tosi hurjana, eli ehkä pari kertaa kuukaudessa. Hän saattaa kaataa kiusata pikkuveljeä ja juosta ympäri kämppää ja tavaroita hajoaa ja käskee pikkuveljen tehdä asioita jotka tietää kielletyksi, esimlaittaa pakastimen pois päältä yms. Jos lähetän pojan omaan huoneeseen ja laitan oven kiinni, se rikkoo tavaroita huoneessa ja vetää kirjahyllystä kirjat ja repii ne, jos käsekn sohvalle jäähylle, arvatkaa pysyykö siinä, huutaminen ei auta pätkän vertaa....miteä te luunappien vastustajat teette tässä tilanteessa, lahjotte tikkarilla olemaan hiljaa vai? Muista kauppareissuja vuoden takaakun olin äitiyslomalla kuopuksen synnyttyä, yritin hoitaa vauvaa ja uhmaikäistäja käydä kaupassa ja laittaa ruokaayms, no kaupassa ison ruokakorin kanssa ja lastenvaunujen työnnellen yritin pitää myös kurissa ympäri kauppaajuoksevan 3-vuotiaan, sitten kun komennan poikaa se heittäytyy maahan ja karjuu suoraa huutoa ja sitten nostan käsivarresta (minulla siis vain yksi käsi vapaana jos sitäkään) ja raahaan ulos ja sitten mummot kirjoittaa lehden yleisönosastolla miten rumasti äiti puhuu lapselle ja retuuttaa ympäri kaupunkia!! Miten muuten tollasessa tilanteessa voi toimia!??? En todellakaan aio lahjoa lapsia karkilla koska sitten ne oppii että kiukuttelulla saa aina karkkia. Jos poika käy noin hurjana niin läväytys persuksille ja sitten poika itkee muttaitkun jälkeen tulee pyytämään halia ja halin jälkeen on jo rauhallisempi, meillä tällainen kuritus siis toimii. Tosin en tee sitä julkisilla paikoilla koska tiedän että se on laitonta.

        väärät ja pahoinpitelemällä teet lapsestasi vielä hankalamman. Onko tullut mieleesi että lapsesi tarvitsee rakkautta eikä väkivaltaa. Hae apua tilanteeseen perheneuvolasta.


      • evian
        pahoinpitelee lapsiaan kirjoitti:

        rangaistukset tuollaisille vanhemmille kovemmiksi. Jos he ovat sitä mieltä, että lasta saa pahoinpidellä niin heille voisi siitä teosta (siis lain rikkomisesta) sitten antaa rangaistukseksi vaikkapa tikkujen työntämisen kynsien alle. Rangaistus olisi oikea suhteessa teon vakavuuteen ja siihen, että kai nyt aikuinen ihminen tikut kynsien alla kestää jos on sitä mieltä, että lapsi kestää tukkapöllyt. Lisäki pahoinpitelevälle hirviövanhemmalle (jos tuollaista nyt vanhemmaksi joku haluaa kutsua, minä en) voisi antaa muutaman raipaniskun, hän voi alasti olla torilla kaiken kansan nähtävänä.

        Oppiiphan miltä tuntuu, kun voimakkaampi nöyryyttää ja tuottaa pahoinpitelemällä henkistä ja fyysistä kipua.

        Sulla varmaan sitten onkin sellaisia herranenkelilapsia (jos nyt on lapsia ollenkaan, kuulosti joltain teinipimun tekstiltä), jotka ei tee ikinä mitään väärin/vastoin vanhempien tahtoa, ei kiukuttele tms.. Tai ainakin ne uskoo aina ja heti ekasta sanasta ja lopettaa istuen taas kädet ristissä, sädekehä pään päällä..

        Itse en ainakaan toivo ettei meidän ikinä tarvitsisi laittaa lapselle vastaan missään asiassa. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi lapset/nuoret hyppii nykyään vanhempien silmille.. Ja ei, en todellakaan kehota ketään väkivaltaiseksi, mutta aina se pelkkä puhe ei vain riitä. Itse en kyllä edes pidä tukistamista tai luunappeja pahoinpitelynä.


      • tikkuja
        pahoinpitelee lapsiaan kirjoitti:

        rangaistukset tuollaisille vanhemmille kovemmiksi. Jos he ovat sitä mieltä, että lasta saa pahoinpidellä niin heille voisi siitä teosta (siis lain rikkomisesta) sitten antaa rangaistukseksi vaikkapa tikkujen työntämisen kynsien alle. Rangaistus olisi oikea suhteessa teon vakavuuteen ja siihen, että kai nyt aikuinen ihminen tikut kynsien alla kestää jos on sitä mieltä, että lapsi kestää tukkapöllyt. Lisäki pahoinpitelevälle hirviövanhemmalle (jos tuollaista nyt vanhemmaksi joku haluaa kutsua, minä en) voisi antaa muutaman raipaniskun, hän voi alasti olla torilla kaiken kansan nähtävänä.

        Oppiiphan miltä tuntuu, kun voimakkaampi nöyryyttää ja tuottaa pahoinpitelemällä henkistä ja fyysistä kipua.

        kynsien alle? Miksi ei vaan tukistettais takasin. Sehän se olisi oikea rangaistus tekoon nähden. Vai joutuisitko myöntämään, ettei se tukistaminen satu, ei olekaan niin kamalaa?

        Mun mielestä vois aina olla sama rangaistus kun teko, ryöstäjältä vietäis kaikki, raiskaaja raiskattais, kiduttajaa kidutettais, tappaja tapettais jne. Tukistajalle tukkapöllyä, piiskaajalle piiskaa.

        Mun äiti myönsi kerran tukistaneensa vähän hölmöstä syystä, sanoi olleensa hermostunut, pyysi anteeksi ja kysyi tahdonko tukistaa takaisin. No minä sitten "tukistin" sanoin että kerro sitten jos alkaa sattua niin lopetan. Kun ei äitikään ikinä satuttanut.


      • ja fyysiestä koskemattomuud...
        tikkuja kirjoitti:

        kynsien alle? Miksi ei vaan tukistettais takasin. Sehän se olisi oikea rangaistus tekoon nähden. Vai joutuisitko myöntämään, ettei se tukistaminen satu, ei olekaan niin kamalaa?

        Mun mielestä vois aina olla sama rangaistus kun teko, ryöstäjältä vietäis kaikki, raiskaaja raiskattais, kiduttajaa kidutettais, tappaja tapettais jne. Tukistajalle tukkapöllyä, piiskaajalle piiskaa.

        Mun äiti myönsi kerran tukistaneensa vähän hölmöstä syystä, sanoi olleensa hermostunut, pyysi anteeksi ja kysyi tahdonko tukistaa takaisin. No minä sitten "tukistin" sanoin että kerro sitten jos alkaa sattua niin lopetan. Kun ei äitikään ikinä satuttanut.

        mutta sithän ei jotkut voi tajuta. On aivan eri asia olla puolustuskyvytön lapsi jota tukistetaan kuin aikuinen.


      • aikuisen
        ja fyysiestä koskemattomuud... kirjoitti:

        mutta sithän ei jotkut voi tajuta. On aivan eri asia olla puolustuskyvytön lapsi jota tukistetaan kuin aikuinen.

        sitten vaikka sitoa paikalleen että on puolustuskyvytön. Olishan se vähän nöyryyttävääkin varmaan jonkun mielestä.

        Henkinen väkivalta on minun mielestäni sitä nöyryyttävää sorttia.


    • näpäytyksiä

      juu kyllä meillä 4-vuotias saa läpäytyksen pyllylle tai luunapin jos on oikein hurjana tai satuttaa tahallaan pikkuveikkaa.

      Mielellään en sitä tee mutta tuntuu olevan ainut keino. Aina kyllämyösmyöhemmin kerron että vaikka äiti välillä hermostuu niin äiti silti rakastaa ja halitaan. Itse taisin myös saada muutaman tukistuksen ja näpäytyksen pyllylle mutten niitä muista, on vaan kerrottu, ja minulle ei myöskään jäänyt mitään traumoja.

    • Sone

      Jokunen luunappi on annettu uhamikäselle, mutta aika harvoin. Kyseessä on pikemminkin huomautus kun kuritus.

    • voi antaa

      Kyllä mun mielestä pikku tukistus on välillä paikallaan äärimmäisenä keinona. Itse olen pienenä saanut tukkapöllyjä ja muistan, että sen jälkeen ei kyllä tullut enää mieleenikään tehdä tyhmyyksiä. Eikä ole traumoja jättänyt. Nykylainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on melkoisen kaksinaismoralistista, jos jotain tukkapöllyä todellakin pidetään pahoinpitelynä. Sitten kuitenkin saamme lukea lehdistä uutisia, että äiti, joka on pahoinpidellyt pienen vauvansa sairaalakuntoon, saa naurettavan EHDOLLISEN tuomion.....! Missä siis on suhteellisuudentaju taas tässäkin asiassa, kysyn vaan?!

      • tätyli

        En ole ikinä ymmärtänyt miksi luunappi tai tukistus olisi pahoinpitelyä. Mutta ehkä se vaan on pakko vetää raja johonkin, ettei lakia tahallaan tulkita väärin, ja sadistisesti kiduteta lasta, niinkuin tuossa ylempänä eräs kertoi ex-anoppinsa tehneen (roikottaneen ilmassa 4-vuotista tyttöä hiuksista "rankaisu keinona").

        Kukaan tuskin on niin typerä, että tekisi jonkun lastensuojeluilmoituksen nähtyään naapurin äipän antavan pojalleen luunapin pihalla, ja jos tekisi, niin tuskimpa siihen ketään kiinnostaisi puuttua, koska lastensuojelussa on oikesti tärkeitä ja vakavia asioita hoidettavana. Vakavampi rikos olisi tehdä turhaan ilmoitus ja mahdollisesti näin viivyttää jotain oikeata pahoinpitelytapausta.

        On kanssa todella kaksinaismoraalistista, että lasta saa kuitenkin vahingoittaa vakavastikkin loppuelämäkseen (eli pahoinpidellä, tuottaa tai yrittää tuottaa ruumiinvamma) raskausaikana tupakoimalla, ryyppäämällä tai käyttämällä huumeita. Kamalampia rikoksia nuo ovat lasta ajatellen, eikä laki edes kiellä sitä! hyssytellään vaan neuvolassa!! Tupakoitsijoita jopa näkee kadulla kessuttelemassa maha pystyssä (onneksi harvoin), mutta kaksi jälkimmäistä taitavat toimia enimmäkseen neljän seinän sisällä, mutta heitäkin on. tuollaisten vasta pitäisikin joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen lapsensa pahoinpitelystä!!!!


      • ja välittävä
        tätyli kirjoitti:

        En ole ikinä ymmärtänyt miksi luunappi tai tukistus olisi pahoinpitelyä. Mutta ehkä se vaan on pakko vetää raja johonkin, ettei lakia tahallaan tulkita väärin, ja sadistisesti kiduteta lasta, niinkuin tuossa ylempänä eräs kertoi ex-anoppinsa tehneen (roikottaneen ilmassa 4-vuotista tyttöä hiuksista "rankaisu keinona").

        Kukaan tuskin on niin typerä, että tekisi jonkun lastensuojeluilmoituksen nähtyään naapurin äipän antavan pojalleen luunapin pihalla, ja jos tekisi, niin tuskimpa siihen ketään kiinnostaisi puuttua, koska lastensuojelussa on oikesti tärkeitä ja vakavia asioita hoidettavana. Vakavampi rikos olisi tehdä turhaan ilmoitus ja mahdollisesti näin viivyttää jotain oikeata pahoinpitelytapausta.

        On kanssa todella kaksinaismoraalistista, että lasta saa kuitenkin vahingoittaa vakavastikkin loppuelämäkseen (eli pahoinpidellä, tuottaa tai yrittää tuottaa ruumiinvamma) raskausaikana tupakoimalla, ryyppäämällä tai käyttämällä huumeita. Kamalampia rikoksia nuo ovat lasta ajatellen, eikä laki edes kiellä sitä! hyssytellään vaan neuvolassa!! Tupakoitsijoita jopa näkee kadulla kessuttelemassa maha pystyssä (onneksi harvoin), mutta kaksi jälkimmäistä taitavat toimia enimmäkseen neljän seinän sisällä, mutta heitäkin on. tuollaisten vasta pitäisikin joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen lapsensa pahoinpitelystä!!!!

        "Kukaan tuskin on niin typerä, että tekisi jonkun lastensuojeluilmoituksen nähtyään naapurin äipän antavan pojalleen luunapin pihalla, ja jos tekisi, niin tuskimpa siihen ketään kiinnostaisi puuttua, koska lastensuojelussa on oikesti tärkeitä ja vakavia asioita hoidettavana."

        Lasten suojelmeinen onkin niin typerää. Minä olen niin älykäs, fiksu ja muidenkin lapsista huolehtiva, että olen kaksi kertaa tehnyt (eri perheistä) ilmoituksen lastensuojeluun, toinen tukistamisesta ja toinen luunapista ja molemmilla kerroilla lastensuojelu on ottanut vanhempiin yhteyttä ja käyneet keskusteluja kasvatuksesta. Toinen juttu taisi lähteä kärjäoikeuteenkin.


      • ......
        ja välittävä kirjoitti:

        "Kukaan tuskin on niin typerä, että tekisi jonkun lastensuojeluilmoituksen nähtyään naapurin äipän antavan pojalleen luunapin pihalla, ja jos tekisi, niin tuskimpa siihen ketään kiinnostaisi puuttua, koska lastensuojelussa on oikesti tärkeitä ja vakavia asioita hoidettavana."

        Lasten suojelmeinen onkin niin typerää. Minä olen niin älykäs, fiksu ja muidenkin lapsista huolehtiva, että olen kaksi kertaa tehnyt (eri perheistä) ilmoituksen lastensuojeluun, toinen tukistamisesta ja toinen luunapista ja molemmilla kerroilla lastensuojelu on ottanut vanhempiin yhteyttä ja käyneet keskusteluja kasvatuksesta. Toinen juttu taisi lähteä kärjäoikeuteenkin.

        Mene anttilaan ja osta elämä!!!

        Tottakai lastensuojelu ottaa yhteyttä aina kerran jos joku on perheestä tehnyt ilmoituksen. Mä luulisin että lastensuojelutäti nauraisi jos näyttäisin hänelle miten otan sekunniksi muutamasta hiuksesta kiinni jos lapsi ei tottele. Täällä on kyllä ihan sairasta porukkaa kun jaksaa keskittyä siihen, että pieni tukistus tai sormille nippaaminen olisi pahoinpitelyä!!! Herätkää ihmiset ja katsokaa ympärillenne mitä täällä maailmassa tapahtuu jos vaikka suhteellisuudentajunne tulee kohdalleen että mikä asia on oikeasti huonosti ja mikä ei!


      • hyvä!
        ja välittävä kirjoitti:

        "Kukaan tuskin on niin typerä, että tekisi jonkun lastensuojeluilmoituksen nähtyään naapurin äipän antavan pojalleen luunapin pihalla, ja jos tekisi, niin tuskimpa siihen ketään kiinnostaisi puuttua, koska lastensuojelussa on oikesti tärkeitä ja vakavia asioita hoidettavana."

        Lasten suojelmeinen onkin niin typerää. Minä olen niin älykäs, fiksu ja muidenkin lapsista huolehtiva, että olen kaksi kertaa tehnyt (eri perheistä) ilmoituksen lastensuojeluun, toinen tukistamisesta ja toinen luunapista ja molemmilla kerroilla lastensuojelu on ottanut vanhempiin yhteyttä ja käyneet keskusteluja kasvatuksesta. Toinen juttu taisi lähteä kärjäoikeuteenkin.

        Vielä sentäs joillakin on perusarvot kohdallaan. Nykyään tuntuu, että mihinkään ei kukaan ulkopuoinen enää puutu vaikka selvästi syytä olisi! Minäkin olen puuttunut joihinkin tilanteisiin ja niinhän se pitääkin olla, jos tilanne sen vaatii.

        terveisin
        se, jonka 4v ikäistä lasta ex-anoppi roikotti hiuksista.


      • pahoinpitelyä lain mukaan
        ...... kirjoitti:

        Mene anttilaan ja osta elämä!!!

        Tottakai lastensuojelu ottaa yhteyttä aina kerran jos joku on perheestä tehnyt ilmoituksen. Mä luulisin että lastensuojelutäti nauraisi jos näyttäisin hänelle miten otan sekunniksi muutamasta hiuksesta kiinni jos lapsi ei tottele. Täällä on kyllä ihan sairasta porukkaa kun jaksaa keskittyä siihen, että pieni tukistus tai sormille nippaaminen olisi pahoinpitelyä!!! Herätkää ihmiset ja katsokaa ympärillenne mitä täällä maailmassa tapahtuu jos vaikka suhteellisuudentajunne tulee kohdalleen että mikä asia on oikeasti huonosti ja mikä ei!

        oletko todella noin tietämätön? Vai etkö vain tajua asioita?

        Lastensuojelutäti varmasti nauraisi sinulle viedessään lapsesi turvalliseen paikkaan kauas tuollaisesta pahoinpitelijästä.


      • joojoojoo.......
        ja välittävä kirjoitti:

        "Kukaan tuskin on niin typerä, että tekisi jonkun lastensuojeluilmoituksen nähtyään naapurin äipän antavan pojalleen luunapin pihalla, ja jos tekisi, niin tuskimpa siihen ketään kiinnostaisi puuttua, koska lastensuojelussa on oikesti tärkeitä ja vakavia asioita hoidettavana."

        Lasten suojelmeinen onkin niin typerää. Minä olen niin älykäs, fiksu ja muidenkin lapsista huolehtiva, että olen kaksi kertaa tehnyt (eri perheistä) ilmoituksen lastensuojeluun, toinen tukistamisesta ja toinen luunapista ja molemmilla kerroilla lastensuojelu on ottanut vanhempiin yhteyttä ja käyneet keskusteluja kasvatuksesta. Toinen juttu taisi lähteä kärjäoikeuteenkin.

        joojoojoo, ota opamoxi tai toinenkin!!

        http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mielenterveys ja elamankulku&page=79&cat=Ongelmat ja hairiot&show=no


    • mamaliini

      Siltä tuntuu kun lukee näitä viestejä. Usea kirjoittaa saaneensa itsekin eikä ole traumoja jäänyt. No minusta on, kun pitää samalla mitalla antaa lapsilleen ja ei keksi muita keinoja.
      Vanhemman jonka pitäisi olla lapselleen turvaksi tulee ja satuttaa tätä tahallaan. Miten siinä sitten opetatte ettei toisia saa lyödä. Kun se toinen lapsi ei tottele ja anna jotain lelua niin tukistaahan sitä voi tai antaa luunapin, että saa sen tottelemaan. Sehän se on teidän viesti.

      • munkin

        mielipide!

        Jos lasta tukistetaan tai annetaan luunappeja, niin viesti on selkeästi tuo, että se on hyväksyttävä keino.

        Ja aikuisen tehtävänä olisi suojella lasta!


      • .......

        Tässä nyt ei varmaan kukaan äiti ole antanut luunappeja/tukkapöllyä niinkin pienestä kuin lelun viemisestä vaan siitä, että lapseen ei saa muuta kuria kun tekee jotain kiellettyä. Kuule ei ne lapset ole tyhmiä, kyllä ne osaa yhdistää että rangaistus tulee siitä että tekee kiellettyä. Älä aliarvioi lapsia(si)!

        Itse annan pienen tukistuksen jos vähän yli 1v menee takkaan mikä on vaarallinen hänelle jos se on päällä. Myöskin kukkasten repimisestä ja syömisestä tukistan hiukan koska sekin on pojalle vaarallista. Ja hän se tietää kun näitä tekee nykyään vain väsyneenä ja uhmakas ilme kasvoillaan. Luunappeja joutuu kanssa silloin tällöin antamaan jos menee esim kerta kerran jälkeen koiran ruokapurkeille sotkemaan eikä tottele sanoja. Silloin en tukista koska se ei ole pojalle vaarallista.


      • :::::
        ....... kirjoitti:

        Tässä nyt ei varmaan kukaan äiti ole antanut luunappeja/tukkapöllyä niinkin pienestä kuin lelun viemisestä vaan siitä, että lapseen ei saa muuta kuria kun tekee jotain kiellettyä. Kuule ei ne lapset ole tyhmiä, kyllä ne osaa yhdistää että rangaistus tulee siitä että tekee kiellettyä. Älä aliarvioi lapsia(si)!

