Harrastatteko liikuntaa?

on perinnöksi saatu isoäidin, aivan ihana keinustuoli. Pidän sitä makuuhuoneessa. Katselen siinä istuessani telkkaa ja usein neulon samalla. Olen sen keinumiseen onnistunut nukahtamaankin, on siinä sen verran hyvä istua.
Liikkumisesta puheenollen liikun jalkaisin hyvinkin paljon. Pyörälläkin tuli kesällä liikuttua jonkin verran.
Minä tykkään liikkua metsässä, samoilla pitkin ja poikin. Minulla on vielä tapana laulaa kaikenmaailman lauluja kävellessäni, vaikka lintujen ääni olisikin sitä parasta terapiaa.
Ihmisten ilmoilla ei auta kovin laulaa, etteivät katso minun jotenkin vinksahteneen.;)

Liikkuessaan vieraammissa maastoissa, kannattaa ollakin varovainen, koska aina ei tiedosta sitä tulosuuntaansa. On saanut lehdistä lukea kadonneista vanhemmista ihmisistä, jotka ovat eksyneet marja-, sienimatkoillaan.
Osalle on käynyt hullustikin.

Alkavatko sienimaastot olla missä kunnossa?

ajatuksenjuoksusta:
Kirjoitin aikaisemmin, että ilmansuunnat olivat kutakuinkin selvillä kun eilen kävelin tuntemattomissa maisemissa.
Suunnistusvaistoni on jotenkin kytketty siihen tosiasiaan että yksin liikkuessani löydän helposti päämääräni, joukossa liikkuessa luotan siihen että joku toinen löytää ja minulta on silloin turha kysyä minne päin olisi mentävä.
Olen eksyksissä jo muutaman sadan metrin päässä lähtöpaikasta!

Pari viikkoa sitten olin Suomessa ja minun piti löytää eräs vanha työkaveri, joka oli muuttanut johonkin korpeen. Kännykkäni ei toiminut Suomessa (olin unohtanut aktivoida puhelimeni ennen matkaa ulkomaanpuheluja varten) ja minun oli löydettävä työkaverini hänen epämääräisten ohjeittensa varassa, joka suurinpiirtein oli tähän tyyliin: "Aja vanhaa nelostietä suurinpiirtein H:n kylän kohdalle, ison kuusen kohdalta käännyt oikealle ja ajat n. 9 km soratietä, jolloin tulet vanhan ladon kohdalle ja siitä jatkat edelleen oikealle...."
Ei auttanut muu kuin luottaa suunnistusvaistoonsa ja hyvään onneensa ja lähteä seikkailemaan.
Pari kilometriä ennen päämäärääni tapasin nuoren äidin lapsineen ja kysyin, olenko oikealla tiellä.
Kyllä olin. Päämääräni olisikin jo ensimmäinen talo oikealla puolella tietä...

meil onkii sama harrastus;)kiikustuolissa.

minun keinutuoli on tuvas ja sillo ko otan päivätorkut nukun ain keinutolissa. ei tulis mieleenkää männä pitkälleen. siinä ne on makkeemmat torkut istuallee,eikä liian pitkät.

aurinkoisella ilmalla käännän tuolin siihe ikkunan suuntaa mist aurinko paistaa, eikä mää montaa sekunttii ko aurinko lämmittää minut uneen.

minusta on omal kohal tuntunu oudolle sannoo,et mie harrastasin liikuntaa. sellasta ei entis aikaa tehty. kun oli vappaata huiliaikaa sitä oli ja heitti pitkälleen ja leppuutteli raajojaa.

ko minulkii koko päivä ol liikkumista, mite ihmees sitä ennää työn jälkee olisin tahtonu liikkuu. venyttelin vaa jäseniä maatessa,sillo halus vaa olla paikallaa. eikä nostaa ess pikkurilliä.

mie tein toissa talveen asti ite polttopuut,metsästä uuniin asti. viime talven mie teetätin metsurilla kaadot ja koulupoika ol sahaamas ja pisti klapeiks.

meinaan tänä vuonakin kaadattaa metsurilla,kyllä mie viel jaksasin ,mut oon tullu niin mukavuuen haluiseksi, sil aikaa voip tehhä kaikkea muuta hauskaa;)

sahata ja pilkkoo klapeiks tehköö koulupoika, hää tullee kuiteki kyselle kevvääl onko hommii, mie oon jottain ain antanu,koululainen ko tarvii välil ommaa rahhaakin. ja hää ko on jo 17 vuotta niin ossaa käyttää moottorisahhaakin.