        Itse annan pienen tukistuksen jos vähän yli 1v menee takkaan mikä on vaarallinen hänelle jos se on päällä. Myöskin kukkasten repimisestä ja syömisestä tukistan hiukan koska sekin on pojalle vaarallista. Ja hän se tietää kun näitä tekee nykyään vain väsyneenä ja uhmakas ilme kasvoillaan. Luunappeja joutuu kanssa silloin tällöin antamaan jos menee esim kerta kerran jälkeen koiran ruokapurkeille sotkemaan eikä tottele sanoja. Silloin en tukista koska se ei ole pojalle vaarallista.

        Minun käsittääkseni siinä tarkoitettiin sitä luunapeilla ja tukistamisella kasvatettua lasta, että tämä käyttää samoja keinoja kavereihinsa kun nämä eivät tottele kyseistä lasta. se on sitä mallioppimista.
        On sinullakin keinot vähissä kun 1 vuotiasta täytyy tukistaa ja antaa luunappeja.


      • miemami
        ::::: kirjoitti:

        Minun käsittääkseni siinä tarkoitettiin sitä luunapeilla ja tukistamisella kasvatettua lasta, että tämä käyttää samoja keinoja kavereihinsa kun nämä eivät tottele kyseistä lasta. se on sitä mallioppimista.
        On sinullakin keinot vähissä kun 1 vuotiasta täytyy tukistaa ja antaa luunappeja.

        1-vuotias ei välttämättä vielä ymmärrä syy-seuraus yhetyttä..? olen joskus itekin antanu luunapin, kun en ole enää muuta keinoa keksinyt, mutta heti katunut ja tajunnut, ettei se oo se paras keino!

        kun pikkuveli löi siskoaan, eikä uskonut kieltoa, niin annoin luunapin! tajusin heti, et voi hemmetti, näinkö minä opetan lapselle, että toista ei saa satuttaa!? sen jälkeen en ole antanu luunappeja, enkä tukkapöllyä ikinä.

        oon huomannu että oikeesti on selvitty paljon paremmin puhumalla. ottamal lapsen syliin ja rauhottamalla ja pakottamalla kuuntelemaan... että minkä takia, ei saa tehdä niin tai näin.


      • Se,

        jolla on valtaa, käyttää sitä. Muut eivät. Poliisi "saa" pamputtaa hankalia ihmisiä, joihin mikään muu ei tehoa. Muut eivät saa sitä tehdä. Poliisi saa jopa käyttää asettaan ihmisiä vastaan, muut eivät. Eikä taatusti kukaan rikollinen puolustaudu toisen ampumisesta oikeudessa, että on poliisikin minua kerran ampunut - silloin kun olin tappaa yhden lapsen.

        Äiti saa ajaa autoa, juoda kaljaa ja tehdä montaa muutakin asiaa, mitä lapsi ei saa tehdä - viedä. Äiti saa myös käyttää valtaansa lapsiin kasvattaessaan heitä, kuten hekin saavat tehdä omiin lapsiinsa sitten joskus tulevaisuudessa. Sen sijaan äiti ei saa käyttää fyysistä voimaa isään tai muihin aikuisiin, koska heihin hänellä ei ole valtaa, eikä tietysti isäkään.

        Ja lapsella on ihan vapaus valita tekeekö väärin ja ottaa tukkapöllyn, vai käyttäytyykö asiallisesti ja jättää ottamatta. Jos valitsee väärin tekemisen, niin kaiketi sitten ei ole luottamus vanhempaansa mennyt.

        Se on ihan luonnonlaki, että jos toimii typerästi, niin sattuu. Ei lapset yleensä pelkää tulta, autoja tai korkeita paikkojakaan, vaikka nekin saattavat satuttaa, jos tyhmästi toimii - ja paljon pahemmin kuin äiti. Mutta silti lapset oppivat niitä varomaan sen verran, että useimmat selviävät hengissä.

        Sitä en kyllä ymmärrä, että ihan pienen lapsen kasvatuksessa käytetään tukkapöllyjä tms, vasta sitten, kun lapsi aivan tietoisesti uhmaa kieltoja, mikä voi olla äärettömän paljon vaarallisempaa kuin luunappi.


      • ......
        miemami kirjoitti:

        1-vuotias ei välttämättä vielä ymmärrä syy-seuraus yhetyttä..? olen joskus itekin antanu luunapin, kun en ole enää muuta keinoa keksinyt, mutta heti katunut ja tajunnut, ettei se oo se paras keino!

        kun pikkuveli löi siskoaan, eikä uskonut kieltoa, niin annoin luunapin! tajusin heti, et voi hemmetti, näinkö minä opetan lapselle, että toista ei saa satuttaa!? sen jälkeen en ole antanu luunappeja, enkä tukkapöllyä ikinä.

        oon huomannu että oikeesti on selvitty paljon paremmin puhumalla. ottamal lapsen syliin ja rauhottamalla ja pakottamalla kuuntelemaan... että minkä takia, ei saa tehdä niin tai näin.

        Edelleen, älkää aliarvioiko lapsianne. Kyllä meillä ainakin hieman yli 1v ymmärtää mitä hänelle sanotaan ja ymmärtää kiellon mitä se tarkoittaa! Minusta lapsilla ei ole samoja oikeuksia kuin aikuisilla. Lapsille tulee selittää miksi hän ei saa antaa luunappia lelun viemisestä ja miten se eroaa siitä jos äiti antaa luunapin takkaan menemisestä.

        Vierestä olen seurannut perhettä missä ei ole ikinä annettu luunappeja eikä tukistuksia ja sen kyllä näkee. Lapset eivät tottele ollenkaan ja menevät ja tekevät kaikenlaista kiellettyä, tappelevat, kiukuttelevat jne jne vaikka äiti kuinka yrittäisi vieressä kauniisti puhua että "kuulkaas lapset, tuo on kiellettyä, tuota ei saa tehdä". Vanhempi 4v poika tekee kielletyt jo hymyssä suin ja nauraen kun tietää että mitä sitten vaikka tekeekin kun siitä ei mitään rangaistusta seuraa.

        Toisaalta taas minun sisarusten perheissä on annettu luunappeja ja tukistuksia ja kappas kappas, lapset jopa tottelevat vanhempiaan! Eivätkä muuten jakele luunappeja toisillensa!

        Itse en jaksa miettiä mikä on tämän päivän suositus, mitä kirjojen mukaan saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kyllä jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen tietää mikä on oikeasti pahoinpitelyä ja mikä ei!


      • .......
        Se, kirjoitti:

        jolla on valtaa, käyttää sitä. Muut eivät. Poliisi "saa" pamputtaa hankalia ihmisiä, joihin mikään muu ei tehoa. Muut eivät saa sitä tehdä. Poliisi saa jopa käyttää asettaan ihmisiä vastaan, muut eivät. Eikä taatusti kukaan rikollinen puolustaudu toisen ampumisesta oikeudessa, että on poliisikin minua kerran ampunut - silloin kun olin tappaa yhden lapsen.

        Äiti saa ajaa autoa, juoda kaljaa ja tehdä montaa muutakin asiaa, mitä lapsi ei saa tehdä - viedä. Äiti saa myös käyttää valtaansa lapsiin kasvattaessaan heitä, kuten hekin saavat tehdä omiin lapsiinsa sitten joskus tulevaisuudessa. Sen sijaan äiti ei saa käyttää fyysistä voimaa isään tai muihin aikuisiin, koska heihin hänellä ei ole valtaa, eikä tietysti isäkään.

        Ja lapsella on ihan vapaus valita tekeekö väärin ja ottaa tukkapöllyn, vai käyttäytyykö asiallisesti ja jättää ottamatta. Jos valitsee väärin tekemisen, niin kaiketi sitten ei ole luottamus vanhempaansa mennyt.

        Se on ihan luonnonlaki, että jos toimii typerästi, niin sattuu. Ei lapset yleensä pelkää tulta, autoja tai korkeita paikkojakaan, vaikka nekin saattavat satuttaa, jos tyhmästi toimii - ja paljon pahemmin kuin äiti. Mutta silti lapset oppivat niitä varomaan sen verran, että useimmat selviävät hengissä.

        Sitä en kyllä ymmärrä, että ihan pienen lapsen kasvatuksessa käytetään tukkapöllyjä tms, vasta sitten, kun lapsi aivan tietoisesti uhmaa kieltoja, mikä voi olla äärettömän paljon vaarallisempaa kuin luunappi.

        Muuten hyvä kirjotus, mutta jos viittaat tuossa viimeisessä kappaleessa pieneen lapseen hieman yli 1v (niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin ja sain vastauksen että lapsi ei vielä ymmärrä) niin muistuttaisin muistelemaan omaa 1v2kk ikäistä että kyllä se yllättävän paljon tajuaa! Ainakin sen verran mikä on kielletty paikka kotona ja mikä ei!


      • äippä-79
        ::::: kirjoitti:

        Minun käsittääkseni siinä tarkoitettiin sitä luunapeilla ja tukistamisella kasvatettua lasta, että tämä käyttää samoja keinoja kavereihinsa kun nämä eivät tottele kyseistä lasta. se on sitä mallioppimista.
        On sinullakin keinot vähissä kun 1 vuotiasta täytyy tukistaa ja antaa luunappeja.

        Lueskelin tätä ketjua ja pakko laittaa myös oma kertomus...
        Mua on pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu lapsena ja nuorena omien vanhempieni taholta. Siis revitty hiuksista ilmaan, hakattu nahkavyön solkipäällä (vaatteita revittiin välistä, että tuntuu paremmin), ajettu takaa ja uhkailtu halkojen ja rautasen hiilihangon kanssa... Ruoka-aikaan oli pakko syödä ihan kaikki tai muuten istuttiin iltaan asti pöydässä ja hakattiin taas vyöllä. Harrastuksiin ja muihin (mikä ei olisi itseä kiinnostanut) pakotettiin vyöllä. Eikä pelkästään se, että itseä satutettiin sattunut, vaan myös se, kun katsoi vierestä, kun sisaruksia satutettiin.

        Muutin kotoa pois opiskelemaan hoitajaksi 17-vuotiaana. Siinä vaiheessa aloin oireilemaan, siitä on ainakin ensimmäiset muistikuvat. Siitä eteenpäin oireet pahenivat vuosi vuodelta, enkä tiennyt mikä mua vaivaa, en osannut yhdistää oireita mihinkään.
        Reilu pari vuotta sitten tilanteeni meni pisteeseen, että oli pakko hakea apua. Ahdisti niin valtavasti, teki pahaa ja oksetti, ruoka ei maistunut. Mihinkään en olisi tahtonut enää lähteä.
        Rakkaan ystäväni käskystä varasin ajan tk:n psykologille. Siellä heti selvisi, että oireeni johtuvat lapsuudessa ja nuoruudessa kokemistani asioista. Emme me lapsena tajunneet, että kaikki ei ollut ok. Elämä vain oli sitä, siihen meidät oli alistettu. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sisäistin sanan perheväkivalta, sitähän se oli.

        Halusin yrittää olla ilman lääkkeitä ja olinkin vielä vähän aikaa. Enkä olisi uskonut, että mikään lääke veisi konkreettiset oireet pois, ne olivat niin voimakkaita. Syksyllä -07 päätin kuitenkin aloittaa lääkityksen, en jaksanut enää "taistella". Sain lääkkeet paniikkihäiriöön. Oireeni ja kohtaukseni ovat hyvin sen tapaisia, tosin tiedän itse millaisissa tilanteissa kohtaukset tulevat.

        Sain viettää ihanaa aikaa elämästäni reilu puoli vuotta, pystyin täysillä nauttimaan elämästä, reissaamaan ja mm. käymään mieheni kanssa ulkona syömässä ilman paniikinomaista jännitystä ja oksetusta.
        Sitten päätimme alkaa yrittämään toista lasta ja jätin lääkkeet pois, koska ovat kovin vaarallisia sikiölle aivan raskauden alussa, enkä tietenkään ota mitään riskejä. Esikoinen on jo pian 6v. ja toivon raskautta enemmän kuin mitään muuta! Kerkesin olla kokonaan ilman lääkkeitä n. kuukauden, kun alkoi taas tulla oireita. Nyt jo harkitsen lääkkeiden aloittamista uudelleen, jos tekisi raskaustestin sitten vaan säännöllisesti, ettei kerkeisi olla raskaana tietämättään...

        Siitäpä asiaan... :) Tämän johdosta itse en tee lapselleni minkäänlaista fyysistä kosketusta rangaistus/torumis mielessä, en pysty edes pienesti nippaamaan, saati vähääkään ottamaan hiuksista kiinni. Käteni ovat tavallaan "sidotut selkäni taakse". Halusin tällä sanoa sen, että aina väkivalta ja "ruumiillinen kuritus" eivät synnytä sitä lisää ja jatka kulkuaan sukupolvelta toiselle. Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja rajat hänellä on yhtälailla tekemisissään. Kenenkään ei kuuluisi joutua "maksamaan" vanhempiensa teoistaan vuosien jälkeen. Mielestäni sanonta; "älä lyö lasta, älä varasta lapsesi tulevaisuutta", pitää erittäin hyvin paikkansa.

        Tämä oli vain oma tarinani. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti... :)
        Ehkä kirjoitin jonkun mielestä väärälle palstalle, mutta mielestäni sopii tähänkin joukkoon!
        Ehkä vähän sekava teksti, kovasti lyhyesti koitin vaan asian kertoa.

        Mielelläni otan myös palautetta vastaan ja jos jollain on vastaavanlaista kokemusta itsellään, niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia! :)


      • .......
        äippä-79 kirjoitti:

        Lueskelin tätä ketjua ja pakko laittaa myös oma kertomus...
        Mua on pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu lapsena ja nuorena omien vanhempieni taholta. Siis revitty hiuksista ilmaan, hakattu nahkavyön solkipäällä (vaatteita revittiin välistä, että tuntuu paremmin), ajettu takaa ja uhkailtu halkojen ja rautasen hiilihangon kanssa... Ruoka-aikaan oli pakko syödä ihan kaikki tai muuten istuttiin iltaan asti pöydässä ja hakattiin taas vyöllä. Harrastuksiin ja muihin (mikä ei olisi itseä kiinnostanut) pakotettiin vyöllä. Eikä pelkästään se, että itseä satutettiin sattunut, vaan myös se, kun katsoi vierestä, kun sisaruksia satutettiin.

        Muutin kotoa pois opiskelemaan hoitajaksi 17-vuotiaana. Siinä vaiheessa aloin oireilemaan, siitä on ainakin ensimmäiset muistikuvat. Siitä eteenpäin oireet pahenivat vuosi vuodelta, enkä tiennyt mikä mua vaivaa, en osannut yhdistää oireita mihinkään.
        Reilu pari vuotta sitten tilanteeni meni pisteeseen, että oli pakko hakea apua. Ahdisti niin valtavasti, teki pahaa ja oksetti, ruoka ei maistunut. Mihinkään en olisi tahtonut enää lähteä.
        Rakkaan ystäväni käskystä varasin ajan tk:n psykologille. Siellä heti selvisi, että oireeni johtuvat lapsuudessa ja nuoruudessa kokemistani asioista. Emme me lapsena tajunneet, että kaikki ei ollut ok. Elämä vain oli sitä, siihen meidät oli alistettu. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sisäistin sanan perheväkivalta, sitähän se oli.

        Halusin yrittää olla ilman lääkkeitä ja olinkin vielä vähän aikaa. Enkä olisi uskonut, että mikään lääke veisi konkreettiset oireet pois, ne olivat niin voimakkaita. Syksyllä -07 päätin kuitenkin aloittaa lääkityksen, en jaksanut enää "taistella". Sain lääkkeet paniikkihäiriöön. Oireeni ja kohtaukseni ovat hyvin sen tapaisia, tosin tiedän itse millaisissa tilanteissa kohtaukset tulevat.

        Sain viettää ihanaa aikaa elämästäni reilu puoli vuotta, pystyin täysillä nauttimaan elämästä, reissaamaan ja mm. käymään mieheni kanssa ulkona syömässä ilman paniikinomaista jännitystä ja oksetusta.
        Sitten päätimme alkaa yrittämään toista lasta ja jätin lääkkeet pois, koska ovat kovin vaarallisia sikiölle aivan raskauden alussa, enkä tietenkään ota mitään riskejä. Esikoinen on jo pian 6v. ja toivon raskautta enemmän kuin mitään muuta! Kerkesin olla kokonaan ilman lääkkeitä n. kuukauden, kun alkoi taas tulla oireita. Nyt jo harkitsen lääkkeiden aloittamista uudelleen, jos tekisi raskaustestin sitten vaan säännöllisesti, ettei kerkeisi olla raskaana tietämättään...

        Siitäpä asiaan... :) Tämän johdosta itse en tee lapselleni minkäänlaista fyysistä kosketusta rangaistus/torumis mielessä, en pysty edes pienesti nippaamaan, saati vähääkään ottamaan hiuksista kiinni. Käteni ovat tavallaan "sidotut selkäni taakse". Halusin tällä sanoa sen, että aina väkivalta ja "ruumiillinen kuritus" eivät synnytä sitä lisää ja jatka kulkuaan sukupolvelta toiselle. Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja rajat hänellä on yhtälailla tekemisissään. Kenenkään ei kuuluisi joutua "maksamaan" vanhempiensa teoistaan vuosien jälkeen. Mielestäni sanonta; "älä lyö lasta, älä varasta lapsesi tulevaisuutta", pitää erittäin hyvin paikkansa.

        Tämä oli vain oma tarinani. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti... :)
        Ehkä kirjoitin jonkun mielestä väärälle palstalle, mutta mielestäni sopii tähänkin joukkoon!
        Ehkä vähän sekava teksti, kovasti lyhyesti koitin vaan asian kertoa.

        Mielelläni otan myös palautetta vastaan ja jos jollain on vastaavanlaista kokemusta itsellään, niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia! :)

        Hmm, ei ehkä kuitenkaan sovi tähän ketjuun... Tässä ketjussa puhutaan nyt pienistä luunapeista ja tukistuksista. Sinun kertomuksesi on jo selvää pahoinpitelyä ja muutenkin ihan eri maailmasta kuin muut vastaukset.


      • ,.-,.-,.-,.-,-.
        ....... kirjoitti:

        Hmm, ei ehkä kuitenkaan sovi tähän ketjuun... Tässä ketjussa puhutaan nyt pienistä luunapeista ja tukistuksista. Sinun kertomuksesi on jo selvää pahoinpitelyä ja muutenkin ihan eri maailmasta kuin muut vastaukset.

        et nyt tainnu lukea ed.viestiä kunnolla. kertomus omasta lapsuudesta oli se syy miksi hän ei halua antaa edes sitä luunappia tai tukistaa lastaan.

        "Sinun kertomuksesi on jo selvää pahoinpitelyä ja muutenkin ihan eri maailmasta kuin muut vastaukset."tarkottaako tää nyt sitä että jos jollain on aivan erilainen tausta kuin muilla kirjottajilla ja kertoo vielä siitä niin ei saisi vastata täällä viesteihin?? ed.kirjottaja kyllä vastasi tähän ketjun kysymykseen luunapeista ja tukkapöllystä ja kertoi myös syyn siihen miksi ei harrasta ed.mainitttuja kurituksia.

        ihan yhtälailla hänen kirjotuksensa sopii tähän ketjuun kuin sinunkin ja kaikkien muidenkin


      • sopii tähän
        äippä-79 kirjoitti:

        Lueskelin tätä ketjua ja pakko laittaa myös oma kertomus...
        Mua on pahoinpidelty ja kaltoinkohdeltu lapsena ja nuorena omien vanhempieni taholta. Siis revitty hiuksista ilmaan, hakattu nahkavyön solkipäällä (vaatteita revittiin välistä, että tuntuu paremmin), ajettu takaa ja uhkailtu halkojen ja rautasen hiilihangon kanssa... Ruoka-aikaan oli pakko syödä ihan kaikki tai muuten istuttiin iltaan asti pöydässä ja hakattiin taas vyöllä. Harrastuksiin ja muihin (mikä ei olisi itseä kiinnostanut) pakotettiin vyöllä. Eikä pelkästään se, että itseä satutettiin sattunut, vaan myös se, kun katsoi vierestä, kun sisaruksia satutettiin.

        Muutin kotoa pois opiskelemaan hoitajaksi 17-vuotiaana. Siinä vaiheessa aloin oireilemaan, siitä on ainakin ensimmäiset muistikuvat. Siitä eteenpäin oireet pahenivat vuosi vuodelta, enkä tiennyt mikä mua vaivaa, en osannut yhdistää oireita mihinkään.
        Reilu pari vuotta sitten tilanteeni meni pisteeseen, että oli pakko hakea apua. Ahdisti niin valtavasti, teki pahaa ja oksetti, ruoka ei maistunut. Mihinkään en olisi tahtonut enää lähteä.
        Rakkaan ystäväni käskystä varasin ajan tk:n psykologille. Siellä heti selvisi, että oireeni johtuvat lapsuudessa ja nuoruudessa kokemistani asioista. Emme me lapsena tajunneet, että kaikki ei ollut ok. Elämä vain oli sitä, siihen meidät oli alistettu. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sisäistin sanan perheväkivalta, sitähän se oli.

        Halusin yrittää olla ilman lääkkeitä ja olinkin vielä vähän aikaa. Enkä olisi uskonut, että mikään lääke veisi konkreettiset oireet pois, ne olivat niin voimakkaita. Syksyllä -07 päätin kuitenkin aloittaa lääkityksen, en jaksanut enää "taistella". Sain lääkkeet paniikkihäiriöön. Oireeni ja kohtaukseni ovat hyvin sen tapaisia, tosin tiedän itse millaisissa tilanteissa kohtaukset tulevat.

        Sain viettää ihanaa aikaa elämästäni reilu puoli vuotta, pystyin täysillä nauttimaan elämästä, reissaamaan ja mm. käymään mieheni kanssa ulkona syömässä ilman paniikinomaista jännitystä ja oksetusta.
        Sitten päätimme alkaa yrittämään toista lasta ja jätin lääkkeet pois, koska ovat kovin vaarallisia sikiölle aivan raskauden alussa, enkä tietenkään ota mitään riskejä. Esikoinen on jo pian 6v. ja toivon raskautta enemmän kuin mitään muuta! Kerkesin olla kokonaan ilman lääkkeitä n. kuukauden, kun alkoi taas tulla oireita. Nyt jo harkitsen lääkkeiden aloittamista uudelleen, jos tekisi raskaustestin sitten vaan säännöllisesti, ettei kerkeisi olla raskaana tietämättään...

        Siitäpä asiaan... :) Tämän johdosta itse en tee lapselleni minkäänlaista fyysistä kosketusta rangaistus/torumis mielessä, en pysty edes pienesti nippaamaan, saati vähääkään ottamaan hiuksista kiinni. Käteni ovat tavallaan "sidotut selkäni taakse". Halusin tällä sanoa sen, että aina väkivalta ja "ruumiillinen kuritus" eivät synnytä sitä lisää ja jatka kulkuaan sukupolvelta toiselle. Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja rajat hänellä on yhtälailla tekemisissään. Kenenkään ei kuuluisi joutua "maksamaan" vanhempiensa teoistaan vuosien jälkeen. Mielestäni sanonta; "älä lyö lasta, älä varasta lapsesi tulevaisuutta", pitää erittäin hyvin paikkansa.

        Tämä oli vain oma tarinani. Kiitos, jos jaksoit lukea loppuun asti... :)
        Ehkä kirjoitin jonkun mielestä väärälle palstalle, mutta mielestäni sopii tähänkin joukkoon!
        Ehkä vähän sekava teksti, kovasti lyhyesti koitin vaan asian kertoa.

        Mielelläni otan myös palautetta vastaan ja jos jollain on vastaavanlaista kokemusta itsellään, niin olisi mukava vaihtaa ajatuksia! :)

        viestiketjuun!

        Minulla on takana väkivaltainen avioliitto ja olen ehdottomasti kaikkea väkivaltaa vastaan enkä siis pysty ymmärtämään luunappeja enkä tukistamista alkuunkaan. Ihmeellisen paljon täällä on väkivallan hyväksyviä vanhempia.

        Toivottavasti saat elämäsi tasapainoon!


      • äiti minäkin
        sopii tähän kirjoitti:

        viestiketjuun!

        Minulla on takana väkivaltainen avioliitto ja olen ehdottomasti kaikkea väkivaltaa vastaan enkä siis pysty ymmärtämään luunappeja enkä tukistamista alkuunkaan. Ihmeellisen paljon täällä on väkivallan hyväksyviä vanhempia.

        Toivottavasti saat elämäsi tasapainoon!

        Suomihan on yksi väkivaltaisemmista maista ja sen kyllä huomaa miksi. Kun äidit läpsivät ja tukistavat pieniäkin lapsia.
        Ja katsovat sen aikuisen oikeudeksi.


    • koskeminen

      vaikkakin vain tukkapöllyn muodossa on väärin. Pitää olla muitakin keinoja kasvattaa lasta kuin tukistaa saati antaa luunappia! Kirkuvaan lapseen saa kontaktin laskeutumalla hänen tasolleen, silloin ei tarvitse edes koskea.

      • laskeudut

        kirkuvan lapsen tasolle niin sulta lähtee tukka ja silmät päästä ;P

        No, ei ole kyllä silti tarvinnut takaisin antaa, aikuisen ihmisen. Kunhan pidän kiinni ja koitan ite pysyä rauhallisena, tai siis oon niinku en välittäis.

        Sormille olen joskus näpännyt kun on esim. kielloista huolimatta menossa kuumalle hellalle ja niskavilloista ottanut kahdella sormella kiinni esim. jos on ihan holtiton autotien läheisyydessä. Eikai sitä edes sanota tukkaPÖLLYKSI? Jos ottaa vähän hetkeksi kiinni? Tarkemmin ajatellen, en taida tietää mitä tukkapölly on. Kertokaa...

        Jokainen voisi itse kokeilla antaa itselleen luunapin sormille tai ottaa itseään niskavilloista kiinni ja kertoa sitten täällä, sattuiko se.
        Mun mielestä ne on ok jos syy on oikea. Syy pitää aina kertoa. Ja mitä tulee siihen, että lapsi oppii tekemään niin muille lapsille, niin ihan hyvä jos pitää toisen poissa auton alta tai hellalta. Varmasti sattuu vähemmän, eikö?


      • keskenänne
        laskeudut kirjoitti:

        kirkuvan lapsen tasolle niin sulta lähtee tukka ja silmät päästä ;P

        No, ei ole kyllä silti tarvinnut takaisin antaa, aikuisen ihmisen. Kunhan pidän kiinni ja koitan ite pysyä rauhallisena, tai siis oon niinku en välittäis.

        Sormille olen joskus näpännyt kun on esim. kielloista huolimatta menossa kuumalle hellalle ja niskavilloista ottanut kahdella sormella kiinni esim. jos on ihan holtiton autotien läheisyydessä. Eikai sitä edes sanota tukkaPÖLLYKSI? Jos ottaa vähän hetkeksi kiinni? Tarkemmin ajatellen, en taida tietää mitä tukkapölly on. Kertokaa...

        Jokainen voisi itse kokeilla antaa itselleen luunapin sormille tai ottaa itseään niskavilloista kiinni ja kertoa sitten täällä, sattuiko se.
        Mun mielestä ne on ok jos syy on oikea. Syy pitää aina kertoa. Ja mitä tulee siihen, että lapsi oppii tekemään niin muille lapsille, niin ihan hyvä jos pitää toisen poissa auton alta tai hellalta. Varmasti sattuu vähemmän, eikö?

        eli lapsen isä ja äiti, että vuorotellen tukistatte ja annatte toisillenne luunappeja?

        Ja siinä vaiheessa kun alkaa sattumaan, niin voitte lopettaa myös lapsellenne niitten antamisen.

        Ja kyllä, tukistaminen, tukkapöllyn antaminen on juuri tuota, että otetaan niskavilloista tai jostain muusta kohtaa tukasta enemmän tai vähemmän kiinni.

        Heh, jos "ihan vähän" vaan lyö toista niin eihän se ole lyömistä...? Tuolla sinun logiikallasi olisi tuokin lause mahdollinen. Siis jotkin asiat joko ovat tai eivät ole.

        Ja kyllä, luunapin saaminen sattuu, itse en ainakaan sitä huvikseni itselleni tekisi.


      • uiviskosis
        keskenänne kirjoitti:

        eli lapsen isä ja äiti, että vuorotellen tukistatte ja annatte toisillenne luunappeja?

        Ja siinä vaiheessa kun alkaa sattumaan, niin voitte lopettaa myös lapsellenne niitten antamisen.

        Ja kyllä, tukistaminen, tukkapöllyn antaminen on juuri tuota, että otetaan niskavilloista tai jostain muusta kohtaa tukasta enemmän tai vähemmän kiinni.

        Heh, jos "ihan vähän" vaan lyö toista niin eihän se ole lyömistä...? Tuolla sinun logiikallasi olisi tuokin lause mahdollinen. Siis jotkin asiat joko ovat tai eivät ole.

        Ja kyllä, luunapin saaminen sattuu, itse en ainakaan sitä huvikseni itselleni tekisi.

        Siis mitä sä selität? Ei kait kukaan niitä lapsia huvikseen tukista tai anna luunappia!! Eiköhän se ole suoraan verrannollinen syy/seuraus suhteeseen!!
        Jos teet väärin siitä seuraa rangaistus/välitön palaute.Varmasti on lapselle tullut silloin selväksiettä ko.teko on kiellettyä. On kuule ihan eri asia tukistella tai nappailla ihan vaan huvikseen, se on sairautta.


      • olet sitten
        keskenänne kirjoitti:

        eli lapsen isä ja äiti, että vuorotellen tukistatte ja annatte toisillenne luunappeja?

        Ja siinä vaiheessa kun alkaa sattumaan, niin voitte lopettaa myös lapsellenne niitten antamisen.

        Ja kyllä, tukistaminen, tukkapöllyn antaminen on juuri tuota, että otetaan niskavilloista tai jostain muusta kohtaa tukasta enemmän tai vähemmän kiinni.

        Heh, jos "ihan vähän" vaan lyö toista niin eihän se ole lyömistä...? Tuolla sinun logiikallasi olisi tuokin lause mahdollinen. Siis jotkin asiat joko ovat tai eivät ole.

        Ja kyllä, luunapin saaminen sattuu, itse en ainakaan sitä huvikseni itselleni tekisi.

        varmasti tosi hyvä luunappien antaja koska minä en osaa tehdä sitä niin että se sattuis. Olen kai huono siinä sitten... Emme alkaneet vuorotellen toisiamme tukistella mutta pyysin ukkoani kuitenkin tekemään niin minulle, ei sattunut, sori. Ei myöskään hänen antama luunappinsa. Ehkä ei hänkään osaa tehdä sitä oikein. Tai sitten sinä olet vaan todella herkkähipiäinen.

        Jos tarkoitit tuolla kummallisella ihan vähän-sepustuksellasi sitä tukkapöllyä, meinasin vaan että kuullostaa hölmöltä sanoa sitä miksikään pöllyksi jos vaan otetaan kiinni. Minä sanon sitä tukistamiseksi. Eli minulla ei ole noin kummallista logiikkaa. Tukistaminen on tukistamista teki sen hellästi tai kovakouraisesti, usein tai harvoin. Minä harvoin ja hellästi, mutta se ei sitä oikeuta vaan syy: en tee sitä harkiten ja rangaistukseksi vaan se vaan tulee jos lapselle on vaarassa tapahtua jotain oman holtittomuutensa takia. Rangaistuksena en sitä hyväksy missään nimessä.


      • ja luunappien
        olet sitten kirjoitti:

        varmasti tosi hyvä luunappien antaja koska minä en osaa tehdä sitä niin että se sattuis. Olen kai huono siinä sitten... Emme alkaneet vuorotellen toisiamme tukistella mutta pyysin ukkoani kuitenkin tekemään niin minulle, ei sattunut, sori. Ei myöskään hänen antama luunappinsa. Ehkä ei hänkään osaa tehdä sitä oikein. Tai sitten sinä olet vaan todella herkkähipiäinen.

        Jos tarkoitit tuolla kummallisella ihan vähän-sepustuksellasi sitä tukkapöllyä, meinasin vaan että kuullostaa hölmöltä sanoa sitä miksikään pöllyksi jos vaan otetaan kiinni. Minä sanon sitä tukistamiseksi. Eli minulla ei ole noin kummallista logiikkaa. Tukistaminen on tukistamista teki sen hellästi tai kovakouraisesti, usein tai harvoin. Minä harvoin ja hellästi, mutta se ei sitä oikeuta vaan syy: en tee sitä harkiten ja rangaistukseksi vaan se vaan tulee jos lapselle on vaarassa tapahtua jotain oman holtittomuutensa takia. Rangaistuksena en sitä hyväksy missään nimessä.

        antaminen on Suomen rikoslaissa kielletty. Jos ei tätä tajua, niin jo on ihmeellistä.

        Väkivallan käyttäjä puolustelee aina tekojaan, se käytäytymismalli menee niin. Puolustellaan ja vähätellään tekojaan.


      • tapa opettaa
        uiviskosis kirjoitti:

        Siis mitä sä selität? Ei kait kukaan niitä lapsia huvikseen tukista tai anna luunappia!! Eiköhän se ole suoraan verrannollinen syy/seuraus suhteeseen!!
        Jos teet väärin siitä seuraa rangaistus/välitön palaute.Varmasti on lapselle tullut silloin selväksiettä ko.teko on kiellettyä. On kuule ihan eri asia tukistella tai nappailla ihan vaan huvikseen, se on sairautta.

        lasta on tukistaminen tai luunappi, niin silloin on vanhemmuus pikkaisen hukassa. Edelleen laskeutumalla lapsen tasolle, puhumalla ja rauhoittamalla, elittämällä, saa paljon paremmin käyttäytyviä lapsia kuin väkivaltaisella käytöksellä. Ja onhan se rikos, joten senkin pitäisi jo kerto, että saako lasta tukistaa. Onko niin kovin vaikeaa ottaa lapsi pois hellan äärestä, että se pitää tehdä niskavilloista nykimällä? Lapsi on kuitenkin melkoisesti pienempi kuin te itse. Ja tuohon, ei se edes satu- kommenttiin: Sattuminenko on mittarisi pahoinpitelyssä? Jos, niin miksi teet, kun se ei edes satu- toisinsanoen tehoa? Kokeilkaa joskus olla vanhempia, kasvattajia, eikä kurittajia ja ojentajia. Saatatte yllättyä.


      • lasten
        uiviskosis kirjoitti:

        Siis mitä sä selität? Ei kait kukaan niitä lapsia huvikseen tukista tai anna luunappia!! Eiköhän se ole suoraan verrannollinen syy/seuraus suhteeseen!!
        Jos teet väärin siitä seuraa rangaistus/välitön palaute.Varmasti on lapselle tullut silloin selväksiettä ko.teko on kiellettyä. On kuule ihan eri asia tukistella tai nappailla ihan vaan huvikseen, se on sairautta.

        vai koirien kasvatuksesta? Koirille ainut tapa opettaa on välitön palautus, lapselle taas luunappi ilman selitystä tarkoittaa sitä, että hän on tehnyt pahaa, mutta ei tiedä miksi. Kun tilanne on rauhoittunut, lapsen kanssa asiasta voi puhua, toimii paljon paremmin kuin eläimellinen, yksinkertainen ehdollistaminen.


      • oleoleole
        tapa opettaa kirjoitti:

        lasta on tukistaminen tai luunappi, niin silloin on vanhemmuus pikkaisen hukassa. Edelleen laskeutumalla lapsen tasolle, puhumalla ja rauhoittamalla, elittämällä, saa paljon paremmin käyttäytyviä lapsia kuin väkivaltaisella käytöksellä. Ja onhan se rikos, joten senkin pitäisi jo kerto, että saako lasta tukistaa. Onko niin kovin vaikeaa ottaa lapsi pois hellan äärestä, että se pitää tehdä niskavilloista nykimällä? Lapsi on kuitenkin melkoisesti pienempi kuin te itse. Ja tuohon, ei se edes satu- kommenttiin: Sattuminenko on mittarisi pahoinpitelyssä? Jos, niin miksi teet, kun se ei edes satu- toisinsanoen tehoa? Kokeilkaa joskus olla vanhempia, kasvattajia, eikä kurittajia ja ojentajia. Saatatte yllättyä.

        kyse pelkästä hellan vierestä pois ottamisesta jos tukistetaan.Meillä esim.kun pieni lapsi raivoaa pukemistilanteessa olen joskus napannut häntä niskavilloista kiinni.Sillai hellästi,mut kuitenki niin et hän havahtuu mitä tapahtuu.Hyvin temperamenttiselle lapselle tossa tilanteessa puhuminen on yhtä tyhjän kanssa.Kokeiltu on.Ja jos aamulla on lähdettävä,niin on lähdettävä.Kyllä meillä on tehonnut tukkapölly.Se ei kuitenkaan tarkoita että meillä revittäis lapselta hiuksia päästä.Ystävälläni on niin biolapsia kuin sijaislapsia,ja hän on "harmitellut" ettei sijaislapsille voi antaa tukkapöllyä tai jopa selkäsaunaa kuten on biolapsilleen antanut.Ja kyllä ne sijaislapset sit vääntääki paljon enemmän vastaan joka asiassa.


      • nuppinikkari
        tapa opettaa kirjoitti:

        lasta on tukistaminen tai luunappi, niin silloin on vanhemmuus pikkaisen hukassa. Edelleen laskeutumalla lapsen tasolle, puhumalla ja rauhoittamalla, elittämällä, saa paljon paremmin käyttäytyviä lapsia kuin väkivaltaisella käytöksellä. Ja onhan se rikos, joten senkin pitäisi jo kerto, että saako lasta tukistaa. Onko niin kovin vaikeaa ottaa lapsi pois hellan äärestä, että se pitää tehdä niskavilloista nykimällä? Lapsi on kuitenkin melkoisesti pienempi kuin te itse. Ja tuohon, ei se edes satu- kommenttiin: Sattuminenko on mittarisi pahoinpitelyssä? Jos, niin miksi teet, kun se ei edes satu- toisinsanoen tehoa? Kokeilkaa joskus olla vanhempia, kasvattajia, eikä kurittajia ja ojentajia. Saatatte yllättyä.

        Kiinnitin itsekin huomiota tuohon mainitsemaasi ristiriitaan. Itse olen sitä mieltä, että tukistaminen ja luunapin antaminen on väärin, eikä meillä niitä käytetä. Isänsä kysyi kerran kohta kolme vuotiaalta tyttäreltämme tämän riehuessa kielloista huolimatta sohvalla, että "haluatkos tukkapöllyn?". Hän ei tiedä mitä "tukkapölly" tarkoittaa ja ilmeisesti tulkitsi sen kovinkin mukavaksi asiaksi, koska alkoi riemusta pomppimaan sohvalla kahta kauheammin ja kiljumaan "anna mulle tukkapölly, anna mulle tukkapölly!!".

        Hämmästelen myös äitejä, joiden mielestä on ookoo napauttaa lasta, kun tämä raivoaa (onko raivoaminen teillä kielletty, vai mitä viestitte lapsillenne? meillä saa raivota ihan rauhassa ja asiasta keskustellaan aina jälkeenpäin, lapsi jo aivan itsenäisestikin alkaa pohtimaan, miksi sai raivarin) ja samaan hengenvetoon ihmettelen ruumiillisen kurituksen käyttöä niissä tilanteissa kun lapsi on vaarassa. Eikö kuumalle hellalle (eikö teillä ole hellan suojuksia?)kurottavaa lasta vain voi nostaa pois? Täytyykö siitä rangaista satuttamalla lasta? En minä ymmärrä.

        Onhan se toki totta, että sen lapsen saa "aisoihin" ehkä nopeammin, kun vähän napauttaa, kun vaihtoehtona on toistaa kielto ja lapsen nostaminen pois paikalta joku tuhat kertaa. Minä olen koittanut olla kärsivällisellä linjalla ja ihan hyvin on pärjätty. Perille on mennyt ja jotenkin ajattelen, että kiellot sisäistyvät ukoisista sisäisiksi paremmin ilman väkivaltaa. Ja meillä asuu tempperamenttinen, itsepäinen ja hyvin määrätietoinen pikkulikka.


      • nuppinikkari
        laskeudut kirjoitti:

        kirkuvan lapsen tasolle niin sulta lähtee tukka ja silmät päästä ;P

        No, ei ole kyllä silti tarvinnut takaisin antaa, aikuisen ihmisen. Kunhan pidän kiinni ja koitan ite pysyä rauhallisena, tai siis oon niinku en välittäis.

        Sormille olen joskus näpännyt kun on esim. kielloista huolimatta menossa kuumalle hellalle ja niskavilloista ottanut kahdella sormella kiinni esim. jos on ihan holtiton autotien läheisyydessä. Eikai sitä edes sanota tukkaPÖLLYKSI? Jos ottaa vähän hetkeksi kiinni? Tarkemmin ajatellen, en taida tietää mitä tukkapölly on. Kertokaa...