jote työn puolesta minun liikkuminen ei oo ennää raskasta.

harrastan mie flamengoo ,siithä oon tääl monast maininnu ,jo toista vuotta oon käynny tunneilla.
sitä en laske liikunnan harrastamiseks,sehä on tanssin opettelemista. kitaramusiikki on niin kaunista ja flamengo on minun syömmessä.

kävin mie yks vuos opettelemassa rivitanssia. vuuen päivät ja ostin vaatteet ja kengätkin. mutta en niin kovin siihe ihastunnu joten lopetin.

mukava sitä oli meerin kans kesällä pihalla muistella,hää ko osaskii tosi hyvin. espanjan reissun jälkee mie ihastuin famengoo ko kävin sitä iha eriksee siel katsomassa.

kauan enne ko ees aattelin flamengoo, mie kerra kirpputoril joutessain kuleskelin, näin siel mustan pitkän espanjalaisen puvun, mis on pien röyhelö laahuskii ja punainen lierihattu.

ne makso 150 markaa ja mie ostin ne, en tienny minkä takkii, minust se ol vaa niin nätti.ihan selvä ennehän se ol ,näin jälkikätteen aatellen.

aattelin käyttää sitä juhlapäivinä kute itsenäisyyspäivänä ko tullee presidentin linnan kutsut, mie ylleensä puen hienosti päälle ja ostan leivoksii ja hyvvää likööriä ja katselen linnan juhlat,se on ko olis itte mukana.
niin mie sitä alus pitinkin, mutta nyt se on minun päällä harjotuksissa.

taian olla huono liikunnan harrastaja, en ossaa männä kävellyllekää turhan takkii, kyl pitäs olla jottain asiaa johonkin,tuntus turhalle ihan vaa kuleskella.

jos mään vaikka metsää niin meen marjaan tai sieneen, tai jos meen vaa katselemmaa otan kirveen mukaa millä voin vähä siistii puita, ain pittää olla jottain tekemistä tai asiaa.

minust tuntuu et se voip olla monel minun ikäsel, joka on tehny ruumiillista työtä saman tapanen suhtautuminen liikuntaa.

mutta ko ikkää tullee ja työt on jääny, oon kyllä alkanu ymmärtämmää et mie en voi istuu paljo paikallaa. voimistelen ussein aamulla venytellen ja jos tulee joku hyvä kappale radiosta saatan tansii sen.

kaupungis käyn neljä kertaa viikossa,siel kävelen paljo kaupoissa. mutta sanovat että sitä pitäs saaha sydämmen sykettä lyömää noppeemmin ,et se tekis hyvvää ja olis kunnon liikuntaa.

välil mie sen muistan kaupungilla ja sillo paan töppösii liikettä ja saatan kulkee siksi kunnes henki melkee salpaantuu. pitäs vissii hankkii se sykemittari niin vois vähä mittailla syömmen lyöntiä.

piättehän työ kännykän ain mukana ko liikutte ,se on hyvä keksintö meil vanhemmille,sillo jos eksytkin voip ain soittaa apua.

mie ko nousen aamulla ylös samal ko puen vaatteet päälle niin kännykkä kuuluu minun vaatteisiin. oon ottanu sen tavan ,niin se on ain mukana.

pelastihan kännykkä minut viime talven puustakin,kun menin kissaa hakemaa ja tikarappuset liuku alas. kerroinkin siitä sillon.

muute oisin saant istuu siel vaik kuinka kauan. poliisit minulle sitte tuli tikkaat laittamaa paikallee,ko en uskaltannu hankeekaa hypätä. aattelin jos tullee murtumii täs iäs,se on isompi juttu ko se ,et poliisit tuli 50 kilometrin takkaa.

minul on jo iltasaikat ja kanelikorput syöty jote täs joutaa jo maate. hyvät voinnit teille kaikille toivoo lyyli.

tulee san verran harrastettua liikuntaa,
aamuisin tv;n opastuksella kaupassa käymisellä,
ja sittenvielä avantouinnilla,ja mikä vielä mukavampaa sillä niin sanotulla sänkyjumpalla.

Parilla sadalla €:lla saat paristokäyttöisen kännykän kokoisen GPS:n, joka piirtää Sinulle kulkemasi reitin, näyttää ilmansuunnat, kelloajat ja tarvittaessa kulkunopeutesikin.
Suosittelen!