        Jokainen voisi itse kokeilla antaa itselleen luunapin sormille tai ottaa itseään niskavilloista kiinni ja kertoa sitten täällä, sattuiko se.
        Mun mielestä ne on ok jos syy on oikea. Syy pitää aina kertoa. Ja mitä tulee siihen, että lapsi oppii tekemään niin muille lapsille, niin ihan hyvä jos pitää toisen poissa auton alta tai hellalta. Varmasti sattuu vähemmän, eikö?

        Jos lapsi on holtiton autotien läheisyydessä, miksi ei riitä kädestä kiinni ottaminen, tai nappaaminen syliin. Jos tarkoitus on suojella lasta, niin miksi tehdä se kurittamalla? Minä ole opettanut tyttären niin, että hän ottaa itse kiinni kädestä esim. parkkipaikoilla ja suojatiellä. Ilan yhden yhtä tukistusta.

        Hellahomman voi ratkaista laittamalla siihen suojan, jos ei ole muita keinoja käytössä kuin tukistus. Voi ottaa "hetkeksi kiinni" niin monella tapaa!

        Oikeat syyt löytyy aina, jokainen osaa kyllä luetella vaikka kuinka OMASTA mielestää oikeita syitä. Minä ainakin häpeisin silmät päästäni, jos lapseni tukistaisi toista lasta tahi antaisi luunapin. Ajatteletko, että nelivuotias estää toista saman ikäistä juoksemasta auton alle antamalla tälle luunapin..??


      • kuvitella
        nuppinikkari kirjoitti:

        Jos lapsi on holtiton autotien läheisyydessä, miksi ei riitä kädestä kiinni ottaminen, tai nappaaminen syliin. Jos tarkoitus on suojella lasta, niin miksi tehdä se kurittamalla? Minä ole opettanut tyttären niin, että hän ottaa itse kiinni kädestä esim. parkkipaikoilla ja suojatiellä. Ilan yhden yhtä tukistusta.

        Hellahomman voi ratkaista laittamalla siihen suojan, jos ei ole muita keinoja käytössä kuin tukistus. Voi ottaa "hetkeksi kiinni" niin monella tapaa!

        Oikeat syyt löytyy aina, jokainen osaa kyllä luetella vaikka kuinka OMASTA mielestää oikeita syitä. Minä ainakin häpeisin silmät päästäni, jos lapseni tukistaisi toista lasta tahi antaisi luunapin. Ajatteletko, että nelivuotias estää toista saman ikäistä juoksemasta auton alle antamalla tälle luunapin..??

        se tilanne. Lapsi riehuu ja heittelehtii kun yrität ottaa kiinni vaikka takin selästä tai kädestä, autoja tulee. Lapsi pitää saada hetkeksi pysähtymään jotta kuuntelisi, mikään huutaminen ja lapsen tasolle laskeutuminen ei todellakaan auta eikä ole aikaakaan sellaiseen, auton lähestyessä. Mitä sinä siinä sitten teet? Minä automaattisesti, ihan luonnollisena reaktiona teen jotain mikä kiinnittää lapsen huomion, suojellakseni häntä. Monella täällä ei taida olla kokemusta oikeasti, kunnolla riehuvasta lapsesta. Meillä kyllä hyvät tavat opetettu jne. ja lapsi on yleensä oikein ihana ja tottelevainen, mutta kun sattuu paha päivä kohdalle, enkelimäinen ihana lapsoseni muuttuu hurrikaaniksi suoraan helvetistä. Ei siinä auta muistuttaa että eikös sovittu että pidetään kädestä kiinni...

        Ja tietenkään nelivuotias ei estä toista menemästä auton alle antamalla luunapin. Miksi kyselet tyhmiä? Mutta jos joku toinen pelastaisi sinun lapsesi vaikkapa vetämällä tämän kumoon, niin valittaisitko mustelmasta jonka hän kaatumisesta saisi? Väkivalloinhan tämä on silloin sen estänyt, ihan niinkuin minä tukistamalla. (Minun vuoroni kysellä tyhmiä)

        Kysymys kaikille:
        Kun tukistaminen kerran on laitonta, niin millaisen rangaistuksen antaisitte siitä? Sakkoja, kuten tälle yhdelle hirviölle annettiin vauvansa luiden murtamisesta? Minusta asiat lastenkasvatuksessakin pitäisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ei lapsi edes viiden minuutin päästä muista, että häntä on tukistettu. Toki tämä riippuu lapsen luonteestakin. Meidän mukelo ei välitä lainkaan, havahtuu vain, kuuntelee sitten vähän paremmin ja on taas kuin ei mitään.

        Tosin siinä mielessä tukistamisenkin laittomuus on ihan hyvä juttu, ettei jää tulkitsemisen varaa, niinkuin joku taisi jo sanoakin. Ei pääse oikeat pahoinpitelijät sitten pälkähästä. Vaikkakin tuomiot täällä on niin naurettavia että oikeastaan pälkähästä pääsevät kaikki.


      • kurita
        tapa opettaa kirjoitti:

        lasta on tukistaminen tai luunappi, niin silloin on vanhemmuus pikkaisen hukassa. Edelleen laskeutumalla lapsen tasolle, puhumalla ja rauhoittamalla, elittämällä, saa paljon paremmin käyttäytyviä lapsia kuin väkivaltaisella käytöksellä. Ja onhan se rikos, joten senkin pitäisi jo kerto, että saako lasta tukistaa. Onko niin kovin vaikeaa ottaa lapsi pois hellan äärestä, että se pitää tehdä niskavilloista nykimällä? Lapsi on kuitenkin melkoisesti pienempi kuin te itse. Ja tuohon, ei se edes satu- kommenttiin: Sattuminenko on mittarisi pahoinpitelyssä? Jos, niin miksi teet, kun se ei edes satu- toisinsanoen tehoa? Kokeilkaa joskus olla vanhempia, kasvattajia, eikä kurittajia ja ojentajia. Saatatte yllättyä.

        vaan keskeytän älyttömän riehumisen jota ei muilla tavoin saada keskeytettyä. Ymmärrä siis, että laskeutumiset, puhumiset, selitykset ei auta meillä (vasta kun sen jälkeen kun lapsen riehunta on keskeytetty.)

        Kyllä, sattuminen on mittarini pahoinpitelyssä. Jos joku "hakkaisi" minua niin että se tuntuisi höyhenen hipaisuilta, en oikein jaksaisi siitä välittää. Jos taas hakkaisi niin että sattuu, varmasti välittäisin. Minä en satuta lastani, kuten kirjoitin, en ilmeisesti osaa tukistaa ja antaa luunappia oikein kun eivät satu, lapsenkaan mielestä. Jostain syystä kuitenkin pysäyttää lapsen, en tiedä miksi. Lapsi kai tietää itsekkin että se on jokin äärimmäinen keino, ja silloin äiti on tosissaan. Tai jotain.

        Näitä riehumisia on hyvin harvoin, joten oikein hyvin olen lapseni kasvattanut. Kasvattajana oloa "kokeillaan" meillä ihan joka päivä, älä siitä huoli. Ja kurittaja en ole koskaan.


      • kyllä on
        kuvitella kirjoitti:

        se tilanne. Lapsi riehuu ja heittelehtii kun yrität ottaa kiinni vaikka takin selästä tai kädestä, autoja tulee. Lapsi pitää saada hetkeksi pysähtymään jotta kuuntelisi, mikään huutaminen ja lapsen tasolle laskeutuminen ei todellakaan auta eikä ole aikaakaan sellaiseen, auton lähestyessä. Mitä sinä siinä sitten teet? Minä automaattisesti, ihan luonnollisena reaktiona teen jotain mikä kiinnittää lapsen huomion, suojellakseni häntä. Monella täällä ei taida olla kokemusta oikeasti, kunnolla riehuvasta lapsesta. Meillä kyllä hyvät tavat opetettu jne. ja lapsi on yleensä oikein ihana ja tottelevainen, mutta kun sattuu paha päivä kohdalle, enkelimäinen ihana lapsoseni muuttuu hurrikaaniksi suoraan helvetistä. Ei siinä auta muistuttaa että eikös sovittu että pidetään kädestä kiinni...

        Ja tietenkään nelivuotias ei estä toista menemästä auton alle antamalla luunapin. Miksi kyselet tyhmiä? Mutta jos joku toinen pelastaisi sinun lapsesi vaikkapa vetämällä tämän kumoon, niin valittaisitko mustelmasta jonka hän kaatumisesta saisi? Väkivalloinhan tämä on silloin sen estänyt, ihan niinkuin minä tukistamalla. (Minun vuoroni kysellä tyhmiä)

        Kysymys kaikille:
        Kun tukistaminen kerran on laitonta, niin millaisen rangaistuksen antaisitte siitä? Sakkoja, kuten tälle yhdelle hirviölle annettiin vauvansa luiden murtamisesta? Minusta asiat lastenkasvatuksessakin pitäisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ei lapsi edes viiden minuutin päästä muista, että häntä on tukistettu. Toki tämä riippuu lapsen luonteestakin. Meidän mukelo ei välitä lainkaan, havahtuu vain, kuuntelee sitten vähän paremmin ja on taas kuin ei mitään.

        Tosin siinä mielessä tukistamisenkin laittomuus on ihan hyvä juttu, ettei jää tulkitsemisen varaa, niinkuin joku taisi jo sanoakin. Ei pääse oikeat pahoinpitelijät sitten pälkähästä. Vaikkakin tuomiot täällä on niin naurettavia että oikeastaan pälkähästä pääsevät kaikki.

        kokemusta oikeasti ja kunnolla riehuvasta lapsesta. Kyllä vaati pitkää pinnaa ja keskustelua loputtomiin ja vaaratilanteissa itseltä fyysisiä voimia pitää riehuva lapsi kurissa siten, ettei hän satuttanut itseään eikä muita, mutta ettei ote myöskään satuttanut häntä vaan pelkästään esti tilanteen menemästä vaarallisemmaksi. Tukistaminen ja luunapit olisivat olleet nopea ja väkivaltainen keino saada lapsi tottelemaan äkkiä, mutta ei siinä olisi samalla rakennettu luotettavaa ja turvallsita äiti-lapsi-suhdetta.

        Lapseni uskaltavat nykyäänkin ilmaista kaikki tunteensa ja kodin kuuluukin olla se paikka jossa kaikki on turvallista purkaa ilman pelkoa väkivallasta.

        Ja jokaisen pitäisi tietää, että lapsi oppii matkimalla ja esimerkin voimalla, joten jos lapseen kohdistetaan tukistamista ja luunappeja, niin ei pidä ihmetellä, jos lapsi tekee sitä samaa sekä lyömistä ja potkimista ja nipistelyä ym. toisille lapsille.

        Ja viimeisenä, jos on aikaa antaa luunappi tai tukistaa, niin silloin on aikaa (ja lapsi myös jo valmiiksi riittävän lähellä!) myös jollain muulla tavoin estää mm. auton eteen juokseminen.


      • lapseni
        kyllä on kirjoitti:

        kokemusta oikeasti ja kunnolla riehuvasta lapsesta. Kyllä vaati pitkää pinnaa ja keskustelua loputtomiin ja vaaratilanteissa itseltä fyysisiä voimia pitää riehuva lapsi kurissa siten, ettei hän satuttanut itseään eikä muita, mutta ettei ote myöskään satuttanut häntä vaan pelkästään esti tilanteen menemästä vaarallisemmaksi. Tukistaminen ja luunapit olisivat olleet nopea ja väkivaltainen keino saada lapsi tottelemaan äkkiä, mutta ei siinä olisi samalla rakennettu luotettavaa ja turvallsita äiti-lapsi-suhdetta.

        Lapseni uskaltavat nykyäänkin ilmaista kaikki tunteensa ja kodin kuuluukin olla se paikka jossa kaikki on turvallista purkaa ilman pelkoa väkivallasta.

        Ja jokaisen pitäisi tietää, että lapsi oppii matkimalla ja esimerkin voimalla, joten jos lapseen kohdistetaan tukistamista ja luunappeja, niin ei pidä ihmetellä, jos lapsi tekee sitä samaa sekä lyömistä ja potkimista ja nipistelyä ym. toisille lapsille.

        Ja viimeisenä, jos on aikaa antaa luunappi tai tukistaa, niin silloin on aikaa (ja lapsi myös jo valmiiksi riittävän lähellä!) myös jollain muulla tavoin estää mm. auton eteen juokseminen.

        ei tee mitään tuollasta muille lapsille.

        Ja kerro nyt miten sen auton alle juoksemisen estät jos mainitsemasi keinot EI TEHOA. Menee ihan varmasti reilusti enemmän aikaa jutusteluun kuin tukistamiseen, ihme väite. Monta kertaa ehtii jäädä auton alle kun äiti solkottaa ettei saa tehdä noin, usko nyt, tästähän on puhuttu blaa blaa... Lapseni on iso ja vahva ikäisekseen. Minä pienikokoinen ja vahvaksi ei voi todellakaan kehua. En ihan tuosta noin vain saa häntä pidettyä sylissä paikallaan jos hän rimpuilee vastaan. Miksi on niin vaikea ymmärtää ettei kaikilla kuten teillä? Lapsia, vanhempia, tilanteita on erilaisia.


      • syyllä
        lapseni kirjoitti:

        ei tee mitään tuollasta muille lapsille.

        Ja kerro nyt miten sen auton alle juoksemisen estät jos mainitsemasi keinot EI TEHOA. Menee ihan varmasti reilusti enemmän aikaa jutusteluun kuin tukistamiseen, ihme väite. Monta kertaa ehtii jäädä auton alle kun äiti solkottaa ettei saa tehdä noin, usko nyt, tästähän on puhuttu blaa blaa... Lapseni on iso ja vahva ikäisekseen. Minä pienikokoinen ja vahvaksi ei voi todellakaan kehua. En ihan tuosta noin vain saa häntä pidettyä sylissä paikallaan jos hän rimpuilee vastaan. Miksi on niin vaikea ymmärtää ettei kaikilla kuten teillä? Lapsia, vanhempia, tilanteita on erilaisia.

        pitäisi keskittyä muihin keinohin kuin väkivaltaa, jos omat voimat ei riitä edes kiinni pitämiseen.

        Ollaanko teilla koko ajan autotien vieressä odotamassa niitä autoa? Siis juttele asioista muulloinkin!

        Kuin olette menossa tien yli, niin pidä tiukasti kädestä kiinni. Jos mikään ei tehoa käyttäytymiseen, niin jätä lapselta jotain kivaa pois riehumisen takia. Esim. karkkipäivä, uusi lelu, uintireussu... Anna lapsen ymmärtää, että jos ei käyttäydytä, niin hän menettää jotain kivaa.


      • on vaikeeta
        syyllä kirjoitti:

        pitäisi keskittyä muihin keinohin kuin väkivaltaa, jos omat voimat ei riitä edes kiinni pitämiseen.

        Ollaanko teilla koko ajan autotien vieressä odotamassa niitä autoa? Siis juttele asioista muulloinkin!

        Kuin olette menossa tien yli, niin pidä tiukasti kädestä kiinni. Jos mikään ei tehoa käyttäytymiseen, niin jätä lapselta jotain kivaa pois riehumisen takia. Esim. karkkipäivä, uusi lelu, uintireussu... Anna lapsen ymmärtää, että jos ei käyttäydytä, niin hän menettää jotain kivaa.

        tajuta! Ei tuollainen toimi meillä silloin kun on sellainen tilanne! Normaalisti lapsemme osaa käyttäytyä tosi hyvin ja tottelee. Osaa pitää kädestä, ottaa itse kiinni, ei tarvitse edes muistuttaa. Tajua nyt jo! Kun tilanne on tietynlainen (tämä on tapahtunut YHDEN KERRAN) ei lapsi kuuntele, turha sanoa vaikka ettet ikinä enää saa karkkia, leluja, mitään kivaa. Kun se ei silloin yksinkertaisesti kuule! Ja sitten kun hän kuuntelee, en sano mitään tuollaista, vaan kerron mitä tapahtuu jos auton alle jää.

        Vai pitäisi sanoa että jos jäät auton alle niin äiti ei kyllä sitten osta karkkia? NAURETTAVAA. Ei ihme että ihmisillä on suhteellisuudentaju hukassa, jos karkilla hoidetaan hengenvaaralliset tilanteet.


      • meni vastaukset
        on vaikeeta kirjoitti:

        tajuta! Ei tuollainen toimi meillä silloin kun on sellainen tilanne! Normaalisti lapsemme osaa käyttäytyä tosi hyvin ja tottelee. Osaa pitää kädestä, ottaa itse kiinni, ei tarvitse edes muistuttaa. Tajua nyt jo! Kun tilanne on tietynlainen (tämä on tapahtunut YHDEN KERRAN) ei lapsi kuuntele, turha sanoa vaikka ettet ikinä enää saa karkkia, leluja, mitään kivaa. Kun se ei silloin yksinkertaisesti kuule! Ja sitten kun hän kuuntelee, en sano mitään tuollaista, vaan kerron mitä tapahtuu jos auton alle jää.

        Vai pitäisi sanoa että jos jäät auton alle niin äiti ei kyllä sitten osta karkkia? NAURETTAVAA. Ei ihme että ihmisillä on suhteellisuudentaju hukassa, jos karkilla hoidetaan hengenvaaralliset tilanteet.

        sulla typeräksi.

        Ja jos on kerran tapahtunut tietynlainen tilanne, niin kumman kärkkäästi puhut siitä kuin se olisi teillä jatkuvaa. Puolustelet ja samalla vähätelet tekoa, ihan selvää väkivallan hyväksyntää.

        Eipä tietenkään ilmaista, että jos jäät auton alle, niin et saa karkkia. Eipä se lapsi tarvitse sen jälkeen mitään muutakaan! Siis puutu käytöksen! Jos lapsi RIEHUU, niin siitä on seurattava joku rangaistus, sillä se riehumistilannehan siinä se puututtava teko on, ei auto. Autoja tulee ja menee, mutta ei voi kuin ihmetellä, että asutteko te autotienhristeyksessä, jos autot on jatkuva ongelma teille?

        Kyllä lapsi sen jo ymmärtää, että on vaarallista jäädä auton alle, jos olet sen jo monta kertaa sanonut, mutta sanopas nyt sitten jatkossa lapselle, että miten lapsen kuuluu käyttäytyä liikentessä ettei niitä vaaratilanteita ja auton alle jäämisiä synny. Tässää kohdin on syytä painottaa sitä tottelemista ja hyvää käytöstä liikenteen seassa ja antaa ohjeita lapselle tilanteeseen.

        Ja eihän ne riehumistilanteet voi kaikki osua autotielle?!


      • nuppinikkari
        kuvitella kirjoitti:

        se tilanne. Lapsi riehuu ja heittelehtii kun yrität ottaa kiinni vaikka takin selästä tai kädestä, autoja tulee. Lapsi pitää saada hetkeksi pysähtymään jotta kuuntelisi, mikään huutaminen ja lapsen tasolle laskeutuminen ei todellakaan auta eikä ole aikaakaan sellaiseen, auton lähestyessä. Mitä sinä siinä sitten teet? Minä automaattisesti, ihan luonnollisena reaktiona teen jotain mikä kiinnittää lapsen huomion, suojellakseni häntä. Monella täällä ei taida olla kokemusta oikeasti, kunnolla riehuvasta lapsesta. Meillä kyllä hyvät tavat opetettu jne. ja lapsi on yleensä oikein ihana ja tottelevainen, mutta kun sattuu paha päivä kohdalle, enkelimäinen ihana lapsoseni muuttuu hurrikaaniksi suoraan helvetistä. Ei siinä auta muistuttaa että eikös sovittu että pidetään kädestä kiinni...

        Ja tietenkään nelivuotias ei estä toista menemästä auton alle antamalla luunapin. Miksi kyselet tyhmiä? Mutta jos joku toinen pelastaisi sinun lapsesi vaikkapa vetämällä tämän kumoon, niin valittaisitko mustelmasta jonka hän kaatumisesta saisi? Väkivalloinhan tämä on silloin sen estänyt, ihan niinkuin minä tukistamalla. (Minun vuoroni kysellä tyhmiä)

        Kysymys kaikille:
        Kun tukistaminen kerran on laitonta, niin millaisen rangaistuksen antaisitte siitä? Sakkoja, kuten tälle yhdelle hirviölle annettiin vauvansa luiden murtamisesta? Minusta asiat lastenkasvatuksessakin pitäisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ei lapsi edes viiden minuutin päästä muista, että häntä on tukistettu. Toki tämä riippuu lapsen luonteestakin. Meidän mukelo ei välitä lainkaan, havahtuu vain, kuuntelee sitten vähän paremmin ja on taas kuin ei mitään.

        Tosin siinä mielessä tukistamisenkin laittomuus on ihan hyvä juttu, ettei jää tulkitsemisen varaa, niinkuin joku taisi jo sanoakin. Ei pääse oikeat pahoinpitelijät sitten pälkähästä. Vaikkakin tuomiot täällä on niin naurettavia että oikeastaan pälkähästä pääsevät kaikki.

        Riehuvan ja heittehtivän lapsen saa vaikka puristettua syliin. Vaikka kuinka pieni olisit, niin uskon että fyysi9nen ylivoima on kuitenkin sinulla. Ja kyllä tukistamisesi täytyy olla melko kova ja satuttaa, jos sillä saat kuvaamasi helvetillisesti riehuvan lapsesi talttumaan. Siis jos napakka syliotekaan ei tehoa. Ihmettelen edelleen...

        Edellä kirjoitit "Ja mitä tulee siihen, että lapsi oppii tekemään niin muille lapsille, niin ihan hyvä jos pitää toisen poissa auton alta tai hellalta. Varmasti sattuu vähemmän, eikö?" Ymmärsin, että viittaat sanoilla "tekemään niin muille" juurikin tukistamiseen ja luunappiin ja siksi kysyin mielestäsi tyhmiä, ja kysyn edelleen. Vai ymmärsinkö edellä olevan lauseen jotenkin väärin? Onhan sekin mahdollista.

        Jos on aidosti kyse jonkun hengen pelastamisesta, niin eiköhän silloin ole keinot mitkä hyvänsä sallittuja. Silloin ei puhuta tarkoituksellisesta väkivallasta kasvatus -ja kuritusmielessä. Kuinka monta kertaa kuitenkaan lapset joutuvat ihan todella hengenvaaraan, ovat oikeasti lähellä esim.juosta auton alle? Montako kertaa teille on niin käynyt? Meille ei kertaakaan.

        Lain on tarkoitus suojella lapsia, seuraamusjärjestelmään en ota kantaa. Paitsi sen verran, että sillä ei ole ilmeisesti minkäälaista ennaltaehkäisevää vaikutusta, koska niin monien mielestä lain rikkominen ja väkivallan käyttäminen on ihan ookoo, jos mikään muu ei lapseen tehoa.


      • miltei
        nuppinikkari kirjoitti:

        Riehuvan ja heittehtivän lapsen saa vaikka puristettua syliin. Vaikka kuinka pieni olisit, niin uskon että fyysi9nen ylivoima on kuitenkin sinulla. Ja kyllä tukistamisesi täytyy olla melko kova ja satuttaa, jos sillä saat kuvaamasi helvetillisesti riehuvan lapsesi talttumaan. Siis jos napakka syliotekaan ei tehoa. Ihmettelen edelleen...

        Edellä kirjoitit "Ja mitä tulee siihen, että lapsi oppii tekemään niin muille lapsille, niin ihan hyvä jos pitää toisen poissa auton alta tai hellalta. Varmasti sattuu vähemmän, eikö?" Ymmärsin, että viittaat sanoilla "tekemään niin muille" juurikin tukistamiseen ja luunappiin ja siksi kysyin mielestäsi tyhmiä, ja kysyn edelleen. Vai ymmärsinkö edellä olevan lauseen jotenkin väärin? Onhan sekin mahdollista.

        Jos on aidosti kyse jonkun hengen pelastamisesta, niin eiköhän silloin ole keinot mitkä hyvänsä sallittuja. Silloin ei puhuta tarkoituksellisesta väkivallasta kasvatus -ja kuritusmielessä. Kuinka monta kertaa kuitenkaan lapset joutuvat ihan todella hengenvaaraan, ovat oikeasti lähellä esim.juosta auton alle? Montako kertaa teille on niin käynyt? Meille ei kertaakaan.

        Lain on tarkoitus suojella lapsia, seuraamusjärjestelmään en ota kantaa. Paitsi sen verran, että sillä ei ole ilmeisesti minkäälaista ennaltaehkäisevää vaikutusta, koska niin monien mielestä lain rikkominen ja väkivallan käyttäminen on ihan ookoo, jos mikään muu ei lapseen tehoa.

        ymmärtänyt, minun kohdallani nimenomaan ei puhuta tarkoituksellisesta väkivallasta. Ja kuten kirjoitin tämä autotiehässäkkä on tapahtunut kerran ja hellajutska, jolloin meinasi kiehuva kattilakin pudota lapsen päälle on myös tapahtunut kerran, muita vaarallisia tilanteita ei ole ollut. Eli ei myöskään muuta tukistamista tai luunappien antoa. Tarkoitin siis myös sillä lapsi oppii tekemään muille...-jutulla mitä tahansa tarkoituksetonta "väkivaltaa"

        Jos lapsi riehuu kun pidän sylissä se ei satu, jos hän riehuisi kun pidän kiinni niskavilloista, se varmaan sattuisi. Että kait sitä nyt tajuaa tyhmempikin lapsi pysähtyä. Olen kirjoittanut monta kertaa että se ei ole mitään kuritusta meillä, eikä harkittua. Eikö silloin pitäisi jo tajuta, että se on tarkoituksetonta ja tapahtuu ihan lapsen parhaaksi.

        Ilmeisesti tämän keskustelun piti olla vain kuritusmielessä väkivaltaa käyttävistä, sitä minä en hyväksy, kuten olen jo aiemmin sanonut.


      • ilmeisesti
        meni vastaukset kirjoitti:

        sulla typeräksi.

        Ja jos on kerran tapahtunut tietynlainen tilanne, niin kumman kärkkäästi puhut siitä kuin se olisi teillä jatkuvaa. Puolustelet ja samalla vähätelet tekoa, ihan selvää väkivallan hyväksyntää.

        Eipä tietenkään ilmaista, että jos jäät auton alle, niin et saa karkkia. Eipä se lapsi tarvitse sen jälkeen mitään muutakaan! Siis puutu käytöksen! Jos lapsi RIEHUU, niin siitä on seurattava joku rangaistus, sillä se riehumistilannehan siinä se puututtava teko on, ei auto. Autoja tulee ja menee, mutta ei voi kuin ihmetellä, että asutteko te autotienhristeyksessä, jos autot on jatkuva ongelma teille?

        Kyllä lapsi sen jo ymmärtää, että on vaarallista jäädä auton alle, jos olet sen jo monta kertaa sanonut, mutta sanopas nyt sitten jatkossa lapselle, että miten lapsen kuuluu käyttäytyä liikentessä ettei niitä vaaratilanteita ja auton alle jäämisiä synny. Tässää kohdin on syytä painottaa sitä tottelemista ja hyvää käytöstä liikenteen seassa ja antaa ohjeita lapselle tilanteeseen.

        Ja eihän ne riehumistilanteet voi kaikki osua autotielle?!

        tahallasi ymmärtää väärin jotta pääset jankkaamaan tuollaista ihme juttua. Mistä olet saanut päähäsi että tämä olisi jatkuvaa? Jos olisi, niin miksi toistuvasti veisin lapseni autotien luo riehumaan? Äly hoi! Kirjoittaja jolle vastasin, kertoi että pitäisi siinä tilanteessa ruveta kieltämään karkkipäiviä. Minulle vaan ei tulisi mieleenkään karkkipäivä silloin, kun lapsi on hengenvaarassa.

        Ja kyllä, todellakin puolustelen tekoa, jonka ansiosta lapseni ei jäänyt auton alle. Jos se on väkivaltaa niin hyväksyn sen ilomielin. Minun mielestäni väkivalta on kuitenkin vähän erilaista, se tapahtuu typeristä syistä, rangaistuksena.

        Lapseni osaa käyttäytyä liikenteessä ja kaikkialla muuallakin, tämä oli yksi poikkeustilanne. Ja suurinosa riehumisista, niistä harvoista, tapahtuu kotona. Ei ole ikinä riehunut esim. kaupassa


      • erottaa
        miltei kirjoitti:

        ymmärtänyt, minun kohdallani nimenomaan ei puhuta tarkoituksellisesta väkivallasta. Ja kuten kirjoitin tämä autotiehässäkkä on tapahtunut kerran ja hellajutska, jolloin meinasi kiehuva kattilakin pudota lapsen päälle on myös tapahtunut kerran, muita vaarallisia tilanteita ei ole ollut. Eli ei myöskään muuta tukistamista tai luunappien antoa. Tarkoitin siis myös sillä lapsi oppii tekemään muille...-jutulla mitä tahansa tarkoituksetonta "väkivaltaa"

        Jos lapsi riehuu kun pidän sylissä se ei satu, jos hän riehuisi kun pidän kiinni niskavilloista, se varmaan sattuisi. Että kait sitä nyt tajuaa tyhmempikin lapsi pysähtyä. Olen kirjoittanut monta kertaa että se ei ole mitään kuritusta meillä, eikä harkittua. Eikö silloin pitäisi jo tajuta, että se on tarkoituksetonta ja tapahtuu ihan lapsen parhaaksi.

        Ilmeisesti tämän keskustelun piti olla vain kuritusmielessä väkivaltaa käyttävistä, sitä minä en hyväksy, kuten olen jo aiemmin sanonut.

        tarkoituksellista ja tarkoituksetonta väkivaltaa toisistaa. Kun sattuu, niin sattuu.

        Väkivallankäyttäjä haluaa nähdä asiat kuten itselleen parhaiten sopii.

        Kullä sitä ehtii harkitsemaan, että ottaako tukasta kiinni tai antaako luunapin. Tai vaihtoehtoisesti pitää lasta paikoillaan (lapseen ei silloin satu!) ja keskittyy lapsen rauhoittamiseen ja sen jälkeen asioista keskutelemiseen.


      • kirjoittaja?
        ilmeisesti kirjoitti:

        tahallasi ymmärtää väärin jotta pääset jankkaamaan tuollaista ihme juttua. Mistä olet saanut päähäsi että tämä olisi jatkuvaa? Jos olisi, niin miksi toistuvasti veisin lapseni autotien luo riehumaan? Äly hoi! Kirjoittaja jolle vastasin, kertoi että pitäisi siinä tilanteessa ruveta kieltämään karkkipäiviä. Minulle vaan ei tulisi mieleenkään karkkipäivä silloin, kun lapsi on hengenvaarassa.

        Ja kyllä, todellakin puolustelen tekoa, jonka ansiosta lapseni ei jäänyt auton alle. Jos se on väkivaltaa niin hyväksyn sen ilomielin. Minun mielestäni väkivalta on kuitenkin vähän erilaista, se tapahtuu typeristä syistä, rangaistuksena.

        Lapseni osaa käyttäytyä liikenteessä ja kaikkialla muuallakin, tämä oli yksi poikkeustilanne. Ja suurinosa riehumisista, niistä harvoista, tapahtuu kotona. Ei ole ikinä riehunut esim. kaupassa

        Ihmetyttää vain kun olet niin puolustuskannalla ja haluat hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi.


      • on tullut ja toki
        kuvitella kirjoitti:

        se tilanne. Lapsi riehuu ja heittelehtii kun yrität ottaa kiinni vaikka takin selästä tai kädestä, autoja tulee. Lapsi pitää saada hetkeksi pysähtymään jotta kuuntelisi, mikään huutaminen ja lapsen tasolle laskeutuminen ei todellakaan auta eikä ole aikaakaan sellaiseen, auton lähestyessä. Mitä sinä siinä sitten teet? Minä automaattisesti, ihan luonnollisena reaktiona teen jotain mikä kiinnittää lapsen huomion, suojellakseni häntä. Monella täällä ei taida olla kokemusta oikeasti, kunnolla riehuvasta lapsesta. Meillä kyllä hyvät tavat opetettu jne. ja lapsi on yleensä oikein ihana ja tottelevainen, mutta kun sattuu paha päivä kohdalle, enkelimäinen ihana lapsoseni muuttuu hurrikaaniksi suoraan helvetistä. Ei siinä auta muistuttaa että eikös sovittu että pidetään kädestä kiinni...

        Ja tietenkään nelivuotias ei estä toista menemästä auton alle antamalla luunapin. Miksi kyselet tyhmiä? Mutta jos joku toinen pelastaisi sinun lapsesi vaikkapa vetämällä tämän kumoon, niin valittaisitko mustelmasta jonka hän kaatumisesta saisi? Väkivalloinhan tämä on silloin sen estänyt, ihan niinkuin minä tukistamalla. (Minun vuoroni kysellä tyhmiä)

        Kysymys kaikille:
        Kun tukistaminen kerran on laitonta, niin millaisen rangaistuksen antaisitte siitä? Sakkoja, kuten tälle yhdelle hirviölle annettiin vauvansa luiden murtamisesta? Minusta asiat lastenkasvatuksessakin pitäisi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ei lapsi edes viiden minuutin päästä muista, että häntä on tukistettu. Toki tämä riippuu lapsen luonteestakin. Meidän mukelo ei välitä lainkaan, havahtuu vain, kuuntelee sitten vähän paremmin ja on taas kuin ei mitään.

        Tosin siinä mielessä tukistamisenkin laittomuus on ihan hyvä juttu, ettei jää tulkitsemisen varaa, niinkuin joku taisi jo sanoakin. Ei pääse oikeat pahoinpitelijät sitten pälkähästä. Vaikkakin tuomiot täällä on niin naurettavia että oikeastaan pälkähästä pääsevät kaikki.

        lastensuojelulliset toimenpiteet päälle, aluksi keskustelut ja jos ne eivät tehoa niin sitten vakavammat keinot. En ole varma onko tukistamisesta saanut joku myös ehdollista.

        Itse olen sitä mieltä, että nuo jo annetut tuomiot ovat paikallaan eli sakkoja ja mikäli tukistamista on jatkunut pitempään niin ehdollista sakkojen päälle.

        Kuvitteletko, ettei lapsi muista, että häntä on tukistettu. Minä muistan aivan selvästi, että minua on tukistettu 4-5-vuotiaana muutamia kertoja. Loukkaannuin siitä valtavasti ja muistan, että se oli jotenkin nöyryyttävää.


      • sijaislapsiakin
        oleoleole kirjoitti:

        kyse pelkästä hellan vierestä pois ottamisesta jos tukistetaan.Meillä esim.kun pieni lapsi raivoaa pukemistilanteessa olen joskus napannut häntä niskavilloista kiinni.Sillai hellästi,mut kuitenki niin et hän havahtuu mitä tapahtuu.Hyvin temperamenttiselle lapselle tossa tilanteessa puhuminen on yhtä tyhjän kanssa.Kokeiltu on.Ja jos aamulla on lähdettävä,niin on lähdettävä.Kyllä meillä on tehonnut tukkapölly.Se ei kuitenkaan tarkoita että meillä revittäis lapselta hiuksia päästä.Ystävälläni on niin biolapsia kuin sijaislapsia,ja hän on "harmitellut" ettei sijaislapsille voi antaa tukkapöllyä tai jopa selkäsaunaa kuten on biolapsilleen antanut.Ja kyllä ne sijaislapset sit vääntääki paljon enemmän vastaan joka asiassa.

        alkaa pahoinpitelemään. Toiset ovat varmasti jo kärsineet tarpeeksi. Saattaa ystävältäsi tuota menoa läheteä omat lapset sijaislapsiksi muualle.


      • sinun muksusi
        erottaa kirjoitti:

        tarkoituksellista ja tarkoituksetonta väkivaltaa toisistaa. Kun sattuu, niin sattuu.

        Väkivallankäyttäjä haluaa nähdä asiat kuten itselleen parhaiten sopii.

        Kullä sitä ehtii harkitsemaan, että ottaako tukasta kiinni tai antaako luunapin. Tai vaihtoehtoisesti pitää lasta paikoillaan (lapseen ei silloin satu!) ja keskittyy lapsen rauhoittamiseen ja sen jälkeen asioista keskutelemiseen.

        ei koskaan joudu hengenvaaralliseen tilanteeseen. Huonosti käy sillä välin kun sinä harkitset. Minä toimin, oli se tapa mikä tahansa. Se on vaan jotain mikä tapahtuu kun näen lapseni olevan vaarassa, reaktio. Jokaisen äidin pitäisi sellaisessa tilanteessa reagoida eikä jäädä miettimään. Ja jokaisen äidin pitäisi tuntea itsensä ja lapsensa sen verran hyvin että tietää mikä nopeiten tehoaa. Minä tiedän, luojan kiitos. Hienoa jos teillä onnistuu kiinnipito, meillä ei.

        Joo, minä kamala hirviömäinen aivan älyttömän sairaan väkivallankäyttäjä näen asian kuten minulle sopii, eli niin että lapseni pysyi turvassa vaikka minä kahden sekunnin ajan jouduin häntä aivan hirvittävällä tavalla satuttamaan. Hän on minulle varmasti todella katkera koko loppuelämänsä. Olkoon, kunhan on elossa ja voi hyvin.


      • eikä minulla
        kirjoittaja? kirjoitti:

        Ihmetyttää vain kun olet niin puolustuskannalla ja haluat hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi.

        ole mitään väkivaltaista käytöstä.


      • vaan rauhassa
        sinun muksusi kirjoitti:

        ei koskaan joudu hengenvaaralliseen tilanteeseen. Huonosti käy sillä välin kun sinä harkitset. Minä toimin, oli se tapa mikä tahansa. Se on vaan jotain mikä tapahtuu kun näen lapseni olevan vaarassa, reaktio. Jokaisen äidin pitäisi sellaisessa tilanteessa reagoida eikä jäädä miettimään. Ja jokaisen äidin pitäisi tuntea itsensä ja lapsensa sen verran hyvin että tietää mikä nopeiten tehoaa. Minä tiedän, luojan kiitos. Hienoa jos teillä onnistuu kiinnipito, meillä ei.

        Joo, minä kamala hirviömäinen aivan älyttömän sairaan väkivallankäyttäjä näen asian kuten minulle sopii, eli niin että lapseni pysyi turvassa vaikka minä kahden sekunnin ajan jouduin häntä aivan hirvittävällä tavalla satuttamaan. Hän on minulle varmasti todella katkera koko loppuelämänsä. Olkoon, kunhan on elossa ja voi hyvin.

        On meillä ollut hengenvaarallisia tilanteita ja yllätys yllätys, selvitty ilman luunappia tai tukistamista. Eli ei ole käynyt huonosti, sillä olen harkinnut ja toiminut.


      • en oo enkä
        on tullut ja toki kirjoitti:

        lastensuojelulliset toimenpiteet päälle, aluksi keskustelut ja jos ne eivät tehoa niin sitten vakavammat keinot. En ole varma onko tukistamisesta saanut joku myös ehdollista.

        Itse olen sitä mieltä, että nuo jo annetut tuomiot ovat paikallaan eli sakkoja ja mikäli tukistamista on jatkunut pitempään niin ehdollista sakkojen päälle.

        Kuvitteletko, ettei lapsi muista, että häntä on tukistettu. Minä muistan aivan selvästi, että minua on tukistettu 4-5-vuotiaana muutamia kertoja. Loukkaannuin siitä valtavasti ja muistan, että se oli jotenkin nöyryyttävää.

        koskaan oo ollut noin herkkähipiäinen. Ei myöskään ole lapseni. Äitini mukaan minua on tukistettu paljon isompanakin, en muista kertaakaan, sormille hän voi näpätä minua vieläkin, esim. viimeksi kun teimme yhdessä kakkua ja meinasin sorkkia kermaa niin hän antoi luunapin, minua nauratti. Se oli huvittava tilanne, en ymmärrä miksi se olisi loukkaavaa? Sen muistan kun kerran sain piiskaa, olin leikkinyt jossain kalliolla tai jotain... Eli ollut todella tyhmä ja vaarantanut henkeni ja äitini oli ihan paniikissa tapahtuneesta. Hän sanoi tekevänsä niin jotta en toista kertaa sinne menisi. En mennyt, enkä harmitellut piiskausta vaan sitä mitä minä olin tehnyt, miten olin huolestuttanut äitini.

        Luulisi elämän olevan todella hankalaa jos on tuommoinen herkkis. Minulla on ollut helppoa, olen hyvin kestänyt kaikki vastoinkäymiset, ei ole ikinä ollut mitään hemmetin masennuksia eikä ole tarvinnut turhaan ruikuttaa. Toivon että myös lapseni pysyy vahvana niinkuin hän nyt on, että hän jaksaa elämää sellaisena kuin elämä on.


      • on teillä
        en oo enkä kirjoitti:

        koskaan oo ollut noin herkkähipiäinen. Ei myöskään ole lapseni. Äitini mukaan minua on tukistettu paljon isompanakin, en muista kertaakaan, sormille hän voi näpätä minua vieläkin, esim. viimeksi kun teimme yhdessä kakkua ja meinasin sorkkia kermaa niin hän antoi luunapin, minua nauratti. Se oli huvittava tilanne, en ymmärrä miksi se olisi loukkaavaa? Sen muistan kun kerran sain piiskaa, olin leikkinyt jossain kalliolla tai jotain... Eli ollut todella tyhmä ja vaarantanut henkeni ja äitini oli ihan paniikissa tapahtuneesta. Hän sanoi tekevänsä niin jotta en toista kertaa sinne menisi. En mennyt, enkä harmitellut piiskausta vaan sitä mitä minä olin tehnyt, miten olin huolestuttanut äitini.

        Luulisi elämän olevan todella hankalaa jos on tuommoinen herkkis. Minulla on ollut helppoa, olen hyvin kestänyt kaikki vastoinkäymiset, ei ole ikinä ollut mitään hemmetin masennuksia eikä ole tarvinnut turhaan ruikuttaa. Toivon että myös lapseni pysyy vahvana niinkuin hän nyt on, että hän jaksaa elämää sellaisena kuin elämä on.

        perhe!

        Äitisikään ei ole oppinut sanomaan esim. "Älä koske kermaan" vaan antaa vieläkin luunappeja. Etkä sinäkään ole oppinut pysymään kermasta erossa kun ei sitä ole koskaan sinulle kerrottu ja selitetty.


      • esimerkki siitä
        en oo enkä kirjoitti:

        koskaan oo ollut noin herkkähipiäinen. Ei myöskään ole lapseni. Äitini mukaan minua on tukistettu paljon isompanakin, en muista kertaakaan, sormille hän voi näpätä minua vieläkin, esim. viimeksi kun teimme yhdessä kakkua ja meinasin sorkkia kermaa niin hän antoi luunapin, minua nauratti. Se oli huvittava tilanne, en ymmärrä miksi se olisi loukkaavaa? Sen muistan kun kerran sain piiskaa, olin leikkinyt jossain kalliolla tai jotain... Eli ollut todella tyhmä ja vaarantanut henkeni ja äitini oli ihan paniikissa tapahtuneesta. Hän sanoi tekevänsä niin jotta en toista kertaa sinne menisi. En mennyt, enkä harmitellut piiskausta vaan sitä mitä minä olin tehnyt, miten olin huolestuttanut äitini.

        Luulisi elämän olevan todella hankalaa jos on tuommoinen herkkis. Minulla on ollut helppoa, olen hyvin kestänyt kaikki vastoinkäymiset, ei ole ikinä ollut mitään hemmetin masennuksia eikä ole tarvinnut turhaan ruikuttaa. Toivon että myös lapseni pysyy vahvana niinkuin hän nyt on, että hän jaksaa elämää sellaisena kuin elämä on.

        kuinka joistakin ihmisistä tulee kylmiä lapsuuden kokemusten seurauksena. Tunnekylmyys on paha asia, erityisesti tunnekylmän ihmisen lapsille. Ja tässähän se idea onkin, lapsiaan pahoinpitelevät ihmiset ovat useimmiten täysin tunnekylmiä.

        Varmasti elämä on helppoa jos ei välitä mistään pätkän vertaa.


      • olet sitten
        esimerkki siitä kirjoitti:

        kuinka joistakin ihmisistä tulee kylmiä lapsuuden kokemusten seurauksena. Tunnekylmyys on paha asia, erityisesti tunnekylmän ihmisen lapsille. Ja tässähän se idea onkin, lapsiaan pahoinpitelevät ihmiset ovat useimmiten täysin tunnekylmiä.

        Varmasti elämä on helppoa jos ei välitä mistään pätkän vertaa.

        typerä! Mitä muuta voikaan odottaa nykyajan pullamössöltä kuin ääliömäistä mielipidettä, jonka mukaan henkilö, jolla ei ole masennusta, burn outtia, tarvetta psykiatrin palveluille jne. on täysin tunnekylmä! Onko mielestäsi tosiaan huono asia sietää itse elämää?

        Ja kerro milloin minä olen lastani pahoinpidellyt?


      • varmaankin
        on teillä kirjoitti:

        perhe!

        Äitisikään ei ole oppinut sanomaan esim. "Älä koske kermaan" vaan antaa vieläkin luunappeja. Etkä sinäkään ole oppinut pysymään kermasta erossa kun ei sitä ole koskaan sinulle kerrottu ja selitetty.

        pitänyt poliisi kutsua paikalle. Tilanne oli hyvin hauska, ei minuu vaan itkettänyt, sori. Sinulle pitäisi kertoa ja selittää jotain huumorintajusta.


      • sanoinkin
        vaan rauhassa kirjoitti:

        On meillä ollut hengenvaarallisia tilanteita ja yllätys yllätys, selvitty ilman luunappia tai tukistamista. Eli ei ole käynyt huonosti, sillä olen harkinnut ja toiminut.

        hienoa jos se teillä onnistuu, meillä ei


      • mutta jotenkin
        sanoinkin kirjoitti:

        hienoa jos se teillä onnistuu, meillä ei

        kuulostaa, että on tosi hukassa sinulla tuo lapsen kasvatus.


      • tunnekylmä
        olet sitten kirjoitti:

        typerä! Mitä muuta voikaan odottaa nykyajan pullamössöltä kuin ääliömäistä mielipidettä, jonka mukaan henkilö, jolla ei ole masennusta, burn outtia, tarvetta psykiatrin palveluille jne. on täysin tunnekylmä! Onko mielestäsi tosiaan huono asia sietää itse elämää?

        Ja kerro milloin minä olen lastani pahoinpidellyt?

        mutta niinhän se on, ettei sitä itse huomaa, mutta muut huomaavat.

        Ja olet aika typerä, kun haukut lapsia, jotka omaavat terveen itsesuojeluvaiston ja itsearvostuksen liian herkiksi. Huh, olkoonsa kaikenlaista porukkaa tämä maa päällänsä kantaa.

        Tuskinpa sinulla lapsia onkaan joten et heitä ole pystynyt pahoinpitelemäänkään. Onneksi.


      • aina tää
        tunnekylmä kirjoitti:

        mutta niinhän se on, ettei sitä itse huomaa, mutta muut huomaavat.

        Ja olet aika typerä, kun haukut lapsia, jotka omaavat terveen itsesuojeluvaiston ja itsearvostuksen liian herkiksi. Huh, olkoonsa kaikenlaista porukkaa tämä maa päällänsä kantaa.

        Tuskinpa sinulla lapsia onkaan joten et heitä ole pystynyt pahoinpitelemäänkään. Onneksi.

        sama juttu että jos joku on eri mieltä niin sillä ei varmasti omia lapsia olekaan.

        Voisitko perustella väitteesi? Mikä tekstissäni tekee minusta tunnekylmän?

        Eikä herkäksi sanominen ole haukkumista, enkä ole sanonut ketään herkäksi itsesuojeluvaiston tai arvostuksen takia. Mistä sait moista päähäsi?


      • jos lapsi
        mutta jotenkin kirjoitti:

        kuulostaa, että on tosi hukassa sinulla tuo lapsen kasvatus.

        muutaman kerran on kunnolla riehunut, muuten tottelee aina, osaa käytöstavat paikassa kuin paikassa, kunnioittaa muita ihmisiä ja eläimiäkin, osaa käyttää omaa päätään jne jne. Niin kasvatus on silti hukassa, kun on kaksi kertaa ollut tilanne, joissa olen reagoinut vaaratilanteeseen tukistamisella ja näppäämällä sormille? (tai mihin osuikaan, en tiedä kun toisella kädellä estin kattilaa tippumasta)


      • hyväksy lapsesi kuin tietyn...
        aina tää kirjoitti:

        sama juttu että jos joku on eri mieltä niin sillä ei varmasti omia lapsia olekaan.

        Voisitko perustella väitteesi? Mikä tekstissäni tekee minusta tunnekylmän?

        Eikä herkäksi sanominen ole haukkumista, enkä ole sanonut ketään herkäksi itsesuojeluvaiston tai arvostuksen takia. Mistä sait moista päähäsi?

        hän ei siis saisi olla herkkä tai et ainakaan toivo että hän olisi herkkä. Hassua, kun suurin osa ihmisistä taas toivoo lapsensa olevan edes jollain tavalla herkkä, koska silloin lapsi on inhimillinen.


      • käsillä estää kattilaa tipp...
        jos lapsi kirjoitti:

        muutaman kerran on kunnolla riehunut, muuten tottelee aina, osaa käytöstavat paikassa kuin paikassa, kunnioittaa muita ihmisiä ja eläimiäkin, osaa käyttää omaa päätään jne jne. Niin kasvatus on silti hukassa, kun on kaksi kertaa ollut tilanne, joissa olen reagoinut vaaratilanteeseen tukistamisella ja näppäämällä sormille? (tai mihin osuikaan, en tiedä kun toisella kädellä estin kattilaa tippumasta)

        eikä keskittyä toisella kädellä lapsen pahoinpitelyyn?


      • taas vaikeeta!
        hyväksy lapsesi kuin tietyn... kirjoitti:

        hän ei siis saisi olla herkkä tai et ainakaan toivo että hän olisi herkkä. Hassua, kun suurin osa ihmisistä taas toivoo lapsensa olevan edes jollain tavalla herkkä, koska silloin lapsi on inhimillinen.

        Missä olen sanonut että tahdon lapseni olevan epäinhimillisen kova? Miten typerää porukkaa täällä onkaan! Keksitte omasta päästänne ihan ihmeellisiä juttuja saadaksenne vängätä vastaan? Eikö mies kotona suostu riitelemään kanssanne?

        Hyväksyn lapseni sellaisena kuin hän on. Toivon, ettei hän ole niin herkkä, kuin monet kakarat nykyään, vanhempiensa vaikutuksesta ovat. Tämä siksi että nykypennut ravaavat 10-vuotiaasta asti psykiatrilla ja syövät masennuslääkkeitä kun eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Tahdotko sinä sellaista lapsellesi? VASTAA KYSYMYKSEEN, KIITOS.

        Minä tahdon siis, jos vieläkin pitää selittää, että lapseni on vahva (ei siis kova ja julma, kuten sinä olet asian jostain kummasta "lukenut") itsensä takia. Tietenkin tahdon hänen välittävän muista , olevan tunteellinen yms. Mutta vahvahan juuri pitää osata olla myös muitten takia. Esim. minun pitää olla vahva lapseni takia. Miksi sinä näet vahvuudessa jotain vikaa? Vai sekoititko sen kovuuteen? Sitä en tarkoittanut, minkä tietäisit jos lukisit kunnolla.

        Tiesitkö muuten, että juuri nämä psykiatrilla ravaavat herkkispenskat ovat yleensä niitä jotka eivät välitä muista?


      • lapsen
        käsillä estää kattilaa tipp... kirjoitti:

        eikä keskittyä toisella kädellä lapsen pahoinpitelyyn?

        tiputtaa päällensä toinen kattila? Kun tehdään terveellistä ruokaa, tarvitaan usein monta kippoa, minä en työnnä jotain valmispussukkaa kattilaan porisemaan.

        Voitko ihan vakavasti ottaen sanoa, että tiedät tasan, mitä meillä tapahtui, että olisi ollut muu vaihtoehto, että tunnet lapseni ja minut, voit arvostella koko minun äitiyttäni tämän yhden tapahtuman perusteella, ja erityisesti, pitäisikö lapseen mieluummin sattua kunnolla, kuin ei-lähes-lainkaan-mutta-äiti-teki-silti-väärin?

        Vaikka joo, virheistähän lapsi parhaiten oppii mutta kiehuva kattila niskaan olisi mielestäni vähän liian kova opetus.

        Mietin tässä toisia vaihtoehtoja muuten. Tuli mieleen pelkästään, että olisin voinut tönäistä lapsen pois, mutta olen sitä mieltä että se olisi sattunut paljon enemmän. Meillä on sen verran pieni keittiö että olisi osunut kaappiin. Sanonut, kehoittanut, selittänyt jne. olin jo kauan ennen kuin kattila meinasi tippua. Kauemmaksi olin vienyt jo pari kertaa, ei pysynyt, ja jatkuvasti en voinut olla niin tekemässä ettei ruoka olisi palanut pohjaan.


      • sinulla on lapsi
        ilmeisesti kirjoitti:

        tahallasi ymmärtää väärin jotta pääset jankkaamaan tuollaista ihme juttua. Mistä olet saanut päähäsi että tämä olisi jatkuvaa? Jos olisi, niin miksi toistuvasti veisin lapseni autotien luo riehumaan? Äly hoi! Kirjoittaja jolle vastasin, kertoi että pitäisi siinä tilanteessa ruveta kieltämään karkkipäiviä. Minulle vaan ei tulisi mieleenkään karkkipäivä silloin, kun lapsi on hengenvaarassa.

        Ja kyllä, todellakin puolustelen tekoa, jonka ansiosta lapseni ei jäänyt auton alle. Jos se on väkivaltaa niin hyväksyn sen ilomielin. Minun mielestäni väkivalta on kuitenkin vähän erilaista, se tapahtuu typeristä syistä, rangaistuksena.

        Lapseni osaa käyttäytyä liikenteessä ja kaikkialla muuallakin, tämä oli yksi poikkeustilanne. Ja suurinosa riehumisista, niistä harvoista, tapahtuu kotona. Ei ole ikinä riehunut esim. kaupassa

        kerran riehunut ja sen perusteella ilmaiset mielipiteesi siitä, että miten asiassa olisi saanut toimia. kun lapsi saa raivarin, kyllä siinä edelleen puhe ja selkeä rajaus tiomii väkivaltaa paremmin. Ja, jos lapsesi on uhmaiässä, ei hän edes voi olla niin iso, että häntä ei saisi pysähtymään. Jos lapsesi on jo tuon iän ylittänyt ja on niin iso kun kuvaat, muutama kasvatuskeskustelu on kyllä jäänyt väliin jo kauan sitten. minä en edes päästä tilannetta niin pitkälle, että lapseni voisi olla hengenvaarassa. Lapsi ei koskaan saa raivaria yhtäkkiä, juuri siinä tien vieressä. Lapsi jolle lisäksi asioista on puhuttu väkivallatta, ei juokse autotielle hurrikaanina.


      • siis lapsellesi
        kurita kirjoitti:

        vaan keskeytän älyttömän riehumisen jota ei muilla tavoin saada keskeytettyä. Ymmärrä siis, että laskeutumiset, puhumiset, selitykset ei auta meillä (vasta kun sen jälkeen kun lapsen riehunta on keskeytetty.)

        Kyllä, sattuminen on mittarini pahoinpitelyssä. Jos joku "hakkaisi" minua niin että se tuntuisi höyhenen hipaisuilta, en oikein jaksaisi siitä välittää. Jos taas hakkaisi niin että sattuu, varmasti välittäisin. Minä en satuta lastani, kuten kirjoitin, en ilmeisesti osaa tukistaa ja antaa luunappia oikein kun eivät satu, lapsenkaan mielestä. Jostain syystä kuitenkin pysäyttää lapsen, en tiedä miksi. Lapsi kai tietää itsekkin että se on jokin äärimmäinen keino, ja silloin äiti on tosissaan. Tai jotain.

        Näitä riehumisia on hyvin harvoin, joten oikein hyvin olen lapseni kasvattanut. Kasvattajana oloa "kokeillaan" meillä ihan joka päivä, älä siitä huoli. Ja kurittaja en ole koskaan.

        että lyödä saa kunhan ei jää jälkiä? Juuri teidänlaisten vanhempien vuoksi rikoslakiin on kirjattu lapsen pahoinpitelyksi myös tukistaminen ja luunapit. Sen pitäisi kyllä olla melko huolestuttavaa, kun lapsesi reagoivat luunappiin, joka sinun uskoaksesi ei edes satu. toivottavasti joskus vanhempana lyö takaisin ja oikein olan takaa, jos vielä siinä vaiheessa joutuu luonasi asumaan.


      • hankkia liesisuojaa
        lapsen kirjoitti:

        tiputtaa päällensä toinen kattila? Kun tehdään terveellistä ruokaa, tarvitaan usein monta kippoa, minä en työnnä jotain valmispussukkaa kattilaan porisemaan.

        Voitko ihan vakavasti ottaen sanoa, että tiedät tasan, mitä meillä tapahtui, että olisi ollut muu vaihtoehto, että tunnet lapseni ja minut, voit arvostella koko minun äitiyttäni tämän yhden tapahtuman perusteella, ja erityisesti, pitäisikö lapseen mieluummin sattua kunnolla, kuin ei-lähes-lainkaan-mutta-äiti-teki-silti-väärin?

        Vaikka joo, virheistähän lapsi parhaiten oppii mutta kiehuva kattila niskaan olisi mielestäni vähän liian kova opetus.

        Mietin tässä toisia vaihtoehtoja muuten. Tuli mieleen pelkästään, että olisin voinut tönäistä lapsen pois, mutta olen sitä mieltä että se olisi sattunut paljon enemmän. Meillä on sen verran pieni keittiö että olisi osunut kaappiin. Sanonut, kehoittanut, selittänyt jne. olin jo kauan ennen kuin kattila meinasi tippua. Kauemmaksi olin vienyt jo pari kertaa, ei pysynyt, ja jatkuvasti en voinut olla niin tekemässä ettei ruoka olisi palanut pohjaan.

        ei tarttis sitten tuolla varjolla alkaa lapsen pahoinpitelyä puolustelemaan.


      • niin ala-arvoisia juttusi ovat
        taas vaikeeta! kirjoitti:

        Missä olen sanonut että tahdon lapseni olevan epäinhimillisen kova? Miten typerää porukkaa täällä onkaan! Keksitte omasta päästänne ihan ihmeellisiä juttuja saadaksenne vängätä vastaan? Eikö mies kotona suostu riitelemään kanssanne?

        Hyväksyn lapseni sellaisena kuin hän on. Toivon, ettei hän ole niin herkkä, kuin monet kakarat nykyään, vanhempiensa vaikutuksesta ovat. Tämä siksi että nykypennut ravaavat 10-vuotiaasta asti psykiatrilla ja syövät masennuslääkkeitä kun eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Tahdotko sinä sellaista lapsellesi? VASTAA KYSYMYKSEEN, KIITOS.

        Minä tahdon siis, jos vieläkin pitää selittää, että lapseni on vahva (ei siis kova ja julma, kuten sinä olet asian jostain kummasta "lukenut") itsensä takia. Tietenkin tahdon hänen välittävän muista , olevan tunteellinen yms. Mutta vahvahan juuri pitää osata olla myös muitten takia. Esim. minun pitää olla vahva lapseni takia. Miksi sinä näet vahvuudessa jotain vikaa? Vai sekoititko sen kovuuteen? Sitä en tarkoittanut, minkä tietäisit jos lukisit kunnolla.

        Tiesitkö muuten, että juuri nämä psykiatrilla ravaavat herkkispenskat ovat yleensä niitä jotka eivät välitä muista?

        sehän sen psykiatrilla juoksun estää, että antaa lapselle luunappia ja tukistaa... Huh, huh.


      • herkkispenska kuvaa
        taas vaikeeta! kirjoitti:

        Missä olen sanonut että tahdon lapseni olevan epäinhimillisen kova? Miten typerää porukkaa täällä onkaan! Keksitte omasta päästänne ihan ihmeellisiä juttuja saadaksenne vängätä vastaan? Eikö mies kotona suostu riitelemään kanssanne?

        Hyväksyn lapseni sellaisena kuin hän on. Toivon, ettei hän ole niin herkkä, kuin monet kakarat nykyään, vanhempiensa vaikutuksesta ovat. Tämä siksi että nykypennut ravaavat 10-vuotiaasta asti psykiatrilla ja syövät masennuslääkkeitä kun eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä. Tahdotko sinä sellaista lapsellesi? VASTAA KYSYMYKSEEN, KIITOS.

        Minä tahdon siis, jos vieläkin pitää selittää, että lapseni on vahva (ei siis kova ja julma, kuten sinä olet asian jostain kummasta "lukenut") itsensä takia. Tietenkin tahdon hänen välittävän muista , olevan tunteellinen yms. Mutta vahvahan juuri pitää osata olla myös muitten takia. Esim. minun pitää olla vahva lapseni takia. Miksi sinä näet vahvuudessa jotain vikaa? Vai sekoititko sen kovuuteen? Sitä en tarkoittanut, minkä tietäisit jos lukisit kunnolla.

        Tiesitkö muuten, että juuri nämä psykiatrilla ravaavat herkkispenskat ovat yleensä niitä jotka eivät välitä muista?

        luonnettasi varmasti aika täydellisesti. Miten joku voi puhua pahaa oloa potevasta lapsesta noin rumasti. Itse ennemminkin säälin lapsia, jotka ovat 10-vuotiaana niin vaikeuksissa, että joutuvat hoitoon.

        Vahvuudessa ei ole vikaa, mutta tunnekylmyydessä on.


      • ole kun
        hankkia liesisuojaa kirjoitti:

        ei tarttis sitten tuolla varjolla alkaa lapsen pahoinpitelyä puolustelemaan.

        yhden kerran olisi ollut tarvetta seitsemän vuoden aikana


      • ei kannata vaaratilanteisii...
        ole kun kirjoitti:

        yhden kerran olisi ollut tarvetta seitsemän vuoden aikana

        että sitten kun lapsi on saanut kattilan päähänsä niin sitten mietitään turvajärjestelyjä.

        Lapsia kuuluisi vahtia ja myös sitä hellaa, jos tekee ruokaa. Miten tuollaista voi päästä edes tapahtumaan. Itselläni viisi lasta ja on kyllä liesisuojat ja muut lasten turvallisuuden takia. Ja kun ollaan kylässä ja ruokaa laitetaan niin aina joku vahtii uunia ja hellaa ja joku katsoo lasten perään.


      • vastaile
        niin ala-arvoisia juttusi ovat kirjoitti:

        sehän sen psykiatrilla juoksun estää, että antaa lapselle luunappia ja tukistaa... Huh, huh.

        mutta ihmettelen missä olen sanonut että lapselle pitäisi antaa luunappeja ja tukistaa. Olen nimenomaan niitä vastaan. En vaan voi sietää vanhempia jotka mouhottavat joka asiasta. Sellaiset pullamössövanhemmat tekevät pullamössölapsia joiden on hankala pärjätä elämässä. Asenteenmuutosta minä tahtoisin, en kuritusta.

        Olen koko ajan sanonut etten hyväksy fyysistä kuritusta, ihmettelen mitä kaikki silti siitä minulle vinkuvat?

        Ja vastatkaa nyt välillä niihin minunkin kysymyksiini! Ja olisi kiva kuulla joku perustelu, mikä minusta tekee niin paskan ihmisen kuin täällä väitetään?


      • syytä siitä
        herkkispenska kuvaa kirjoitti:

        luonnettasi varmasti aika täydellisesti. Miten joku voi puhua pahaa oloa potevasta lapsesta noin rumasti. Itse ennemminkin säälin lapsia, jotka ovat 10-vuotiaana niin vaikeuksissa, että joutuvat hoitoon.

        Vahvuudessa ei ole vikaa, mutta tunnekylmyydessä on.

        lasta vaan vanhempia joiden asenne on sellainen kun täällä juuri tulee esille. On vanhempien vika jos lapsi ei ymmärrä elämästä mitään. Toivoisin sinun vastaavan, tahdotko että sinun lapsestasi tulee niin herkkä, että hän murtuu heti kun asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla?

        Ja selvennykseksi vielä niille jotka lukevat vain viestin sieltä täältä niinkuin kaikki tuntuvat tekevän, tämä ei tarkoita sitä että mielestäni lasta pitäisi kurittaa fyysisesti, edelleen olen sitä vastaan.


      • jo ihan
        ei kannata vaaratilanteisii... kirjoitti:

        että sitten kun lapsi on saanut kattilan päähänsä niin sitten mietitään turvajärjestelyjä.

        Lapsia kuuluisi vahtia ja myös sitä hellaa, jos tekee ruokaa. Miten tuollaista voi päästä edes tapahtumaan. Itselläni viisi lasta ja on kyllä liesisuojat ja muut lasten turvallisuuden takia. Ja kun ollaan kylässä ja ruokaa laitetaan niin aina joku vahtii uunia ja hellaa ja joku katsoo lasten perään.

        hyvin selvinnyt, mitään ei päässyt tapahtumaan koska minä estin sen , urpo. Ei lapsi siinä hellan luona hetkeäkään yksin ollut.


      • sinä tahallaan
        siis lapsellesi kirjoitti:

        että lyödä saa kunhan ei jää jälkiä? Juuri teidänlaisten vanhempien vuoksi rikoslakiin on kirjattu lapsen pahoinpitelyksi myös tukistaminen ja luunapit. Sen pitäisi kyllä olla melko huolestuttavaa, kun lapsesi reagoivat luunappiin, joka sinun uskoaksesi ei edes satu. toivottavasti joskus vanhempana lyö takaisin ja oikein olan takaa, jos vielä siinä vaiheessa joutuu luonasi asumaan.

        väärin ymmärtävä hölmö. Minä opetan lapselleni, ettei ketään saa satuttaa, eikä myöskään saa muilla tavoin loukata. Opetan myös että vaaratilanteessa pitää tehdä se, mitä tilanne vaatii.

        Ja sinähän se tässä toivot että lapseni antaisi takaisin. Vähän ristiriitaista, ettei saisi satuttaa ketään mutta minua pitäisi lyödä.


      • tiedät tuon
        sinulla on lapsi kirjoitti:

        kerran riehunut ja sen perusteella ilmaiset mielipiteesi siitä, että miten asiassa olisi saanut toimia. kun lapsi saa raivarin, kyllä siinä edelleen puhe ja selkeä rajaus tiomii väkivaltaa paremmin. Ja, jos lapsesi on uhmaiässä, ei hän edes voi olla niin iso, että häntä ei saisi pysähtymään. Jos lapsesi on jo tuon iän ylittänyt ja on niin iso kun kuvaat, muutama kasvatuskeskustelu on kyllä jäänyt väliin jo kauan sitten. minä en edes päästä tilannetta niin pitkälle, että lapseni voisi olla hengenvaarassa. Lapsi ei koskaan saa raivaria yhtäkkiä, juuri siinä tien vieressä. Lapsi jolle lisäksi asioista on puhuttu väkivallatta, ei juokse autotielle hurrikaanina.

        kaiken minun lapsestani miten? Mistä tiedät että hän ei voi saada yhtäkkistä raivaria?

        Tuollainen on naurettavaa, että tehdään päätelmiä muutaman viestin perusteella ja sen perusteella millainen oma lapsi on.

        Lapseni on riehunut usein kuten monet lapset varmasti ovat ja minä tunnen minun lapseni, et sinä. Vai voitko väittää jotain muuta?


      • mahdollisuuden olla herkkä
        syytä siitä kirjoitti:

        lasta vaan vanhempia joiden asenne on sellainen kun täällä juuri tulee esille. On vanhempien vika jos lapsi ei ymmärrä elämästä mitään. Toivoisin sinun vastaavan, tahdotko että sinun lapsestasi tulee niin herkkä, että hän murtuu heti kun asiat eivät mene hänen tahtomallaan tavalla?

        Ja selvennykseksi vielä niille jotka lukevat vain viestin sieltä täältä niinkuin kaikki tuntuvat tekevän, tämä ei tarkoita sitä että mielestäni lasta pitäisi kurittaa fyysisesti, edelleen olen sitä vastaan.

        herkkyys ei tarkoita sitä etteikö kestä elämää. Päinvastoin herkkä saattaaa usein kestää elämää paljon paremmin, koska osaa lukea omia ja toisten tunteita. Kyse on elämänhallinnasta, taidosta olla muiden kanssa, itsekunnioituksesta ja itsearvostuksesta, kokemuksesta olla rakastettu. Ne ovat niitä mikä elmässä kantaa.Herkkä ihminen voi pärjätä elämässään paljon paremmin kuin kylmempi ja usein pärjääkin (elleivät vanhemmat ole pilanneet herkkää lasta väkivaltaisella tai alistavalla tai välinpitämättömällä käyttäytymisellä tai kieltämällä tältä herkkyyden).


      • mietintää
        sinä tahallaan kirjoitti:

        väärin ymmärtävä hölmö. Minä opetan lapselleni, ettei ketään saa satuttaa, eikä myöskään saa muilla tavoin loukata. Opetan myös että vaaratilanteessa pitää tehdä se, mitä tilanne vaatii.

        Ja sinähän se tässä toivot että lapseni antaisi takaisin. Vähän ristiriitaista, ettei saisi satuttaa ketään mutta minua pitäisi lyödä.

        opetat miten vaaratilanteessa toimitaan? Onneksi vanhempani eivät ole minua opettanut vaaratilanteessa noin toimimaan. Oletko koskaan kuullut ennakoinnista? jos sinun lapsesi saa raivarin salamana kirkkaalta taivaalta, on hän ensimmäinen koskaan näkemäni raivareita saava lapsi. Sitten kun puhutaan siitä, että lapsi ei oel enää puolustuskyvytön, niin minusta on ihan oikein lyödä takaisin, jos äiti on väkivaltainen. Siinä ei enää se opetus, että ketään ei saa lyödä, päde, jos äiti käyttää valtaansa väärin.


      • olla mitä on
        mahdollisuuden olla herkkä kirjoitti:

        herkkyys ei tarkoita sitä etteikö kestä elämää. Päinvastoin herkkä saattaaa usein kestää elämää paljon paremmin, koska osaa lukea omia ja toisten tunteita. Kyse on elämänhallinnasta, taidosta olla muiden kanssa, itsekunnioituksesta ja itsearvostuksesta, kokemuksesta olla rakastettu. Ne ovat niitä mikä elmässä kantaa.Herkkä ihminen voi pärjätä elämässään paljon paremmin kuin kylmempi ja usein pärjääkin (elleivät vanhemmat ole pilanneet herkkää lasta väkivaltaisella tai alistavalla tai välinpitämättömällä käyttäytymisellä tai kieltämällä tältä herkkyyden).

        sanoinkin että en tahtoisi lapseni olevan NIIN herkkä ETTÄ se hankaloittaisi hänen elämäänsä. Sanoin, että sellaista herkkyyttä pitää olla mikä auttaa esim. ymmärtämään muita ihmisiä.

        Minä en ole edelleenkään puhunut mitään kylmyydestä. Enkä minä edelleenkään käytä väkivaltaa. Olen kasvanut kylmän, väkivaltaisen ihmisen kanssa (isäni) enkä sellainen koskaan aio olla itse. Tiedän miten se satuttaa vielä aikuisenakin. Meillä ei nykyisin ole minkäänlaisia välejä lapsuuteni vuoksi.

        Ärsyttää ja loukkaa sellaiset väitteet mitä eräs täällä esitti, että lapsuudessa väkivaltaa kokenut olisi väkivaltainen itse. Minuun se ei suoraan kohdistunut, vaan äitiini, minuun vain henkistä. Mutta jos joku kusipää väittää että katsottuani äitini kärsimyksiä 20 vuotta tahtoisin itse tehdä pahaa perheenjäsenelle niin sen tyypin kasvotusten nähdessäni voisikin jo alkaa soveltaa isän oppeja...

        Minua myös loukkaa se että tukistamista verrataan sellaiseen helvettiin, todelliseen väkivaltaan. Minua loukkaa se, että aikuiset naiset täällä itkevät luunapin sattuvan niin hemmetisti. Ette tiedä sattumisesta yhtään mitään.


      • et vieläkään
        mietintää kirjoitti:

        opetat miten vaaratilanteessa toimitaan? Onneksi vanhempani eivät ole minua opettanut vaaratilanteessa noin toimimaan. Oletko koskaan kuullut ennakoinnista? jos sinun lapsesi saa raivarin salamana kirkkaalta taivaalta, on hän ensimmäinen koskaan näkemäni raivareita saava lapsi. Sitten kun puhutaan siitä, että lapsi ei oel enää puolustuskyvytön, niin minusta on ihan oikein lyödä takaisin, jos äiti on väkivaltainen. Siinä ei enää se opetus, että ketään ei saa lyödä, päde, jos äiti käyttää valtaansa väärin.

        ymmärrä mitään lukemastasi.


      • meni pupu
        et vieläkään kirjoitti:

        ymmärrä mitään lukemastasi.

        pöksyyn ja syvälle? ymmärrän enemmän kuin uskotkaan.


      • tuo nyt
        meni pupu kirjoitti:

        pöksyyn ja syvälle? ymmärrän enemmän kuin uskotkaan.

        tarkottaa? Pupu pöksyyn? Mitä nyt olis pitänyt uskaltaa? Sinä et ainakaan minun tekstiäni näytä ymmärtävän.


      • on juuri
        tuo nyt kirjoitti:

        tarkottaa? Pupu pöksyyn? Mitä nyt olis pitänyt uskaltaa? Sinä et ainakaan minun tekstiäni näytä ymmärtävän.

        näiden palstojen ongelma, että voidaan käydä huutelemassa, puolustamassa ja sitten opistua takavasemmalle, kun ei enää riitä äly eikä uskalleta sanoa mitään. Silloin sanotaan, että et ymmärrä vaikak itseltä loppui argumentit jo kauan sitten.


      • tähän, kun
        on juuri kirjoitti:

        näiden palstojen ongelma, että voidaan käydä huutelemassa, puolustamassa ja sitten opistua takavasemmalle, kun ei enää riitä äly eikä uskalleta sanoa mitään. Silloin sanotaan, että et ymmärrä vaikak itseltä loppui argumentit jo kauan sitten.

        et osaa itse kuin yhden kohdan kerrallaan pitää hanskassa: Olet tilittänyt sitä miten lapsesi saa raivarin ihan yht´äkkiä ja miten silloin nappaat kiinni, jotta ei joutuisi vaaraan. Minä siihen sitten, että väkivalta ei ole oikea ratkaisu vaaratilanteessa. Noh sinä sanoit myös, että pidät sattumista mittarina pahoinpitelylle, johon minä sanoin, että opetat siis, että lyödä saa jos ei jää jälkiä. Sen jälkeen olit sitä mieltä, että sinä opetat ettei ketään saa lyödä, jonka minä kyseenalaistin kaikkien em. asioiden vuoksi. Sen jälkeen olit sitä mieltä, että minä en ymmärrä lukemaani. Mitenhän se liene?


      • syyllä
        olla mitä on kirjoitti:

        sanoinkin että en tahtoisi lapseni olevan NIIN herkkä ETTÄ se hankaloittaisi hänen elämäänsä. Sanoin, että sellaista herkkyyttä pitää olla mikä auttaa esim. ymmärtämään muita ihmisiä.

        Minä en ole edelleenkään puhunut mitään kylmyydestä. Enkä minä edelleenkään käytä väkivaltaa. Olen kasvanut kylmän, väkivaltaisen ihmisen kanssa (isäni) enkä sellainen koskaan aio olla itse. Tiedän miten se satuttaa vielä aikuisenakin. Meillä ei nykyisin ole minkäänlaisia välejä lapsuuteni vuoksi.

        Ärsyttää ja loukkaa sellaiset väitteet mitä eräs täällä esitti, että lapsuudessa väkivaltaa kokenut olisi väkivaltainen itse. Minuun se ei suoraan kohdistunut, vaan äitiini, minuun vain henkistä. Mutta jos joku kusipää väittää että katsottuani äitini kärsimyksiä 20 vuotta tahtoisin itse tehdä pahaa perheenjäsenelle niin sen tyypin kasvotusten nähdessäni voisikin jo alkaa soveltaa isän oppeja...

        Minua myös loukkaa se että tukistamista verrataan sellaiseen helvettiin, todelliseen väkivaltaan. Minua loukkaa se, että aikuiset naiset täällä itkevät luunapin sattuvan niin hemmetisti. Ette tiedä sattumisesta yhtään mitään.

        luulisi muiden keinojen sinulle riittävän.


      • ......
        tähän, kun kirjoitti:

        et osaa itse kuin yhden kohdan kerrallaan pitää hanskassa: Olet tilittänyt sitä miten lapsesi saa raivarin ihan yht´äkkiä ja miten silloin nappaat kiinni, jotta ei joutuisi vaaraan. Minä siihen sitten, että väkivalta ei ole oikea ratkaisu vaaratilanteessa. Noh sinä sanoit myös, että pidät sattumista mittarina pahoinpitelylle, johon minä sanoin, että opetat siis, että lyödä saa jos ei jää jälkiä. Sen jälkeen olit sitä mieltä, että sinä opetat ettei ketään saa lyödä, jonka minä kyseenalaistin kaikkien em. asioiden vuoksi. Sen jälkeen olit sitä mieltä, että minä en ymmärrä lukemaani. Mitenhän se liene?

        VITTU MITÄ P***AN JAUHAMISTA!!! OSTAKAA ELÄMÄ JA KESKITTYKÄÄ OMIIN LAPSIINNE! TOINEN TEISTÄ TUKISTAA JA TOINEN EI, TOISEN MIELESTÄ SE ON OIKEUTETTUA, TOISEN MIELESTÄ EI, YKSINKERTAISTA EIKÖ TOTTA!!!!


      • rikos on rikos
        ...... kirjoitti:

        VITTU MITÄ P***AN JAUHAMISTA!!! OSTAKAA ELÄMÄ JA KESKITTYKÄÄ OMIIN LAPSIINNE! TOINEN TEISTÄ TUKISTAA JA TOINEN EI, TOISEN MIELESTÄ SE ON OIKEUTETTUA, TOISEN MIELESTÄ EI, YKSINKERTAISTA EIKÖ TOTTA!!!!

        ei mielipidekysymys.


      • ......
        rikos on rikos kirjoitti:

        ei mielipidekysymys.

        Jos sulla on noin paljon energiaa kuluttaa näinkin turhanpäiväiseen mielipidekeskusteluun, niin mietipä vakavasti jos sen saisi suunnattua johonkin oikeesti tärkeeseen asiaan!


      • lyömisestä
        tähän, kun kirjoitti:

        et osaa itse kuin yhden kohdan kerrallaan pitää hanskassa: Olet tilittänyt sitä miten lapsesi saa raivarin ihan yht´äkkiä ja miten silloin nappaat kiinni, jotta ei joutuisi vaaraan. Minä siihen sitten, että väkivalta ei ole oikea ratkaisu vaaratilanteessa. Noh sinä sanoit myös, että pidät sattumista mittarina pahoinpitelylle, johon minä sanoin, että opetat siis, että lyödä saa jos ei jää jälkiä. Sen jälkeen olit sitä mieltä, että sinä opetat ettei ketään saa lyödä, jonka minä kyseenalaistin kaikkien em. asioiden vuoksi. Sen jälkeen olit sitä mieltä, että minä en ymmärrä lukemaani. Mitenhän se liene?

        minä en. Sinun mielestä ilmeisesti esim. tukistamisella ja lyömisellä ei ole eroa, minun mielestä on. Näin ollen sinä olet alkanut puhua aivan eri asioista joten ajattelin että et ehkä ole ymmärtänyt lukemaasi. Jos tahdot keskustella lasten lyömisestä, aloita siitä ketju.


      • niinhän
        syyllä kirjoitti:

        luulisi muiden keinojen sinulle riittävän.

        ne riittävätkin! Opetelkaa ihmiset rakkaat lukemaan vähän tarkemmin ja miettimään asiaa ennen kuin vastaatte.


      • mitähän sinä
        ...... kirjoitti:

        Jos sulla on noin paljon energiaa kuluttaa näinkin turhanpäiväiseen mielipidekeskusteluun, niin mietipä vakavasti jos sen saisi suunnattua johonkin oikeesti tärkeeseen asiaan!

        täällä pyörit kuluttamassa energiaasi muiden keskusteluun puuttumalla? Ihan samalla tavalla minulla on oikeus kyseenalaistaa jokainen lapseen kajoavan käytös.


      • uusi ketju
        lyömisestä kirjoitti:

        minä en. Sinun mielestä ilmeisesti esim. tukistamisella ja lyömisellä ei ole eroa, minun mielestä on. Näin ollen sinä olet alkanut puhua aivan eri asioista joten ajattelin että et ehkä ole ymmärtänyt lukemaasi. Jos tahdot keskustella lasten lyömisestä, aloita siitä ketju.

        kun molemmat on kiteytettävissä pahoinpitely-termin alle?


    • tuollainen

      hae apua, jos et osaa lasta ilman väkivaltaa kasvattaa (tai toimintasihan ei ole kasvattamista vaan pahoinpitelyä). Sinuakin saa varmaan tulla tukistamaan, jos et toimi niinkuin muut haluvat.

      Lapsi ei pysty vielä hillitsemään itseään. haluatko, että lapsesi oppii pekäämään sinua niin paljon että käyttäytyy edessäsi näennäisen nätisti?

      Häpeä iso ihminen, että viitsit käyttää lapseesi väkivaltaa. Hyi olkoonsa.

      • *****

        osaa kyllä hillitä itsensä, nyt ei puhuta mistään vauvoista. Jos sinun muksusi ei osaa niin on ollut kasvatus huonoa. Jos lapsi vaan on tuhma niin joka tapauksessahan se on sillon hyvin käyttäytyessään "näennäisen kiltti", tukistamista tai ei.


      • täällä paasaa
        ***** kirjoitti:

        osaa kyllä hillitä itsensä, nyt ei puhuta mistään vauvoista. Jos sinun muksusi ei osaa niin on ollut kasvatus huonoa. Jos lapsi vaan on tuhma niin joka tapauksessahan se on sillon hyvin käyttäytyessään "näennäisen kiltti", tukistamista tai ei.

        tai sitten et tajua mitään lapsen kehityksestä.


      • lapsesta
        täällä paasaa kirjoitti:

        tai sitten et tajua mitään lapsen kehityksestä.

        sinä oikein puhut jos ei osaa itseään hillitä? Kyllä meillä ovat aika pienestä asti osanneet.


      • näyttää tunteitaan.
        lapsesta kirjoitti:

        sinä oikein puhut jos ei osaa itseään hillitä? Kyllä meillä ovat aika pienestä asti osanneet.

        normaaliin lapsen eloon kuuluu itsehillinnän menettämninen, mutta jos lapsi pelkää hän ei uskalla näyttää tunteitaan.

        Murrosikäinen lapsikaan ei pysty täysin hillitsemään itseään. Ehkä sinä sitten puhut jo aikuisista lapsista, kun tuollahan oli hyvä esimerkki siitä kuinkä äiti näpäytti vielä aikuista lastaan (pitäisi oikein antaa kunniamerkki äidille joka ei osaa muuta tehdä kuin käyttää väkivaltaa lastaan kohtaan ja epäilemättä myös lastenlastaan).


      • ?????
        näyttää tunteitaan. kirjoitti:

        normaaliin lapsen eloon kuuluu itsehillinnän menettämninen, mutta jos lapsi pelkää hän ei uskalla näyttää tunteitaan.

        Murrosikäinen lapsikaan ei pysty täysin hillitsemään itseään. Ehkä sinä sitten puhut jo aikuisista lapsista, kun tuollahan oli hyvä esimerkki siitä kuinkä äiti näpäytti vielä aikuista lastaan (pitäisi oikein antaa kunniamerkki äidille joka ei osaa muuta tehdä kuin käyttää väkivaltaa lastaan kohtaan ja epäilemättä myös lastenlastaan).

        ei kukaan vastaa kysymyksiin? Minkä ikäisestä lapsesta sinä puhut? Tunteiden näyttäminen ja kauhea riehuminen täysin sopimattomassa tilanteessa on ihan eri asioita. Tarkoitin hillitsemisellä sitä että lapsi pystyy lopettamaan riehumisensa.

        Ja siinä jutussa ei ollut kyse mistään väkivallasta vaan leikillään sormille näppämisestä, ymmärrätkö, pilke silmäkulmassa? Missä on ihmisten huumorintaju?


    • tekevät ilmoituksia

      tuossa alla mainitaan tuo ennakkopäätös vuodelta 1993 ja sen jälkeen on tullut jo useampia tuomioita vanhemmille luunappien ja tukkapöllyjen antamisesta. Ei ole kyllä todellakaan kaikki kotona vanhemmalla joka pystyy pahoinpitelemään omaa lastaan. Ja vielä vähättelemään asiaa "ei tukkapölly ole pahoinpitelyä". Surkeita vanhempia riittää, valitettavasti.

      http://www.asianajotoimisto.com/sitenews/view/-/nid/27/ngid/1/

      • näin meillä

        Tekis (etenkin 2,5-vuotiaan lapsen isän) kyllä mieli kurittaa fyysisesti. Lapsi on vielä melko pieni, mutta osoittaa voimakasta uhmaa. Tähän saakka olemme kuitenkin selvinneet es. uhkailulla ja komeroon viemisellä, kun puhuminen ei ole auttanut. Mielestäni fyysinen (ja usein myös) "henkinen" kuritus osoittaa vanhemmalta heikkoutta. Ainakin itse koen ahdistusta ja epäonnistuneisuutta, mikäli käytän ns. helppoja menetelmiä. Kai se on siis vanhempien oma asia, miten kurittaa. Kohtuus kuitenkin muistettava..


      • mielestä
        näin meillä kirjoitti:

        Tekis (etenkin 2,5-vuotiaan lapsen isän) kyllä mieli kurittaa fyysisesti. Lapsi on vielä melko pieni, mutta osoittaa voimakasta uhmaa. Tähän saakka olemme kuitenkin selvinneet es. uhkailulla ja komeroon viemisellä, kun puhuminen ei ole auttanut. Mielestäni fyysinen (ja usein myös) "henkinen" kuritus osoittaa vanhemmalta heikkoutta. Ainakin itse koen ahdistusta ja epäonnistuneisuutta, mikäli käytän ns. helppoja menetelmiä. Kai se on siis vanhempien oma asia, miten kurittaa. Kohtuus kuitenkin muistettava..

        komeroon vieminen on ihan kamala teko enkä ikinä tekisi sellaista lapselleni! Se jos mikä on henkistä kuritusta ja aiheuttaa traumoja. Vieläpä 2,5-vuotiaalle lapselle! Ihan sairasta! Eikös ne tuollaista harrastaneet siellä päiväkodissakin missä oli sitä pakkosyöttöä?


      • yhtä kauhistuneena
        mielestä kirjoitti:

        komeroon vieminen on ihan kamala teko enkä ikinä tekisi sellaista lapselleni! Se jos mikä on henkistä kuritusta ja aiheuttaa traumoja. Vieläpä 2,5-vuotiaalle lapselle! Ihan sairasta! Eikös ne tuollaista harrastaneet siellä päiväkodissakin missä oli sitä pakkosyöttöä?

        komeroon viemistä. Oman huoneeseen vieminen rauhoittumaan olisi järkeenkäypää, mutta komero kuulostaa todella hurjalta ja traumatisoivalta.


      • uhmakas
        näin meillä kirjoitti:

        Tekis (etenkin 2,5-vuotiaan lapsen isän) kyllä mieli kurittaa fyysisesti. Lapsi on vielä melko pieni, mutta osoittaa voimakasta uhmaa. Tähän saakka olemme kuitenkin selvinneet es. uhkailulla ja komeroon viemisellä, kun puhuminen ei ole auttanut. Mielestäni fyysinen (ja usein myös) "henkinen" kuritus osoittaa vanhemmalta heikkoutta. Ainakin itse koen ahdistusta ja epäonnistuneisuutta, mikäli käytän ns. helppoja menetelmiä. Kai se on siis vanhempien oma asia, miten kurittaa. Kohtuus kuitenkin muistettava..

        jos ette pärjää ilman väkivaltaa jota myös tuo komeroon pistäminen on (henkistä väkivaltaa) niin hakekaa apua.


    • fyysisesti kuritetut lapset

      pahoinpitelevät myös eläimiä tai pikkusisaruksiaan, koska heillä on paha olo ja ainoa keino miten he sitä osaavat, voivat tai uskaltavat purkaa on olla väkivaltainen. Lapset ovat hyviä mallioppijoita ja toisaalta vanhemmathan ovat teoillaan osoittaneet ettei heille voi pahaa oloaan purkaa. Toisaalta usein nämä samat aikuiset sallivat eläinrääkkäyksen ja rääkkäävät esim. koiriaan lyömällä jne, jotka lapsiaan luunapittavat tai tukistavat.

      • ja hah!

        Kuule minua on "pahoinpidelty" ja olen katsellut kun isäni on OIKEASTI PAHOINPIDELLYT äitiäni, eikä minulle tulisi mieleenkään satuttaa ainoatakaan eläintä. Miten naurettavaa yleistystä!
        Olen kyllä lyönyt erästä aikuista joka pahoinpiteli koiraansa, ja antanut kunnon huutoa naapurin pikkupiruille jotka rääkkäsivät kissoja.


      • vahvistaa säännön
        ja hah! kirjoitti:

        Kuule minua on "pahoinpidelty" ja olen katsellut kun isäni on OIKEASTI PAHOINPIDELLYT äitiäni, eikä minulle tulisi mieleenkään satuttaa ainoatakaan eläintä. Miten naurettavaa yleistystä!
        Olen kyllä lyönyt erästä aikuista joka pahoinpiteli koiraansa, ja antanut kunnon huutoa naapurin pikkupiruille jotka rääkkäsivät kissoja.

        sitä paitsi tuo on ihan tutkimuksilla todettu. Väkivaltaisen lapsuuden kokeneet myös muista useammin pahoinpitelevät ikätovereitaan jo lapsena.


      • ihan oikeasti
        vahvistaa säännön kirjoitti:

        sitä paitsi tuo on ihan tutkimuksilla todettu. Väkivaltaisen lapsuuden kokeneet myös muista useammin pahoinpitelevät ikätovereitaan jo lapsena.

        lapsena hakattuja, ja tietysti monia, joita on tukistettu, monia jotka on saaneet piiskaa. Eipä voi sanoa että heidän tuntomerkkinään olisi väkivaltaisuus eläimiä kohtaan. Oikeasti pahoinpidellyt vastustavat väkivaltaa. Tukistetut eivät eroa ei-tukistetuista mitenkään. Heitä on erilaisia, jotkut vastustavat, jotkut ovat puolesta, jotkut ei niin välitä, taustasta riippumatta. Ne joilla on tunteettomat vanhemmat ovat niitä jotka ovat itsekin tunteettomia. Kukaan ei ole opettanut heille eläinten/muitten ihmisten arvoa. Voihan se olla geeneissäkin. Tunteeton ei välttämättä satuta, tunteeton ei välitä sen vertaakaan. Ehkä lapset, jotka jo valmiiksi ovat luonteeltaan ilkeitä, ja heitä ei ole kunnolla rangaistu, ovat sitten edelleen ilkeitä? Jotain logiikkaa? Ei ole mitään syytä lopettaa kun kukaan ei rankaise?


      • vielä...
        ihan oikeasti kirjoitti:

        lapsena hakattuja, ja tietysti monia, joita on tukistettu, monia jotka on saaneet piiskaa. Eipä voi sanoa että heidän tuntomerkkinään olisi väkivaltaisuus eläimiä kohtaan. Oikeasti pahoinpidellyt vastustavat väkivaltaa. Tukistetut eivät eroa ei-tukistetuista mitenkään. Heitä on erilaisia, jotkut vastustavat, jotkut ovat puolesta, jotkut ei niin välitä, taustasta riippumatta. Ne joilla on tunteettomat vanhemmat ovat niitä jotka ovat itsekin tunteettomia. Kukaan ei ole opettanut heille eläinten/muitten ihmisten arvoa. Voihan se olla geeneissäkin. Tunteeton ei välttämättä satuta, tunteeton ei välitä sen vertaakaan. Ehkä lapset, jotka jo valmiiksi ovat luonteeltaan ilkeitä, ja heitä ei ole kunnolla rangaistu, ovat sitten edelleen ilkeitä? Jotain logiikkaa? Ei ole mitään syytä lopettaa kun kukaan ei rankaise?

        kysymyksen tästä tutkimuksesta, millainen siinä olleiden henkilöiden lapsuus tarkemmin ottaen oli? Oliko tosiaan kyse sellaisista, joita oli muutaman kerran tukistettu? Luulisi että kyse olisi pikemminkin henkisestä väkivallasta. Sen voisin uskoakin vaikuttavan jotenkin noin.
        esim. se komeroon sulkeminen josta täällä oli puhetta, voisi hyvinkin vaikuttaa lapsen mieleen ties millä tavoin.


      • olet selvästikin tuo sama
        ihan oikeasti kirjoitti:

        lapsena hakattuja, ja tietysti monia, joita on tukistettu, monia jotka on saaneet piiskaa. Eipä voi sanoa että heidän tuntomerkkinään olisi väkivaltaisuus eläimiä kohtaan. Oikeasti pahoinpidellyt vastustavat väkivaltaa. Tukistetut eivät eroa ei-tukistetuista mitenkään. Heitä on erilaisia, jotkut vastustavat, jotkut ovat puolesta, jotkut ei niin välitä, taustasta riippumatta. Ne joilla on tunteettomat vanhemmat ovat niitä jotka ovat itsekin tunteettomia. Kukaan ei ole opettanut heille eläinten/muitten ihmisten arvoa. Voihan se olla geeneissäkin. Tunteeton ei välttämättä satuta, tunteeton ei välitä sen vertaakaan. Ehkä lapset, jotka jo valmiiksi ovat luonteeltaan ilkeitä, ja heitä ei ole kunnolla rangaistu, ovat sitten edelleen ilkeitä? Jotain logiikkaa? Ei ole mitään syytä lopettaa kun kukaan ei rankaise?

        joka ylempänä ei halua lapsestaan herkkää. Samalla tavalla haukut pieniä lapsia.

        Pahoinpidelty lapsi ei välttämättä aikuisena ole väkivaltainen eläimille, mutta usein lapsella ei ole muuta keinoa purkaa pahaa oloaan kuin kostaminen jollekin joka ei pysty puolustautumaan.

        Ja kerrottakoon, että minuakin on lapsena fyyisesti kuritettu, annettu selkään jne. enkä hyväksy eläinten pahoinpitelyä. mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että usein lapset purkavat pahan olon eläinten pahoinpitelyyn (fyysinen pahoinpitely on aina myös henkistä pahoinpitelyä aina se tuntuu myös sielussa).


      • usein juuri niitä
        ihan oikeasti kirjoitti:

        lapsena hakattuja, ja tietysti monia, joita on tukistettu, monia jotka on saaneet piiskaa. Eipä voi sanoa että heidän tuntomerkkinään olisi väkivaltaisuus eläimiä kohtaan. Oikeasti pahoinpidellyt vastustavat väkivaltaa. Tukistetut eivät eroa ei-tukistetuista mitenkään. Heitä on erilaisia, jotkut vastustavat, jotkut ovat puolesta, jotkut ei niin välitä, taustasta riippumatta. Ne joilla on tunteettomat vanhemmat ovat niitä jotka ovat itsekin tunteettomia. Kukaan ei ole opettanut heille eläinten/muitten ihmisten arvoa. Voihan se olla geeneissäkin. Tunteeton ei välttämättä satuta, tunteeton ei välitä sen vertaakaan. Ehkä lapset, jotka jo valmiiksi ovat luonteeltaan ilkeitä, ja heitä ei ole kunnolla rangaistu, ovat sitten edelleen ilkeitä? Jotain logiikkaa? Ei ole mitään syytä lopettaa kun kukaan ei rankaise?

        jotka jatkavat samaa väkivaltakierrettä koko elämänsä. Ei kaikki tienenkään, mutta tutkimusten mukaan väkivaltarikollisten taustalla on prosentuaalisesti suurin osa lapsuuden pahonipitelyä kokeneita.


      • vastaa kysymykseen?
        olet selvästikin tuo sama kirjoitti:

        joka ylempänä ei halua lapsestaan herkkää. Samalla tavalla haukut pieniä lapsia.

        Pahoinpidelty lapsi ei välttämättä aikuisena ole väkivaltainen eläimille, mutta usein lapsella ei ole muuta keinoa purkaa pahaa oloaan kuin kostaminen jollekin joka ei pysty puolustautumaan.

        Ja kerrottakoon, että minuakin on lapsena fyyisesti kuritettu, annettu selkään jne. enkä hyväksy eläinten pahoinpitelyä. mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että usein lapset purkavat pahan olon eläinten pahoinpitelyyn (fyysinen pahoinpitely on aina myös henkistä pahoinpitelyä aina se tuntuu myös sielussa).

        kukaan täällä ei vastaa kysymyksiin, ilmeisesti koska puhutte ihan mitä sattuu ilman mitään tietoa. Sinäkin taisit keksiä tuon tutkimuksen? On niitä tietenkin tehty, mistäpä ei olisi. Tutkimuksia tehdään vaikka kuinka, ongelmille ei tehdä mitään.

        Jokainen ihminen on yksilö, siinä ei paljon tutkimukset päde. Tajuatko miten saatat loukata jotain todella huonosti voivaa ihmistä väittämällä että hän on nyt se samanlainen paskiainen kuin esim. isänsä oli?


      • on muuten
        olet selvästikin tuo sama kirjoitti:

        joka ylempänä ei halua lapsestaan herkkää. Samalla tavalla haukut pieniä lapsia.

        Pahoinpidelty lapsi ei välttämättä aikuisena ole väkivaltainen eläimille, mutta usein lapsella ei ole muuta keinoa purkaa pahaa oloaan kuin kostaminen jollekin joka ei pysty puolustautumaan.

        Ja kerrottakoon, että minuakin on lapsena fyyisesti kuritettu, annettu selkään jne. enkä hyväksy eläinten pahoinpitelyä. mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että usein lapset purkavat pahan olon eläinten pahoinpitelyyn (fyysinen pahoinpitely on aina myös henkistä pahoinpitelyä aina se tuntuu myös sielussa).

        juuri sitä ärsyttävää pullamössövinkumista, "eihän lapsi ole ilkeä, lapsi ei ikinä tekisi mitään pahaa jos muu maailma ei olisi niin paha" Just joo, vika on muka kaikkialla muualla paitsi lapsessa. Ei ihme jos apua ei löydy. Ei kaikki lapset oikeasti ole mitään enkeleitä, ja oikeasti luonne voi olla perseestä kellä vaan.


      • synnynnäisesti perseestä on
        on muuten kirjoitti:

        juuri sitä ärsyttävää pullamössövinkumista, "eihän lapsi ole ilkeä, lapsi ei ikinä tekisi mitään pahaa jos muu maailma ei olisi niin paha" Just joo, vika on muka kaikkialla muualla paitsi lapsessa. Ei ihme jos apua ei löydy. Ei kaikki lapset oikeasti ole mitään enkeleitä, ja oikeasti luonne voi olla perseestä kellä vaan.

        ainoastaan jos on neurologinen häiriö niin silloin voi olla esim. tunteeton. Mutta yleensä on kasvatuksen tulosta nämä ongelmat. Näkeehän sen jo pienistä lapsista, että millainen vanhempi sellainen lapsi.


    • järkyttynyt

      mitä täältä saa lukeakaan. Järkyttävän moni pahoinpitelee lapsiaan ja vielä vähättelee asiaa. En tiennytkään, että Suomessa on noin paljon vanhempia, jotka eivät osaa kasvattaa ja turvautuvat sen takia väkivaltaan (ja osa kai jostain muista syistä kuten oman vallanhalun tyydyttämiseksi tai koska ovat sadisteja).

      Ei ihme, että lapset ja nuoret voivat pahoin, jos vanhemmat eivät tajua edes olla pahoinpitelemättä lapsiaan.

    • suljetuin ovin

      Vanhemmat ovat tukistaneet, antaneet luunappeja ja läimäytelleet lapsiaan ja nyt ovat oikeudessa siitä. JA NIIN KUULUUKIN OLLA.

    • Anonyymi

      Olin 9-vuotias silloin. Minulle jäi elinikäinen trauma siitä, kun minut lavastettiin syylliseksi ja minua ei kuunnelleet vanhempani koskaan pyyntöäni, että olen syytön tapahtumassa. Vanhemmat eristi minut kieltämällä erilaisia asioita perheessä ja ne olivat kaikessa. En saanut uusia vaatteita ja muutakaan hyvää, kuin muut lapset perheessä. Selkäsaunoja, niitä tuli ainakin saatua, jos ei muuta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      21
      2217
    2. Vieläkö odotat että

      Näkisitte hänen kanssaan?
      Ikävä
      67
      1076
    3. Kuinka paljon

      Olet tutustunut kaivattusi arvomaailmaan?
      Ikävä
      107
      970
    4. Nainen sä olet

      arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r
      Ikävä
      70
      923
    5. Jos olisin

      Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p
      Ikävä
      54
      895
    6. Haluan sinun kanssa sänkyyn

      Ja läheisyyttä, koska rakastan sinua mies.
      Ikävä
      43
      883
    7. Minun on niin vaikeaa uskoa, että

      todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.
      Ikävä
      55
      858
    8. KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa

      Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.
      Henkirikokset
      9
      848
    9. Luotathan?

      Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na
      Ikävä
      30
      848
    10. Voi kun pian voisi varmuudella sanoa

      mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(
      Ikävä
      46
      789
    Aihe